Paha päivä, hyvä seura.

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Kesä 2011, 22:58

Clarence

Clarencen katse pysytteli alhaalla, eikä tämä nähnyt Mikin nousevan jo ylös. Heleä ääni kuitenkin sai nuorukaisen nostamaan pienesti katsettaan ja huomasi siron käden, jota tyttö hänelle ojensi. Niin, mitä he tässä vielä istuivat? Vaaleille huulille nousi pieni hymy, se tarttui jotenkin Mikin ilon täyteisiltä kasvoilta. Nuorukainen kohotti kättään tarttuen varoen ja hellästi Mikin omaan, antaen toisen auttaa hänet ylös tai omin avuin hän kyllä pyrki suoristautumaan.
Hetken Clarence katseli yhdessä olevia käsiä, hymähti hiljaa ja vilkaisi pienesti ympärilleen. Tätä tietä. Nuorukainen totesi, kääntyen pusikkoa kohti, josta jonkin aikaa sitten oli esiin kömpinyt. Käsi ei höllännyt otettaan, mutta oli sen verran hellä että tyttö voisi päästää irti jos halusi. Parasta kuitenkin luultavasti oli pysytellä yhdessä, metsä oli arvaamaton paikka tähän aikaan. Sitä hokien itselleen Clarence ylitti välttää punasteluaan.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 08 Kesä 2011, 23:12

Miki

Clarence nousi ylös maasta ja kaksikon matka alkoi. Miki piti yhä nuorukaisen kädestä kiinni, perhoset lentelivät vatsassa ja olo oli muutenkin tavallista hilpeämpi. Demoni johti matkaa sillä hän tiesi miten päästä pois tästä kuolleesta aavemmaisesta metiköstä. Toisella kädellä tyttö nosteli enimpiä oksia pois tieltä kun he puikkelehtivat metsässä, toinen käsi taas oli tiukasti kiinni Clarencen kädesssä. Metsä olikin yllättävän vaikea kulkuista, kyllä siellä etenemään pääsi kun katsoi mihin astui, mutta Mikiä askarrutti enemmän se miten hän oli voinut aikaisemmin jopa juosta täällä ? No toisaalta adrenailiinin voimalla pääsee pitkälle.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Kesä 2011, 06:51

Clarence

Eteenpäin kulku ei ollut esteetöntä, oksia ja muita pusikoita tuli vastaan. Clarence keskittyikin niihin enemmän kuin siihen minne astui, risut tuntuivat raksahtelevan jalkapohjien alla normaalisti. Ikävintä kuitenkin oli että multaa ja muuta roskaa jäi varpaiden väliin. Noh saisi ne puhdistetuksi.
Pian kaksikko pääsi väljempään metsään, puut eivät kasvaneet niin liki toisiaan ja näytti siltä että metsää ei ollut tästä eteenpäin koskematon. He olivat varmasti lähellä kylää. Ei enää pitkästi. Nuorukainen ilmoitti Mikille, nähdenkin jo jonkin matkan päässä kajastavaa valoa. Se oli kylän portti, joka tietenkin oli suljettu tähän aikaan yöstä. Tai eikö se ollut aina näin sodan aikana.
Pian kaksikko pääsikin korkean portin eteen, jota Clarence hetken aikaa katseli. Nuorukainen oikeastaan keräsi rohkeuttaan, ennen kuin astui pienen luukun kohdalle ja koputti puista pintaa. Portin toiselta puolelta selvästi kuului askelia ja seuraavassa hetkessä joku avasikin pienen luukun nähdäkseen kuka oikein halusi päästä sisälle tähän aikaan. I..Iltaa Clarence sopersi vartiomiehelle, joka katseli puoliveristä mietteliäästi, huomaten kuitenkin nuorenhaltia neidon nuorukaisen takana. Hetkinen. Mies totesi ja sulki luukun ennen kuin ryhtyi availemaan raskasta porttia.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 09 Kesä 2011, 08:45

Miki

Matka senkun jatkui ja ei aikaakaan kun kaksikko olikin väljemmillä vesillä. Clarence sanoi ettei ollut enään pitkä matka, siihen Miki vastasi vain nyökkäämällä ja pienellä hymähdyksellä. Nuorukainen pysähtyi ennen porttia ja niin teki tietysti Mikikin, tytön katse poukkoili ympäri porttia. Nyt kun hän tarkemmin mietti niin hän ei ollutkaan aikaisemmin nähnyt porttia yö-aikaan. Portin luukku rapsahti auki joka sai tytön säpsähtämään. Clarence tervehti hieman sönkösti, mutta kohteliaasti vartiaa, kun taas Miki oli avaamassa suutaan niin vartia läsäytti luukun kiinni. Miki huokaisi syvään ja kun portti aukesi hän vain kiitti kohteliaasti vartiaa. Kylä oli hyvin kaunis tähän aikaan. Viherkasvit saivat aikaan ehkä hieman metsäisen vaikutelman, mystiset valopallot jotka leijailivat siellä sun täällä muistuttivat taas siitä että tämä on hatioiden kylä, ei mikäään metsä. Miki katsahti Clarenceen. "Missä päin asut ?"

//Siirrymmekö kylän puolelle pelaamaan ? //

Jatkuu
Kitty
 

Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron