Tapaaminen part3

Jos ja kun saat luvan astua kuninkaan saliin, on näky komea. Suurten, jykevien ovien takaa avautuu mahtipontinen, koristeellinen sali. Keskellä salia kulkee punainen matto, joka johtaa suoraan valtaistuinkorokkeen eteen. Koroke itse on noin kymmenen rappusen kivinen kokonaisuus, jonka ylimmällä tasanteella on koristeellinen, vankka valtaistuin. Kuninkaan istuimen vierestä löytyy paikka tuon puolisolle oikealta puolelta ja vasemmalta puolelta vielä yksi kuninkaallinen paikka. Kaksi muuta istuinta ovat hienoja, koristeellisia, mutta eivät niin mahtipontisia mitä itse päävaltaistuin. Valtaistuin koroke on salin peräseinällä. Seinä on koristeltu seinäkankaalla, johon on kirjailtu suuri, ihmisten vaakuna, sekä Scarlingtonin suvun vaakuna.

Salista löytyy penkkirivejä itse punaisen maton molemmin puolin, mikäli salissa joskus suurempaa tapahtumaa järjestetään. Salin oikealla seinällä on suuria ikkunoita ja vasemmalla seinällä löytyy muutama ovi sivuhuoneisiin, jotka sisältävät pienen, yksityisen ruokailutilan, strategiahuoneen, jossa asiaan kuuluvat henkilöt voivat keskustella valtakunnan tilanteesta kera karttojen, sekä pieni oleskelutila.

Valvoja: Crimson

Tapaaminen part3

ViestiKirjoittaja Ivy » 04 Helmi 2008, 00:29

Ophelia

Ophelia käänsi päänsä Blackin puoleen kysyvästi tämän naurahtaessa ilmeisesti jollekin mitä tämä oli sanonut, tosin Blackin selitys naurahtamiselleen ei naurattanut Opheliaa juuri ollenkaan, vaikka tämä tosiasia olikin. Ophelia närkästyi hieman tästä ja eikä katsonut tähän enää vaan odotti että tämä olisi kävelly heidän ohitseen mikä pian toteutuikin ja Ophelia lähti kävelemään Lilyn vierellä näiden takana ja pian he olivatkin jo aivan kylän reunoilla.

Oli pimeää... Kadut olivat pimeinä ja vain harvat soihdut talojen ulkoseinillä valaisivat mukulakivistä aukiota joiden reunoilla makoili juopuneita että samuuneita miehiä pakoillakseen väkijuomien kautta omaa surkeaa elmäänsä. Opheliasta tämä muistutti hyvin paljon hetkeä jolloin tämä joutunut kulkemaan ilta myöhään kadulla Hukan saattamana, mikä taas oli antanut hyvinkin mukavan kuvan tästä... Tosin se oli ehtinyt tahriintumaan aika nopeasti tämän jälkeen...
Silloinkin oli ollut juopunutta että sammunutta väkeä talojen nurkilla, tosin tällä kertaa Ophelian ei tarvinnut kuulla ensimmäistäkään rivousta näiltä, mikä johtui mitä ilmeisemmin Blackista. Tosin, edes Blackin näkeminen ei riittänyt pitämään näitä hiljaisina haltijan nähdessään. Art ei tosin pahemmin näyttänyt kuoleman toivotuksista välittävän, Ophelia ei uskonut että tämä kuolisi, sillä tämä oli Aranin neuvonantaja ja näin tästä saattoi olla hyötyä... Tosin Ophelia ei tiennyt miten saatika miten tämä ikinä tultaisiin saamaan suostumaan yhteistyöhön, sitä Ophelia epäili kaikkein eniten.

Ophelia huokaisi tavallaan helpotuksesta nähdessään linnan jo näinkin läheltä! Ja siitä että he olivat jo kaukana juopuneista miehistä... Ophelia hyppelehtikin viimeiset metrit linnan porteista sisään, pihamaalle mistä Ophelia näkikin jo oman kappelinsa, hän oli kotona! Tosin, vaikka Ophelia kuinka toivoi menevänsä pineen kappeliinsa yöpuvulle, hän halusi kuitenkin tarkistaa mitä Artille tulisi tapahtumaan... Ei niin että pitäisi tätä ikäänkuin suurena viihteenä, hän oli vain... huolissaan? Kuhan ei vain päätyisi hirteen, ainakaan vielä, siinä kaikki.
Samassa vartijat olivat tulleet heitä vastaan, selvästi ihmetellen mistä nämä haltijan olivat itselleen kalastaneet, mutta Black ei tuohon viittinyt vastata eikä Opheliakaan mitään sanonut vaan käveli näiden kintereillä linnan ovista sisään, suureen että korkea kattoiseen linnan käytävään jonka päässä häämötti kuninkaan salin suuret puuovet.
Ophelia oli arvannut ilmoittamattakin että he olivat menossa kuninkaan luokse, mutta tulipahan sekin arvaus että oletus vahvistettua ja nyt kun katsoi... Käytävä tosiaan oli normaalia pimeämpi, mikä johtuneikin myöhäisestä kellon ajasta.

"U...Uskotko että isäsi on salissa?" Ophelia kysyi Lilyltä samalla kun otti pari nopeampaa askelta tämän vierelle, tajuttuaan että oli hetkeksi unohtunut paikalleen katselemaan ympärilleen käytävän aavemaista tunnelmaa, jääden näin jälkeen ja katsoi nyt Lilyä yläviistoon samalla kun he kävelivät kohti salia missä kuningas yleensä heidät vastaan oli aina ottanutkin. Ophelia vilkaisi Lilyn että Blackin ohitse Artiin, jonka ulos päin näkyvä tunnetila oli Ophelialle tuttu... Ophelia oli myöskintuntenut sietämätöntä pelkoa kun oli tavannut taas Artin kuninkaan, Aranin ensimmäistä kertaa silloin vanhassa metsässä. Nyt oli Artin aika tavata heidän kuninkaansa... Ja Ophelia ei voinut muuta kuin rukoilla.

//(Ô_õ)//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Helmi 2008, 01:08

Art, Black, Harald, Lily

"en.. tiedä.." Lily sanoi Ophelialle kävellessään eteenpäin. Hän ei todellakaan tiennyt että oliko Harald salissaan vai ei, tosin hän oletti että isä olisi vielä siellä, eihän nyt ollut kovinkaan myöhä. Lily saattoi vain toivoa ettei hänen isänsä olisi humalassa, silloin Art saattaisi saada surmansa siltä seisomalta kun Harald tämän näkisi.
"Kyllä hän vielä on" Black huomautti heidän takaansa kun he saapuivat ovelle.
Black koputti oveen sauvallansa kolmesti ja avasi oven sitten.
"Etkö aijo odottaa että saat luvan mennä sisään?" Lily kysyi ihmeissään, hän oli luullut että hän oli ainoa joka saisi rynniä sisään ja ulos ovista miten halusi.
"En, meillä on sopimus että saan astua sisään kun olen koputtanut kolmesti sauvallani, jotta hän tietää kuka on tulossa" Black sanoi ja avasi oven kunnolla.
Black työnsi Artin sisään ja Lily puikkelehti tämän perässä peremmälle. Kun kaikki olivat sisällä, Black sulki oven ja asteli peremmälle saliin.

Harald istui valtaistuimellaan ja silmäili suurta karttaa. Black tunnisti kartan omakseen, olihan hän tämän kuninkaalle lainannutkin.
"Iltaa Black" Harald sanoi nostamatta katsettaan kartasta.
"Iltaa teidän korkeutenne" Black vastasi ja kumarsi Haraldille.
"Sinulla on näemmä seuraa.." Harald sanoi katsellen karttaan, mutta hän tiesi että Blackillä oli seuraa, kuullessaan monet askeleet.
"Kyllä" Black sanoi.
Heidän lisäkseen salissa oli pari vartijaa, jotka seisoivat oven sisäpuolella katsellen kuningasta. Nämä olivat oikeastaan vain sen takia paikalla, ettei Harald tuntisi oloaan aivan yksinäiseksi.
Lopulta Harald nosti katseensa kartasta ja hänen leukansa loksahti auki.
"Mitä pirua haltija tekee täällä?!" Harald jylisi nousten ylös tuolistaan.
Art oli saada sydänkohtauksen kun kuuli Haraldin korottavan ääntään, mutta hän seisoi suorana ja tyynesti tämän edessä, katsoen suoraan eteensä. Lilykin oli hieman säpsähtänyt kuullessaan Haraldin kiroavan haltijaa, mutta oli hieman helpottunut huomatessaan ettei Harald ollut humalassa.. ainakaan tukevassa sellaisessa.

Black selitti tilanteen Haraldille, Lilyn ja Ophelian metsäteorian mukaan ja Harald kuunteli tätä kuin haukka. Lopulta hän käänsi katseensa Arttiin joka tunsi kuin Haraldin katse olisi polttanut hänen sielunsa karalle.
"Vai että suippokorva kuninkaan neuvonantaja" Harald sanoi istuessaan alas ja katsoi Arttiin.
"Mikäli teille vain sopii, en mielelläni kuuntelisi herjoja herrastani" Art sanoi muodollisesti ja rauhallisesti.
"Sinä et täällä määrää, vaan minä ja minä teen mitä haluan" Harald vastasi kuivasti Artille joka pysyi hiljaa.
Harald katsoi hetken haltijaan ja vilkaisi sitten nelikon takana olevia vartijoita.
"Hirttäkää hänet" Harald sanoi kylmästi ja vartijat lähtivät tulemaan lähemmäksi.
Black ei tehnyt elettäkään, hän jopa hieman hymyilikin kuullessaan Haraldin sanat. Art tunsi palan kurkussaan ja hänen teki mieli lyhistyä maahan ja huutaa, ei hän näin halunnut kuolla!
"Isä odota!" Lily sanoi viimein oltuaan hetken hiljaa ja sai kaikki pysähtymään ja katsomaan itseensä.
"Onko sinulla jokin painava syy, miksi säästäisin hänet?" Harald kysyi vakavalla äänellä.
"no.. hän on Aranin neuvonantaja! Hänhän tietää vaikka mitä, hänestä voisi olla hyötyä ja--"
"Meillähän on jo peikko" Harald huomautti viitaten Ratchetiin.
"Mut-"
"En näe syytä täyttää vankisellejä yhtään enempää" Harald keskeytti Lilyn taas.
Lily meni hiljaiseksi ja vilkaisi alas maahan. Hän mietti mitä tässä enää oli tehtävissä, ei oikeastaan mitään. Hän vilkaisi Opheliaan surullisena, mutta sitten hänellä "sytytti".
"Haluan hänestä palvelijan!" Lily rääkäisi samalla kun vartijat olivat tulleet lähemmäksi.
"Mitäh?!" Black kysyi samaan ääneen mitä Harald.
"niin! Minulla on vain hovineitoja, haluan kunnon palvelijan! Hovimestarin!" Lily sanoi päättäväisesti.
Art oli hieman pihalla mitä nyt tapahtui, mutta piti suunsa kiinni ettei pilaisi koko juttua.
"Luuletko että annan sinulle haltijan hovimestariksi?! Ties kenet hän yrittäisi tappaa!" Harald sanoi nousten ylös tuolista.
"No minä en enää ketään ihmis miestä halua hovimestariksi, varsinkaan sen jälkeen mitä Ben teki!" Lily perusteli kumoten Haraldin kysymyksen.
"No onhan sinulla Black!"
"Hän on mieheni, ei orjani!" Lily tuiskaisi.
Black pysyi hiljaa ja selvitti kurkkuaan kun Lily puhui. Harald pysyi hetken hiljaa ja vilkaisi sitten Arttia sivusilmällä.
"En nyt oikein tiedä..." Harald mutisi sukiessaan partaansa.

// tauko, ettei tuu romaania! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 04 Helmi 2008, 02:31

Ophelia

Belikkö saapui ovelle ja Black koputti ovelle kolmesti, kuten oli Lilyn isän kanssa sopinut jotta tämä tietäisi että se olisi Black joka hänen puheillensa tulee, eikä kukaan muu joka luvan sisään astumiseen tarvitsisi.
Suuret ovet siis avautuivat ja Black työnsi Artin ensimmäisenä, päästäen jälleen kaikki muut ensin sisälle ennen itseään ja Ophelia puikkelehtikin aivan Lilyn kannoilla suureen valoisaan saliin jonka päävärinä oli tuttu puna...
Ophelia katsahti ensimmäisenä kuninkaaseen kun asteli seisomaan Lilyn vierelle ja huomasi vielä hetkelliseksi onnekseen että kuninkaan huomio oli keskittynyt lähinnä karttaan mitä heihin. Black tulikin heidän takaansa ja tervehti kuningasta ja Blackin kumartaessa tälle, Ophelia niiasi, vaikkei tämä näihin katsahtanutkaan mutta heidän lisäkseen salissa oli myös vartijoita...
Opheliaa hermostutti, minä hetkenä hyvänsä kuningas saattoi kohottaa katseensa heihin ja huomata Artin, mutta pois juokseminen ei enää käynyt ja Ophelia ei Lilyynkään viitsinyt takertua näin kuninkaan edessä.

Ophelia säpsähti ja nosti päänsä salamana lattiasta kuninkaaseen joka oli korottanut ääntänsä nähdessään haltijan tämän salissa! Kuningas oli selvästi järkyttynyt että yllättynyt siitä että yksi suippokorvista oli nyt siinä, hänen edessään. Ophelia katsoi kuningasta silmät pyöreinä, aivan kuin hänelle itselleen olisi huudettu, Ophelia ei ollut koskaan nähnyt kuningasta noin vauhkona! Tosin mitä Ophelia olisi tältä odottanutkaan? Jo pelkästään Benille tämä oli ollut ankara, ja tämä oli ollut sentään ihminen ja tämän palveluksessa vuosia!
Ophelia seisoi hiljaa paikallaan, kädet sivuilla ja kuunteli kuinka Black selitti kuninkaalle Ophelian ja Lilyn metsä teorian ja kuinka olivat näin Artiin sitten myöskin törmänneet ja tämän tänne tuoneet...
Kuningas, näin päästyään pahimman järkytyksen yli, istahti takaisin istuimelleen ja katsahti nyt tähän haltijaan josta tulisi pian jäämään vain märkä läntti...

Ophelia puristi silmänsä kiinni kun Art avasi suunsa, se ei ollut Opheliastakaan nyt mikään maailman järkevin teko tältä, katsottuna siihen miten kuningas oli hylissyt pelkästään tämän näkemisestä.
Art tosin sulki suunsa ja Ophelia tosiaan toivoi ettei tämä temppuansa toistaisi... Sitten tulikin tuskallinen hiljaisuus.
Kuningas katseli heitä, tai sitten heidän yli, Ophelia ei tiennyt saatika osannut mitata aikaa, sillä pelkkä yksi sekunti saattoi tuntua tällä hetkellä ikuisuudelta.
Hirttäkää hänet kuului ja kaikui Ophelian korvissa vielä pitkään.
Ophelia keskittyi tällä hetkellä vain omaan hengitykseensä, hän ei halunnut olla todistamassa mitään tällaista! Vartijat, jotka olivat heidän takana olevan seinän vierellä seisseet, lähestyivät nyt Arathetia, viedäkseen tämän säilöön tai sitten suoraan hirttopuulle.
Sitten Lily avasi suunsa ja Ophelia käännähti tämän puoleen siinä missä kaikki muutkin, olisiko tällä tosiaankin jokin pleastus suunnitelma? Nimittäin Ophelialla ei ainakaan ollut!

Pian kuningas kysyikin tyttäreltään että olisiko tällä mitään painavaa syytä miksi kuningas ei hirttäisi vihaamaansa olentoa ja Lily alkoi parhaansa mukaan selittää että toistamaan että Art oli Aranin neuvonantaja ja tietäisi varmaankin vaikka mitä! Tosin kuningas kumosi tämän aika äkkiä mainitsiessaan Ratchetin, mikä oli aivan totta. Lily yritti sanoa vastaan mutta kuningas keskeytti tämän taas, tämä ei halunnut ylimääräistä sellien täytettä... Ophelia oli onnistunut pitämään katseensa ylhäällä, tiukasta tilanteesta huolimatta, mikä oli epäreilua että sai tuntea tätä Artin takia, oliko tämän aivan pakko mennä haastamaan voimakkaamman!? Ophelia kirosi Artia, mutta yhtä lailla rukoili ettei tämä joutuisi hirteen, ainoastaan Black ja kuningas itse näyttivät siltä että nauttisivat nähdä kyseisen haltijan köyden jatkona....
Ophelia katsahti Lilyyn huolestuneesti sillä Lily oli selvästi suruissansa myöskin tästä ajatuksesta että haltija hirtettäisiin, Opheliakaan ei sitä halunnut, mutta ei kyennyt tätä sen paremmin puolustamaankaan ja olisi tuntenut itsensä hölmöksi jos olisi niin kuitenkin mennyt tekemään.

"LILY?" Ophelia kailotti kuullessaan Lilyn haluavan Artin tämän palvelijaksi!? Pelastus tapa tuokin, mutta tajusiko Lily nyt varmasti itsekään mistä puhui!? Tuo ei olisi tullut Ophelian mieleen ei sitten ikinä!
Lily täsmensi että halusi tästä itsellensä hovimestarin, sillä Lilyllä oli vain hovineitoja jotka olivat tunnetusti naispuolisia. Tämä sai kuninkaan nousemaan ylös tuolilta ja melkein epäilemään tytärtänsä hulluksi, näin Ophelia ainakin tulkitsisi sillä alkoi epäilemään asiaa nyt itsekin. Tosin.. Lily perusteli itsenä aika hyvin, ajatellen mitä Ben teki, tosin tekikö se haltijasta yhtään sen luotettavampaa henkilöä?
Ja Black oli Lilyn aviomies, ei orja, tässä Opheliakin oli kivenkovaa samaa mieltä...
Ophelia jäi hiljaa, purten hammasta, ainakin Art oli hiljaa mikä oli hyvä juttu ja varsinkin se ettei Black, ihme kyllä, ei avannut suutaan tässä ollenkaan. Ophelia selvitti kurkkuaan, kuninkaan näkeminen näin vauhkona oli yksinkertaisesti vienyt Ophelian puhe kyvyn hetkeksi.

Ophelia ei todellakaan välittäisi ajatuksesta että Art olisi Lilyn hovimestari tai mikään vastaava. Ophelia vilkuili Lilyyn että Blackiin sivusilmällään kunnes selvitti jälleen kurkkuaan ja otti yhden askeleen eteenpäin ja.
"Teidän korkeutenne, näin Lilyn neuvonantajana en pitäisi ajatusta niinkään hullumpana että Aranin neuvonantaja, tarkemmin sanottuna haltija Arathet tehtäisiin eräänlainen kaitsija. Tosin ymmärrän huolenne jos pelkäätte hänen jäämisensä mukana tulevia riskiä." Ophelai ei tiennyt itsekään mitä puhui! Kuhan puhui!
"Jos me pidämme Arathetin hengissä, saisimme näin helpostikin kiristettyä itse haltija kuningas Arania mahdollisilla tavoilla, mitä taas emme Ratchetillä voi tehdä ja ehkä Arathetin kautta voisi paljastua myöskin heidän piilopaikkansa. Se, että pidämme Arathetin taas Lilyn palveluksessa hyödyntää meitä siten että voimme tarkkailla hänen jokaista liikettään, vankilasta ollaan karattu jo kerran ja se tuskin jää ainoaksi jos lukitsemme sinne jonkin Arathetin tasoisen haltijan sinne, hänhän oli tarpeeksi rohkea jo haastaakseen Blackin ja jos minulta kysytään, tilanne ei välttämättä olisi nyt sama mikä se olisi ollut ellei Arathet olisi menettänyt keskittymistään silloin hetkeksi. Ja epäilen että hän uskaltaisi niskuroida näin Lilyn alaisena, sillä uskon hänen itsekin tajuavan ettei tulisi pääsemään linnasta ulos ehjin nahoin, ottaen huomioon linnan sisä että ulkopuollelle asetetun vartioinnin." Ophelian pointti: Vankilasta olisi helppo karata kuin monen muun seinän sisältä!?
Jos Artia siis vahdittaisiin vuorokauden ympäri, tämä ei mihinkään pääsisi, ei ainakaan linnanportteja pidemmälle, mutta vankilassa luotettiin taas liikaa seiniin että kaltereihin, tämä oli Ophelian pointti minkä Ophelia toivoi myös kuninkaan tajuavan.
"Katseet ja sanat saattavat joskus olla vahvempia mitä kalterit tai seinät ja samassa Lilyn toivekin toteutuisi saada Arathet hovimestarikseen. Ja sitäpaitsi! Lilyllähän on pian syntymäpäivä." Ophelia lisäsi vielä näin loppuun ja jäi odottamaan että hänet seivästettäisiin paikalleen...

//GUAAAAAAAAAAAAH!!!!!!///
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Helmi 2008, 03:08

Art, Black, Harald, Lily

Blackille oli jo liikaa että Lily oli avannut suunsa ja ehdottanut jotain näinkin päätöntä.. mutta että vielä Ophelia meni tukemaan tämän ehdotusta?! Black tunsi äkillistä tarvetta napata molemmat tytöt kainaloonsa ja käydä heittämässä heidät torniin ja lukita sinne, tämähän oli haltija! HALTIJA!! Eivätkö nämä sitä huomanneet?!
Harald katsoi Opheliaa kysyvästi sukien yhä partaansa ja mietti. Lily taas hymyili kuullessaan Ophelian sanat, siinä oli pointtia. Art.. oli yhä pihalla ja tulisi olemaan kiitollinen jos saisi edes pitää henkensä, vaikka se sitten merkitsisi vankeutta. Tosin, olihan hän aina halunnut tietää enemmän ihmisistä ja samalla hän voisi nuuskia paikkoja... mutta se oli sen ajan murhe, nyt takaisin tähän hetkeen.
"Tuossa on itua.." Harald sanoi ja vilkaisi alaviistoon Arttia.
"Mutta voimmeko luottaa häneen, ettei hän tapa sinua" Harald sanoi vilkaisten Lilyyn.
"En nosta kättäni Prinsessa Lilyä vastaan, mikäli se rikkoisi herrani käskyä" Art huomautti tajutessaan että hän voisi ehkä antaa paremman vastauksen mitä Lily.
"vai että semmoista..." Harald mutisi istuessaan takaisin alas... tuli ainakin tehtyä penkki jumppaa näin iltaisin.

"Ophelia on oikeassa.." Harald sanoi ja jatkoi "Mutta en siltikään pidä ajatuksesta että haltija hiippailisi linnassani.. mutta pääset koeajalle, mikäli teet jotakin epäilyttävää tai yrität karata, tapatan sinut oitis. Ehtoihin kuuluu myös että pukeudut kuin me, vihreä kirvelee silmiini" Harald sanoi ja Blackin leuka loksahti auki, oliko kuningas hullu?!
"Sinä et selvästikkään pidä ajatuksesta Black" Harald huomautti nähdessään Blackin ilmeen.
"en, en pidä enkä tule pitämäänkään.. se on vain liian epäilyttävää" Black vastasi suoraan.
"samaa minäkin ajattelen, aivan samaa.. mutta Lilyllä tosiaan on syntymäpäivät.." Harald sanoi vilkaisten Lilyyn joka hymyili hieman.
"Etkö voisi toivoa vaikka ponia..." Black mutisi ääneen.
"En, minulla on jo hevonen" Lily sanoi, käveli artin luo ja hätisti vartijat Artin läheltä pois.

Lily avasi köydet Artin käsistä ja tämä hieroi samantien ranteitaan, jotka olivat punaiset ja hiertyneet. Kaikki katsoivat Arttia odottaen tältä jotakin draagista, esim Blackin kimppuun käymistä tai muuta vastaavaa. Mutta Art ei tehnyt mitään, hieroi vain ranteitaan ja katseli maahan.
"sinä et tarvitse enää näitä" Black sanoi ja riisui Artin aseista.. tältä löytyikin mukava määrä aseita: muutama miekka, jousi ja nuolet, pari puukkoa ja yksi oudonäköinen pistin. Kaikki aseet mitä Artilta löytyi, heitettiin maahan ja vartijat keräsivät ne ja veivät pois.
"Tiedäthän mitä kuningas kunnassa asuvilta vaaditaan?" Harald kysyi Artilta joka pudisti päätään.
"Kumarra kuningasta" Harald sanoi kuivasti.
Artille se oli liian suuri pala. Hän oli vannonut, että Aran olisi hänen ainoa kuninkaansa, eikä hän voisi kumartaa ketään muuta. Art pudisti hitaasti päätään, katsellen maahan ja hieroen yhä rannettaan.
"Olen pahoillani mutta en voi" Art sanoi katsellen maahan.
"tiesin sen.. mutta tulet vielä kumartamaan" Harald sanoi ja antoi asian olla.
Black mutisi itsekseen ja kumarsi sitten kuninkaalle.
"Joko lähdössä?" Harald kysyi Blackiltä joka kumarsi.
"Minulla on vielä tekemistä... ja miettimistä" Black sanoi vilkaisten Opheliaan, Arttiin ja Lilyyn.
"Selvä, mene toki" Halrad sanoi ja ei aikaakaan kun Black käveli jo kohti ovea, poistuen lopulta paikalta.
"Hän ei selvästikkään pitänyt ajatuksesta.." Harald mutisi katsoessaan ovelle.
"Te kaksi.." Harald sanoi vartijoille "Menkää ja kertokaa koko linnan väelle kaiken mitä juuri nyt kuulitte, kaikki vartijat tulevat pitämään tätä haltijaa silmällä kuin kalleinta aarrettaan" Harald sanoi ja vartijat poistuivat paikalta.
Halraldilla oli ikävä tapa painottaa ja sanoa kuivahkosti sana haltija, tämä oli täysin tietoinen ele, eikä Harald aikonut tehdä mitään sen muuttamikseksi, sen verran haltijoita hän vihasi.
"ja nyt.." Harald sanoi ja katsoi Arttiin "Lily ja Ophelia saavat näyttää sinulle paikkoja, mutta ensin sinun täytyy vaihtaa vaatteet" Harald sanoi ja vilkaisi Lilyyn, joka tiesi mitä piti tehdä ja nyökkäsi isälleen.
Harald nousi ylös tuolilta, laskeutui korokkeelta ja käveli sivuovellepäin.
"Nyt jos suotte, minullakin on mietittävää" Harald sanoi ja sulki oven perässään.

Art katsoi ihmeissään kun kaikki miehet kaikkosivat paikalta, nämähän olivat juuri epäilleet että Art tappaisi Lilyn ja nyt kaikki vain marssivat tiehensä? Outoja nämä ihmiset.
"Tuletko?" Lilyn ääni havahdutti Artin todellisuuteen.
"mi..minne?" Art kysyi katsellen ihmeissään Lilyyn.
"Isä sanoi että sinulle pitää hankkia vaatteet, joten mennään katsomaan sinulle jotain... Tuletko sinä Ophelia?" Lily kysyi.
"Hei hetkinen! Haluan selityksen, miksi? Miksi juuri pelastitte minun henkeni?" Art kysyi saatuaan ajatuksensa kokoon.
"Miksi ei?"
"No katsotaampa, Olen haltija, Olen vihaamasi henkilön neuvonantaja ja enhän minä ole tehnyt mitään teidän hyväksenne" Art luetteli syitä, miksi nämä eivät olisi pelastaneet häntä.
"Katsoppa toisin, Sinä et raahannut meitä väkisin mukanasi silloin kylällä, sinä autoit minua tapaamaan Arania, tarjositte päivällisen ja saatoit meidät pois kylästänne, olet kaikin puolin ollut ystävällinen meille vaikka me vihaammekin sinua.. tai no, en nyt tiedä vihaanko enää, mutta jos et osaa olla kiitollinen siitä mitä juuri teimme niin taatusti tulen vihaamaan sinua" Lily selitti laittane kädet puuskaan.
"tietysti olen kiitollinen! se vai.. tuntuu oudolta että autatte minua.." Art kiirehti sanomaan.
"Noh, älä sitä enää mieti.. mutta saat nyt totutella siihen että minä määrään" Lily sanoi hymyillen ja Art vastasi tähän pienellä hymyllä.
"niin.. mennäänkös?" Lily kääntyi kysyvästi kohti Opheliaa.

// What can I do? You think that the red bull likes card tricks? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 04 Helmi 2008, 18:55

Ophelia

Ophelian silmät että ilme kirkastuivat kuullessaan kuninkaan sanat, hänen puheessaan oli itua? Ophelia oli höpöttänyt vain minkä oli kerennyt, vain sen takia ettei Artia hiretty ja mennyt ottamaan riskin että olisi mennyt sanomaan jotain aivan tyhmää että päätönsä, mutta nyt kun ajatteli... Opheliasta itsestäänkin idea oli lähes aukoton, jos Art nyt olisi kiltisti ja yhteistyö haluinen edes sen verran... Ja se oli kyllä ollut ehdoton vale ettei Ophelia ollut pitänyt ideaa yhtään hullumpana, sehän oli aivan pähkähullu idea! Jopa Lilyltä!
Ophelia käännähti sivuttain nyt nähdäkseen Lilyn jolle kuningas oli kysymyksen esittänyt ja tällä kertaa Artin suun avauksella oli myönteinen vaikutus. Ophelia huokaisi hiljaa helpotuksesta kuninkaan istuutuessa taas istuimelleen, mutisten jotain itsekseen ja Ophelian korvissa ei manaaminen kuulunut.

Opheliaa suoraan sanottuna hymyilytti kuullessaan että olisi oikeassa, tosin taso laski kuullessaan että Art pääsisi koeajalle... Hiippailemaan siis linnaan ja tapatettavaksi oitis jos tämä niskuroitsi, mutta tämänhän takia Ophelia oli suunsa avaamaan mennytkin... Että tämä saisi pitää henkensä olemalla Lilyn palveluksessa, tosin Ophelian suunnitelmiin ei kuulunut että tämä tulisi jäämään kovinkaan pitkäksi aikaa, se ei sopinut Ophelialle ja tuskin Artillekaan ja valitettavasti kummallakaan heistä ei ollut pahemmin päätös valtaa tähän asiaa, piti vain toivoa ettei Lily tätä tosissaan palvelukseensa halunnut, että se oli vain sen hetkinen pelastus keino.

Sitten kuningas puhuikin Blackille ja Ophelia vilkaisi tähän olkansa yli, nähden myöskin tämän ilmeen joka viestitti varsin selvästi ettei Lilyn ajatuksesta sen suuremmin myöskään pitänyt. Ophelia tiesi ettei Black asiasta tulisi koskaan pitämään, ei Opheliakaan, mutta minkäs sille mahtoi että arvosti niin sanotusti muiden elämää enemmän kuin omaansa? Vaikkei Ophelian henki uhattuna nyt ollutkaan ja vaikka TÄMÄ olikin haltija... Ophelia käänsi päänsä taas kuninkaanpuoleen ja hymyili pienesti siinä missä Lilykin, niin, Lilyllä oli pian syntymäpäivä mikä auttoi asiaa huomattavasti. Black vain murahti jotain ponista ja Lily vastasi ettei tämä sellaista tarvinnut, olihan tällä Jim. Lily avasi Artin yhteen käytetyt kädet köysistä ja Ophelia katsoi tätä kun tämä hieroi puna juovaisia ranteitaan, katse kohti maata eikä tehnyt elettäkään käydäkseen Blackin kimppuun, mikä olisi ollut Artille yhtä kuin äkkikuolema.
Sitten Black riisuikin tämän aseistuksista joita tällä oli ollut paljon enemmän mitä Ophelia oli edes arvannut...
Aseet kolahtelivat vuoron perään salin puna mattoiselle lattialle josta vartijat nämä sitten noukkivat ja veivät jonnekin pois, varmaankin asevarastoon tai muualle sen tapaiseen, Ophelia ei pahemmin tiennyt ja katsoi vartijoiden menoa kunnes katsahti taas kuninkaaseen joka puhui.
Sitten kuului sääntö että linnassa asustavan kuului kumartaa kuningasta... Se nyt oli ihan itsestäänselvä sääntö niin käytöstavoissa että etiketissä.
Art vastasi ettei kyennyt ja onneksi Harald ei sen pahemmin asiasta tällä kertaa välittänyt...

Ophelia katsahti sitten Blackiin, jälleen niin ettei kääntänyt kuninkaalle selkää ja katsoi tähän mitäänsanomattomana tämän sanoessa että tällä olisi vielä jotain tekemistä että poistuisi nyt sen takia... Että myöskin miettimistä mitä Ophelialla itselläänkin oli vaikka millä mitalla ettei edes tiennyt mistä aloittaisi... Kuningas antoi tälle luvan lähteä ja Ophelia seurasi Blackin loittonevaa selkää kunnes tämä katosi sulkeutuvien ovien taakse.
Ophelia käännähti taas eteenpäin ja katseli maata, Black ei näyttävästi ajatuksesta pitänyt, 'epäilyttävää'-Black oli sanonut. Sitten kuningas käski kahta vartijaa lähtemään ja levittämään kaikille linnan asukeille tieto siitä että haltija tulisi viettämään aikaansa heidän keskuudessaan ja että nämä vahtisivat tätä kuin kalleinta aarrettaan ja vartijat tottelivat sen enempiä sanomatta ja poistuivat paikalta. Sitten Lilyn isä pestasikin Lilyn ja Ophelian näyttämään Arathetille paikkoja ja uudet vaatteetkin tälle piti hankkia, vihreä kun ei pahemmin sointunut kuninkaan väri makuun.
Ophelia nyökkäsi myöskin ja katsoi Haraldin jälleen kerran jaloille nousemista ja kävelyä kohti sivuovea ja tämä ilmoittikin poistuvansa myöskin mietteisiinsä ja katosikin ovesta ulos, jättäen Ophelian ja Lilyn keskenään yhden haltijan kanssa keskelle suurta salia jonka korkeista ikkunoista näki että yö oli tehdä tulojaan.

Ophelia ei sanonut mitään vaan jäi tuijottamaan ovea, kunne kuuli Lilyn äänen ja astelikin tämän vierelle ja katsoi Artiin joka vaikutti olevan pihalla kaikesta tapahtuneesta kuin lumiukko. Lily siis selitti tälle että tälle tuli hakea uudet vaatteet ja Ophelia oli tulossa mukaan, kuningashan oli maininnut myös hänet siinä kohtaa että he näyttäisivät tälle paikkoja... Tosin se sai Ophelian puolesta jäädä aamuun ja Ophelia ei tälle kerennyt vastaamaan kunne Art olikin saanut kerättyä itsensä kysymään Lilyltä että miksi nämä oli tämän menneet pelastamaan hirttoköydeltä. Historia toisti itseään, tämä saattoi olla jo kolmas kerta kun tämä oli tapahtunut ja uskokaa pois, Ophelia ei olisi tehnyt mitään tämän hyväksi jos ei olisi ollut asiassa mitenkään mukana. Art alkoi luettelemaan asioita joiden perusteella heillä ei olisi mitään syytä tämän puolustamiseen; Totta, Totta ja tavallaan totta.-Ophelia luetteli omat mielipiteensä tämän tehdessä luetteloa, mutta pysyi kuitenkin hiljaa ja katsahti sitten Lilyyn joka alkoi luettelemaan asioita jotka antaisivat heille sen pienimmänkin syyn pelastaa tämän nahka; Totta, totta, totta... Totta ja totta. Ophelia mietti samaa Lilyn luennoinnille ja katsahti sitten Artiin joka vakuutti olevansa kiitollinen ja syytä tällä olikin...

"Mennään." Ophelia vastasi ja katsahti Lilyyn ja lähti kävelemään kohti ovea, uskoen myöskin tietävän minne he olisivat menossa, mutta päätti seurata kuitenkin Lilyä kun ei aivan varma ollut.
Haltija... He olivat pelastaneet haltijan ja nyt tämä sai työskennellä heidän, ihmisten linnassa henkensä pitimiksi. Ophelia ei tiennyt mitä tästä ajatella niin ei ajatellut mitään. Arathet ei ollut haltijaksi pahimmasta päästä näin Ophelian kuvakulmasta, joten ei nähnyt myöskään syytä siihen että olisi tälle mitenkään töykeä tai muuta vastaavaa kuten Aranille Ophelia saattoi itsensä kuvitella olevan, mutta kappelin lähelle tämä ei tule! Se olisi jo viimeinen pisara jos Art astuisi jallallakaan hänen pienehköön asumukseensa, joka tosin oli Ophelialle ihan sopivan kokoinen, ei siinä mitään.
"Lily, oletko ihan varma tästä?" Ophelia kysyi tältä hiljaa, aivan kuin asian voisi yhä tuosta vain peruuttaa ja niin ettei Art joutuisi päättömäksi jos Lily nyt päättäisi ettei olisikaan varma. Ophelia ihmetteli yhä mistä Lily oli päähän pistoksensa saanut, mikä oli kieltämättä nerokas että epämukava yhtä aikaa ja Black oli päättänyt sen olevan ennemmin epämukava/mielyttävä kuin nerokas ja Lily taas sen että se oli nerokas ja Ophelia oli tämän keskellä. Anemonekin oli varmaankin jo nukkumassa, Opheliallakin olisi syytä mennä mutta halusi saattaa tämän loppuun asti että voisi edes jonkinalisella kevyellä mielellä nukkumaan mennä.

//xP//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Helmi 2008, 20:06

Art, Lily

Lily lähti kävelemään ovelle ja Art seurasi kiltisti kuin koira omistajaa. Lily sulki oven perässään ja katsoi jokaiseen suuntaan, ennen kuin lähti kävelemään kohti toisen kerroksen rappusia. Lily vilkaisi Opheliaan kuullessaan tämän kysymyksen, hän huokaisi syvään ja katsahti kattoon.
"En todellakaan ole.. mutta mitä muutakaan voisimme tehdä? Antaa hänen kuolla? Vaikka hän onkin haltija, en silti voisi nukkua öitäni rauhassa jos tietäisin että hänet hirtettiin vaikka minulla oli mahdollisuus auttaa häntä" Lily sanoi ja vilkaisi olkansa yli Arttia joka katseli ympärilleen hieroen yhä rannettaan.
Art ei koskaan ollut ollut ihmisten linnassa... noh, olisi se ollut ihme jos tämä siellä olisi käynyt... tai no, olihan hän vankilassa ollut, mutta ei missään muualla ja nyt kun tilaisuus koitti, hän tutki kaiken mikä silmiin osui.
Ihmisten linna oli huomattavasti synkempi mitä haltijoiden, mutta näillä oli enenmmän koristeita ja krääsää, mitä haltijoiden linnassa. Viherkasveja ei niinkään näkynyt, mutta patsaitakin sen edestä.

Lily hidasti hieman vauhtia, jotta Art kerkeäisi heidän vierelleen. Tosin Art ei sanonut mitään, eikä edes katsonut Lilyyn saatika Opheliaan, hänestä tuntui kiusalliselta että nämä olivat nyt niskanpäällä. Hänellä olisi ollut tilaisuus juuri nyt hyppiä karkuun pää kolmantena jalkana, mutta ei hän pitkälle pääsisi. Viimeistään linnan porteilla hän saisi surmansa ja pako päättyisi lyhyeen, joten hänen täytyi nyt tyytyä Lilyn käskyn alaisena olemiseen.
"Näytä niitä" Lily sanoi äkkiä herättäen Artin ajatuksistaan. Lily oli pysähtynyt ja Art siinä samalla ja nyt Lily seisoi Artin vieressä ojentaen kättään tälle.
"Näytä ranteitasi" Lily täsmensi ja ennen kuin Art kerkesi sanomaan, saatika tekemään mitään, Lily oli ottanut tämän käsistä kiinni ja käänteli niitä nyt varovasti katsellen punaisia hiertymiä Artin ranteissa.
"ne ovat vain arat enää, ei sen kummempaa.." Art sanoi katsellessaan Lilyä, joka piti häntä käsistä kiinni.
"Jos niin sanot" Lily sanoi ja päästi irti Artin käsistä ja jatkoi matkaa.

He saapuivat portaille ja kiipesivät ne ylös. Toinen kerros oli huomattavasti valoisampi mitä ensimmäisen kerroksen käytävät, ainakin näin Artin silmissä. Lily lähti kävelemään käytävää pitkin vasemmalle, kunnes saapui pienehkön puisen oven luo. Ovi oli muita pienempi ja tylsemmän näköinen, siinä ei ollut mitään kaiverruksia saatika koristeita ja kahvakin oli vain metallinen rengas. Lily avasi hakasen, joka ovessa oli ja veti sen varovasti auki. Huone oli pimeä, sen kokoa ei voinut määritellä koska sisälle ei yksinkertaisesti nähnyt. Ikkunatkin (jotka Lily tiesi siellä olevan) oli peitetty paksuilla verhoilla, eikä niiden läpi tunkeutunut yhtään valoa.
"tuotaa.." Lily aloitti ja vilkaisi käytävälle.
Hän otti pari askelta kauemmaksi ovesta, käveli seinällä olevan soihdun luo ja irroitti sen pidikkeestä ja käveli takaisin ovelle. Hän astui sisään ja valaisi soihdulla huoneen kävellessään peremmälle.
Art astui Lilyn perässä ja jäi katselemaan huonetta, silmäillen sitä lattiasta katoon.

Huone oli korkeahko, mutta pieni. Sen seinillä oli hyllyköitä ja kaappeja, korjeja ja puisia laatikoita. Huonee oli väriltään synkähkö ja hieman kylmä, mutta suuret punaiset verhot ja punainen matto lämmittivät tunnelmaa. Huoneessa oli myös yksi sermi, väriltään tumman ruskea ja tehty tammesta, sekä suuri peili, jonka kehykset olivat kullatut.
Lily käveli seinustalla olevan soihdun luo ja sytytti sen kädessään olevalla soihdulla ja vei sitten kädessä olevan soihdun huoneen toisella puolella olevaan tyhjään pidikkeeseen.
"No niin.." Lily sanoi katsahtaen ympärilleen.
"Toiveita?" Lily kysyi Artilta joka katseli hyllyillä lojuvia vaatteita.
"kunhan nyt et ilkosilleen jätä.." Art sanoi ja nypläsi kankaita.
"hehe, älä huoli, sitä en tee" Lily sanoi ja käveli suuren kaapin luo ja avasi sen.
Kaapista tuli kylmähkö tuulahdus kun Lily sen avasi. Hetken aikaa Lily tiiraili kaappiin ja alkoi sitten penkomaan sieltä vaatteita. Hän heitteli muutaman olkansa yli lattialle.. tai no, vähän enemmän kuin muutaman, kunnes löysi sopivat.
"Tässä!" Lily huikkasi Artille ja heitti tälle mustat kangas housut ja jatkoi sitten penkomista.
Lily otti kaapista vielä valkoisen pitkä hihaisen paidan, jossa oli melko leveät pussimaiset hihat ja nyörit etupuolella. Hän heitti paidan Artille ja käveli sitten toisen kaapin luo, missä oli rivistö kohtuu pitkiä takkeja. Lily selaili takkeja kunnes veti kaapista ulos tumman punaisen, hihattoman takin, jossa oli korkea kaulus ja vyötäröllä musta vyö. Lily heitti tämänkin vaatekappaleen Artille ja suuntasi yhdelle puiselle laatikolle ja alkoi penkomaan sieltä kenkiä. Taas 'muutama' kenkä lenteli lattialle, kunnes Lily veti parin mustia ratsastus saappaita ja iski ne vielä Artin käsille.
"Siinä, kelpaako?" Lily sanoi ja siirsi muutaman hius kiehkuran pois otsaltaan.
"kyllä"
"Hyvä, nyt käy vaihtamassa ne" Lily sanoi ja osoitti sermiä.
"Älä huoli, emme me kurki" Lily huomautti kun Art lähti kävelemään sermintaakse.
"En edes muista milloin viimeksi olisin ollut täällä... ehkä silloin kun leikimme piilosta Henryn kanssa" Lily huomautti Ophelialle katsellessaan hyllyille.

// huaaaahahhahahaaa! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 04 Helmi 2008, 21:36

Ophelia

Ophelia ymmärsi hyvin, kukaan ei nukkuisi yötään hyvin jos joku olisi mennyt kuolemaan vaikka sinulla itselläsi olisi ollut valta tämän pelastaa. Ophelia jäi hiljaa, ollen samaa mieltä Lilyn kanssa. Eikä niitä laupiaita Samarialaisia ei ihan joka nurkan takana ollut, Ophelia tiesi sen eikä viitsinyt ajatella asiaa enää sen enempää, he hankkisivat Arathetille nyt vain vaatteet ja ehkä sitten Opheliakin pääsisi takaisin pieneen kappeliinsa. Ophelia huomasi kuinka Lily hidasti vauhtia ja Ophelia katsahti olkansa yli Artiin, joka oli ikäänkuin huomaamatta jäänyt heistä noinkin jälkeen ja hieroi nyt ranteitaan, kuinka kireällä Black oli köydet oikein pistänyt?

Artin kerettyä heidän vierelleen, Lily käski tätä näyttämään ranteensa, tosin Art tajusi Lilyn tarkoituksen vasta kun Lily oli tämän kädet itse ottanut omiinsa ja katseli nyt punaisia hiertymiä tämän ranteissa. Art sanoi että hiertymät olisivat enään vain Arat ja Lily tyytyi tähän ja kolmikko lähti jatkamaan matkaa kohti portaikkoa joka johdattaisi heidät linnan toiseen kerrokseen. Käytävä oli ehkä hieman valoisampi ja Ophelia käveli Lilyn vierellä pitkin vasenta käytävää, kunnes he saapuivat pienehkön oloiselle puiselle ovelle josta Ophelian mielestä huokui jotakin aavemaista... Se oli vain puinen ovi, ilman minkäänlaisia kaiverruksia saatika koristuksia, kyseessä ei siis mitenkään voinut olla kovin tärkeä saatika korkeassa arvossa pidetty huone. Ophelia jäi paikalleen katsomaan kuinka Lily meni avaamaan ovea pienestä hakasen tapaisesta lukosta ja raotti ovea niin että sinne näki, tosin kaikki se mitä näkyi oli selkkaa pimeyttä... Niin pimeää että Blackinkin asunto oli valoisa siihen verrattuna. Ophelia katseli huonetta epäileväisesti, mitä he tuolla? Lily hakikin vastakkaiselta seinältä soihdun, jonka oli mitä ilmeisemmin tarkoitus valaista huonetta ja Lilyhän se ensimmäisenä sisään menikin ja pian Opheliakin sai katsella ullakkomaista huonetta soihdun valossa.

Tunnelma oli huoneessa yhä aavemainen, sillä siellä oli pimeää ja kylmää ja vielä kaikki ne kangas paalut jotka seinää vasten oltiin nojaamaan laitettu. Tosin, nyt kun Lily sytytti kädessään olevalla soihdulla huoneen oman soihdun ja asetti sitten aiemmin napatun soihdun taas tyhjään pidikkeeseen, tunnelma muuttui aavemaisesta vähän lämpimämmäksi. Ophelia ei ainakaan itse huonetta muistanut, siellä oli punaiset verhot että matto, paljon hyllyköitä ja kaappeja ja yksi tamminen sermi jonne sai mennä vaihtamaan vaatteita. Katseltuaan hetken myöskin ympärilleen, Ophelia käänsi päänsä Lilyyn joka kysyi että oliko Artilla mitään toiveita vaatteiden suhteen ja tällä ei näyttänyt olevan mitään väliä, kuhan vaatteet sai ja Lily alkoikin pian penkomaan suurta vaatekaappia ja ei aikaakaan kun vaatteet suorastaan lensivät Lilyn olan yli lattialle, luoden suuren vaatekasan lojumaan keskelle lattiaa jota Ophelia katseli ikäänkuin säälien. Lily tosiaan löysikin jotain ja heitti mustat housut Artille, kunnes jatkoi penkomistaan vielä vähän aikaa ja löysikin sieltä kohta valkoisen paidan ja vaatekaappi oltiinkin jo tyhjennetty lattialle...

Sitten Lily vaihtoikin kohdettaan toiselle kaapille, josta paljastuikin eri punasävyisiä takkeja siistissä rivissä ja tällä kertaa Lilylle ei kestänyt kuin muutama sekuntti löytää sopiva ja mikä taas merkitsi että loput takit saisivat jäädä kaappiin vielä pitkäksi aikaa. Kohde vaihtui nyt sitten puiseen että raskaaseen kirstuun josta Lily alkoi penkomaan kenkiä, päätellen siitä miten kengät tämän olen yli lensivät... Pian Lily löysikin mustan parin ratsastus saappaita ja iski ne Arathetin käsiin ja neuvoi tätä vaihtamaan vaatteet sermin takana.
Ophelia havahtui taas Lilyn ääneen tämän puhuessä nyt tälle ja katseli huonetta jälleen kerran hymähtäen vähän.
"Minä en ole täällä ennen käynyt... Linna on ihan liian suuri että jouduimme sopimaan alueet minne sai piiloutua ja minne ei..." Ophelia totesi muistaessaan tämän seikan. Olisi lähes mahdotonta leikkiä piilosta näin suuressa linnassa ilman että joku heistä olisi eksynyt ja näin ikäänkuin piilottanut its itsensä omalta itseltään, Anemonellehan oli näin käynyt kun oli mennyt sen pienen kissan perään, jota Ophelia ei ole sen koommin kyllä nähnyt.

Ophelia käveli hetken kattojen reunoja kunnes suuntasi kirstulle josta Lily oli mennyt kenkiä penkomaan ja alkoi nyt järjestelemään kenkiä pareittain ja asetti ne takaisin kirstuun yksi toisensa perään. Noin viisi kenkäparia myöhemmin, Ophelia laski kirstun kannen taas alas ja ihmetteli ettei huoneessa ollut yhtään pölyä saatika hämähäkin seittiä missään katonrajoissa... Huone oli eristetty, pieni ja pimeä, mutta silti täälläkin käytiin mitä ilmeisemmin pölyt pyyhkimässä ja siivoamassa, vaikka tarve tälläiselle huoneelle harvemmin tuli.
Ophelia nousi taas ja katsoi tyytyväisenä aikaan saannostaan ja katsahti sitten vaatekasaan jonka Lily oli lattialle heittänyt ja otti nopeita askelia vaatekasan luokse, pilvistui nyt senkin juurelle ja otti vaate kappaleita käsiinsä aina yksi toisensa jälkeen ja viikkasi ne siistiksi nyytiksi ja asetti pinoon niitä vierellensä. Siisteys intoilija oli ottanut Opheliasta nyt pisimmän korren, Ophelia piti kappelinsakin aina siistinä ja järjestyksessä jos mahdollista.
Ophelia katseli vaatteita joita käsiinsä sai ja ihmetteli joidenkin vanhuutta ja joidenkin muuten vain kulahtaneisuutta, mutta viikkasi nekin sen enempiä ajattelematta ja kasa alkoikin pienenemään silmissä. Tosin pian Ophelian oli pakko asettaa kätensä suunsa eteen ja haukotella väsymystään.

//x'DDD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Helmi 2008, 22:21

Lily, Art

"niin.." Lily sanoi epämääräisesti ja jäi muistelemaan jälleen kerran menneitä, eikä edes huomannut kun Ophelia meni järjestämään kenkiä.
Arathet vaihtoi vaatteet.. vaikka se hänestä epämukavalta tuntuikin, hän ei koskaan ollut pukenut päälleen mitään muuta, kuin vihreitä vaatteita, korkeintaan käyttänyt harmaata taikka ruskeaa viittaa. Hänestä tuntui oudolta pukea jotain niin.. tummaa päälleen. Tuntui kuin hänen sielunsa olisi synkentynyt eikä hän pystynyt näkemään sitä kauneutta, mitä ennen luonnossa näki, kuin olisi astunut toiseen, synkempään maailmaan.
Lily havahtui ajatuksistaan ja näki Ophelian viikaamassa vaatteita ja latovan niitä lattialle viereensä.
"Ophelia ei sinun olisi tarvinnut" Lily sanoi ja käveli Ophelian luo.
"Anna kun autan" Lily sanoi ja nappasi Ophelian viikkaamia vaatteita syliinsä ja vie niitä siistiin pinoon takaisin kaappiin.
"hm, kaappi näyttä siistimmältä kun vaatteet ovat viikattuna.. pitäisi varmaan huomauttaa siivoojille" Lily sanoi kantaessaan lisää vaatteita kaappiin.

Art astui pois sermin takaa ja käveli peilin eteen. Hän katseli itseään, kuin olisi katsellut täysin tuntematonta miestä suoraan toisesta maailmasta. Hän ei ollut tunnistaa itseään ja tunsi kylmät väreet selässään, tältäkö tuntui olla ihminen? no, eihän hän vielä mitään ollut kokenut, mutta pelkät ihmisten vaatteet saivat hänet tuntemaan itsensä toiseksi. Lily vilkaisi Arttia joka seisoi peilin edessä ja katseli itseään.
"Eihän se niin paha ole?" Lily kysyi ja kääntyi kohti Arttia.
Art vilkaisi Lilyä peilini kautta, katsoi vielä kerran itseään ja kääntyi sitten ympäri.
"On se. Tämä tuntuu oudolta, liian synkältä ja kylmältä. Tämä ei vain sovi minulle.." Art sanoi suoraan.
"Olen pahoillani, mutta sinun täytyy nyt totutella. Kyllähän minäkin käytin teidän linnassanne vihreää mekkoa ja oletko nähnyt minua kovinkaan usein vihreä mekko päällä?" Lily sanoi ja käveli Artin luo.
"Mutta korvillesi pitää tehdä jotain.." Lily sanoi katsoessaan Arttia yläviistoon hieroen samalla kaulaansa.
"niin kuin mitä?" Art kysyi ja vilkaisi suippoja korviaan peilistä.
"Peittää... mutta en usko että sinä käytät hattuja?" Lily sanoi ja vilkaisi hyllyköllä olevia hattuja.
"en, en missään tapauksessa" Art sanoi.
Lily mietti hetken aikaa kunnes hän napsautti sormiaan ja käveli hyllykölle ja avasi yhden pienen laatikon ja penkoi sitä hetken aikaa.
"Istu alas" Lily sanoi Artille ja nyökkäsi kohti tuolia, joka oli sermin vierellä.
"Miksi?"
"Istu nyt vain" Lily sanoi penkoen yhä laatikkoa.
Art seisoi hetken paikoillaan, kunnes käveli tuolin luo ja istui siihen, jääden katselemaan Lilyä. Tällä kertaa Lily ei heitellyt mitään lattialle, hänelle tuli nolo olo, kun Ophelia oli siivoillut hänen jälkiään. Pian Lily sulki laatikon ja käveli Artin luokse käsissään kampa ja hiuspompula.
"Mitä sinä teet?" Art kysyi katsellessaan kun Lily käveli hänen selkänsä taakse.
"Piilotan korvasi.. ellet sitten halua pistää hattua" Lily sanoi ja nyppi hieman Artin hiuksia.
"En yhäkään.." Art sanoi ja tyytyi Lilyn ratkaisuun.
Lily alkoi kammata Artin hiuksia, hän ei löytänyt yhtäkään takkua tämän hiuksista, vain muutaman ruohonkorren siitä hyvästä, että oli maassa pyörinyt tänään. Artin hiukset tuntuivat silkkisiltä ja pehmeiltä, kuin vastapestyt. Jälleen kerran Lily sai tietää jotain uutta haltijoista, näillä tuntui olevan aina puhtaat hiukset.
Lily otti kaikki Artin huikset käteensä ja veti ne taakse, piilotti korvien suipot päät hiuksien alle ja pisti ne löysästi kiinni pompulalla, ettei hiukset kiristäneet liikaa korvia.
"Noin, nyt on hyvä" Lily sanoi taputtaen Arttia olkapäähän ja käveli takaisin laatikolle, laittaen kamman takaisin sinne.

Art käveli takaisin peilin eteen ja katsoi itseään hetken aikaa, kunnes tarttui kiinni peilin kehyksistä ja katsoi alas maahan. Näytti siltä että Art olisi itkenyt ja näytti vielä enemmän kun Art liukui alas polvilleen maahan ja jäi tuijottamaan alas mattoon ja kietoi kätensä ympärilleen, kuin halaten itseensä.
"Mitä nyt?" Lily kysyi hieman huolestuneella äänellä astuen hieman lähemmäksi Arttia.
"Näytän aivan ihmiseltä!" Art rääkäisi vilkaisten sivusilmällä Opheliaa ja Lilyä.
"En halua näyttää ihmiseltä! Tämä on jotain mitä en halua olla, jotain mitä en ole!" Art selitti hieman surullisella äänellä vilkaisten peiliin.
Lily hieman ihmetteli Artin reaktiota, hän käyttäytyi kuin villieläin joka oltiin vangittu häkkiin. Mutta silti hän tunsi myötätuntoa Arttia kohtaan, tämä tosiaan näytti aivan vaaleahiuksiselta mieheltä, ei yhtään haltijalta.. paitsi fyysisesti hieman: pitkät kapeat kasvot ja pitkät jalat, hoikempi rakenne mitä normaalilla ihmisellä.
"Tämä on pahempaa kuin kuolema! Kuin joku veisi sielun..." Art sanoi iskien nyrkkinsä peilin vierelle, seiniin.

// X_x //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Helmi 2008, 00:08

Ophelia

Ophelia katsahti olkansa yli Lilyyn joka tulikin pian hänen luokseen ja nosti Ophelian viikkaamia vaatteita ja pisti niitä kaappiin.
"En minä välitä nähdä vähän vaivaa..." Ophelia sanoi ja katseli hämmentyneenä Lilyn kyykkimistä lattian tasolta taas kaapille kunnes alkoi viikkaamaa viimeisimpiä vaate kappaleita syliin ja nousi itsekin pidellen paria nyyttiä käsissään ja vei ne kaappiin ja hymyili Lilyn sanomisille tämän vierellä, kaappi tosiaan näytti siistemmältä näin.
Sitten Lily olikin kääntynyt katsomaan Artia joka oli tullut sermin takaa ja katseli nyt itseään peilistä. Ophelia katsoi tätä hetken, kunnes sulki vaatekaapin ovet hiljaa kiinni ettei siitä kuulunut edes tuulahdusta, kuten oli kuulunut sen avautuessa.

Sitten Ophelia kääntyi ja jäi seisomaan vaatekaapin eteen hiljaa, nähden nyt Lilyn sekä Artin joka oli nyt kääntynyt heihin päin peilistä ja pukeutunut punaiseen eikä selvästi asiasta pahemmin iloinnut.
Art sanoi että se tuntui synkältä, kylmältä ja oudolta kaikesta siitä mikä oli Ophelialle normaalia, tuttua ja turvallista. Lily pahoitteli mutta asiat nyt olivat niin kuin olivat ja lisäsi vielä että oli itsekin joutunut pitämään vihreää mekkoa näiden linnassa. Sitten Lily mainitsi Aranin suipot korvat jotka olivat näkyvillä kaikille ja Art kysyikin että mitä tämän korvista ja Opheliakin jo päätteli tästä että aikomuksensa olisi nämä peittää. Lily tavallaan ehdotti hattuja Ophelia vilkaisi ylös hattuhyllykköön ja näki niin suuria että pieniäkin hattuja joissa oli joko sulkia taikka muita silkki taikka sametti nauhoja koristeena... Toisin sanottuna hyvin karmivia ja vanhentuneen muodin mukaisia joista Ophelia pian katseensa irrottikin takaisin Lilyyn että Arathetiin joka sanoikin ettei hattuja todellakaan käyttänyt.

Lily syventyi mietteisiinsä hetkeksi ja napsautti lopulta sormiaan, saaden Ophelian säpsähtämään vähän ja katsoi nyt tämän menoa hyllykölle josta otti yhden laatikon ja alkoi penkoamaan sitä, tosin heittämättä mitään tällä kertaa olkansa yli. Lily käski Artia istuutumaan alas ja Ophelia katsoi Lilyyn kysyvästi, mitä tämä laatikosta haki? Lily kehoitti Artia istuutumaan toistamiseen ja Ophelia katsoi sivusilmällä Artia joka epäröitsi istuutua tuolille ja pian Lily olikin löytänyt etsimänsä, kamman ja hiuspompulan.
Lily peittäisi siis Arathetin korvat tämän pitkein hiusten avulla ja Artilla oli tähän ratkaisuun tyytyminen, kun ei hattuja pitää halunnut, eikä Arathetille olisi hatut Ophelian mielestä sopinutkaan, Lilyn ratkaisu oli myös siinäkin mielessä paljon parempi. Ophelia ei sanonut mitään, taas hän oli saanut jäädä hiljaiseksi itsekseen ja sivusta tarkkailijaksi ja katsoi nyt kuinka Lily nyppi joitakin ruohonkorsia Artin hiuksista ja alkoi kampaamaan tämän hiuksia löytämällään kammalla. Hetken kammattua, Lily ottikin tämän kaikki hiukset käsiinsä, veti ne taakse ja pisti ne pompulalla kiinni, peittäen näin korvien suipot päät ja saaden tämän näyttämään suoraan sanottuna hyvinkin paljon ihmiseltä....

Ophelia seurasi Lilyä katseellaan kun tämä vei kamman takaisin siihen samaan laatikkoon mistä sen oli ottanutkin ja samalla Art oli mennyt takaisin peilin luokse... Ophelia otti pari nopeaa askelta Lilyn vierelle, ottaen tämän käsivarresta kaksinkäsin kiinni, katsoen ehkä hieman pelokkaana Artin reaktiota niin sanotusta uudistetusta ulkomuodostansa... Tämä oli ottanut peilin karmeista kiinni, näyttänyt siltä että olisi itkenyt mikä oli yksin riittänyt saamaan Ophelian järkyttymään, tämä kyllä näytti aivan erillaiselta, melkein ihmiseltä, mikä oli taas riittänyt Artille syyksi lyhistyä lattialle. Ophelia tosin säpäshti tosissaan Artin rääkäistäessä näille että näytti aivan ihmiseltä kun Lily oli tältä kysynyt että mikä tällä oli, minkä Ophelia kyllä myönsi ja katsoi nyt Artiin kuin kituvaa muurahaista... Opheliaa kävi sääliksi, kävi sääliksi haltijaa, oliko tämä kenties niin erillainen kuin muut? Erillainen kuin Aran? Ophelia ei tiennyt varmaksi, mutta ei mielellään katsellut tämän suossa rypemistä yhtään enempää.
"Vaikka sinä ihmiseltä näytätkin niin ei se sinua ihmistä tee... Se että väri vaihtuu toiseen ei pitäisi sinua sisimmissäsi muuttaa ja se että näytät yhdeltä meistä nyt ei tarkoita sitä että joutuisit esittämään olevasi yksi meistä!" Ophelia sanoi irrottaessaan otteensa Lilyn käsivarresta ja astui lähemmäksi Artia, oli alottanut rauhallisesti mutta ehkä vähän herpaantunut saaranuksensa lopussa ja katsahti muualle. Ophelia olisi voinut kyykistyä tämän vierelle muttei tehnyt sitä, johtuen omista kaunoista haltijoita kohtaan.
"Sitä paitsi... Kuten aikaisemminkin sanoin... Ennen linnaan tuloa, sanoin ettet joutuisi varmaan kauaa olemaan, tosin silloin puhuttiin vankilasta, mutta..." Ophelia alkoi selittämään vaivaantuneena ja katsahti lopuksi Lilyyn.
"Emmehän me tosissaan aio häntä täällä ikuisuuksia pitää?" Ophelia kysyi tältä, kun ei tiennyt tämän suunnitelmista mitään.
"Jos minulta kysytään, Arathetin järjestäminen pois täältä takaisin metsään ei ehkä ole niin suuri ongelma?" Ophelia sanoi lopuksi ja katsahti Artiin hiljaa. Niin, tämä oli nyt Lilyn palveluksessa, he voisivat yhdessä kehitellä jonkin keinon että Art pääsisi pois, ilman että joutuisi tapetuksi ja lavastaa tämän kaiken taas taidokkaaksi karkaamiseksi, milloin Ophelia ainakin toivoi ettei Ophelia saatika Lily jäisi kiinni mahdollisessa avustuksessa.

//._____.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Helmi 2008, 00:38

Art, Lily

Lily vilkaisi Opheliaa joka tarttui häntä kädestä kuullessaan Artin rääkäisyn, mutta jälleen kerran Ophelia repäisi kunnolla ja avasi suunsa. Art katsoi hiljaa sivusilmällä Opheliaa kun tämä puhui, Lily jäi seisomaan paikalleen kun Ophelia käveli lähemmäksi Arttia, mutta ei itse liikkunut. Kun Ophelia oli lopettanut puheensa, seurasi pieni hiljaisuus, kaikki miettivät omiaan. Lily puntaroi mahdollisuutta saada Art takaisin metsään, minne tämä kuuluikin. Lopulta Art avasi suunsa:
"Tiedätekö mitä tapahtuu yksisarviselle joka vangitaan, koulutetaan ratsuksi vastoin sen tahtoa? Se kuolee. Se kuolee ikävään, vapautta kohtaan. Tai sitten.." Art sanoi hiljaisella äänellä "Tai sitten se luulee itseään hevoseksi. Se menettää uskonsa itseensä ja luulee olevansa tavallinen hevonen..." Art lopetti vertauskuvansa ja jäi lattialle vielä istumaan.
"tuota.." Lily aloitti ja astui lähemmäksi "Emme tosiaan aio pitää sinua täällä ikuisuutta, tämä nyt lähinnä oli hätävara toimenpide jotta henkesi säästyisi..." Lily selitti vilkaisten Opheliaan.
"En tiedä miten se tulisi onnistumaan, mutta emmeköhän me jotenkin saa järjestettyä sinut pois linnan alueelta.. yksi tie mistä olisi helppo karata on tallien kautta. Sieltä pääsee suoraan laitumille jotka ulottuvat lähes metsän reunalle, mutta suurin kysymys on miten saamme sinut sinne? Isäni on varmasti yhtä tietoinen tästä asiasta, eikä varmastikkaan päästä sinua lähellekkään talleja vähään aikaan... Lisäksi täytyy ottaa huomioon että mikäli karkaat sitä kautta, sinun täytyy päästä nopeasti syvemmälle metsään ja harhauttaa jäljittäjät nimittäin..." Lily piti pienen tauon ja selvitti kurkkuaan "Olen varma että isäni jahtaa sinua viimeiseen meiheen saakka jos pakenet sillä sinä olet jo nähnyt linnaa ja sen 'vartijointia' liikaakin.." Lily sai lopulta selitettyä oman näkökulmansa tähän asiaan.

Art istui hiljaa lattialla ja mietti mahdollisuuksia. Sitten hän naurahti ja nousi ylös kääntyen kohti Opheliaa ja Lilyä.
"En yhäkään tajua miksi autatte minua.." Art sanoi lievästi hymyillen, mutta selvästi helpottuneena siitä, että hänellä saattoi vielä olla mahdollisuuksia.
"Joitakin asioita ei tarvitse ymmärtää" Lily sanoi hymyillen.
Nyt kun Lily tarkkaan katsoi Arttia kasvoihin, tämä ei näyttänyt kovinkaan vanhalta. Ei ainakaan vanhemmalta mitä Black, lähellä Henryä mentiin.. mutta ehkä vähän vanhempi.
"tuota.. saanko kysyä jotain?" Lily kysyi kun hänen mielenkiintonsa heräsi.
"no?"
"Kuinka vanha olet?" Lily kysyi hieman nolona.
"noin 400 vuotta.. teidän vuosissanne.. mutta kehollisesti 25 vuotta" Art vastasi suoraan.
"neljäsataa?" Lily kysyi ja Art nyökkäsi. Artille tämä ei näyttänyt olevan ikä eikä mikään, mutta Lilystä tuo aika tuntui ikuisuudelta!
"Ja sinä olet pian 17" Art huomautti Lilylle.
"Mistä sinä--"
"Aran..." Art huomautti keskeyttäen Lilyn kysymyksen. Tottakai Art tiesi Lilyn syntymäpäivän ja iän kun niistä oli Aranilta saanut kuulla.
"Kuinka vanha hän sitten on?" Lily kysyi ehkä hieman innostuneena asiasta.
"Noin 500 vuotta.. kehollisesti 30" Art sanoi hetken mietittyään.
Lilyä häiritsi hieman että nämä olivat näinkin vanhoja.. se tuntui oudolta.. eikä Lily edes halunnut tietää kuinka vanha Black oli!
"Mutta sinun ikääsi minä en tiedä" Art sanoi vilkaisten Opheliaan.
"Kuinka vanha sinä sitten olet?" Art kysyi katsoen alas Opheliaan.

// tapoin romaani ketjun T^T //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Helmi 2008, 01:39

Ophelia

Ketään ei sanonut mitään vähään aikaan ja Ophelia ehti jo tuntea olonsa rauhattomaksi kunne Art avasi suunsa, puheen aiheena yksisarviset... Art kertoi hiljaa että yksisarvinen kuolisi ilman omiansa tai sitten sopeutuisi niiden joukoon joiden luokse oli joutunut... Ophelia tavallaan ymmärsi mitä Art vertauskuvallaan yritti ajaa takaa, mutta ei uskonut että Art unohtaisi olevansa haltija vaikka joutuisikin heidän seurassa pyörimään vielä vähän aikaa.
Lilykin otti nyt askeleen Artia kohti ja Ophelia helpottui kuullessaan ettei Lilylläkään ollut aikeita Artia täällä linnassa ikuisuutta pitää... Ja tämä tosiaankin oli vain varatoimenpide, että tämän henki säästyisi. Ensin Lily oli pelastanut Artin Blackin kynsistä sanomalla että veisivät tämän kuninkaan eteen ja sieltä tämä taas pelastanut tämän isänsä kynsistä sanomalla että halusi tämän hovimestarikseen ja tuolloin Opheliakin oli astunut kehiin puolustaakseen Lilyn ehdotusta johon kuningas oli taipunut, toisinkuin Black joka oli poistunut paikalta sitten myöhemmin.

Lily selitti Artille mahdollista pako keinoa näin alustavasti, sillä mitään suurta suunnitelmaa heillä ei todellakaan vielä ollut ja niin kauan kun heillä ei sitä ollut, Art sai kestää päiviänsä täällä. Tosin, Artin perään tultaisiin myös lähtemään, nimittäin tämä oli kai nähnyt liikaa jo nyt, mutta se oli sen ajan murhe. Ophelia katsoi hiljaisena Artiin joka oli onneksi päässyt pahimman järkytyksen yli peilikuvajaisestaan ja jopa naurahti kuin nousi lattialta istumasta takaisin jaloilleen ja katsoi heihin.
Ophelia katsoi tätä ylös, lyhyt kun tähän verrattuna oli, jopa Lilyyn verrattuna Ophelia oli lyhyt vaikka ylettyikin melkein tämän tasolle jos varpaillensa nousi, tämä oltiin todettu silloin linnanmuureilla jolloin he olivat Bladerinkin ensimmäistä kertaa tavanneet.
Ophelia ei mitään vastannut saatika Artin kasvoja pahemmin tarkkaillut, toisinkuin Lily joka kohta kysyikin Artilta lupaa kysyä tältä jotain, nimittäin tämän ikää.
Ophelia oli aikaisemmin saanut todeta että haltijat elivät hyvinkin vanhoiksi ja niin Artkin vastasi olevansa noin neljäsataa vuotias... Kehollisesti kuitenkin noin kahdenkymmenenviiden. Ophelia katseli molempia sitä mukaan mitä nämä puhuivat, Lily ei selvästikään voinut kuvitella Artia niin vanhaksi ja ei kyllä Opheliakaan, mutta haltijat elivät kauemmin mitä ihmiset mikä tulikin tässä jo toistettua...

Sitten Art huomauttikin että Lily täyttäisi pian seitsemäntoista, mikä oli totta, voisi melkein sanoa että tämä täyttäisi vuosia jo ylihuomenna. Tosin sen tiedon Art oli saanut Aranilta ja totta kai Aran tiesi Lilyn syntymäpäivän ja varmaankin kertonut siitä kaikille vähiten kiinnostuneillekin... Tälläisen kuvan Ophelian nyt ainakin sai, yksipuoliset rakkaudet olivat aika surullisia. Sitten Lily kysyi Aranin ikää, joka oli noin sata vuotta vanhempi mitä Art! Ophelia tunsi asian hyvinkin luonnottomaksi, tottunut kun oli että ihminen eli tässä maailmassa korkeimmillaan ehkä kahdeksankymmentävuotiaaksi**. Nyt Ophelia tiesi siis Artin, Aranin että Lilyn iän ja Blackin ikää Ophelia ei ollut koskaan kysyä uskaltanutkaan, tiesi vain tämän syntymäpäivän.
Ophelia kohotti päänsä Artiin kysyvästi joka mitä ilmeisemmin puhui nyt hänelle ja tämä kysyi nyt hänen ikäänsä, kun vauhtiin oltiin kerran päästykin.
"Olen kaksitoista..." Ophelia vastasi parhaan tietämyksensä mukaan omasta iästään, ei se ennen ollut Opheliaa häirinnyt ettei sitä tarkalleen tiennyt... Mutta nyt häiritsi kun haltija sitä kysyi ja se haltija-kohdan oli pakko olla tämä häiritsevä tekijä, sillä Opheliaa ei ollut ollenkaan häirinnyt selittää omaa ikäänsä ja sen taustaa taas Blackille joka oli joskus aikoinaan ollut yksi pelottavimmista miehistä Ophelian silmissä ja ajoittain yhä olikin. Tai ehkä Ophelia halusi vain antaa varmempia vastauksia, millä ei niinkään väliä juuri nyt ollut, koska nämä kaksi oikein tajuaisivat että oli nukkumaanmeno aika?!

//**No oikeestihan ne eli varmaan viiskymmpisiks tolloi mutt aattelin Lilyn isää tässä asiassa D<//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Helmi 2008, 02:04

Art, Lily

Art nyökkäsi Ophelialle, sen enempää hän ei halunnut kuullakkaan. Art vilkaisi Lilyä joka hymyili jotenkin oudosti.. jokseenkin tyhmän näköisesti, katsoen suoraan eteensä kuin nähdessään unelmiensa prinssin.
"Lily onko kaikki kunnossa?" Art kysyi heiluttaen kättään Lily silmien edessä.
"ei, min--" Lily kerkesi sopertamaan kunnes kaatui taaksepäin ja mätkähti matolle, tosin ei suorilta jaloilta.
Kuten Ophelia olikin jo ajatuksissaan huomauttanut, nukkumaanmeno aika oli jo.. tai meni jo. Koko päivän 'ohjelma' oli uuvuttanut niin että nyt kun viimein Lily sai olla hetken paikoillaan, uni oli vienyt voiton ja nyt prinsessa makasi lattialle vetäen sikeitä. Art katsoi hetken aikaa Lilyä joka oli mätkähtänyt maahan, kunnes vilkaisi Opheliaan.
"Nukahtiko hän vai pyörtyikö?" Art kysyi ja käveli Lilyn viereen, kyykistyen tämän puoleen.
Art laski kätensä Lilyn otsan päälle ja oli hetken aikaa hiljaa, kunnes käänsi katseensa taa Opheliaan.
"Hän nukkuu.." Art huomautti ja nosti Lilyn istumaan, tukien tätä kokoajan.
"Jos Aran tulisi Lilyn uniin, saattaisi saada Aranille viestin siitä että olen täällä.. minäkin pystyn manipuloimaan unia, tosin minun täytyy koskettaa nukkuvaa, toisin kuin Aran, joka pystyy kiusaamaan toisia unissa vaikka kilometrien päähän." Art kertoi Ophelialle, nostaessaan Lilyä syliinsä.
Lily heräsi puolittain kun Art nosti tämän ylös ja hän oli lähellä lyödä Arttia, kunnes tajusi kenen käsivarsilla oli.
"Laske minut alas, voin kyllä kävellä huoneeseeni.. mutta ensin pitää viedä sinut huoneeseesi" Lily sanoi unenpöpperössä.
Art laski Lilyn alas sen suurempia ongelmia ja tämä lähti hoipertelemaan ovellepäin ja piti ovea auki kunnes Ophelia ja Art olivat tulleet ulos huoneesta. Lily hieroi otsaansa heidän kävellessään pitkin käytävää siihen suuntaan mistä olivat tulleetkin, hänen luomensa painoivat tonnin ja ajatus ei kulkenut yhtään sen nopeampaa mitä kilpikonna ylämäkeä. Lily pysähtyi käytävälle ja alkoi laskemaan ovia, kunnes käveli yhden oven luo, joka oli viides ovi hänen huoneesta katsottuna vasemmalle päin.
"Sinä voit nukkua täällä.. Valitettavasti ikkunasta ei pääse pakenemaan, sieltä on mukava pudotus ja käytävällä taas partioi vartijoita vuorokauden ympäri.." Lily sanoi hieroen silmiään samalla kun avasi oven.
"he.. selvä. Hyvää yötä teille molemmille" Art sanoi, kumarsi Lilylle ja Ophelialle ja käveli huoneeseen ja Lily sulki oven tämän perässä.
Lily kääntyi tokkuraisena kohti Opheliaa ja hymyili taas tyhmän näköisenä.
"Luulempa että on aika mennä nukkumaan.. nähdäänkö huomen aamulla?" Lily kysyi Ophelialta vielä ennen kuin menisi omaan huoneeseensa nukkumaan, siinä toivossa ettei Aran enää häiritsisi häntä.

// vähän valio "jukurttia" ni eiköhän ikä pitene ^^ muten niin en osaa kirjottaa "jukurttia"? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Helmi 2008, 15:02

Ophelia

Ophelia katsahti Lilyyn Artin kysyessä että oliko tämä kunnossa ja nyt Opheliakin huomasi Lilyn jokseenkin pöpperöisen katseen... Lily ehti sopertamaan jotakin, kunnea mätkähti lattialle sen suuremmin mitään varoittamatta ja Ophelia oli saada sydänkohtauksen kun ei tajunnut miksi tämä oli kaatunut. Ophelia katsoi maassa makaavaa Lilyä vielä hetken samalla kun yritti kerätä itseään edes liikahtamaan saatika ottamaan selvää mikä Lilyyn oli mennyt.
Ophelia pudisti vain päätään Artin kysymykselle, ei Ophelia tiennyt ja jäi paikallaan katsomaan kun Art asteli Lilyn luokse ja laski jostain syystä kätensä tämän otsalle. Tässä kohtaa Opheliakin havahtui todellisuuteen, tosin ei vastannut Artille mitään mutta helpottui kuitenkin kuullessaan että Lily oli vain nukahtanut. Päivä oli ollut pitkä heille kaikille ja Opheliasta väsymys ei onneksi ollut saanut vielä valtaa, häntä kieltämättä kyllä väsytti mutta oli päättänyt nukahtaa vasta omaan sänkyynsä toisin kuin Lily jolle oli käynyt vähän kehnommin tämän suhteen.

Ophelia havahtui taas Artin selitykselle unien manipuloimiselle, tämäkin siis kykeni tähän, tosin vain koskettaessaan nukkuvaa, toisinkuin taas Aran joka oli kyennyt kiusaamaan Lilyä tämän unissa kilometrien päästä. Noh, tulipahan taas opittua jotakin. Sitten Art olikin nostamassa Lilyä käsivarsilleen, kantaakseen tämän eikä Ophelia tehnyt mitään tätä estääkseen, tuskin Ophelia jaksoi Lilyä itsekään kantaa. Ophelia ei sanonut saatika pahemmin ilmeillyt, mikä johtui osaksi väsymyksestä ja osaksi epävarmuudesta siitä että oli haltijan kanssa kahden, tosin Lily heräsikin ainakin puoliksi Artin tämän nostettua ja Art laskikin tämän alas tämän tätä käskiessä unenpöpperöisellä äänellään.
Ophelia seurasi Lilyä tämän hoiperrellessa ovelle päin, katsoen ettei tämä kaatuisi uudelleen ja pian kolmikko kävelikin suuntaan mistä olivat pimeään ja kylmään huoneeseen ylipäätänsä tulleet. Ophelia käveli Lilyn vierellä, jonka väsymys paistoi kauas millä taas oli tarttuva vaikutus Opheliaan.

He kävelivät monien koristeellisten ovien ohitse, kunnes pysähtyivät viidennelle jossa Art sai yönsä viettää. Lilyn huone oli tästä viides ovi taas oikealla, joten ei kovin kaukana. Art toivotti hyvät yöt ja meni huoneeseensa joka oli identtinen verrattuna muihin vierashuoneisiin linnan käytävällä ja Lily sulki tämän oven tämän perässä ja katsahti Opheliaan omalla hömelöllä tavallaan, väsynyt kun oli. Opheliakin hymyili nyt pienesti ja alkoi tuntemaan omankin olonsa väsyneemmäksi mitä hetki sitten, johtuen siitä että he olivat saaneet kaiken tämänpäivän osalta hoidetuksi. Opheliasta ei tuntunut yhtään siltä että juuri tällä samana päivänä he olisivat tavanneet Aranin ja että olisi eksynyt torille keskelle haltijoita ja muita olentoja ja että olisi aterioinut haltijoiden linnassa ja vielä päässyt kotiin kaiken tämän jälkeen... Ajatus sai Ophelian väsyneemmäksi entisestään ja katsoi Lilyyn, yhä hymyillen ja nyökkäsi.
"Nähdään vain, tosin saatan ehkä vähän myöhästyä mikäli en ajoissa herää." Ophelia sanoi naurahtaen väsyneesti lopussa ja hieraisi vasenta silmäkulmaansa ja katsahti taas Lilyyn toistamiseen, ikään kuin ei olisi jaksanut pitää päätänsä pystyssä sekunttia kauempaa.
"Hyvää yötä."

//Eiks se kirjoteta jugurttia..? Vai Jogurttia...? Vai...? No Ophelia meni kuiteski ny kappeliinsa nukkumaan ja kaikki elivät happily ever after. Jatkuu!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt



Paluu Kuninkaan sali

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron