Kirjoittaja Janni » 13 Kesä 2011, 23:39
Clarence
Clarence seurasi hiljaisena kuinka Miki vaipui uneen. Vaikka tilanne oli rauhoittunut ja kaikki oli kunnossa, ei murhe nuorukaisen kasvoilta kaikonnut. Nyt kun huoli tytön puolesta suurilta osin oli ohi, muistui aiemmat tapahtumat hyvin mieleen. Kuin ne olisivat painaneet Clarencen mieltä niin paljon, että tämä joutui painamaan päätään alas, kuin murheen murtamana.
Gerard astui huoneeseen peiton kanssa, joka oli ollut Mikillä käytössä viimeyönäkin. Siinä, tuskin hänellä tulee kuuma, vaik Clarence? Miehen lause loppui lyhyeen tämän huomatessa poikansa olkapäiden nykivän, aivan kuin tuo itkisi. Haltia asteli lähemmäs ja levitti peiton tytön päälle ennen kuin kumartui paremmin nuorukaisen puoleen. Todellakin, tuon poskia pitkin valui kyyneleet. Mikä on? Gerard kysyi kuiskaten, saaden Clarencen itkuisen katseen kohoamaan itseensä. Isä minä tein jotain hirveää Puoliverinen sopersi, mutta haltia vain hyssytti tuota ja halasi lohduttavasti. Hyss, rauhoitu. Ei mitään hätää. Gerard kuiski rauhoittelevasti, vaikkei oikeastaan vieläkään tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta uskoi kyllä ettei nuorukainen ollut syypää Mikin huonoon tilaan. Mutta huolissaan hän silti oli, pojan aiempi kertomus tuntemuksistaan ja nyt vielä tämä, oliko kaikki sittenkään hyvin?
//No voit hypätä aamuun nyt ja Clarence on vaan sit enää siin Mikin vuoteen vierellä :D //