Paha päivä, hyvä seura.

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Kesä 2011, 19:02

Clarence

Clarence tunsi pettymyksen aaltoilevan sisällään Mikin pyytäessä hätä lopettamaan. Ei tässä, ei näin. Hiljaisuus laskeutui tytön sanojen myötä, nuorukainenkaan ei hievahtanut mihinkään. Clarencen mieli äänetöntä kamppailua pääkopan sisällä, mutta jokin hiljalleen pakotti häntä kohottautumaan takaisin Mikin kasvojen eteen.
Mutta maistut niin hyvältä. Nuorukainen kuiskasi, samalla kun kumartui suoraan sanottuna maistamaan pehmeitä huulia kielellään. Tihkuvan energian maku oli hypnoottinen, se kyllä voimisti demonista kehoa, mutta heikensi sitä jolta se oli väkisin riistetty.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 15 Kesä 2011, 19:19

Miki

Osittainen helpotus, joka kätki sisäänsä lievän pettymyksen valtasi tilanteen hiljaisuuden mukana.
Hiljalleen Clarence kohottautui takaisin neidon kasvojen eteen. `Maistun hyvältä !?` Tyttö pyöritteli sanoja päässään, Clarencen huuliakin tahtoi "maistaa" mutteivät ne kyllä mitään erikoista makua tuoneet mieleen. Nuorukaisen kielen pääryessä tytön huulille lemahti tämä aivan punaiseksi. "M-maistun hyvälle ?" Tyttö kysyi ihmeissään vielä ääneen, koittaen olla välittämättä toisen kielestä hänen suullaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Kesä 2011, 19:55

Clarence

Miki sopersi, ihmetteli. Clarencelta pääsi vieno hymy, todellakin tyttö maistui todella hyvältä. Mhmm Nuorukainen tyytyi vain hymähtämään lipaisten vielä pienesti tytön ylähuulta, ennen kuin raotti pienesti huuliaan ja soi hellän näykkäyksen alahuulelle. Puoliverinen todella kuin söi, ruokki itseään tajuamatta aiheuttavansa tuhoa. Clarencesta myös selvästi näki ettei hän ollut oma ujo itsensä.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 15 Kesä 2011, 20:05

Miki


Koko keho värähti Clarencen näykätessä alahuulesta, Miki ei olisi millään halunnut työntää toista pois nyt kun toinen ei edes ujostellut niinkuin tavallisesti.
Yht äkkiä tuntui kuin huone olisi pyörähtänyt, tai huojunut, se kesti vain sekunteja eikä Miki kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. "Höpsö, tarvitsen oikeasti lepoa." Tyttö sanoi naurahtaen. Tämän jälkeen hän koitti työntää Clarencea kauemmas muttei se enään onnistunutkaan. Pelottavantuntuinen väsymys alkoi valloittaa haltian kehoa, luomet alkoivat tuntua painavilta ja silmät valuivat puolitankoon. Väsymys oli niin suuri varmaan haavan takia, mutta tietämättään Miki menetti kokoajan energiaansa Clarencelle mitä jos se ei loppuisikaan ?
Jalatkin alkoivat valua koukusta suoraan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Kesä 2011, 20:19

Clarence

Miki yritti jälleen saada Clarencea lopettamaan, nyt enemmän huolettoman kuuloisena. Jälleen olivat tytön kädet hänen rintakehällään yrittäen vain työntää nuorukaista irti itsestään. Jotenkin Clarence pystyi tuntemaan kuinka heikko tyttö oli, hän ei pistänyt edes hanttiin. Onko jokin vialla? Nuorukainen kysyi, laskien otsansa vasten Mikin omaa. Käsikin hiipi silittelemään tytön poskea.

//Mä en tiiä mikä ton saa hereille tosta transsista, korkeintaan joku Gerard joka repii sen irti argh xD //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 15 Kesä 2011, 20:36

Miki

"Väsyttää..." Miki sanoi jo hiljentyvällä äänellä. Silmät seurasivat laiskasti Clarencea ja tämän silmiä. Tyttö ei oikeastaan enään vaivautunut tekemään mitään erityisempiä liikkeitä, hengityskin alkoi taas tasaantua ja vaieta. Tyttö liu-utti vielä kätensä Clarencen käden päälle, siitä käsi valui jo kasvojen viereen. Jokainen ruumiin osa alkoi tuntua painavalta eikä niiden liikuttelu houkuttanut.


//Ottakaamme siis Gerard kehiin >:D//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Kesä 2011, 21:04

Clarence

Miki vaikersi väsymystään ja siltä tyttö näyttikin. Siro käsi ehti hipaista nuorukaisen kättä ennen kuin se valui voimattomana takaisin vuoteelle. Mikään ei tuntunut estävän Clarence antamaan hyvänyön suukkoa tytölle
Sitä ei kuitenkaan ehtinyt tapahtua, ovi kolahti auki ja Gerard ruokatarjotin käsissään oli jähmettynyt katsomaan kaksikkoa. Nuorukainen vetäytyi Mikistä ja käänsi katseensa olkansa yli isäänsä. Mies ei tiennyt miksi, järkytyksestä vai säikähdyksestä tarjotin lipesi hänen otteestaan ja kolisten tippui lattialle, lautasellinen lämmintä keittoakin pirstoutui lattialle sotkien paikat. Nuo eivät olleet hänen poikansa silmät, eikä Mikin kuuluisi näyttää noin heikolta. C..Clarence..! Haltia henkäisi, sillä ei näyttänyt kuitenkaan olevan minkään näköistä vaikutusta nuorukaiseen, joka oli kumartumassa takaisin tytön puoleen. Tämä sai Gerardiin liikettä, kiireesti mies kiersi vuoteen ja nappasi poikaansa harteista. Mitä sinä teet?! Mies älähti, samalla kun repi Clarence ylös tytön päältä ja seuraavassa hetkessä nuorukainen oli jo ylös vuoteelta isänsä tiukassa otteessa.

//Näin teemme xD //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 15 Kesä 2011, 21:21

Miki

Mikin silmissä huojui, Clarence oli yhä hyvin lähellä neitoa kun ovi pamahti auki.
Jokin putosi maahan ja särkyi, tyttö koitti pähkäillä mitä oikein taphtui, irrottamatta kuitenkaan katsettaan Clarencesta. Nuorukainen nojautui taas kohti neitoa joka vain sulki silmänsä. `Mitä minä äsken sanoin Clarence, ei nyt.´ Tyttö puhui mielessään, odottaen että pojan huulet laskeutuisivat taas jonnekkin päin hänen kehoaan. Niin ei kuitenkaan käynyt ja se sai tytön raottamaan taas silmiään, Gerard piteli poikaansa tiukassa otteessa sängyn vierellä, samalla peitto oli jälleen kerran vetäytynyt pois tytön päältä paljastaen neidon reidessä ja siitä vähän pidemmällekkin ylttävät kynnenjäljet jotka olivat rikkoneet housut ja hieman ihoakin. `Äh, pulassa ollaan.´ Miki mietti minkä väsymykseltään jaksoi.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Kesä 2011, 21:48

Clarence

Päästä irti..! Nuorukainen valitti ja rimpuili tyytymättömänä isänsä otteessa, miehellä oli kova työ pidellä tätä aloillaan. Clarence! Rauhoitu! Haltia komensi, lopulta turhautuen ja tarraten nuorukaista tuon pitkistä hiuksista, nykäisten niistä kivuliaasti. Clarencen huulilta karkasi parahdus, mutta se näytti tehoavan. Rauhoitu Mies vielä toisti mutta rauhallisemmalla äänellä, hellittäen otetta hiuksista sitä mukaan mitä nuorukainen rauhoittui.
Clarencen katse oli kohdistunut Mikin reiteen, jossa näkyi selvät kynsien viiltämät jäljet, vaatteilla että iholla. Pienesti hengitystään tasaten palautui hiljakseen pehmeä katsekin, tosin se näytti pikkuhiljaa muuttumaan epäuskoiseksi, suorastaan järkyttyneeksi. Mitä minä Nuorukainen takelteli, hän tärisi jo kauttaaltaan.
Gerard huokaisi hiljaa, hölläten lopulta otteensa pojastaan, joka meinasi langeta polvilleen, mutta piti väkisin tasapainonsa. Clarence Mies oli sanomassa jotain, mutta nuorukainen kiirehti jo ovelle ja katosi siitä. Mies kyllä tiesi että pojan perään täytyisi kiirehtiä, ties vaikka tuo tekisi jotain typerää, mutta Miki tarvitsi nyt enemmän huomiota. Mitä oikein tapahtui? Voitko hyvin? Gerard kysyi tytöltä astuen vuoteen vierelle, vieden peiton takaisin tuon ylle. Ei hän halunnut katsella poikansa tekemiä jälkiä.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 15 Kesä 2011, 22:09

Miki

Haltia kuuli Clarencen uhmakkaan äänen, sitten tuskaisen huudahduksen. Mitä Clarencelle oikein kävi ? Tyttö koitti ottaa asiasta selvää muttei kyennyt nousemaan ylös.
Gerard esitti kaksin kappalein kysymyksiä joista ensimmäiseen ei tyttö kehdannut vielä vastata, selittäisi sitten myöhemmin. "Että voinko hyvin ? En jaksa liikuttaa raajojani, ne painavat kuin lyijy. Mitä minulle tapahtuu ?" Tyttö selitti ja kyseli telepaattisesti mieheltä, ei hän nyt jaksanut puhua. Syy miksi Miki kysyi Gerardilta mitä hänelle oikein tapahtuu on se ettei neito osaisi kuvitellakkaan heikkenevänsä Clarencen kiihkeän suutelun takia. Huone ei enään pyörinyt, huojui vain ja tuntui siltä että näkökenttä sumenisi. "Heikottaa..." Tyttö lisäsi vielä telepatian avulla.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Kesä 2011, 22:27

Clarence

Miki kuulosti huonolta, tuo ei jaksanut edes kunnolla puhua, joten käytti telepatiaa sen sijaan. Gerardilla oli omat johtopäätöksensä siitä mitä tämä kaikki oli, mutta nyt ei ollut paras hetki selittää toiselle. Sinulla ei ole mitään hätää, parempi vain että lepäät nyt rauhassa, olosi kohenee varmasti. Selitän sinulle myöhemmin mistä oikein on kyse. Mies totesi rauhoitellen nuorta haltiaa. Nuku nyt, tuon sinulle syötävää kun heräät. Haltia vielä totesi, ennen kuin kääntyi oven puoleen.
Lattialla lojuva siivokin odotti Gerardia, muttei sen aika vielä ollut. Haltian täytyisi löytää Clarence, ties kuinka pahasti nuorukainen oli järkyttynyt.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 15 Kesä 2011, 22:56

Miki

Gerard kehotti tyttöä nukkumaan, niinkai se olisi paras. "Gerard ! Tuo Clarence ehjänä kotiin." Tyttö huikkasi vielä telepaattisesti toisen perään tämän lähtiessä etsimään Clarencea.
Ei kai tässä muu auta kuin ruveta nukkumaan, ja niin neidon silmät sulkeutuivat jälleen.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Kesä 2011, 23:24

Clarence

Clarence ei tiennyt minne oikein oli menossa, järki vain pakotti häntä juoksemaan eteenpäin. Kyynelten sumentama katse ei antanut nuorukaisen nähdä kunnolla eteensä, vaikka tämä parhaansa yritti pyyhkiä kyyneliä hihaansa vähän väliä.
Nuorukainen ei voinut käsittää miksi hän oli tehnyt niin Mikille, ensiksi hän oli ajatellut viatonta suukkoa, mutta ei Jokin oli vialla hänen sisällään varmasti, siltä Clarencesta sillä hetkellä tuntui. Mitä oikein pitäisi tehdä, ei hän pystynyt antamaan itselleen tekojaan anteeksi. Ensiksi Mikin isän kimppuun hyökkääminen ja nyt tämä. Mitä minulle tapahtuu?! Clarence hoki kysymystään mielessään, johon yksin ei löytänyt vastausta.
Moni aamuinen ohikulkija käänsi katseitaan juoksevan nuorukaisen perään, tämän juostessa pääkatua pitkin tiedostamatta sitä. Monet kerrat Clarence meinasi kompastua, mutta nopeilla reflekseillä hän ne korjasi. Sydänkin hakkasi rinnassa lujaa tahtia ja keuhkotkin joutuivat koville nuorukaisen kieltäytyessä pysähtymään. Hän pysähtyisi vasta kun ei enää jaksaisi, kuihtuisi vaikka johonkin maan syvään kolkkaan mistä kukaan ei häntä löytäisi. Harmi vain että Clarence joutuisi juoksemaan pitkään jotta niin kävisi, nuorukainen oli pakannut itseensä ylimääräistä energiaa, joka ei hupenisi aivan heti.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 15 Kesä 2011, 23:35

Miki

Tyttö nukkui jo syvää unta, uni kertasi työlle aamun miellyttävimmät ja kiihkeimmät hetket. Aikaa kului ties kuinka kauan ja miellyttävä uni vain jatkui. Pian uni alkoi kuitenkin muuttua, Clarencen valoa tuova ote alkoi lipsua unessa, nuorukainenhan valui jyrkännettä alas ! Hädissään Miki nappasi toista käsistä kiinni jolloin teräväkyntinen ote viilsi neidon kädet auki. Kaksikon ympärille kerääntyí ikäänkuin pyörremyrsy, pian pojan ulkoinen muoto muttui pehmeästä kovaksi ja jokin kaukainen ääni sanoi matalalta. "Sainpas sinut." Siihen tyttö heräsi. Huh se oli vain unta. Miki mietti vilkuillen ympärilleen. Ei ollut valoisaa muttei pimeääkään, oli vaikea sanoa oliko aurinko pilvessä vai kenties yö. Oli miten oli Miki tunsi olonsa jo virkeämmäksi. Liikkuminen sattui yhä jossain määrin, mutta huomatessaan pirstoutuneet astiat ja lattialle levinneen sopan ei Miki voinut vain antaa asian olla. Hiukan vaivalloisesti tyttö nousi sängyltä etsien sitten sangon, vettä ja rätin. Niin nuori haltia alkoi siivoamaan melkein kodilta tuntuvaa taloa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Kesä 2011, 10:48

Clarence

Ryhdistäydy nyt, kaikki tuijottavat. Gerard mutisi pojalleen, joka oli tukeutunut isänsä harteita vasten, mies joutui miltei raahaamaan tuota. Clarence ei kuitenkaan sanonut mitään tai ei tehnyt niin kuin isä käski, vastahakoisena hän oli lähtenyt haltian matkaan, tuon löydettyä hänet lammenrannalta. Hän tunsi itsensä vaaralliseksi, suorastaan joksikin hirviöksi. Gerard oli kertonut epäilyistään ja johtopäätöksistään mitä oli parin kirjan avulla saanut. Hän oli cambioni, incubuksen jälkeläinen, demonin joka ravitsee itseään naisten energialla. Clarence oli tänään miltei tappanut Mikin, hyvä syy olla palaamatta tytön luo. Valitettavasti isä oli toista mieltä.
Kaksikko oli ollut aika kauan pois, se ei tehnyt hyvää kirjakaupalle, mutta Gerardista poika oli nyt tärkeämpi. Mies johdatti nuorukaisen takaovelle, joutuen avittamaan tuota portaissa. Ovi saatiin kuitenkin viimein auki ja mies istutti poikansa keittiönpöydän ääreen, huokaisten nyt voipuneeksi. Ei hän ollut enää siinä iässä että jaksaisi kanniskella poikaansa, joka huomioon ottaen oli jo varttunut mies.
Ah Miki Ei sinun tarvitse sitä siivota. Gerard huomasikin tytön hääräämässä lattian tasolla siivoamassa aamuista sotkua. Clarence kietoi kuin säikähtäen kätensä itsensä ympärille kuullessaan tytön nimen ja yritti piiloutuakin pöydällä lojuvien kirjapinojen taakse.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron