Kirjoittaja Janni » 15 Kesä 2011, 21:48
Clarence
Päästä irti..! Nuorukainen valitti ja rimpuili tyytymättömänä isänsä otteessa, miehellä oli kova työ pidellä tätä aloillaan. Clarence! Rauhoitu! Haltia komensi, lopulta turhautuen ja tarraten nuorukaista tuon pitkistä hiuksista, nykäisten niistä kivuliaasti. Clarencen huulilta karkasi parahdus, mutta se näytti tehoavan. Rauhoitu Mies vielä toisti mutta rauhallisemmalla äänellä, hellittäen otetta hiuksista sitä mukaan mitä nuorukainen rauhoittui.
Clarencen katse oli kohdistunut Mikin reiteen, jossa näkyi selvät kynsien viiltämät jäljet, vaatteilla että iholla. Pienesti hengitystään tasaten palautui hiljakseen pehmeä katsekin, tosin se näytti pikkuhiljaa muuttumaan epäuskoiseksi, suorastaan järkyttyneeksi. Mitä minä Nuorukainen takelteli, hän tärisi jo kauttaaltaan.
Gerard huokaisi hiljaa, hölläten lopulta otteensa pojastaan, joka meinasi langeta polvilleen, mutta piti väkisin tasapainonsa. Clarence Mies oli sanomassa jotain, mutta nuorukainen kiirehti jo ovelle ja katosi siitä. Mies kyllä tiesi että pojan perään täytyisi kiirehtiä, ties vaikka tuo tekisi jotain typerää, mutta Miki tarvitsi nyt enemmän huomiota. Mitä oikein tapahtui? Voitko hyvin? Gerard kysyi tytöltä astuen vuoteen vierelle, vieden peiton takaisin tuon ylle. Ei hän halunnut katsella poikansa tekemiä jälkiä.