Paha päivä, hyvä seura.

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Kesä 2011, 10:57

Clarence

Ei Clarence muistanut Mikin haavaa, mutta ei tuo näyttänyt valittavan. Tyttö vain halasi häntä hiljaisena takaisin ja painoi päänsä hänen olalleen. Nuorukaisen huulilta karkasi hiljainen huokaus.
Gerard katseli hymyssä suin kaksikkoa sivusta, tietäen että kyllä he tästä vielä selviäisivät. No mutta, kuka haluaa soppaa? Mies rikkoi hiljaisuuden aika huvittavasti, viitaten samalla kattilaa, jonka sisältöä oli lämmitellyt liedellä.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 17 Kesä 2011, 12:45

Miki

Clarencen huokaus kertoi Mikille paljon, hellä hiljaisuus kuitenkin hajosi kun Gerard kysyi kuka tahtoo soppaa. Lievä puna nousi neidon kasvoille, ei hän ollut muistanut että Gerard katseli sivusta kokoajan.
Hitaasti neito vetäytyi poispäin Clarencesta vaikka olisi tehnyt mieli jäädä toisen kanssa lattialle halaamaan. Tytöllä oli oikeastaan melkoinen nälkä, mieleen ei muistunut milloin hän olisi viimeksi syönyt.
"Minä voisin ottaa kiitos." Miki vastasi nousten hitaasti ja ehkä vähän vastahakoisestikkin takaisin tuolille.
Gerard oli varmasti kiireinen putiikkinsa takia, näin yleisesti ottaen ja Miki tiesi että avun tarjoaminen olisi kohdillaan.
"Gerard.... Tuota mietin tässä että josko voisin tehdä jotain hyödyllistä ?" Kysyvä ilme kohdistui tummahiuksiseen mieheen, ja siitä se putosi ruokakattilaan. Nälkä oli kova..
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Kesä 2011, 13:00

Clarence

Clarence päästi itsekin irti Mikistä, kuultuaan isänsä kysymyksen. Tyttö ainakin ottaisi ja jos tuo olisi kieltäytynyt olisi Gerard tyrkyttänyt väkisin. Clarence myös, eikö niin? Mies kysyi sillä ei kuullut nuorukaisen vastaavan. Ei minulla oikeastaan ole nälkä. Clarence mutisi samalla kun nousi itsekin takaisin tuolille, mutta haltia jo lappasi parille lautaselle lihasoppaa.
Gerardin kantaessa lautasia pöytään Miki esitti kysymyksen. Sinä et tee tuossa kunnossa yhtään mitään. Lepäät ja paranet ensin, kysy sitten uudestaan. Mies totesi tiukasti, laskien lautaset lusikoinen molempien eteen. Mitä juotavaa? Maitoa, vettä? Clarence ottaa varmaan maitoa? Gerard kyseli vuorostaan, johon Clarence tyytyi nyökkäämään pienesti.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 17 Kesä 2011, 13:11

Miki

Tyttö raotti suutaan aivan kuin aikeissa esittää vastlause Gerardin lepo käskyyn, mutta kun pitemmänpäälle mietti niin ehkä tämä mies tiesi kuitenkin paremmin. Pieni nyökkäys kävi kiitoksena kun tyttö sai lautasen nenänsä eteen, Gerardin juoma kysymykseen neitonen vastasi vain että kaikki käy.
Hiljaksiin alkoi Miki lusikoida soppaa, se oli yllättävän hyvää ja lämmitti mukavasti.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Kesä 2011, 13:26

Clarence

Gerard päätti sitten kaataa kaksi lasillista maitoa ja asteli takaisin keittiö tason luo etsimään puhtaita laseja. Sillä välin Clarence pyöritteli lusikallaan keittoaan, ei hänellä oikeasti ollut nälkä, mutta isä olisi varmasti tuputtamassa sitä väkisin jos hän ei oma-aloitteisesti sitä söisi. Lusikka kohosikin kohti suuta, hyvin tuttu maku valtasi kielen pään nopeasti.
Isä, miten eilispäivä sujui ilman minua? Nuorukainen päätti udella, joka sai miehen vain naurahtamaan. Hyvin, hoidin kauppaa normaalista ja pakersin viime yön kellarissa. Haltia tokaisi, joka sai nuorukaisen kasvoille kohoamaan anteeksi pyytävän ilmeen. Sinun ei kannata antaa minulle vapaapäiviä enää toiste, jos kerran joudut olemaan yötäipäivää töissä. Clarence totesi. Se on sen arvoista. Gerard vain myhäili.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 17 Kesä 2011, 13:37

Miki

Clarence uteli isältään eilispäivän menoa, Miki söi samalla soppaansa joka hupenikin aika vauhdilla. Hiljaisena tyttö kuunteli kun isä ja poika keskustelivat, Clarence pyysi anteeksi tuottamaan vaivaa ja isä kertoi että se oli sen arvoista. Masentunut ilme valtasi tytön kasvot, ei hänen isänsä ikinä puhuisi hänelle noin, saati sitten tekisi mitään hyvää tämän eteen. Ahdistunut olo alkoi velloa tytön sisällä, ajatukset menivät surullisiksi, miksi hänelle piti aina käydä jotain pahaa ? Pian lapsuuden muistot vilistivät jo silmissä, muistot siitä miten tyttö olisi tehnyt mitä vain jos olisi saanut kuulla edes yhden rohkaisevan tai kunnioittavan sanan isältään, mutta ei se oli vain liikaa vaadittu. Siihen loppui sopan syönti, onneksi lautanen oli jo tyhjillään, sillä inhottava olo täytti vatsan eikä sellaisella ololla voinut mitään syödä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Kesä 2011, 14:20

Clarence

Gerard laski maito lasit pöydälle, joista Clarence nappasi jo toisen hörpäten siitä hieman. Kauaa ei nuorukainen ehtinyt nauttia maidostaan, katseen osuessa Mikin kasvoihin joilta paistoi selvä murhe. Mitä nyt? Nuorukainen kysyi huolissaan ja Gerardkin katsahti Mikiä. Oliko keitossa jokin vialla? Laitoinkohan liikaa suolaa? Mies alkoi pohtimaan ääneen, vaikka tytön lautanen oli selvästi tyhjä. Ei Gerard osannut olettaa että hänen niin muka isällisyys Clarencea kohtaan sai Mikin niin murheelliseksi.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 17 Kesä 2011, 14:30

Miki

Ajatukset palasivat nykyhetkeen kun Clarence uteli mikä nyt olisi hätänä.
Gerardkin uteli oliko sopassa ollut jotain vikaa.
"Hm ? Aaa ei, ei mitään ajatus vain katkesi.. Ja soppa oli oikein hyvää kiitos." Miki totesi nopeasti pakottaen itsensä hymyilemään lievästi.
Eihän sitä viitsinyt sanoa että Clarencen ja Gerardin ydtävällisyys sai pahat muistot palaamaan.
Hitaasti Miki kietoi sormensa maitolasin ympärille, kohottaen sen sitten huulilleen. Maidossa oli paljon proteinia ja sitä tässä nyt tarvittiin jotta paranisi ja voimistuisi nopeammin entiselleen.
"Pitäisi varmaan ilmoitella senseille etten mene enään kotiin jottei hän tuhlaa aikaansa etsimällä minua sieltä." Miki totesi vaihtaen aihetta. Sensei saattoi huolestua jos ei löytäisi tyttöä kotoa ei lammelta tai oikeastaan mistään, kukapa osaisi kirjakaupasta etsiä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Kesä 2011, 21:06

Clarence

Clarence ja Gerard vilkaisivat toisiaan Mikin muuttaessa ilmeensä pirteämmäksi. Vai että ajatus vain katkesi? No jos se oli jotain mitä tyttö ei halunnut kertoa niin olkoon niin, turhaa he utelisivat asioista jotka eivät heille kuuluneet.
Mikin vaihtaessa puheenaihetta, Gerard näytti hieman kummastuneelta. Sensei? Mies kysyi, mutta nuorukainen keskeytti tuon. Minä voi käydä sanomassa hänelle, niin sinun ei tarvitse vaivautua. Clarence ehdotti, oikeastaan sensein maininta oli herättänyt hänen sisällään pienen ajatuksen.

//Sori ku kesti D: //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 17 Kesä 2011, 21:32

Miki

"Mies joka opetti minut taistelemaan, Sensei." Sen sanottuaan Miki vilkaisi itseään, kaulassa hyvin haalistuneet punaiset jäljet kuristamisesta, kyljessä viilto miekasta ja joko Clarence tai Gerard sai olla kokoajan pelastamassa häntä, ei varmaa vaikuta muiden silmissä siltä että neito osaisi edes alkeita kamppailusta tai itsepuolustuksesta.
Clarence tarjoutuikin kertomaan asiasta senseille siihen Miki vastasi nätillä kiitoksella.
"Jos vain viitsit, se olisi oikein kilttiä Clarence." Nuori haltia kohotti katseensa Gerardiin jatkaen sitten. "Kyllä minä oikeasti osaan tapella, nyt on vain ollut hieman hankalat ajat."

//Eipäs mitään =))//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Kesä 2011, 21:47

Clarence

Clarence nyökkäsi pienesti Mikin kiittäessä hänen tarjouksestaan ja joi sitten maitonsa loppuun. Gerard kuunteli hiljaisena Mikiä joka oli selittänyt kuka sensei oli ja kertoi nyt että osasi kyllä taistella. Tyttö luultavasti yritti selitellä sillä ruhjeista pystyi päättelemään nopeasti toisin, mutta kyllä mies tuota uskoi. Vai niin En olisi ikinä noin sirosta tytöstä uskonut. Mies totesi keräten Mikin lautasen ja kai hänen oli pakko ottaa Clarencenkin, vaikka ei siitä oltu syöty puoliakaan.
Mistä muuten löydän seinseisi? Clarence päätti kysyä tai voisihan hän yksinkertaisesti vain mennä aamusta lammelle niin kuin Miki normaalisti.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 17 Kesä 2011, 22:01

Miki

Miki naurahti kun Gerard sanoi ettei hänestä olisi taistelijaa uskonut.
"Noin vastustajakin sokeltaa loppupeleissä." Haltia sanoi itsevarmasti.
"Ja sensei on varmaan tähän aikaan omenatarhalla, hän kyllä tulee luoksesi kun huomaa sinulla olevan asiaa, hän lukee muita kuin avointa kirjaa." Sen sanottuaan hörppäsi Miki lasinsa tyhjilleen, kiittäen ruuasta vielä kerran.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Kesä 2011, 23:20

Clarence

Gerard naurahti vaivaantuneesti Mikin todetessa että hänen sanansa kuulostivat samalta kuin vastustajien. Mies ei tyytynytkään sanomaan sen enempää, asteli vain lavuaarin ääreen jolla odotti muutenkin kookas tiskivuori, jos hän nyt tämän kerran siistisi vähän kun vieraitakin oli talossa.
Tytön vastatessa Clarencen kysymykseen nuorukainen nyökkäsi, vaikka ei oikein pitänyt ajatuksesta että sensei lukisi häntä kuin avointa kirjaa. Minun siis on parasta lähteä heti. Clarence päätti nousten samalla pöydästä.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 17 Kesä 2011, 23:33

Miki

"No ei asialla nyt noin kova kiire ole, mutta sinähän sen päätät." Miki vastasi Clarencen kiirehtimiseen. Neito nousi tuoliltaan ottaen muutaman varovaisen askeleen kohti Gerardia.
"Voin kyllä auttaa." Miki sanoi pirteänä toivoen että hänestä olisi muutakin kuin vaivaa.


//Yhh, lyhyttä -_- //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Kesä 2011, 00:03

Clarence

Clarence nyökkäsi pienesti Mikin sanoille, mutta oli enemmän sitä mieltä että oli paras hoitaa asia vain pois alta, tuskin hänellä huomenna olisi näin aikaa, ei isä selviäisi yksin kaupan ylläpitämisessä toista päivää putkeen ja kun otettiin huomioon myös se että putiikki oli ollut kiinni jo puolet päivästä tänäänkin. Ehtisikö se aukeamaan tänään ollenkaan jos Gerard päättäisi siivota kerran kunnolla Mikin takia.
No jos sinun on aivan pakko. Haltia tuhahti näyttäen tytölle muka synkkää naamaansa. Voisit huuhdella pesemäni astiat tuossa saavissa ja laittaa ne no jonnekin missä on tilaa. Mies tokaisi silmäillessään ylipursuvia kaappeja, joiden kuuluisi kyllä olla varattu keittiön astioille, mutta jotenkin ne olivat muuttuneet kirjahyllyiksi.
En luultavasti viivy kauaa. Clarence totesi kaksikon puuhastelun väliin astellessaan taka-ovelle. Parasta onkin palata ajallaan, tuskin pystyn viihdyttämään neitiäsi täällä yksinäni kauaa. Gerard ehti todeta poikansa perään.

//Pfft, ei haittaa ^w^ //
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron