Kirjoittaja Agna » 27 Kesä 2011, 20:46
Aberec
"Anteeksi äiti", Aber totesi kimeällä äänellä ja katsahti vuoroin Kalmaa, vuoroin silmätöntä miestä. Eipä tosiaan olisi ollut riemukasta olla hänen tilallaan. Kalman kiduituksen alaisena ei liennyt mitenkään nautinnollista olla, ja sen näki jo rakkimiehen ilmeestäkin.
Aberec irvisti kuunnellessaan kun ihmisen jalat rusahtelivat sijoiltaan, vaikkakin päällimmäisenä kuului ihmissotilaan korviasärkevä tuskanhuuto. No kai se nyt vähän kirpaisi, mutta tuollaisen metelin saattelemana heidät löydettäisiin ennemmin kuin pian.
"Jos et vaienna tuota parkua, tänne suunnistetaan jo pelkkien äänimerkkien avulla", Aber sihahti Kalmalle joka oli jo lähdössä luolalle päin.
"HEI, minä tulen mukaan! Minulla on nämä... päättömät", Aber huikkasi toisen perään ja nosti taas miesten jalat vedettäväkseen. Tälläkertaa hän ei heitä enää jaksaisi laskea ja asetella uudelleen.
"Anteeksi toveri, voin esittäytyä sinulle myöhemmin. Toivottavasti kadut Helvetissä, tai minne menetkin, sitä mitä haltioiden kansalle elämäsi aikana teit", Aber lausahti tuolle, potkaisi hiekkaa hänen suuhunsa ja lähti viheltäen raahaamaan päättömiä ruumiita kohti luolaa.