Don't say goodbye

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ivy » 29 Kesä 2011, 00:40

Delia

Kuningatar tarkkaili miehensä reaktiota. Vaikkei tuo päästänyt sen kovempia pihahduksia itsestään, Delia näki selvän tuskan tuon kasvoilta. Hän katsoi vielä kerran pulloon ja takaisin Araniin, huolissaan oliko tuon reaktio aivan normaali ennen kuin asetti pullon yöpöydälle ja otti tätä toisesta nyrkistä kiinni, pidätellen hetken hengitystään.
Onko se niin kivuliasta..? Delia kysyi saamatta kuitenkaan vastausta Aranin yhä kärvistellessä, mikä kyllä kelpasi paremmin kuin hyvin vastaukseksi kuningattaren kysymykseen. Noin vartti kului hiljaisuudessa Delian ollessa hieman kujalla tapahtumista. Suurin epämiellyttävä sivuvaikutus mitä hänelle oli lääkkeistä tullut, oli ollut niiden maku.

Tuon vartin kuluttua, haltia kuningas alkoi viimein raotella silmiään. Delia päästi helpottuneen huokauksen nähdessään selviä paranemisen merkkejä tämän silmissä tämän kääntäessä katseensa häneen.
Eih, emme olekaan Delia vastasi kuulostaen selvästi siltä, ettei olisi hengittänyt hetkeen ja otti Aranin käden vastaan hieman vetistynein silmin, hieraisten poskensa vasten tämän kämmentä, antaen sitten suukon keskelle tätä ennen kuin käänsi helpotuksesta hymyilevät kasvonsa takaisin Araniin.
Säikäytitte minut, pelkäsin että menettäisitte silmänne lopullisesti. Kuningatar lisäsi ja kyyristyi antamaan suukon tämän otsalle, pidellen yhä tämän kättä omassaan. Vielä aamulla Delia ei olisi uskaltanut osoittaa tunteitaan niin avoin, mutta nyt moinen alkoi tuntumaan luonnollisemmalta.
Oliko tuo nyt sen arvoista, ettette voineet odottaa aamuun? Delia kysyi hymyillen Aranin vihertäviin silmiin, hieroen sormillaan tuon kättä.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Heinä 2011, 19:20

Aran

Kuningas nyökkäsi Delialle pienesti tuon kysyessä operaation kivuliaisuudesta. Olihan se, mutta kipua oppi sietämään ajan kanssa. Delia olisi varmaan saanut sydänkohtauksen, mikäli olisi nähnyt millaisen itkupotkuraivarin Aran oli saanut aina nuorempana tästä lääkkeestä.
Aran antoi Delian ottaa kätensä omiinsa. Neito painoi poskensa vasten kuninkaan kättä, antaen sitten suudelman siihen. Kuningas ei voinut olla naurahtamatta pienesti Delian huomautukselle.
"Jos vaarana olisi näön menettäminen, en käyttäisi tuota lääkettä ollenkaan" Aran totesi virnistäen pienesti "Se olisi jo turhan tyhmä riski otettavaksi noin suurella kivulla".

Kuningattaren seuraava kysymys nostatti kuninkaan kasvoille pienen hymyn.
"Aamulla täytyy lähteä, eikä mikään olisi taannut sitä, että näköni olisi palannut siihen mennessä. Halusin nähdä sinut, vielä ennen lähtöä. Ja haluan huomenna olla täysin terve ja täysissä voimissani, rohkaistakseni joukkoja" Aran selitti nousten istumaan Delian viereen.
"Veljesi odottaa tapaavansa sinut vielä huomen aamulla. Tulet hyvästelemään hänet ja minut muiden hovin neitojen mukana... lupaathan pitää Antonista hyvää huolta minun poissa ollessani?" Aran kysyi yllättäen, nostaen pienesti huolestuneen katseensa Deliaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Heinä 2011, 20:31

Delia

Siinä mitä Aran sanoi, oli järkeenkäypä. Tuskinpa tuo olisi antanut laittaa hänen silmiinsä mitään mikä olisi ollut uhaksi silmille. Yllättävä kivulias sivuvaikutus oli vain saanut kuningattaren mielikuvituksen heittämään volttia.
Delia nyökkäsi ja hymyili hennosti aviomiehensä sanoihin. Tämän sanoessa halunneensa vielä nähdä tämän ennen lähtöä sai hänet tuntemaan otetuksi, vaikka maininta huomisaamuisesta lähdöstä antoikin pienen pistoksen rintaan. Todellisuudelle ei vain voinut mitään. Moni mies tavallisesta kansastakin jätti naisensa jälkeensä, joko hetkellisesti tai sitten iäksi.
Kuningattaren hymy sai pian pienen parannuksen kuullessaan veljestään. Dariusta, haltioiden eliittikenraalia ja ennen kaikkea hänen veljeään kuningatar ei ollut myöskään nähnyt hetkeen sodan kiireiden takia. Delia nyökkäsi hiljaa Aranille, hän halusi hyvästellä nämä molemmat kunnolla ennen kuin nämä lähtisivät tantereelle taistelemaan.

Pian perään kuningas kysyi pitäisikö hän hyvää huolta kruununprinssistä hänen poissa ollessaan. Delia katsoi hetken kummastuneena aviopuolisonsa huolestuneisiin silmiin, nostattaen lopulta lempeän hymyn jälleen kasvoilleen.
Tietenkin... Lupaan, että teidän ei tarvitse huolehtia hänestä. Odotamme teidän ja veljeni paluuta yhdessä. Kuningatar lupasi, päättäen samalla uskovansa näiden paluuseen, vaikka syvällä alitajunnassaan että kokemuksesta tiesikin että sota saattoi syödä heidät sen pohjattomaan kitaan.
Mutta... Jotta olisitte hyvässä kunnossa ja voisitte kannustaa joukkonne voittoon, lienee parasta että menemme maaten. Kuningatar lisäsi hymyillen ja irrotti katseensa Aranista kurottautuakseen kynttilälle, puhaltaen tämän sammuksiin niin, että huonetta valaisi enää vain verhojen välistä loistava kuunvalo.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2011, 16:00

Aran

Kuningaspari päätti painaa päät tyynyyn Delian ehdottaessa sitä. Aran hymyili pienesti ja nyökkäsi, käyden sitten makaamaan sängylle ja katsoi vielä hetken Deliaa, kunnes sulki silmänsä ja vaipui uneen.

Aamun tullen linnan väki alkoi heräilemään. Päivä ei ollut mitä poutaisin, vaan taivaan peitti harmaat pilvet. Masentavan harmaat, jotka suorastaan muistuttivat siitä, mitä tänä päivänä tulisi tapahtumaan.
Aran oli tuttuun tapaansa herännyt aikaisin, ennemmin mitä Delia. Kuningas oli jälleen antanut vaimonsa nukkua rauhassa. Hän puki päälleen mahdollisimman hiljaisesti ja poistui huoneesta, suunnaten kulkunsa sotilastuvalle. Sotilastuvalla kuningas tapasi kenraalinsa, joiden kanssa sovittiin ja suunniteltiin tämän päivän matka tantereelle. Kuninkaan joukkojen mukana lähti kaksi muuta joukkoa, joiden oli tarjoitus tantereelle päästyään suunnata kulkunsa samantien itse taistoon.
Kun reitit ja toimintatavat oli varmistettu, oli aika valmistautua ja vetää ylle haarniska.
Kuninkaan valmistautuessa työhuoneessaan neuvonantajansa Arathetin kanssa, satuloivat tallipojat sillävälin heidän ratsunsa valmiiksi ja taluttivat linnan pihalle odottamaan.
Aranin ratsu, Bein, oli varustettu astetta hienomalla ja näyttävämmällä sotavarustuksella. Sen sarvi oli päällystetty hopeisella, koristeellisella metallilla, kuten myös turpa. Satula oli jykevä ja näyttävä. Yksisarvisen yllä oleva tabardi peitti lähes kokonaan ratsun ruumiin, jättäen jalat vain näkyviin.

Aran kertoi Arathetille suunnitelmistaan tavata vielä Delia tänään, eikä neuvonantajalla ollut mitään sitä vastaan. Joten ennen kuin Joukot lähtisivät liikkeelle, odotettaisiin että kuningatar oli valmis jättämään hyvästit miehelleen ja veljelleen, joka ilmestyisi myös linnan pihalle pika puoliin...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 17 Heinä 2011, 18:52

Delia

Kuningatar heräili unestaan vasta paljon myöhemmin kuin hänen miehensä oli noussut hoitamaan vielä viimeisiä askareita ennen lähtöä. Delia oli noussut istumaan, jääden katsomaan hetken tyhjää puoliskoa sängyssä, hymyillen vielä eilisestä. Ensimmäistä kertaa he olivat nukahtaneet yhdessä.
Ulos vilkaistaessa, Delia näki parhaaksi kutsua palvelijan auttamaan häntä valmistumisessa. Hänen hiuksensa olivat yhä siistillä nutturalla, sillä Delia ei pahemmin kierinyt nukkuessaan, joten ne eivät tuottaneet hänelle ongelmia aamuisin.
Siistittyään ja nuorten, uusista juoruista kikattavien hovi neitojen saavuttua paikalle kutsusta, Delia pyysi näitä Aranin toiveesta seuralaisikseen pihalle hyvästelemään kuninkaan ja hänen veljensä. Hovi neidot eivät sanoneet sanaakaan vastaan, eivät pelkästään siis siksi, että kuningattaren tahtoa ei nyt niin vain vastusteltu, vaan koska he tiesivät haltia kuninkaan seurassa olevan toisia, sotaan lähteviä komeita, että naimattomia nuorukaisia. Se jos mikä saivat nämä täpinöihin kuin tavalliset rahvaat, vaikka he lopulta yrittivätkin hillitä itsensä pysyäkseen edustavina kuningattaren vierellä. Delia ei voinut olla hymyilemättä kuunnellessaan näitä samalla kun oikoi hihojaan, joten kommentoimatta näiden käytöstä sen enempää, he suuntasivat kulkunsa kohti pihamaata.

Astuessaan ulos hovi neitojen kanssa, se vähäinenkin puheen sorina joka miehistä lähti, hiljeni ja päät kääntyivät kohden häntä. Delia näki Aranin ja tämän neuvonantajan, näiden panssaroidut hevoset ja muutaman sotilaan sivummalla. Hetken kuningatar vain katseli näitä ja näiden varustuksia tutkaillen, kunnes loi itselleen hymyn ja lähti kävelemään kohden näitä rauhallisin askelin, valkean mekon laahustaessa maassa hänen perässään ja hovineitojen jäädessä taaemmas hymyilemään astetta leveämmin.
Huomenta herrani Delia aloitti kevyemmällä niiauksella, antaen sen jälkeen syvän nyökkäyksen kohti Arathetia tätäkin tervehtiäkseen ja käänsi katseensa takaisin mieheensä.
On tullut aika hyvästeille. Toivon, että sää edes paranisi valaisemaan tietänne kohti päämääräänne... Oletan että veljeni saapuu paikalle piakkoin? Kuningatar kysyi huomattuaan, ettei tummaa miestä näkynyt muiden päänuppien seasta. Ettei tuo olisi mennyt syömään mitään vatsansa sekoitukseksi ja sairastunut juuri ennen lähtöä.

//in memory of: GIGGLE GIGGLE LOL LOL GIGGLE//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Heinä 2011, 17:01

Aran, Art, Darius

Kuningattaren saapuessa paikalle kera saattueensa, katkesi puheet sodasta siihen. Kaikki joiden täytyikin, kumarsivat kuningattarelle. Jopa Art. Aran puolestaan tyytyi nyökkäämään pienesti saapuneelle vaimolleen. Tuon seuralaisten kasvoilta kyllä näki, mitä he odottivat tältä tapaamiselta. Eikä kyllä ihmekkään. Kuka nyt ei haluaisi päästä naimisiin ylempiluokkaisen, hyväkuntoisen sotilaan kanssa. Harmi vain, ettei kukaan näistä uroista ollut pahemmin naisten metsästys tuulella.
Kuningatar toivotteli hyvät huomenet ja piti pienen puheen, kysellen sen jälkeen veljestänsä.
"Kenraali Winder saapuu pian" Aran totesi pienesti hymyillen "Hän on hakemassa ratsuaan tallipojilta, jotka ovat laittaneet sen valmiiksi".
Vaikka kuninkaan ja tämän neuvonantajan yksisarviset olivat komea ja korea näky, eivät ne silti vetäneet veroja Winderin orille. Blue oli samaan aikaan pelottava ja kaunis näky, varsinkin kun tuo oli saanut ylleen armorinsa. Harvinainen pikimusta yksisarvinen herätti pelkoa ja kunnioitusta ja sitä lisäsi tuon ratsastaja, itse eliittikenraali.

"Nukuitko hyvin?" Aran kysyi Delialta heidän odotellessaan Dariuksen saapumista.
Art puolestaan pysyi kunnioittavasti hiljaa. Ei vain siksi että se oli etiketti tapa pitää turpansa kiinni kuninkaallisten seurassa, paitsi jos sinulta kysyttiin jotain, vaan myös siksi, että oli kauhusta kankeana. Kukapa ei olisi? No, Authion ei ainakaan. Eliittikenraali jonka metodeja oltiin kyseenalaistettu jo vuosisatoja. Mutta silti tuo piti asemansa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Heinä 2011, 18:50

Delia

Aran selitti aviopuolisolleen kenraalin tulevan, jahka oli saanut haettua ratsunsa tallilta. Kuningatar hymähti muistaessaan Bluen, tuon harvinaisen näyn jota ei jokaiselta haltialta niin vain löytynyt. Nukuin... Entä te? Herrani. Delia vastasi lyhyesti samalla kun tervehti häntä olkapäähän tökkinyttä, Aranin ratsua Beiniä, silittäen tuota hymyillen siltä kohdin turpaa jota ei oltu panssaroitu.
Kuningatar oli nukkunut lähes häpeäkseen melko hyvin, näin tilanteeseen nähden... Jos hän ei olisi myöhään eilen mennyt tapaamaan Arania tämän työhuoneessa, päässyt keskustelemaan tuon kanssa lähdöstä, tuntenut tuon hellivät kädet ympärillään ja saanut vastavuoroisesti osoittaa omia tunteitaan tuota kohtaan ja jos he eivät olisi nukahtaneet yhdessä siinä lumoavassa hiljaisuudessa, tarina saattaisi olla erilainen ja Delia olisi tuskin nukkunut ollenkaan ja seisoisi tässä astetta pakotetumman hymyn kanssa.

Menen katsomaan Antonia jahka olen hyvästellyt teidät matkaan... Hän on kuulemma hieman kiukkuinen tänä aamuna... Delia sanoi hymähtäen kevyesti ja jatkoi lempeällä hymyllä yllättäen kohden Aranin neuvonantajaa Artia Aratheh, luotan että sinä pidät huolen aviopuolisostoani veljeni kanssa parhaasi mukaan Delia puhui näinkin paljon omin päin joko keventääkseen hiljaista -pois lukien taaempana, yhä itseään hillitsevien hovineitojen hälinän- että painavaa tunnelmaa jonka harmaa taivas tuntui luovan tai peitelläkseen sitten omaa huoltaan suuremmalta väkijoukolta.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Elo 2011, 14:59

Aran, Art, Darius

Aran nyökkäsi pienesti Delian kysyessä nukkuiko hän hyvin. Ei hän nähnyt syytä avata suutaan vastatakseen noin yksinkertaiseen kysymykseen. Bein selvästi nautti kuningattaren paijailuista. Ehkä oli vain hyvä, että ratsukin sai vielä viimehetken hellyydet, ennen kuin joutuis tantereelle. Kuningatar kertoi menevänsä katsomaan prinssiä jahka oli hyvästellyt kuninkaallisen saattueen matkaan. Aranin kasvoille tuli huolestunut ilme, tuon miettiessä olisiko pitänyt sanoa jotain, minkä kuningatar olisi saanut kertoa pojalle. Kuningas ei ollut hyvä lasten kanssa ja se näkyi. Joten koska tuo ei keksinyt mitään isällistä eikä suoraansanottuna kehdannut alkaa hempeilemään miestensä edessä, piti kuningas suunsa kiinni ja katsoi merkittävästi kuningatartaan.

Art nosti katseensa Deliaan tuon alkaessa puhumaan hänelle. Neuvonantaja nyökkäsi pienesti, joskin naurahdus karkasi hänen suustaan.
"Uskon, että veljenne ja kuninkaamme saavat pitää huolen minusta" Arathet vastasi, saaden Aranin naurahtamaan pienesti.
Tottahan se oli. Art oli näistä kolmesta se huonoin taistelija. Hän lähtikin kentälle lähinnä hoitamaan taktikointia.
Pian tuon lauseen jälkeen Darius saapui paikalle, ratsastaen kunnioitusta herättävällä Bluella. Siskonsa nähdessään kenraali pudotti hupun päästään ja pysäytti ratsunsa tuon lähettyville.
"teidän korkeutennekin on päässyt ylös sängystä, näemmä" Darius totesi virnistäen pienesti. Mikäli kyseessä olisi ollut heidän nuorempi siskonsa, tuo olisi varmasti vielä nukkunut pitkäänkin...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 15 Elo 2011, 20:11

Delia

Kuningatar ei voinut olla hymyilemättä neuvonantajan antamaan vastaukseen, niin hän oli vähän epäillytkin... Ehkäpä näin itse fyysisessä taistelussa, mutta Delia tiesi Arathetin olevan hyödyllinen, ellei välttämätön apu tantereella. Kuningatar nyökkäsi neuvonantajan sanoille ja käänsi katseensa toisaalle tuntiessaan tutun läsnäolon lähestyvän heitä.
Delia hymyili astetta iloisemmin huomatessaan veljensä viimein saapuvan mustan yksisarvisen ratsailla ja astui tuli pari askelta tätä vastaan. Tapaamiset hänen vanhemman veljensä kanssa olivat jääneet vähäisiksi Delian mentyä naimisiin, vaikkei hän tätä vielä nuoremman siskonsa kanssa usein nähnytkään töiden vuoksi.

Dariuksen laskettua huppunsa ja parkkeerattuaan lähistölle, tuo kehtasi kommentoida hänen myöhäistä nukkumistaan.
Onko tuo nyt tapa puhua kuningattarelle, kenraali? Delia pudisteli ensin päätän, mutta virnisti pian veljelleen pienen, leikkisän virneen takaisin. Oli mukavaa nähdä ettei suvun sisäiset suhteet ollut muuttuneet sitten viime näkemän. Blue, niin jylhään kuvan kun kaikille antoikin, laski turpaansa Delian ensin tavoitellessaan sitä kädellään, voidakseen antaa tällekin viimeiset paijaukset ennen lähtöä.
Etkö tulisi hetkeksi alas ratsailta veli hyvä? Olisi mukava nähdä kasvosi ennen lähtöä ilman, että joudun katselemaan korkeuksiin. Delia kysyi Dariukselta hymyillen lempeästi. Hän halusi tehdä jotain mitä hän ei ollut voinut tehdä edesmenneelle veljelleen, katsoa tuota silmiin kunnolla ennen hyvästien jättöä.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2011, 13:26

Aran, Art, Darius

Darius hymähti pienesti siskonsa sanoille. Vaikka tuo oli kuningatar, ei sisko saanut yhtään sen ylevämpää kohtelua isoveljeltään, mitä oli aikaisemmin saanut. Tuo oli silti hänen pikku siskonsa, sanoi Delia mitä tahansa. Aran puolestaan ei pistänyt pahakseen Dariuksen ja Delian puheista. Oli hyvä että sisaruksilla oli hyvät välit. Delia pyysi veljeään laskeutumaan ratsailta. Sitä ei tarvinnut kahdesti pyytää, kun haukansilmä oli jo laskeutunut ratsailta, jättäen Bluen ihmettelemään, miksei jo menty. Ratsu oli kärsimätöntä sorttia. Se olikin tuon ainoa huono puoli. Bein puolestaan oli lauhekampi kuin lammas. Kenraali kumarsi pienesti sekä kuninkaalle että tuon neuvonantajalle, laskeuduttuaan. Viimeiseksi tuo kumarsi pienesti siskollensa, muodollisuus syistä. Oli tuo kuitenkin kuningatar, eikä käytöstapoja sopinut unohtaa. Vaikka se tuntuikin oudolta kumarrella siskollensa.

"Oletko itse valmistautunut omaan tehtävääsi, sisko rakas?" Darius kysyi Delialta "Kylä jää sinun vastuullesi.. Uskotko pystyväsi lohduttamaan jokaista miehistään huolissaan olevaa neitoa lämpimillä sanoillasi?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Syys 2011, 18:34

Delia, Aaron

Darius laskeutui ratsailta, kuten Delia oli toivonutkin ja tuon kumartaminen tuntui siskoksesta aivan yhtä oudolle kuin hänen veljestä. Kuningatar nyökkäsi, painaen veljensä seuraavat sanat mieleensä.
Uskon, että luottamukseni teidän turvalliseen paluuseen ja ymmärrykseni siitä huolimattomasta huolesta, minkä jaan niin monen muunkin kanssa, auttaa minua tässä tehtävässä veli hyvä. Delia vastasi hymyillen Dariukselle. Hänellä itsellään ei olisi asemansa kanssa hätää, piti vain toivoa parasta ja Anton että heidän siskonsa olisi aina muistuttamassa häntä siitä, että hyvää kannatti odottaa.
"Minun lienee turha kysyä sinulta oletko valmis, olet aina ollut niin sitoutunut työhösi." Kuningatar sanoi naurahtaen kevyesti. Ei toki moittiakseen tuota ahkeruudesta, päin vastoin.

Hieman etäämmällä, lyhyehkömpi suippokorva oli katsellut tapahtumia puiden katveista kulmat kurtussa. Kaikki lähtevät, jättäisivät hänet tänne yksin murjottamaan ja haisemaan. Adrian ja Arnold olivat lähteneet jo pari viikkoa edeltä tantereen leirintäalueelle hoitamaan juoksupoikien tehtäviä. Aaron oli toista maata, hän olisi halunnut taistella, mutta sen sijaan hän jäisi tänne... Vaikka ei käynyt kieltäminen, ettei hänelläkin ollut suunnitelmia aikansa kuluksi.
Pojankloppi oli kyllästynyt katselemaan, se oli nyt tai ei koskaan ja hän ei aikonut jäädä katumaan sanattomuuttaan loppuillaksi. Niinpä Aaron kipusi alas ja päästyään lähemmäksi, yritti hän parhaansa mukaansa kiertää linnan porukkaa niin, ettei joutuisi kulkemaan monen sotilaan ohitse, varsinkaan kenenkään kuninkaallisen. Hän halusi vain neuvonantajan.
Puusepän pojan valittua lähestymiskulmansa, tämä sanaa sanomatta ja sen suurempaa huomiota herättämättä marssi muutaman sotilaan ohi jotka katsoivat poikaa ensin kysyvästi, mutta ollen vakuuttuneita siitä, ettei tuo ollut murhaamassa ketään, kääntyivät nuo taas omiin ajatuksiinsa.

Aaron tökkäisi Arathetia selkäpiihin tämän taakse päästyään, yrittäen epätoivoisesti olla herättämättä Aranin huomiota, tilanne tuntui nuoren haltiamiehen alusta jo tarpeeksi kiusalliselta.
Minäkin... Haluaisin sanoa hei heit. Puusepän poika sopersi saatuaan haluamansa henkilön huomion ja kulmat kurtussa katsoi sitten potkimastaan maasta ylös neuvonantajan kasvoihin. Moinen hempeily hänen osaltaan vaati sitä tietynlaista rohkeutta... Tai nöyryyttä. Rohkeutta ja nöyryyttä.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Syys 2011, 13:12

Aran, Art, Darius

Darius hymyili pienesti siskonsa sanoille. Tuo oli täydellinen kuningatar ja kansa tulisi varmasti rakastamaan häntä, ellei rakastanut jo. Delia oli kuitenkin melko uusi kasvo hovissa, eivätkä kaikki olleet vielä tutustuneet kuningattareen sen paremmin. Mutta aika näyttäisi, mitä kansa hallitsijattaresta oli mieltä. Aran ei voinut olla enempää samaamieltä serkkunsa kanssa.
"Olen aina valmis" Darius totesi siskonsa sanoille, hymyillen perään. Työnarkomaanina tunnettu kenraali tuskin koskaan pystyi sanomaan, ettei ollut valmis seuraavaan tehtävään. Hän eli tätä varten, eikä oikeastaan muuta halunnutkaan tehdä.
"Toivottavasti kaikki muutkin ovat valmiita" Aran lisäsi saaden kenraalin hymähtämään pienesti. Se oli tosiaan toivottu ominaisuus miehiltä, jotka lähtivät tantereelle.

Art oli keskittynyt kuuntelemaan ylempiarvoisten puheita, eikä näin huomannut lähestyvää raskalia. Vasta kun Aaron soi fyysisen kontaktin neuvonantajaan, älysi tuo pienesti hätkähtäen kääntyä ympäri. Puusepän poika oli yksi viimeisimmistä henkilöistä, mitä neuvonantaja oli osannut odottaa näkevänsä. Poika potki maata ja sopersi jotain, mitä ei tuon suusta olisi uskonut kuuluvan. Katseensa nostaessaan, Aaron sai nähdä lempeän hymyn, joka oli noussut neuvonantajan kasvoille.
"Jos et olisi niin rasavilli tapaus, tulisi sinua varmasti ikävä" Art totesi kumartuessaan pojan puoleen "Vaikka kyllä nytkin tulee.. tasolla tai toisella".
"Oletko sanonut jo hyvästit lohikäärme ystävällesi?" Art kysyi sitten, kohottaen pienesti kulmiansa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Syys 2011, 20:29

Delia, Aaron

Kuten arvelinkin Delia hymyili Dariuksen todetessa olevansa aina valmis kuin partiolainen ja siirsi katseensa mieheensä tämän tämän lisätessä jotain hänen veljensä sanoihin. Näin oli parasta olla. Delia toivoi muidenkin miesten olevan yhtä rohkeita ja valppaita kuin hänen veljensä ja kuninkaansa, jotta Aranin lupaus paremmista ajoista toteutuisi. Kuningatar hymähti ja katsahti Aranin vierestä ympärillä oleviin sotilaisiin jotka joko olivat kärsimättömiä jo lähtemään tai nauttivat vielä niistä viimeisistä rauhan minuuteista jotka pitkät jäähyväiset soivat. Delian ei tarvinnut kahdesti edes miettiä mitä hänen seuraneitinsä olivat mieltä.
Jokatapauksessa... Haluan toivottaa teille kaikille nyt hyvää ja turvallista matkaa. Niin täältä päämääräänne kuin jälleen kotiinkin, jahka tie tänne jälleen aukeaa. Kuningatar sanoi lopulta ja halasi kevyesti vielä veljeänsä, pidätellen pientä kaipauksen kyyneltä minkä hän saattoi jo tuntea ja katsahti pois vetäytyessään tätä vielä kerran kasvoihin, hymyillen miedosti. Painettuaan mieleensä tuon tämän hetkiset kasvot, Delia nyökkäsi ja käveli takaisin Aranin luokse, ottaen tuon molemmat kädet omiinsa ja katsahti aviomiestänsä silmiin.
Täällä meillä ei ole mitään hätää... Älkää huolehtineetko meistä liikoja, minä pidän huolen kaikesta täällä. Delia lupasi vielä kerran asian, joka olikin ollut jo itsestäänselvyys viileän syksyn viiman puhaltaessa tuultansa heidän lävitse, saaden puiden lehdet soimaan.

Aaron oli sinänsä yllättynyt, mutta samalla helpottunut neuvonantajan hymystä jonka sai torujen sijaan hänen paikalla olostansa. Poika kohotti kulmiansa neuvonantajan sanoille, tullen otetuksi toisen myöntäessä, että tälle tulisi häntäkin ikävä, vaikkakin sitten vain tasolla tai toisella. Samalta hänestäkin tuntui, vaikkei sitä äänen sanonutkaan. Aaron levitti virnuilevan hymyn jälleen kasvoillensa tämän kysyessä lohikäärmeestä, vieläpä kutsuen tätä hänen ystäväkseen.
Näin hänet jonkin aikaa sitten. Sanoin hyvästit kun hänen piti palata takaisin. Haltiapoika myönsi, jättäen tarinoitsematta missä yhteydessä oli Lounatuulen viimeksi tavannut, tuo tuskin olisi uskonut puoliakaan ja toista puolta Aaron ei edes kertoisi. Ei vaikka mieli vähän tekikin jollekin päästä kertomaan ennen kuin sanoja ei enää siihen tarvittu. Tämän jälkeen Aaronin huomio harhaantui kauempana tapahtuvaan keskusteluun. Puusepän poika tökkäsi kumartunutta Arttia olalle ja osoitti seurueen tummahiuksiseen naiseen.
Hei... Kuka tuo on? Hän kysyi Arathetilta kun ei osannut yhdistää yhtä asiaa toiseen itse.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Syys 2011, 16:38

Aran, Arathet, Darius

Veljensä hymähti pienesti Siskonsa saatua sanottua sanottavansa. Hän ei yhäkään ollut niitä puheliaimpia veikkoja, joten sanoja ei turhaan tarvinnut vaihtaa edes siskonsa kanssa. Delian kävellessä takaisin kuinkaan luo, kumarsi Darius pienesti ja nousi takaisin ratsaille.
Aran puolestaan tarttui Delian käsiin tuon tarttuessa hänen kämmeniinsä. Kuningatar kertoi, ettei heillä olisi täällä hätää ja kertoi pitävänsä kaikesta huolen. Aran nyökkäsi pienesti.
"Tiedän sen.. Tiedän myös, että kun palaamme, olet sinä täällä odottamassa" Aran lisäsi ja soi pienen, maltillisen suudelman kuningattaren otsalle.
Tuon jälkeen kuningas päästi irti puolisostaan, peruutti pari askelta, jonka jälkeen kääntyi ja käveli Beinin luokse, nousten ratsaille.

Art hymähti pienesti Aaronin kertoessa nähneensä lohikäärmeensä jonkin aikaa sitten, jolloin poika oli myös sanonut hyvästit liskollensa. Sen enempää Art ei lähtenyt kyselemään siitä tapaamisesta, sillä ei uskonut sen olevan niin kiinnostava, että olisi itse jaksanut kuunnella sitä.
Aaronin tökätessä neuvonantajaa olkapäähän ja esittäessään kysymyksen, Art vilkaisi nopeasti Aaronin viittomaan suuntaan ja oli vähällä lyödä pojan käden alas siltä seisomalta. Toisia ei saanut osoitella. Vielä vähemmän kuninkaallisia.
"Hän on meidän kuningattaremme" Art vastasi koettaen pidätellä sitä sivistynyttä viisastelijaa sisällään, joka olisi ollut valmis hirttämään Aaronin tällä samaisella sekunnilla.
"Hän varmaan arvostaisi jos et osoittelisi häntä enää ikinä tuolla tavalla.. "
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Loka 2011, 22:31

Delia, Aaron

Haltiakuningatar nyökkäsi ja hymyili haikeasti kuninkaan sanoille, kykenemättä kuitenkaan katsomaan tätä silmiin pitkään tämän puhuessa ja sulkikin ne leukaa alas painaen miehen suodessa suudelman hänen otsalleen.
Tämä nostatti Delian haikeaa oloa niin, että hänen olisi tehnyt mieli heittäytyä Aranin kaulalle ja halata tätä niin tiukasti kuin oli vain mahdollista ja ehkä, vain ehkä olisi päästänyt tuosta irti, mikäli johtajaansa kaipaava armeija olisi onnistunut erottamaan heidät.
Delia tiesi kuitenkin paljon paremmin ettei sellainen käynyt päinsä ja päästi irti puolisonsa käsistä, käsistä joita hän olisi mielellään vielä pidellyt ja seurasi katseellaan tuon nousemista ylös ratsaille. Kuningatar loi vielä intensiivisen katseen kuninkaaseen, hymyillen tuolle vielä kerran onnea toivottavaa hymyä ennen kuin virallinen käsky lähtöön kajahti pihamaan poikki. Miehet käänsivät käskystä selkänsä ja ottivat suunnakseen kaukaisen tantereen, jättäen hovineidot huokailemaan pettyneenä silmä ruuan lähdettyä.
Delia jäi vielä paikoilleen katsomaan näiden perään, nypläten vaisusti leveää hihaansa ja yrittäen nostaa jo korkealla olevaa päätänsä kunnes miehiä tai näiden ratsuja ei enää näkynyt saatikka kuullut.
Hovineitojenkin hiukan rauhoitettua, Delia viimein kääntyi ja loi näihin katseen joka käski näitä palaamaan takaisin maanpäälle ennen kuin vetäytyi takaisin linnaan nämä kannoillaan.

....Älä. Aaron älähti pitäen äänenkorkeutensa kuitenkin matalana ja katsoi Arathetiin epäluuloisena. Hän oli ehkä saattanut kylällä kuulla kuninkaan avioitumisesta. Itse asiassa, hänen oma äitinsä ei ollut muusta puhunutkaan seuraavaan kahteen viikkoon näiden häiden jälkeen. Niin kauan hän oli saanut siitä kuulla että olisi voinut vaikka vannoa, että pian hänen pikkusiskonsa ensimmäiset sanat tulisivat jotenkin liittymään aiheeseen. Silti moinen uutinen oli jotenkin vaipunut unholaan juuri silloin kun olisi ollut hyvä osoittaa tietävänsä jotakin.
Eihän s-hän edes huomaa mitään... Aaron puolustautui vetäisten sormensa takaisin ja vilkaisi jälleen kulmat rutussa kuningattareen neuvonantajan suojista ja tästä sitten kuninkaaseen joka nousi nyt ratsailleen, kielien, että pian hänenkin olisi aika ottaa jalat allensa.
Hei! Sitten kun palaat, ja sinun on parasta myöskin palata, näytä miten käytetään jousta. Etsin sinut käsiini heti jahka kuulen uutiset paluusta. Aaron mottaisi kevyesti jälleen Artin olkapäähän ja katsoi tätä merkittävästi. Syy, miksi hänelle oli kasvanut into oppia käyttämään jousta -jonka kanssa hän niin helposti turhautui- jäikööt toistaiseksi mysteeriksi. Aaron ei myöskään jäänyt kuuntelemaan vastalauseita vaan otti saman tien puoliaskelta sivummalle ja viittoi neuvonantajalle vielä ääneti hyvästit ennen kuin kääntyi ja poistui paikalta yhtä ketterästi kuin oli ilmaantunutkin.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron