Kirjoittaja Kitty » 09 Heinä 2011, 00:16
Rosalva
Iki-ihana päivä oli alkanut loistokkaasti, tämä oli nimittäin vapaapäivä. Rosalva oli varustautunut lempi vapaa-ajan vaatteisiinsa, omenan vihreä toppi jonka miehustassa oli vaatimattomat, mutta nätit röyhelöt. Röyhelöistä huolimatta paita näytti hyvin yksinkertaiselta ja toi mieleen luonnonläheisyyden. Mekkokin oli maaston vihreä ja kengät saivat jäädä hyllyyn. Mekon alla oli tietysti tummanvihreät shortsit, ties vaikka innostuisi uimaan kun sää oli niin lämmin.
Tyttö päätti kiepauttaa vielä hiuksensa löysälle nutturalle, suunnaten sitten tallille. Tallista kuuluikin jo tuttu hörinä, hevoset tervehtivät tyttöä iloisesti ja eritoten kauimpana syrjemmässä oleva mustangi. "Kamau kultaseni, mentäisiinkö kävelylle ?" Rosalva kyseli napaten kuolaimettomat hyvin yksinkertaiset mustapunaiset suitset karsinan edustalla olevasta naulakosta. Karsinan ovi aukesi ja valkea hevosen pää saapui kiehnäämään tyttöä. "Rauhassa poju." Tyttö sanoi lempeällä äänensävyllään sujauttaen sitten suitset hevoselleen.
Taluttaessaan hevostaan ulos tulikin tallimestari vastaan. "Huomenta !" Rosa tervehti hymyillen, johon mestari vastasikin samallalailla maireasti hymyillen.
Ulos päästyään nousi tyttö hevosen selkään tynnyrin päältä. Ilman satulaa oli kaikesta mukavin ratsastaa, silloin hevosen liikkeet tunsi täysin ja oli helpompi ratsastaa ja ohjata. Iloiset aamu tervehdykset vaihtuivat vielä portilla olevien vartijoidenkin kanssa kunnes tyttö hevosineen katosi aamuisille kaduille.
Ihmisiä oli huomattavasti vähemmän kuin päivällä, mutta nytkin jos jonkinlaista kulkijaa riitti. "Kamau ystäväni, eiköhän me mennä vähän selvemmille vesille ?" Rosa kysyi hevoselta, vaikkei se mitään ymmärtäisi niin sille oli mukava jutella. Pian jäikin kylä taaemmas ja kadut muuttuivat metsäpolkuun. Metsäpolku oli kaunis, järjestelmällinen ja huoliteltu, Rosalva veikkasi että kreivillä olisi tässä näppinsä pelissä, mutta ken tietää ?
Pian tulikin hiljaista metsäpolkua pitkin kaksi miestä vastaan, miehet supattelivat keskenään ja osottelivat Rosaa. Tyttö punastui hieman kun ajatteli että miehet puhuvat hänestä. Kohdalle tullessa kiersi toinen miehistä hevosen vasemmalle puolelle. "Anteeksi neiti voisitko kertoa missä kylä on ?" Käheä ääni kysyi tytön oikealla puolella, neito ei saanut kunnolla selvää siitä mitä niin alhaalla oleva mies pihisi, joten kohteliaasti tyttö kumartui lähemmäs toista sen verran kun hevosen selästä vain pystyi putoamatta kurottamaan. "Anteeksi sanoisitko uudestaan en kuullut ?" Rosalva pyysi pahaa aavistamattomana. "Sanoin että lankaan menit !" Mies huudahti repäisten tytön samalla alas hevosen selästä. Olisihan tyttö huutanut mutta ilmat menivät pihalle kun neito tärähti selälleen maahan. Kamau hermostui kun huomasi omistajansa pudonnenn kyydistä ja vieraan miehen napanneen tätä suitsista kiinni.
Hevonen alkoi riehua ja hirnua samalla kun mies koitti epätoivoisesti hillitä mustangia.
Toinen mies innostuikin jo käpälöimään tyttöä maassa.
"Mmm, tuoksut hyvälle." äijä sanoi painaen kasvonsa tytön kaulalle. Kädet hapuilivat jo nostamaan neidon hameen helmaa ja vetämään paidan toista olkaa alemmas. "LOPETA !" Rosalva kiljaisi koittaen estää miestä, mutta turhaahan se oli ei neito voinut itseään isommalle mitään.
"Huuda vain, ei kukaan kuule." Mies sanoi ja tuon kieroutuneet ajatukset pystyikin arvaamaan toisen äänensävystä. Likaiset kädet liukuivat ylös ja alas neidon keholla ja kyyneleet kohosivat heikomman silmille. "Päästä irti..." Tyttö vaikersi koittaen pidätellä itkuaan. Hevonen hirnui hämillään ja steppasi paikoillaan, mitä sen pitäisi tehdä ? Eihän Kamau voinut rakasta omistajaansa jättää, muttei hän voinut alkaa riehumaankaan, ties vaikka astuisi Rosan päälle. Jonkun olisi tultava apuun, mutta kuka liikkuisi metsässä näin aamutuimaan ?