Käärme ja Kukka

Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Käärme ja Kukka

ViestiKirjoittaja Mohnake » 10 Heinä 2011, 17:24

Aamu valkeni kirkkaana kartanolle ja kaikki olivat jo heränneet päivän tehtäviin. Kokki valmisti kaikille aamiaista, pii'at riensivät palvelemaan kreiviä ja auttamaan häntä aamupuuhissa. Portilla vartijat tekivät vaihtoa ja hyvin levänneet ja pirteät vartijat vapauttivat uupuneet ja väsyneet virkaveljensä. Koko kartanon ympäristö vaikutti heräävän uuteen uskoon. Mukaan lukien mies, joka kaukaa kartanon länsipuolelta katseli, kuinka sen ikkunoista vedettiin verhoja syrjään ja savupiipuista tuprutti tummaa savua. Hänellä oli vahva aavistus, että tästä päivästä tulisi hyvin loistelias. Mies virnisti yksikseen ja suunnisti kohti maantietä, mikä kulkee kartanon ohitse. Jo varhain aamusta liikkeellä oli kourallinen karavaanareita. Päästyään maantielle, karavaanareiden vankkureiden viereen, mies odotti viimeistä vaunua, jonka kyytiin loikkaisi. Kartanolle tosin ei ollut enään pitkä matka kävelläkkään, mutta hän ei halunnut herättää huomiota kävelemällä itse vartijoiden näköpiiriin. Viimeisen vankkurin ajaessa ohi, mies loikkasi sen kyytiin ja asettui kyyryyn. Seuraava vaihe vaatisi enemmän tarkkaa ajoitusta ja, jos se menisi mönkään niin toista tilaisuutta ei tulisi. Vankkurien lähestyessä porttia hän nopeasti laski kätensä lähemmäs tietä ja kuiskasi itsekseen hiljaa: "Luikerra pienokainen". Miehen ranteesta luikersi ulos pitkä ja paksu kyy. Tämä herättää kyllä huomion, hän ajatteli. Käärme todentotta herätti huomiota, kun se uhkaavasti luikersi vartijoita kohti. Miehet hieman hätääntyivät, kun huomasivat käärmeen vasta sen ollessa muutaman jalan päässä heistä. He kohottivat molemmat hilpareitaan ja manasivat äänekkäästi. Kumpikaan heistä ei huomannut, kun vankkureista heidän takanaan hyppäsi alas mies viitassa, lyhyissä housuissa ja sandaaleissa. Tämä mies otti vauhtia suoraan hyppynsä jälkeen ja suuntasi ripeää tahtia muuria kohti. Puolet matkasta muuria pitkin hän juoksi ja puolet kiipesi.

Muurin toiselle puolelle tiputtauduttuaan mies suuntasi nopeasti tallirakennuksen taa. Siellä hän hetken aikaa otti syvään henkeä ja taputti itseään selkään. "Hieno suoritus Eldon, hyvin toimittu", mies puhui itselleen. Henkeä otettuaan, Eldon, rupesi kuikuilemaan, jos vaikkapa olisi joku jättänyt ovea raolleen tai ikkunaa auki. Kuin toiveestä hänen silmänsä osuivat raollaan olevaan ikkunaan, pää-ovien lähellä. Eldon kulki ripeää tahtia kohti tilaisuuttaan päästä sisään, samalla tarkkaillen ympäristöään. Päästyään ikkunan alle, hän kuunteli korva höröllä oliko tuossa huoneessa elämää. Ainoa ääni mitä hän kuuli, oli tulen roihu hellan pesässä. Hän raotti ikkunaa sen verran, että pystyi kapuamaan sisälle kartanoon. Eldon vilkuili ympärilleen ja huomasi olevansa keittiössä. Se tiesi, että jonkin oven takana olisi ruokasali ja siellä olisi pöytähopeita. Hän askelsi hiljaa kohti kahta vierekkäistä ovea. Kumarruttuaan toisen oven kohdalla hän tirkisti avaimenrei'ästä sisään. Siellä oli pelkkää pimeää. Eldon oletti, että kreivi tuskin halusi pitää kekkereitään pimeässä ruokasalissa, joten hän tirkisti toisen oven avaimenrei'ästä. Siinä se nyt oli, hän mietti itsekseen. Oven takaa ei kuulunut ääniä eikä hän nähnyt ketään, joten oli todennäköistä, että sali oli tyhjä. Eldon raotti ovea varovasti ettei se vahingossakaan narahtaisi. Hän astui ruokasaliin, jossa oli ilmeisesti hetki ennen hänen tuloaan syöty aamiaista. Pii'at eivät olleet vielä kerinneet viedä likaisia aterimia, pikareita ja lautasia pois, mikä kävi Eldonille paremmin kuin mainiosti. Itsekseen hymyillen, Eldon, ryhtyi putsaamaan pöytää hopeasta. Siinä ohella hän otti myös itselleen aamupalaa ja napsi muutaman kirsikkatomaatin ja yhden siivun leipää.

Kesken syömisensä Eldon kuuli, kun puiselle lattialle kolisi jotain raskasta. Hän käänsi rivakasti katseensa äänen suuntaan ja siinä seisoi piika, suu pyöreänä, silmät selällään ja jaloissaan iso metalli tarjotin. Eldoninkin suu hieman raottui. Kuinka hän ei huomannut tämän nuoren naisen tuloa? Sitä hän kyllä kerkeisi pohtimaan myöhemminkin, sillä nainen rupesi kirkumaan ja se oli merkki, että hän joutuisi poistumaan. Hän nopeasti nappasi saalislaukkunsa ruokapöydältä ja kiiruhti keittiöön. Vilkuillessaan pakoreittiä, Eldon, huomasi oven jota ei vielä aikaisemmin ollut tutkinut ja harppoi sen suuntaan. Hän läimäytti sen auki ja huomasi sen johtavan terassille. Mainiota, ei tarvinnut kavuta ikkunasta. Hän nopeasti juoksi terassin halki ja suuntasi katseensa portille. Se oli auki ja siitä ratsasti ihmisiä kartanon pihaan. Nyt hänen pakonsa oli varmistettu. Juostessaan kohti porttia hän huomasi hieman kauempana, portin ulkopuolella, miehen taluttavan hevosta ja puhuvan samalla jollekin nuorelle naiselle. Eldon rynnisti sisään tulevien hevosten välistä ja väisti toisen vartijan hilparia. Nyt portinvartijat olivat hänet huomanneet ja huusivat hänen peräänsä. Eldon ei siitä piitannut. Hän juoksi kohti tuota hevosta taluttavaa miestä. Mies ei huomannut Eldonia ennen vartijoiden huutoja ja oli nyt kääntänyt katseensa, häntä kohti kirmaavaan mieheen. Ennen kuin hän kerkesi väistää, hän sai mojovan potkun rintakehäänsä ja kaatui rajusti maahan. Eldon ei kerennyt tässä vaiheessa pyytelemään anteeksi, vaan hyppäsi hevosen selkään, käänsi hevosen suunnan vuorille ja ajoi elukan laukkaan.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 10 Heinä 2011, 18:05

Rosalva.

Aamu oli alkanut mukavasti, tavalliseen tapaansa oli tyttö jo ruokkinut hevoset, harjannut ne ja putsannut karsinat.
"Pidä vaikka pikku tauko kamaun kanssa, tänään ei tarvitse kiillottaa varusteita." Tuttu tallimestari selosti nähdessään Rosalvan joka pohti seuraavaa urakkaansa. No jaa jos kerran lupa annettiin niin mikä ettei, tyttö suunnisti kohti perimmäistä karsinaa. "Kamau lähdettäisiinkös kylää katsomaan ?" Rosalva kyseli hevoseltaan ja siihen hevonen vastasi tuttavalla hörinällään.
Tuttua melodiaa hyräillen tyttö avasi karsinan oven ja varusti hevoselleen kuolaimettomat suitset, kuten joka kerta ratsastamaan lähtiessä. Suitset puettuaan nosti tyttö ohjakset mustangin kaulalle ja nappasi sitten maasta muutaman harjan ja kavio koukun.
Ulos suunnatessaan vaelsi Kamau vapaana tytön perässä, se seurasi vaikka mitä näkyisi. "Tähännäin ystäväiseni." Rosalva selosti hevoselle asettuen puomin eteen seisomaan. Hevonen tuli nätisti puomin luo ja neito laski ohjakset puomille, tallimestari kun ei pitänyt siitä että hevonen oli täysin irrallaan pihassa.
Kaviot putsattuaan alkoikin harjaaminen, hevonen oli hyvin hoidettu eikä se pölissyt paljoa kun sitä harjasi, joidenkin mielestä ei tuota olisi tarvinnut lainkaan harjata.
Harjaamisen kuitenkin keskeytti kiljaisu joka tuli kartanosta. Rosalva kääntyi niin nopeasti kohti kartanoa että hameen helmatkin pyörähtivät melko komeasti. Mustiin sormikkaisiin peitetyt kämmenet irrottivat otteensa harjasta kun viittaan sonnustautunut mies juoksi terassilta kohti portteja, ja vielä melko muhkean säkin kanssa. Rosalva hoksasi kyllä heti mitä oli tapahtumassa, neito irrotti hevosensa puomista ja nosti ohjakset nopeasti tuon kaulalle. "Kamau nyt mennään !" Rosalva huudahti lähtien ensin juoksemaan varkaan perään. "Pois alta !" Rosa huusi uudestaan hämmentyneille porttia tukkiville ihmisille, ja onneksi he tajusivatkin väistää sillä tuo salaperäinen mies vei kadullakulkijan hevosen. Kadulle päästyään juoksi neito tyhjien kärryjen päälle, hevonen juoksi kärryjen viereen ja siitä tyttö hyppäsi taidolla Kamaun selkään.
Mies suuntasi kohti vuoria täydessä laukassa, mutta toisin kuten mies Rosalva ei voinut käskyttää hevostaan kunnon laukkaan, ei vielä.
"VAROKAA !" Rosalva huusi kadulla kulkeville ihmisille minkä keuhkoistaan vain jaksoi, ja niin ihmiset väistyivät. "Nyt mennään kamau." Tyttö kuiskasi ottaen kunnon otteen hevosen harjaksista, päästäen ohjakset löysiksi, nyt Kamau pääsee näyttämään nopeutensa. Hevosen vauhti kasvoi silmissä, eikä aikaakaan kun tyttö oli jo kirimässä roistoa. "Pysähdy !" Rosa huikkasi miehelle kirien sitten vauhtinsa miltei toisen hevosen vierelle. Kamau oli selvästi nopeampi, pian se pääsisi jo samaan tahtiin toisen hevosen kanssa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 12 Heinä 2011, 17:47

Eldon


Laukatessaan karkuun hevosen selässä, Eldon, kuuli huudon takaansa ja lähestyvien laukka-askelten töminän. Hieman käännettyään päätään nähdäkseen kuka häntä seuraa, Eldon, kauhukseen näki nuoren naisen saavuttavan häntä. Nainen? Nainen, joka ratsastaa minua paremmin?, hän ajatteli mielessään. Tätä saalista hän ei kuitenkaan niin helpolla antaisi. Hän käänsi katseensa takaisin meno suuntaan ja yritti ajatella nopeasti mitä tekisi. Naisen kiriessä hänen vierelleen hän huusi, "Ptruu!" ja veti ohjaksista. Hevonen jarrutti ja hidasti vauhtia. Tämän tehtyään, Eldon, käänsi suuntaa. Hän pyrki nyt pellon yli, kohti metsää. Eldon tiesi metsän olevan tiheäkasvuista ja siellä olisi mahdoton kiriä vierelle. Hän pystyi nyt vain toivomaan ettei tuo vaaleaverikkö kirinyt häntä kiinni pellolla.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Heinä 2011, 18:22

Rosalva

Mies tekikin äkkikäännöksen, mutta niin teki myös Rosa. Aliarvioit meidät pahasti. Neito mietti seuratessaan toista kohti peltoa. Pellolle päästyä lähti Kamau kunnon kiitolaukkaan, siitä kaksikko pääsi melkein jo liian helpolla varkaan vierelle. Evelyn tiesi jotain asioita toisen hevosesta, tuo oli ollut usein kengittäjällä ja sillä oli herkkä suu. Rosalvan teki pahaa ajatelle miten paljon seuraava temppu sattuisi hevoseen, muttei se siihen kuole ja vaihtoehdot olivat vähissä.
Rosalva painautui kiinni Kamaun kaulaan ja asettui hieman enemmän hevosen vasemmalle puolelle. Tyttö kurkotti nopeasti kiinni vieressä menijän suitsiin ja suoristi sitten ryhtinsä.
"Whooo, Kamau Whooo." Rosalva sanoi hevoselleen hyvin matalalta, onneksi toinenkin hevonen näytti osittain reagoivan matalaan ääneen ja hidasti hieman. Kamau kuitenkin pysähtyi miltei heti jolloin toisen hevosen ohjas kiristyi. Hevonen päästi inhottavan tuskaisan hirnahduksen, repäisy suussa tuntui varmasti kauhealta. Hevonen joutui tekemään tiukan käännöksen josta kokemattomampi ratsastaja voisi pudota ja sitten hevonen pysähtyi kuin seinään.
"Pyysin jo pysähtymään varas !" Rosalva tiuskaisi minkä huohotukseltaan sai sanotuksi.

//Tavallaan hitti, sori//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 13 Heinä 2011, 12:55

Eldon

Herätellessään toivoa pääsystä karkuun, Eldon, ei huomannut, että tyttö oli päässyt lähes hänen rinnalleen. Vasta huomattuaan rajun nykäisyn ohjaksissa, hevosen tehdessä käännöstä ja hänen lentäessään pois elukan selästä, hän tajusi ettei tyttö turhaan lähtenyt hänen peräänsä hevosen selässä. Osuessaan selälteen maahan ja ryöstösaaliin tömähtäessä hänen viereensä, Eldon, kuuli tytön puhuvan taas hänelle. Hän nousi verkkaisesti ylös ja piti katseensa tiukasti hevosen selässä istuvassa naisessa. "Luulitko minun kaltaiseni kuuntelevan käskyä pysähtyä, kun matkassa on säkki täynnä arvotavaraa?", Eldon, ilkkui. Hän kurotti kätensä säkkiä kohti ja puristi sen kantoremmin kouraansa tiukasti. Hänen katseensa ei irronnut naisesta hetkeksikään. Vaihtoehdot ovat lopussa, olisi sääli menettää näin mojova saalis tai murhata noin hyvä ratsastaja, Eldon mittaili ajatuksissaan. Lopulta, tehtyään nopean päätöksen, hän latasi käteensä punaisena hehkuvia lieskoja. Ne eivät muodostuneet tavanomaisesti palloksi vaan puolikaareksi, muistuttaen kuunsirppiä. Eldon, viskaisi tuliterän kohti maata, synnyttäen pienen räjähdyksen ja ison pölypilven pellon mullasta. Ollessaan piilossa pölypilven takana, Eldon, kyyristyi ripeästi ja asetti käden avoimena multaan. Hän johdatti voimiansa käteensä ja nosti sitä hitaasti ylös, nousten itse samalla. Maasta nousi ihmishahmo hänen kätensä alla. Sillä oli samat kasvon piirteet kuin Eldonilla ja sen keho oli rakenteeltaan sama. Myös se piteli pullollaan olevaa säkkiä toisessa kourassaan. Ensin hahmo oli pelkän mullan värinen. Se rupesi värjäytymään päästä varpaisiin nopeaa tahtia ja oli pian täydellinen kaksoisolento Eldonista. Pölypilven hälvennyttyä, tytölle näyttäytyi kaksi Eldonia. Molemmat virnistivät ja asettautuivat valmiiksi juoksemaan.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 13 Heinä 2011, 13:49

Rosalva

Mies rysähtikin hevosen selästä alas maahan. Tosin kyllä hän nopeasti suoristi itsensä takaisin seisomaan. Sitten alkoikin jo selostus. "Kyllä minä niin taisin luulla." Rosalva vastasi nöyrästi. Toinen alkoikin kasata jotain valontapaista outoa käteensä, tytön äimistyneestä ilmeestä pystyi varmasti kertomaan ettei hän ollut ennen tälläistä nähnyt. Kamau pysytteli hetken rauhallisena kunnes outo kuunsirppiä muistuttava punertava valo iskeytyi maahan. Hevonen säikähti ja alkoi stepata paikoillaan. Nainen koitti erottaa mitä oikein tapahtui, mutta se oli mahotonta tuollaisen pöly-multa pilven takaa.
Kun tomu viimeinkin laskeutui näki neito edessään kaksi miestä, kaksi identtistä miestä. Kummatkin virnuilivat hänelle ja näyttivät olevan aikeissa lähteä juoksuun. "Kamau saa teidät kummatkin kiinni, ole kiltti ja älä pakota satuttamaan sinua." Rosalva sanoi kaavaillen tilannetta samalla. Jos hän saisi jotenkin miehet pysymään pellolla niin hän saisi kyllä kummatkin kiinni. Ongelmana oli vian se että nyt kun mies oli jalan hänen päällensä oli hypättävä jos aikoi tämän pysäyttää.
Rosalvaa pelotti hieman, mies osasi noituutta, mutta vain hieman pelkoa ja enemmän rohkeutta.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 15 Heinä 2011, 20:47

Eldon

Eldon ei hetkahtanut tytön uhkausta saada hänet kiinni. "Se jää nähtäväksi.", kuului kahden miehen suusta. Yhdessä kaksoisolentonsa kanssa, Eldon painoi jalkansa lujasti maahan ja siirsi energiaa niihin. Säkki hänen kourassaan alkoi huomattavasti tuntumaan raskaammalle, kun hänen käsivarsissaan olevaa energiaa virtasi pois niistä. Nyt hänellä olisi jotain etua. Eldon oli silti hieman hermona nähtyään kuinka nopea tuon tytön hevonen oli. Ajojahti ei kestänyt edes muutamaa minuuttia pidempään. Silti ei ollut varaa näyttää hermostuneelta. Eldon katsahti kaksoisolentoonsa ja se katsahti takaisin. Molemmat lähtivät ensin harppomaan kevyttä tahtia kohti metsää, mutta kasvattivat nopeutta jokaisella askeleella. Taitavasti siirretyn energian ansiosta nämä kaksi juoksivat kuin jahdatuiksi tulleet gasellit. Eldon erkaantui kaksoisolennostaan ja molemmat juoksivat täysin omiin suuntiin. Vihdoinkin hyödynnän näitä temppuja todellisessa tilanteessa, Eldon myhäili mielessään.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 17 Heinä 2011, 16:06

Rosalva

Mies katsoi kopiotaan ja ampaisi sitten juoksuun, samassa lähti hevonen jo laukkaan. Hetken suunnaten kohti metsää miehet lähtivät erisuuntiin. Rosalva käskytti Kamauta nopeampaan laukkaan jolloin hän kiri jo toisen rinnalle. Kätevästi tyttö siirsi jalkansa hevosen samalle puolelle, joka oli tässä vauhdissa jo melkoinen taidonnäyte tässä vauhdissa.
Sitten tyttö jo irtaantuikin hevosen selästä ja tönäisi vauhta kohti miestä, jos tämä ei sekunteissa pääsisi katoamaan alta niin rysähtäisi tyttö toisen niskaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 17 Heinä 2011, 19:39

Eldon

Mies kuuli kuinka hevosen tömisevät laukka-askeleet saavuttivat häntä. Käännyttyään katsomaan taakseen hän näki naisen seisovan vain yhdellä jalustimella ja loikkaavan häntä kohti. Ilme miehen kasvoilla oli tyrmistynyt. Nainen rysähti miehen niskaan ja molempien lyyhistyessä maahan, mies hajosi multa kokkareiksi ja pölyksi.

Eldon katsoi taakseen ja näki kuinka nainen oli rysähtänyt kaksoisolentonsa niiskaan ja makasi nyt pelkän multakasan päällä. Hän virnisti itsekseen. "Taas kerran, hyvin toimittu Eldon.", hän tokaisi ja juoksi metsän turviin. Hänen voimansa tosin olivat ehtyneet rutkasti tuon naisen takia ja hänen täytyisi levätä pian. Energia hänen jaloistaan kaikkosi hänen vapauttaessaan sitä takaisin muualle kehoonsa. Nyt hänen täytyi enään etsiä sopiva piilopaikka siksi aikaa kunnes saisi tarpeeksi voimia päästäkseen takaisin turvataloonsa.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Heinä 2011, 12:29

Rosalva

Piru vieköön ! Mies muuttui mullaksi vaikka neito oli ollut miltei varma osuvansa oikeaan hahmoon. Toinen, oikea mies juoksi kohti metsää. Rosa vihelsi nopeasti ponkaisten juoksuun, hevonen hoksasi vinkin ja alkoi juosta vierellä, nainen nappasi hevosen harjaksista kiinni ponkaisten sitten maasta vauhtia ja taas sitä oltiin selässä. Kamau kiri miehen nopeasti, mutte tarpeeksi nopeasti. Rosalva pysäytti kamaun ja ampaisi itsekkin juoksuun miehen perään. Hän näki yhä missä mies meni, nyt pitäisi vain olla nopeampi kuin hän. Toisen vauhti näytti tosin hidastuvan ja Rosalvan kunto oli huippuluokkaa töiden takia, lisäksi hän ei ollut vielä rasittanut itseään juuri nimeksikään toisin kuten toinen.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 24 Heinä 2011, 21:53

Eldon

Tarpoessaan juurikkoisessa, kivisessä ja muutenkin epätasaisessa maastossa, Eldon tunsi korvissaan kuinka ilmavirtaus muuttui hänen takanaan. Hän ei vielä kuullut ketään tai mitään, mutta silti hän kykeni aistimaan, että jokin lähestyi häntä. Hän pysähtyi töksäyttäen ja kääntyi rivakasti kantapäillään. Hän ei ilmeisesti voi millään antaa periksi, hän ajatteli nähdessään tuon naisen juoksevan häntä kohti. Eldon kääntyi takaisin edelliseen menosuuntaansa ja kiihdytti taas askeliaan. Tällä kertaa hän ei voinut siirtää energiaansa sillä hän ei niin pääsisi kovin kauas. Riskinä oli joko sydämen liikarasitus tai jalkalihasten repeytyminen. Jos näin kävisi, hänen pelinsä olisi lopullisesti pelattu. Juostessaan syvemmälle metsään hän keräsi taas lieskoja käteensä. Päästyään ehkä hieman naisen näköpiirin ulkopuolelle, Eldon pysähtyi jälleen nopeasti ja kääntyi kannoillaan. Hän keskittyi tällä kertaa tekemään tuliterästään ohuemman ja kuumemman. Lopulta nainen tuli näkyviin metsän siimeksestä ja se oli hänelle, Eldonille, merkki toimia. Hän heitti tuliterän viistosti kohti edessään olevaa puuta. Tuliterä katkoi puunrungon, jättäen sen kaatumaan maahan palaen kohdasta johonka se oli iskenyt. Eikä se ollut ainoa puu tuliterän tiellä. Monet puut, korkeat männyt, paksut kuuset ja koivut kaatuivat tuliterän jäljiltä. Se jatkoi matkaansa tytön ohi ja lopulta osuessaan vanhaan keloon tuliterä räiskähti kipinöiksi ja pieniksi lieskoiksi. Kipinät ja lieskat sytyttivät kelon lisäksi maassa olleita kuivia kasveja ja lehtiä palamaan. Eldon oli jatkanut juoksemistaan heti heitettyään tuliterän, eikä nähnyt kuinka tytön oli käynyt. Hän luonnollisesti oletti temppunsa vähintään hidastavan tytön etenemistä.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 27 Heinä 2011, 17:00

Rosalva

Kauaa ei kerennyt tyytö jahdata miestä kun tuo jo katosi näkyvistä, pian mies kuitenkin tuli taas esiin, miehellä oli kädessään jotain joka lensi pian jo tytön ohi. Tuli levisi äkkiä joka paikkaan ja Rosa sai tosissaan väistellä kaatuvia puita. Valitettavasti yksi kaatuvista puista jäi kuitenkin huomaamatta ja se rysähti suoraan tytön päälle. Luojalle kiitos puu oli suht pieni joten neidolle tuli korkeintaan muutama murtuma kylkeen, jos edes sitäkään. Rosa oli kuitenkin pinteessä, hän huusi pelkästä kivusta jonka kaatunut puu oli saanut aikaan. Liekit ympärillä levisivät koko ajan ja tilanne alkoi näyttää toivottomalta. Rosalva toivoi mielessään että varkaalla olisi sen verran omatuntoa jäljellä että tuo tulisi auttamaan, sillä jos ei niin pian metsässä palaisi jotain muutakin kuin puita.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 28 Heinä 2011, 11:21

Eldon

Metsässä kajahti avun huuto. Eldon jatkoi juoksuaan. Hänen mieleensä pyöri ajatus, että tyttö oli jäänyt satimeen joko palavien puiden väliin tai puu oli kaatunut hänen päälleen. Jostain syystä, Eldon hiljensi tahtiaan. Lopulta hän pysähtyi. "Mikä hitto minua vaivaa?", hän kysyi itseltään. Hänen päässään syttyi pieni ajatusmyrsky ja hän yritti selvittää kaikki ajatuksensa. Eldon vilkuili ympärilleen ja etsi piilopaikkaa ryöstösaaliillensa. Hetken etsittyyän sopivaa piiloa katseellaan hän huomasi rehevän sammalmättään. Hän käveli ripeästi sen luo. Eldon repi sammalta irti maasta tasaisesti, jotta se pysyisi yhtenä kappaleena. Saatuaan sammalta irti tarvittavan määrän, Eldon kaivoi nopeaa tahtia käsillään kuoppaa pehmeään maahan. Saatuaan kuopan valmiiksi hän asetteli säkkinsä sinne tasaisesti. Hän viimeisteli piilon laittamalla sammaleet takaisin paikoilleen ja yritti saada piilon saumattoman näköiseksi. Tämä saa kelvata, hän ajatteli.

Juostessaan takaisin paikkaan jossa hän oli aiheuttanut tulipalon, Eldon toivoi osittain ettei olisi liian myöhäistä. Palavien puiden ja kasvien haju tuli entistä voimakkaammaksi, joka ikinen hetki. Lopulta kaatuneet ja osittain palavat puut näkyivät hänelle. Hän huomasi tytön vaalean pään pilkistävän puiden takaa. Eldon hiljensi hieman juoksuaan. Saavuttuaan tytön kohdalle hän katsahti tyttöä silmiin ja kirosi mielessään kuinka huono varas hänestä oli tullut. Eldon ei kuitenkaan aikaillut vaan kyyristyi ja asetti kätensä puunrungon alle. Hän siirsi hieman energiaa käsivarsiin ja nosti puunrungon vyötärönsä korkeudelle. Hän ei ollut mitenkään erityisen vahva joten hän vain raahasi runkoa syrjään. Laskettuaan puunrungon alas, Eldon kääntyi tyttöä kohti, otti muutaman askeleen häntä kohti ja tarjosi kättänsä nostaakseen tytön ylös.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 28 Heinä 2011, 17:21

Rosalva

Kuumuus oli hyvin piinaava, liekit kärvensivät jo neidon hiuksia tosin ei tyttö siitä ollut kovin huolissaan. Kasvot olivat hiestä märkänä ja metsäpalo vain levisi laajemmalle. Pian tuo metsiin kadonnut varas tuli kuitenkin takaisin, auttamaan ? Rosa ei ollut uskoa silmiään, tuo noita tuli auttamaan !? Mies nosti puunrungon pois tytön päältä, tuo kun oli itse liian heiveröinen päästäkseen omin avuin pois. Mies siirsi nopeasti puunrungon pois ja tarjosi sitten kättään neidolle. Nainen otti avun vastaan ja nousi sitten toisen avittamana ylös. Tuli levisi liian nopeasti, jos kaksikko ei nyt heti juokse pois niin he kummatkin kuolisivat tähän paikkaan. Neito otti vuorostaan ohjat käsiinsä ja lähti kohden ainoaa pakoreittiä joka ei vielä ollut tulessa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 29 Heinä 2011, 00:11

Eldon

Eldon oli tarttunut tiukasti tytön käteen ja auttoi hänet ylös. Tyttö lähti ripeää tahtia, ilmeisesti yrittäen johdattaa heitä turvaan, kohti ainoaa aluetta jolle liekit eivät vielä olleet kerenneet. Eldon ei tulisi koskaan antamaan tätä itselleen anteeksi. Päästyään pois liekkien luota, Eldon pyyhki hikeä otsaltaan. "Ehdotan, että istut hetkeksi. Sen kokoinen puunrunko mursi varmasti luitasi.", hän sanoi tytölle ja istuutui itse kivelle. Hän katseli kuinka palo yhä roihusi ja totesi: "Se ei leviä pitkälle. Jos metsä olisi kuivempi, asia olisi toisin.". Eldon yritti olla katsomatta tyttöön.
Mohnake
 

Seuraava

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron