Kirjoittaja Agna » 10 Heinä 2011, 22:46
Fred
Femureja ei siis ollut enempää kuin Randy, ei ainakaan todistetusti. Fred nyökkäsi myötätuntoisesti. Olisi varmaan hankalaa olla ainoa lajinsa edustaja. Hän saattoi vain kuvitella, millaista olisi olla ainoa ihminen sodassa haltioita vastaan, hah! Tosin mitään sotaa ei varmaan koskaan olisi tullutkaan, jos Fred olisi lajinsa ainoa. Ei olisi mitään eri puolia.
"On meitä, kokonainen pataljoona, valtakunnallinen... Cryptihän jakautuu ihmisten ja haltioiden puoleen", Fred selitti ja käytti taustatukena käsiään jotka piirsivät ilmaan selitekuvioita kahdesta puolesta, rajasta ja siitä missä olivat haltiat, missä ihmiset. Ihminen katsoi hetken pähkäillen Randya joka osoitti kasvojaan, ja tajusi sitten että kyse oli hänen omasta arvestaan.
"Ahaa, tämä", Fred sanoi naurahtaen, kohotti leukaansa tajutessaan ja jatkoi sitten, "Tämä tuli kun olin nuorempana erään yrttikauppiaan leivissä ja keräilin kaikennäköisiä ainesosia pientä palkkaa vastaan. Onnistuin eksymään eräänä päivänä ihmissuden reviirille."
Arpi oli kieltämättä aika katu-uskottava, mikä oli sinänsä ihan kiva juttu.
"Ihmissusi oli onneksi loukkaantunut, mutta naamani turposi hetkeksi aikaa ja se vuoti mukavasti. Ihmettelen vieläkin, kuinka en sokeutunut vaikka haava oli niin syvä. Olen aika onnekas", Fred jatkoi vielä ja hymyili leveästi.
"En ole nähnyt lohikäärmeitä, valitettavasti. Mutta olisi aivan mielettömän upeaa nähdä sellainen", Fred huokaisi. Lohikäärmeet olivat kai puolueettomia, hän mietti. Tai haltioiden puolella. Hehän osasivat kommunikoidakin niille, tarujen mukaan.
"Niin, olisin varmaan jo hengetön", hän naurahti ja siirsi oksat pois sylistään.