Pelastus || Aksu

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Pelastus || Aksu

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Kesä 2011, 22:39

Jatkoa täältä: KLIK

Kalma, Rocky, John

Rocky vilkasi takanaan tulevaa tyttöön joka taisi olla astetta hämmentyneempi oudosta avusta. Kalma itse ei edes jaksanut pahemmin ajatella moista, hän halusi vain pehmeään sänkyyn nukkumaan ja lepuuttamaan lihaksiaan. Lisäksi hänellä oli kylmä.. olihan koira kuitenkin puolialaston ja hakattu, sekä nälkäinen ja janoinen. Rocky ei kuitenkaan alkanut vielä selittämään kaksikolle ytään mitään sillä mies olisi saatava lämpimään ettei hypotermiaan kuolisi ja kaksikko muutenkin turvaan. Joten täydessä hiljaisuudessa Rocky johdatti kaksikon talolle, joka oli rakennettu osittain ison puun sisään ja se sulautui maastoon yllättävän hyvin. Ainostaan ikkunoista paistava valo paljasti että siellä oli jonkin koti, tai tässä tapauksessa pieni kotisairaala.

Rocky käveli talon ovelle ja koputti, mutta koska kukaan ei tullut avaamaan avasi oven itse ja astui sisään eteiseen.
"John!? Toin sinulle muutaman potilaan." Rocky huhuili kaveriaan katsellen ympärillensä, kunnes astetta oudompi ilmestys pamahti eräästä oven suusta kurkistamaan: se oli harmaan sävyinen täysiverinen ihmissusi. Mutta verenhimoisesta kuolaavasta pedosta poiketen John tervehti Rockya ja Ednaakin ystävällisesti pyytäen näitä peremmälle samalla kuin pyyhki hieman verisiä käsiään kostaan pyyhkeeseen.
"Hänellä ei taida olla tuon vakavempaa?" Johon kysyi Rockylta joka sanoi ettei mies ainakaan pahemmin vaikuttanut kipuaan valittavan ja oli tajuissaan.. ja Kalman nyökkäys vahvisti asian.
"Vie hänet vähäksi aikaa sängylle lepäämään tulen kohta kunhan olen saannut tämän toisen potilaan hoidettua." John sanoi ja katosi sitten takaisin hoitamaan toista huomattavasti kiireellisempää potilastaan. Rocky taas teki työtä käskettyä ja auttoi Kalman lepohuoneen sängylle makaamaan selälleen.
"Haluat varmaan juotavaa?" Rocky kysyi Kalmalta joka vastasi melko vaitonaisesti hyväksyvästi ja Rocky kävi hakemassa tynnyristä juotavaa koiralle antaen kipon tuolle jonka koira joi hyvin ahnaasti alas kurkustaan.

"Te neiti ette varmaan ole itseänne vahingoittanut?" Rocky kysyi seuraavaksi Ednalta samalla kun John itse tuli huoneeseen katsomaan Kalman vointia.
"Ja tuo on John.. lääkäri." Rocky esitteli kaverinsa joka vaikutti olevan liian kiinnostunut Kalman hoidosta tällä hetkellä.
Viimeksi muokannut suskari päivämäärä 28 Kesä 2011, 08:57, muokattu yhteensä 1 kerran
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Kesä 2011, 23:59

Edna

Mustalaistyttö seurasi kuuliaisesti lohikäärmettä aina kodikkaan näköiselle mökille. Ednalla heräsi vaikka mitä kysymyksiä tästä hassunkurisen näköisestä mökistä, mutta tyttö piti suunsa yhä visusti kiinni. Pitkästä aikaa hän ei uskaltanut sanoa mitään.
Kolmikko asteli sisään mökkiin ja lohikäärme alkoi huudella John nimistä henkilöä paikalle. Ei aikaakaan kun yksi ovista pamahti auki ja huoneeseen astui ihmissusi. Edna valahti astetta kalpeammaksi, samalla kun peruutti kiinni ulko-oveen. Mihin ihme friikkisirkukseen hän oli päätynyt?! Kohta kai sisään tanssisi keiju ja yksisarvinen!
Lohikäärme ja ihmissusi kommunikoivat toistensa kanssa Kalman tilasta, joka ei näyttänyt voivan hyvin. Ednan olisi tehnyt mieli juosta Kalman luo ja alkaa pommittamaan tuota kysymyksillä hänen voinnistaan. Kuitenkin äkillinen uuden pelko sai tytön pysymään paikoillaan, vasten ulko-ovea. Kalmalle tarjottiin juotavaakin, jonka jälkeen ihmissusi alkoi hoitamaan Kalman haavoja.

Lohikäärme kyseli Ednan vointia. Edna nosti katseensa mieheen ja pudisti päätään. Toki hänelläkin pieniä pinta naarmuja ja mustelmia oli, mutta ei niistä tarvinnut kertoa. Eivät ne olleet hoitamisen arvoisia. Lohikäärme myös kertoi John nimisen ihmissuden olevan lääkäri. Edna vilkaisi Johniin, mutta lyhistyi sitten polvilleen maahan, vasten ovea. Rajansa Ednankin rohkeudella ja voimilla. Vähemmästäkin sitä uupui ja ensi tapaaminen lohikäärmeen JA ihmissuden kanssa eivät antaneet minkäänlaista palautumisaikaa tytölle. Hän oli ihmiskylän kasvatti. Tähän asti eksoottisin olento mitä Edna oli nähnyt oli Kalma.
Sanaakaan sanomatta Edna peitti kasvonsa ja nyyhkäisi pienesti, antaen kyynelten vihdoinkin virrata pitkin poskia. Järkytysksiä oli ollut kerrakseen viime tuntien aikana, eikä Edna kaivannut nyt yhtään enempää. Lisäksi tytön mieltä varjosti pelko siitä, ettei Kalma ehkä selviäisi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Kesä 2011, 00:25

Kalma, Rocky, John

Kukaan ei osannut arvata Ednan reagtiota uuteen paikkaan ja kahteen astetta uudempaan friikki lajiin. Tyttö lyyhistyi lattialle jolloin Rocky katsoi ensin Johniin joka hoiti Kalmaa kasaan- lähinnä putsasi haavoja ja sitoi niitä, tikkaamisesta paljoa hyötyä olisi- ja nousi sitten ylös kävellen nyyhkyttävän tytön luokse ja otti tuon hellään halaukseen silittäen tuon selkää.
"Ei mitään hätää kaikki on hyvin." Rocky rauhoitteli Ednaa rauhallisella äänensävyllä antaen Ednan itkeä vastensa jos suinkin haluaisi.
"Olette täysin turvassa täällä." Rocky lisäsi vielä. Kalma huomasi Ednan tilan ja oli aikeissa nousta kun John kielsi tuota nousemasta minnekkään suuntaan. Löisi mies rukka pyörtyessään vielä nuppinsakin kovaan lattiaan ja sitä tuskin kukaan haluaisi? Niimpä Kalma jäi makaamaan sängylle Johnin tehdessä vielä viimeiselyt aavekoiran haavoille ja sitoi ne vielä kevyen sideharso kerroksen alle.

"Olette varmaan nälkäisiä..?" John tuumasi lähinnä Kalmalle joka vaikutti hieman innostuvan asiasta. Johin suoristautui seisomaan ja käveli Ednan luokse laskien karvaisen kätensä tuon olkapäälle.
"Miehelläsi ei ole mitään hätää.. hän on vain väsynyt ja nälkäinen." John sanoi ystävällisesti ja poistui sitten tekemään Kalmalle pientä ateriaa sekä myös toiselle potilalle joka varmasti myös olisi nälkäinen kunhan heräisi ensin.

"Edna...? Voisitko tulla tänne?" Kalma pyysi kultaansa nousten hieman nojaamaan sängyn päätyä vasten vaikuttaen hieman kalpealta, mutta se nyt johtui puhtaasti syömättömyydestä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Kesä 2011, 18:34

Edna

Vaikka Edna pillittikin, itki tyttö silti erittäin hillitysti. Tuo ei parkunut kurkku suorana ja huutanut haluavansa äidin luokse. Ei, hän vain antoi kyyneleiden valua, niiskuttaen aina välistä pienesti. Lohikäärme käveli pian tytön luokse ja otti mustalaisen hellään halaukseen, silitellen rauhoittavasti selkää ja vakuutellen että kaikki olisi hyvin ja että he olisivat turvassa täällä. Ednaa ei tarvinut edes kehottaa itkemään vasten lohikäärmettä, vaan tuo vaistomaisesti heitti kätensä miehen kaulan ympärille ja väänsi kyyneleen jos toisenkin vasten miehen olkapäätä.
Edna ei kuullut Johnin nälkäkyseliyistä, mutta havahtui tuntiessaan karvaisen käden olkapäällään. Edna kohotti katseensa ihmissuteen, tuon kertoessa, ettei Kalmalla ollut mitään hätää. Tyttö nyökkäsi pienesti mutta ei vieläkään uskaltanut sanoa sanaakaan, vaikka pikkuhiljaa jo alkoi luottamaan näihin uusiin ihmetyksiin. Lohikäärme varsinkin vaikutti mukavalta, vaikkakin Ednan päähän ei mahtunut ajatus siitä, ettei lohikäärme halunnut satuttaa ihmistä. Kuten jo todettu, Edna oli ihmiskylän kasvatti, jossa opetettiin, että kaikki lohikäärmeet olivat pahoja ja halusivat joko tappaa tai varastaa nuoria neitoja.

Kalman äänen kuullessaan Edna nosti kasvonsa kokonaan irti lohikäärmeen olkapäästä ja vilkaisi kohti puolisoaan, joka pyysi tyttöä tulemaan luokseen. Edna vilkaisi nopeasti lohikäärmeeseen ja irroitti otteensa tuosta, juosten sitten Kalman luokse ja istui sängyn reunalle, halaten hellästi ja varovaisesti aavekoiraa.
"Luulin jo menettäväni sinut!" Edna parkaisi pienesti halatessaan Kalmaa, sulkien silmänsä ja yrittäen unohtaa ne kaikki kamalat ajatukset tuon menettämisestä, mitä olivat nousseet pieneen, tummaan päänuppiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Kesä 2011, 21:48

Kalmankoira, Rocky, John

Edna vilkasi Rockyn päälle joka nyökkäsi ja päästi tuon irti miehensä luokse, jonne tuo suorastaan juoksi ja Kalma oli vähällä pelätä että tuo vauhdista pomppaisi päälle. Sitten hän huutaisi ja kovaa! Mutta ei sentään, Edna kävi istumaan sängyn reunalle ja halasi miestään varovasti ja hellästi varoen haavoja. Kalman kasvoille nousi harvinainen vilpitön ja iloinen hymy, vaikkakin väsymyksen sekainen.
"En minä kultapieni noin helposti kuole." Kalma naurahti kuin Edna olisi vitsin murjaissut aavekoiralle silitellen tuon hiuksia ja niskaa samalla kun halasi Ednaa pienesti.
"Sitäpaitsi olemme nyt turvassa ja hengissä, ei mitään hätää." Kalma sanoi ja suukotteli pienesti Ednan korvantaustaa irrottautuen tuosta asettautuen takaisin makuullensa. Kalma kuitenkin otti kevyen otteen Ednan kädestä kiinni ja silitteli sitä pienessä hiljaisuudessa peukalolla.
"Kiitos sinun pääsimme kuitenkin pois." Kalma hymähti mumisten lähinnä itsekseen. Rocky taas oli noussut taaempana seisomaan ja oli jäännyt kauemmas seuraamaan kaksikkoa avaamatta suutaan tai puuttumatta keskusteluun.

John puolestaan oli mennyt tarkistamaan leikkauksesta toipuvaa joka vaikutti väsymyksestä huolimatta voivan melko hyvin ja John lupasi tuollekkin tuoda syötävää että juotavaa. Niimpä ihmissusi meni laittamaan keittoa tulemaan potilaillensa, joka valmistuisi suhteellisen nopeasti etenkin kun se pitäisi vain lämmittää, ja muutaman minuutin päästä keitto oli valmis ja John annosteli sen potilaille lautaselle laittaen lautaset tarjottimelle ja mukit mukaan jossa oli ihan vain vettä.
John meni ensin viemään leikkauksesta selvinneelle lautasen lämmintä soppaa ja kyseli tarvitsiko tuo apua syömisessä jolloin vastaus oli kielteinen ja John jätti potilaan syömään rauhassa vieden Kalmalle omansa... tai no John tunsi Kalman vain nimellä Jack.
"Toivottavasti kelpaa Jack." John sanoi astuessaan sisään huoneeseen saaden Kalman valpastumaan siltä seisomalta ja melkein kuolaamaan kun ihmissusi toi lautasen Kalman eteen.. ja Kalma nappasi lusikan käteensä alkaen syömään ahnaasti välittämättä yhtään että söi "ihmisten ruokaa", normaalisti kun Kalma ei suostunut koskemaan moisiin litkuihin pitkällä tikullakaan. Nyt Kalma vain oli liian nälkäinen välittääkseen moisesta, kaikki suuhun pantava kelpasi nyt.

"Huoliiko neiti jotakin?" Oli Johnin kysymys Ednalle siltä varalta jos tuollakin nälkä oli tai jano.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Kesä 2011, 22:28

Edna

Kalma vakuutteli ettei nyt sentään noin helpolla kuolisi. Ednalla ei ollut käsitystä Kalman rajoista, joten ei tyttö osannut sanoa koska oli hengen lähtö lähellä ja koska ei. Tosin tällä kertaa se oli turhankin lähellä. Kalmakin vakuutteli että he olivat nyt turvassa, joten Edna uskalsi vihdoista viimein rentoutua pienesti. Mikäli Kalma luotti näihin henkilöihin, luottaisi myös Ednakin. Tavalla tai toisella.
Kalma kävi takaisin makuulleen, ottaen samalla Ednan kätensä omaansa ja silitteli tuota pienesti. Edna hymyili lempeän helpottuneesti Kalmalle, kunnes John saapui huoneeseen ja kiinnitti kaikkien huomion. Kalma sai vihdoinkin ruokaa, minkä tuo otti ilomielin vastaan. Hymy ei kadonnut minnekkään Ednan kasvoilta, kunnes John esitti kysymyksen tytölle.

"Ei kiitos" Edna vastasi ja puhui näin ensimmäistä kertaa kaksikolle joka heidät oli pelastanut.
Ednan ei ollut jano eikä nälkä, ainakaan vielä. Tai ehkä oli, mutta Edna ei osannut tunnistaa noita perustarpeiden tunteita vieläkin vellovien tunteiden seasta. Vastattuaan Johnille Edna siirsi katseensa takaisin lohikäärmeeseen, katsoen tuota varovan kysyvästi.
"Kiitos avustasi... et olisi voinut sopivampaan aikaan sattua paikalle.." Tyttö kiitti nyt heidän pelastajaansa, kuulostaen täysin vilpittömältä "Esittelit jo ystäväsi, mutta millä nimellä sinä mahdat kulkea?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Kesä 2011, 23:31

Kalma, John, Rocky

John nyökkäsi pienesti Ednan vastaukselle seuraten kuinka keittö hävisi muutamassa sekunnissa aavekoiran vastaa täyttämään ja kohta juoma perässä.. ja hetkessä Kalma jopa tyhjensi mukin vedestä. Tuo jopa vaikutti piristyneen silmissä, vaikka tietysti uupunut oli edelleenkin.

Rocky käänsi katseensa jostakin ikkunasta Ednaan tuon kiitellessä lohikäärmettä avusta pöllähtämällä paikalle.
"Ei mitään, satuin vain lentämään ohi ja huomasin ahdinkonne." Rocky vastasi Ednalle ja lisäsi vielä nimi kysymykseen: "Ja nimeni on Rocky, Rocky Firewing.. Mutta te ette ole esittäytyneet minulle kumpikaan." Rocky puolestaan uteli Ednan ja Kalman nimiä saaden Kalman suunnalta hyvin reippaan vastauksen. Ihan kuin tuo olisi saannut jotakin ihmelääkettä.. John puolestaan kävi siirtämässä tarjoiluvälineet pois Kalman luonta siirtäen ne toistaiseksi pöydälle katsellen hetken aikaa koiraa kunnes avasi suunsa.
"Toivon totisesti ettet tällä kertaa livistä pikku poikien perään metsään juoksemaan.. Kävin jopa etsimässä sinua." John huomautti Kalmalle tuon viimekertaisesta käynnistä kun tuo oli lähtenyt Splinterin perään käsi paketissa ja muutenkin todella huono kuntoisena. Ihme että tuo oli vielä hengissä.
"Kätesi tosin vaikuttaa parantuneen." John lisäsi vielä lähinnä mutisten. Kalma taas muuttui punaiseksi häpeästä ja mutisi jotakin anteeksi antoa ihmissudelle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Kesä 2011, 23:50

Edna, Black

Lohikäärme esitteli itsensä Rocky Firewingiksi, kysellen sitten Ednan ja Kalman nimiä, kerta nekään eivät vielä olleet päässeet ilmoille. Kalma esitteli itsensä reippaasti kuin partio poika, jonka jälkeen Edna esitteli itsensä kokonimellään, lisäten perään kuinka hauskaa olikaan tutustua. Edna ei oikeastaan tiennyt miten lohikäärmeelle olisi pitänyt puhua. Ymmärsikö tuo puheen ja sen tarkoitusperän samalla tavalla mitä ihmiset? Vaikutti ainakin siltä.
Sitten John kävi juttelemaan Kalmalle. Tuon puheiden perusteella kaksikko tunsi toisensa jo entuudestaan, mikä oli melko hämmästys Ednalle. Toisaalta, eipä se kovin ihme ollut että Kalmalla oli tuttuja, joista Edna ei ollut kuullutkaan. Eihän Ednakaan kaikista tuttavistaan Kalmalle kertonut, koska ei ollut tarvetta.
Noiden keskustelusta heräsi jälleen uusia kysymyksiä mustalaistytön päähän, mutta ennen kuin tuo ehti edes harkita kysyvänsä mitään ääneen, kuului ovelta jokseenkin pahaenteinen koputus.

Koputus kuulosti siltä, kuin oveen oltaisiin koputettu puisella sauvalla. Ennen kuin kukaan ehti liikahtaakkaan, oven alta alkoi tunkemaan sisään pikimustaa usvaa. Jo iltaan pimentyvä metsä oli tarpeeksi karu kokemus Ednalle, mutta että sisään alkoi tunkea jotain, mikä muistutti suoraan painajaisista olevalta hirviöltä, sai tytön nostamaan jalkansa sängylle ja nojautumaan Kalmaan.
Usva tunki sisään jokaisesta pienestä ovenraosta, kasautuen sitten suureksi, lähes kaksimetriseksi kasaksi oven eteen. Usva alkoi ottamaan ihmisen hahmoa, kunnes tuo otti lopullisen muotonsa. Ja se muoto oli viimeinen, minkä uskoi näkevänsä tässä mökissä.

Kuninkaan velho, Black ilmestyi paikalle usvana, venytellen nyt uudelleen muotoutunutta kehoaan pienesti, naksautellen epäterveellisenkuuloisesti niskojaan. Velho avasi kastanjanruskeat silmänsä ja kävi läpi paikalla olevat henkilöt, joista tunnisti vain kaksi.
"Taas olet hankkinut itsesi vaikeuksiin" Olivat ensimmäiset sanat velhon suusta. Tuo sivuutti törkeästi täysin talon isännän ja toisen, tuntemattoman miehen. Toinen oli nyt selvästi taruolento, mutta vaikka lohikäärmeellä oli ihmisilluusio, saattoi Black aistia tuosta suurempia virtauksia kuin normaali ihmisestä lähtisi.
"Ja jotenkin sinä aina löydät jostakin auttavan käden, Jack Fisher" velho lopetti aloittamansa lauseen, pitäen kasvonsa apaattisesti peruslukemilla.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Kesä 2011, 00:28

Kalma, Rocky, John

Kaikkien päät kääntyivät ovelle kun sieltä kuului koputus ja se mitä sieltä tuli sai yhden sun toisen varautuneeksi, Kalma piti Ednan kädestä kiinni muristen hiljaa ääneen hieman hampaat paljastettuna, John luimisti hieman korviaan ja tuijotti jännittyneenä oven alta pönkivää usvaa ja Rocky oli suoristautunut seinältä valmiina käymään päälle jos tuo olisi jokin fyysinen ja vaarallinen otus. Usva alkoi kasaantua ja siintä muodostui Kalmalle, kuten myös Ednalle hyvin tuttu henkilö. Toki Rockykin henkilön tunnisti, mutta oli ihmeissään mitä kuninkaan velho täällä syrjässä teki. Velho avasi suunsa puhuen lähinnä Kalmalle.
"Ongelma mangeettina on vaikea elää." Kalma mutisi velholle, josta siirtyi toiseen mielenkiintoisempaan asiaan: "Ja mitä hittoa sinä tänne olet eksynyt?" Kalma kysyi velholta eikä oikein vaikuttanut olevan, tällä kertaa, tyytyväinen tuon paikalle pamahtamiseen syystä tai toisesta. Kalma vain ei ollut innoissaan kertomassa suhde ongelmiaan velholle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Kesä 2011, 12:14

Edna, Black

Velhon ilmestyminen paikalle oli jotain, mitä Edna osasi vähiten odottaa. Kuitenkin, huomattuaan kuka oli saapunut huoneeseen piristämään porukkaa läsnäolollaan, oli tyttö rauhoittunut huomattavasti. Vaikka tätä miestä ehkä olisikin syytä pelätä, oli Edna tyhmänrohkea, eikä tuntenut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, kun oli kyse velholle uhoamisesta.
Black virnisti pienesti kuullessaan Kalman sanat, Tuon kuuluttaessa jälleen olevansa ongelma magneetti. Sitä seurasikin kysymys, joka askarrutti varmasti jokaista.
"Isä kaipaa tytärtään" Black vastasi lyhyesti ja ytimekkääksi "Joten painostuksesta lähdin perään. Ehkä se oli enemmänkin äiti, joka tytärtään kaipasi ja pisti sen puoliverisen minua kiusaamaan".

Edna olisi halunnut hävetä silmät päästään vanhempiensa vuoksi. Nuorena ja typeränä tyttönä hän ei kuitenkaan älynnyt toisen osapuolen näkemystä. Hänen mielestään se oli stalkkausta, häiriköintiä ja itsenäistymisen estämistä, vaikka vanhemmat vain halusivat varmistaa, että jälkikasvunsa oli turvassa ja onnellinen.
"Ja lopun tarinasta varmaan arvaat itsekkin" Velho lisäsi, ottaen askeleen peremmälle.
Terävä katse irrottautui kovia kokeneesta Kalmasta tarkistelemaan huoneen muita kuluttajia. Ihmissusi ei sinänsä kiinnostanut velhoa, siinähän oli ja möllötti. Toinen mies taas kiehtoi pienesti velhon aivonystyröitä. Mutta mikäli tuo olisi tiennyt herran olevan lohikäärme, olisi se kiinnostus laskenut kuin puusta tippuva linnunpoikanen. Lohikäärmeitäkin oli nähty ja niiden kanssa tapeltu.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Heinä 2011, 19:10

Kalmankoira, John, Rocky

Velhon ilmestyminen paikalle tosiaankin oli pistänyt yhden sun toisen hämillensä ja yllättyneeksi, erityisesti Johnin ja Rockyn jotka kumpikaan eivät olleet täysin varmoja voisiko tuota pahan saattajaa edes kutsua tervetulleeksi tähän taloon. Johnin asunto kuitenkin oli paikka jossa kävi hoidattamassa itseään niin ihmiset kuin haltiat ja vähempi osaisemmat puolueettomat. John tosiaan toivoi ettei tuo tappaisi hänen toista potilastaan jos näkisi tuon.. haltia kun oli. Tosin silloin tuo lentäisi ulos kuin leppäkeihäs, oli velho tai ei.
Velhon vastatessa miksi oli tullut tänne tuo sai Kalman leuan melkein lonksahtamaan lattialle koiran tuijottaessa velhoa HYVIN kysyvästi ja epäröiden -ei tosin mitenkään paheksuvasti.
"Anteeksi? Kuulivatko korvani ihan oikein?" Kalma ähkäsi tuijottaen velhoa vieläkin hämmentyneenä.
"Sinä siis tulit tänne Ednan takia? ....josta et aluksi vaikuttanut välittävän yhtään sen enempää kuin roskasta maassa, ja nyt tulet hänen takiaan tänne asti." Kalma lisäsi katsoen Ednaan ja sitten taas kaveriinsa.

Velho astui peremmälle huoneeseen siirtäen huomionsa välillä ihmissuteen ja lohikäärmeeseen joista viimeisimpään taisi kiinnostua hieman enemmän, eikä se jäännyt Rockylta täysin huomaamatta.
"Olet sinä varmaan ennen lohikäärmeen nähnyt?" Rocky kysyi eikä osoittanut sitä pilkkaavaksi saati sitten loukkaavaksi lausahdukseksi. Lohikäärme vain oletti ettei Blackin kaltainen velho oli varmasti joskus nähnyt lohikäärmeen. Lisäksi tuijottelu oli kiusallista.
John taas.. no oli hetken hiljaa, kunnes avasi suunsa osoittaen tämän seuraavan lausahduksen lähinnä Blackille.
"Ja toivon itse ettei kukaan teistä ala täällä tappelemaan tai tappamaan ketään, puolueesta riippumatta. Tämä on kuitenkin hoitopaikka." John huomautti sitten ottaen Kalman jättämät astiat mukaansa ja lisäsi vielä joksikseen varoittavasti. "Tämä riidanhaluinen heitetään pihalle." Niine hyvineen ihmissusi sitten kävelikin velhon ohi toiseen huoneeseen katsomaan miten toinen potilas voi.
Kalma katsoi hetken hölmityneenä Johnin perään kunnes siirsi katseensa Ednaan.
"Onko parempi olo?" Kalma kysyi tarkoittaen Ednan äskeistä tunteen purkausta ja jos tuolla nyt mitään muuta olisi hätänä.. tai sattuisi jonnekkin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Heinä 2011, 19:42

Edna, Black

Velho virnisti kuullessaan Kalman sanat, pudistellen pienesti päätään.
"En minä Ednan tähden" Black vastasi "Vaan itseni. En olisi kestänyt kuunnella sen puoliverisen ininää enää yhtään. Puolisosi on minulle yhä yhtä tyhjän kanssa, vaikka täytyy myöntää, temperamenttinen noidan alku on aina kiinnostava kolleegoiden silmissä".
Edna nyrpisti nokkaansa velhon sanoille. Tuo kuitenkin piti suunsa kiinni kohteliaisuus syistä, vaikka mielensä olisikin tehnyt alkaa inisemään isänsä tavoin velholle.

No, outo humanoidi paljastui lohikäärmeeksi. Velhon kasvoilta suorastaan näki, kuinka tuon mielenkiinto tätä muukalaista kohtaan laski ja rajusti.
"Liikaakin" Black vastasi lohikäärmeelle, siirtäen sitten ylimielisenoloisesti katseensa pois tuosta ihmisilluusiosta karvaiseen ihmissuteen, joka ilmoitteli, ettei täällä saisi alkaa tappelemaan saatika tappelemaan. Velhon kasvot pysyivät jälleen neutraalin tylsinä, katsoen kysyvästi tähän karvaiseen humanoidiin, joka poistui sitten paikalta. Vaikka ihmisten puolella olikin, kyllä Black velhona tiesi mitä turvapaikka tarkoitti. Hän myös kunnioitti sitä, kuten tulisi jokaisen puolueellisen ja puolueettoman kunnioittaa.

Edna käänsi katseensa poistuneesta Johnista Kalmaan, joka kyseli tytön oloa.
"on... Entä itselläsi? Tarvitsetko vielä lepoa?" Edna kyseli.
"Palan yhä halusta tietää mitä tarkalleen ottaen tapahtui" Black huomautti sivusta, istuen ilmaan, kuin olisi istunut tuolille. Moinen temppu sai Ednan kohottamaan kulmiaan kysyvästi, mutta eipä tuo lähtenyt kyselemään velholta kuinka tuo tuonkin teki... olihan kyseessä velho.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Heinä 2011, 22:42

Kalmankoira, John, Rocky

No tulihan sieltä sitä vanhaa, hieman ärsyttävää, velhoakin.. Kalma kun oli jo säikähtänyt että tuo olisi ihan pehmoksi tullut, mutta ei sentään. Tuo kertoi että oli vain yksinkertaisesti kyllästynyt puolihaltian marinoihin ja lähtenyt etsimään tuon tytärtä. Blackin viimeiselle kommentille Kalma kohotti kysyvästi toista kulmaansa sanomatta kuitenkaan mitään asiasta.
"Mukavaa että huolenpitoani arvostetaan." Kalma kuitenkin mutisi ja oli astetta loukkaantuneempi Alfin epäröidessä hänen kykyään huolehtia Ednasta joka oli tällä hetkellä ensisijaisen tärkein henkilö maailmassa. Muut tulivat perässä.

Rocky oli suorastaan iloinen kun joutui velhon mielenkiinnon loppuessa vähemmän tarkkailun kohteeksi, tuijottaminen ei kuitenkaan mukavaa ollut kenenkään mielestä.
"Sitä minäkin." Rocky tuumasi velhon sanoihin pienesti hymähtäen antaen asian hänen puolestaan olla siirtyen seisomasta istumaan läheiselle tuolille. Hän ei uskaltanut jättää velho suinkaan tänne täysin vahtimatta.. huono maine kun tuolla tuppasi olemaan tappamisen suhteen, vaikkei tuo ystäviensä- joita ilmeisesti kaksikko oli- päälle kävisi. Talon muista kuluttajista Rocky oli enemmänkin huolissaan.

"Hyvä~" Kalma tuumasi ja Ednan vastaukseen ja antoi tuolle märän pusun toiselle poskelle, eli lipasi tuon poskea kielellään ja katsoi tuota sitten hyvin viattoman näköisesti pieni hymy kasvoillaan ja oli aikeissa vastata Ednan kysymykseen kun Black pamahti kysymyksellään väliin. Katse siirtyi velhoon Kalman ollessa avaamassa jälleen suutaan kun ihmissusi astui sisään tuumaten oman kantansa Ednan aikaisempiin sanoihin.
"Herra Jack ei lähde täältä ainakaan tänään minnekkään.. nuo eivät kuitenkaan ole mitään pintanaarmuja." John huomautti kylmän fakta asian saaden Kalman katsomaan itseään nyreissään, mutta nyökkäsi koira sitten sen kummempia valittamatta.
"Kimppumme hyökkäsi kenraali joidenkin ihme lisko otusten kera... minut lyötiin tajuttomaksi ja raahattiin tyrmään, siellä minut hakattiin melkein kuoliaaksi ja Ednan avulla sitten vältin rovion... ja tuo herra sitten pelasti meidät loppu peleissä ja toi tänne.... ja kiitos siintä." Kalma selitti mahdollisimman lyhyesti velholle nyökäten lohikäärmettä kohden tuosta tullen puhetta ja kiitti vielä samalla.
"Mitäs pienistä." Rocky tuumasi Kalmalle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2011, 16:49

Black, Edna

Velho virnisti pienesti Kalman todetessa kuinka ihanaa oli, että hänen huolenpitotaitojaan arvostettiin. Ei Black käynyt epäilemään Kalmaa, mutta huvittavaa oli kuulla moinen lause miehen suusta, joka makasi juuri puolikuolleensa sängyllä. Kohteliaisuus syistä, Black jätti sen mainitsematta.
Edna naurahti pienesti saadessaan suudelman Kalmalta. Edna kietoi kätensä varovasti Kalman ympärille, antaen tuolle pienen suudelman poskelle.
John saapui huoneeseen ja pamautti ilmoille faktan siitä, ettei Kalma ollut valmis vielä hyppimään pitkin peltoja. Velho katsoi neutraalisti kohti ihmissutta, kyseenalaistaen hiljaa mielessään tuon sanat. Mutta piti kuitenkin suunsa kiinni, ainakin vielä.

No, Kalma kertoikin sitten mitä oli tapahtunut. Blackin ilme ei enää ollut virnuileva saatika piruileva, vaan vakavoitunut ja mietteliäs. Haltioiden kohteeksi ei kannattanut joutua ja tämä tarina mitä Kalma kertoi, kuulosti turhankin tutulta kaavalta.
"Minkä niminen tämä Kenraali oli?" Black kysyi ja saikin samantien vastauksen Ednalta.
"Darius Winder. Ainakin niin hän esitteli itsensä"
"No se selittää jotain" Black mutisi sitten itsekseen jääden hetkeksi tuijottamaan tyhjyyteen, kunnes vilkaisi Kalmaan.
"Lähdemme täältä ennen aamun sarastusta... Ja siihen ei Tohtorikaan sano mitään" Black totesi, siirtäen katseensa Kalmasta Johniin tuon tullessa puheeksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Heinä 2011, 17:33

Kalmankoira, Rocky, John

Kalma punastui pienesti Ednan suudellessa häntä poskelle kaikkien nähden, mutta unohti sen nopeasti, napaten tuon toiselle kädellään varoen haavojaan puoli halaukseen ja antoi päänsä nojata tuon olkapäätä vasten. Lämmin~ Hyvä ettei aavekoira sentään käynnyt kehräämään siinä Ednaa vasten nojatessaan.. mutta Blackin ja Ednan keskustelu sai aavekoiran, että ihmissuden ja lohikäärmeen valpastumaan, eniten ehkä kuitenkin Kalman. Black tunsi sen kenraalin? Tai no olihan tuo varmasti nähnyt sen silloin joskus ennen kuin tyrmistä karkasi mutta Kalma veikkasi hieman pidempääkin tuntemis jaksoa. Kalma katsoi Ednasta Blackiin kysyvästi..

Velhon avatessa lopultakin suunsa tuo sanoi että he lähtisivät ennen auringon nousua. Kalma tuijotti tuota kysyvästi ja John taas katsoi velhoa hieman närkästyneenä, mutta tajusi kyllä velhon pointin asiaan. Kenraali saattaisi tulla etsimään täältä aavekoiraa ja siinä vaiheessa John ei pystyisi sanomaan mitään jos kenraali ottaisi kaksikon matkaansa, joten ihmissusi myöntyi hieman vastahakoisesti velhon sanoihin. Kalma taas ei, yllätys yllätys, tajunnut asiaan vaan avasi turpansa pamauttaen kysymyksen ilmoille.
"Miksi?" Oli Kalman kysymys velholle.
"Ei meitä täältä etsitä.... Kai?" Kalma vielä lisäsi hieman empien.
suskari
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron