Home?

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2011, 12:05

Clarence

Hyvä. Demoni totesi Mikin myöntävään vastaukseen, vilkaisten sitten pienesti ympärilleen. Tyttö näytti itsekin lopettaneen ateriointinsa, joten pieni sormien napsautus riitti sivuovien avautumiseen ja yhden palvelijattaren saapumiseen saliin. Pöydän voi tyhjentää ja neiti Mikin voi saattaa kylpyhuoneeseen ja niin, poikani vaatteet voi viedä vierashuoneeseen siinä ohella, hän on lepäämässä. Demoni selitti, johon palvelijatar nyökkäsi pienesti ja kääntyi katsomaan haltian puoleen odottavasti. Seuratkaa vain minua. Tyttö totesi hennolla äänellään.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Heinä 2011, 12:20

Miki

Pieni napsautus ja palvelija tuli sisään, uskomatonta. Talon isäntä neuvoi palvelus neitoa että Mikin saisi saatella kylpyhuoneeseen. Neito kiitti vielä kerran noustessaan pöydästä, sitten hän lähtikin jo seuraamaan palvelus neitoa.
Hento tyttö johdatti hänet pimeille käytäville, toivottavasti kylpyhuoneessa olisi enemmän valoa. Pian suuret ruokasalin ovet kumahtivatkin kiinni ja matka jatkui pimeyttään huokuvalla käytävällä. Palvelus neito ei paljoa puhunut, tietyn oven kohdalla hän vain pysähtyi ja avasi sen. Kylpyhuone oli kuin olikin valoisampi, mustat kynttilät toivat osittaista valoa mutta kaikista eniten valaisi lasinen luukku kaminassa. Palvelija käveli nopeasti tummanpuhuvan sinisellä värillä koristellun kylpyammeen luokse, nopeasti siroläsi kokeili vettä. "Se on lämmintä, olkaa hyvä." Hento ääni piipitti, neito ei kuitenkaan mennyt minnekkään. "Tuota jos näyttäisit missä saippua ja sidetarpeet on, kylpisin mieluusti yksin." Miki totesi koittaen olla kuitenkin kohtelias. Palvelija niiasi syvään ottaen esille saippuapalan, sideharson ja jonkin pyyhkeen. "Tuon neidin vaatteet pian." Palvelija vielä varmisti, siihen Miki vain kiitti nätisti. Kun palvelija poistui huoneesta alkoi Miki riisua. Mukavaa päästä kylpyyn. Housut putosivat nopeasti lattialle ja sitä seurasi miltei yhtä nopeasti paita. Sideharsonkin neito pyöritteli pois. Miki tutki haavaansa hetken mennen sitten ammesseen.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2011, 12:42

Clarence

Lillth oli johdatellut Clarencen loistokkaaseen vierashuoneeseen, joka omasi muhkean parisängyn baltdagiinin kanssa, sekä tammisia huonekaluja. Nojatuoli oli käännetty korkean ikkuna rivin suuntaan, siitä voisi mukavasti katsella pimeää maisemaa. Huoneesta kaikin puolin näki kuinka rikas talon isäntä oli, vuodetta vastapäätä olevalla seinällä komeileva irvokas lohikäärmeenpää kruunasi koko kokonaisuuden. Nuorukainen ei kuitenkaan ollut ehtinyt kiinnittää huomiota pahemmin ympäristöönsä. Hän oli vain astellut vuoteelle saman tien, Lillthin jäädessä hetkeksi utelemaan tarvitsiko hän jotain, mutta Clarence oli vain kohteliaasti kieltäytynyt.
Vaikka oli kulunut vain viisitoista minuuttia tai vähemmän, tunsi nuorukainen makoilleen jo monta tuntia ajatusten pyöriessä päässä. Kuinka pahoin hän voikaan, hän oli syönyt ihmisen lihaa! Kyllä Clarence tiesi toki haltioiden ja ihmisten olevan sodassa keskenään ja oli oikeastaan Gerardin ja Mikin takia haltioiden puolella, mutta silti oli hän itse puoliksi ihminen.
Ovelta kuuluva koputus kantautui nuorukaisen korviin, joka kohotti pienesti päätään tyynyltä. Sisään. Hän pyysi ja pian astuikin hento palvelijatar sisään. Isäntä haluaa että pukeudutte näihin kylvyn jälkeen. Tyttö kertoi, kantaessaan vaatepinoa vuoteen vierellä olevalle pienelle pöydälle. Selvä, kiitos. Clarence kiitti, johon palvelijatar niiasi ja poistui sitten enempää sanomatta.
Nuorukainen kierähti istumaan vuoteen reunalle ja silmäili hetken vaatepinoa, päällimmäisenä näytti olevan jonkinlainen paita tai takki. Todella korea ja mustan puhuva, kaulus näytti joltain suomuiselta nahalta, joka jatkui aina harteille. Puoliverisen oli pakko ottaa se käsiinsä ja katsoa tarkemmin. Vaaleat silmät laajenivat hämmästyksestä, aivan kuin nahkainen komea haarniska, mutta silti hyvin kevyt. Nuorukainen käänsi vaatteen ympäri ja näki valkoisella kirjaillun vaakunan selässä. Ei hän voinut muuta kuin ihastella.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Heinä 2011, 13:20

Miki

Lämmin vesi hyväili ihoa, neito todellakin nautti tunteesta niin paljon että olisi voinut lillua tässä koko yön, tai päivän ? Oli vaikea erottaa mikä vuorokauden aika oli meneillään kun kaikkialla vallitsi lohduton pimeys. Miki pesi itsensä reippaasti, mutta nautiskellen. Näinkin hyvän pesun saanti oli harvinaista herkkua. Pian Miki oli saanutkin itsensä puhtaaksi, tyttö kohottautui ammeesta, ensin kuivaamaan itsensä, sitten hän pyöritteli sideharson ympärilleen. Pian kuului koputus oven takaa. Miki nappasi nopeasti pyyhkeen ympärilleen ja antoi sitten koputtajalle luvan tulla sisään. Sama palvelus neito toi siististi viikatut tummanpuhuvat vaatteet huoneeseen. "Vaatteenne neiti." Hissukka palvelija sanoi ojentaen pinon Mikille. "Kiitos." Haltia kiitti ottaen vaatteet vastaan, samassa pyörähti palvelijatar taas ympäri suunnistaen kohti ovea. "Kutsukaa vain jos tarvitsette jotain." Hento ääni sanoi vielä ennenkuin ovet paukahtivat kiinni.
Miki silmäili vaatteita pudottaen pyyhkeensä lattialle.
Viininpunainen lyhyehkö ja iihon myötäinen mekko, jossa oli muuten melko avara miehusta, no jaa väliäkö sillä. Miki veti sen varovasti ylleen. Sitten katse hakeutui muihin vaatekkappaleisiin. Korsettimainen ylä-osa joka tuli ilmeisesti rintojen paikkeille, nyörit olivat edessä ja materiaali muistutti käärmeen nahkaa, takana oli jonkin sortin valkoisella kuvioitu vaakuna. Neito oli hämmästyksestä äimänä mutta puki vaatteet silti ylleen. Lopuksi pinkan pohjalle jäi vielä samaista mustaa nahkaa oleva alaosa, luultavast hame joka tulisi mekon päälle. Hame oli pidempi kuin viininpunainen mekko, mutta siihen oli tehty aina ylös asti ylettävä halkio joka toi esille neidon kauniit reidet. Nopeasti tyttö vielä viikkasi likaiset vaatteensa jättäen ne jakkaralle, siitä hän suuntasi sitten kohti käytävälle johtavia ovia jotka aukenivat itsekseen. Valoisamman kylpyhuoneen jälkeen käytävä tuntui jälleen paljon pimeämmältä, ankeaa...
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2011, 18:32

Clarence

Kimakat askeleet kaikuivat napakasti käytävällä kartanon syvimmässä kolkassa. Lillith kiiruhti käytävää pitkin eteenpäin, tytöllä näytti olevan kiire vaikkei isäntä ollut häntä mitenkään kutsunut. Demonitytön viimein pysähtyessä pariovien edessä, ei hänen tarvinnut edes koputtaa, kun ne jo avautuivatkin. Itse talon herra astui ulos makuuhuoneestaan ja näytti olevan sonnustautunut virallisemmin, asu oli samankaltainen kuin Clarencella, mutta harteita koristi pari terävää piikkiä. Ilmeisesti jonkin liskon hampaat. Mitä nyt Lillith? Mies kysyi, johon tyttö vastasi suorasanaisesti; Haluan tietää miksi pidätte sitä haltiaa kodissanne ja olette niin ystävällinen?
Demoni hymähti Lillithille, kääntyen käytävälle, tytön lähtiessä kulkemaan tuon rinnalla. Minulla on nälkä, siksi. Mies kertoi, saaden pikkudemonin katsomaan tuota hetken kysyvästi, mutta pian kohosi suorastaan pirullisen iloinen hymy tytön kasvoille. Anteeksi, minun olisi pitänyt ymmärtää se heti alussa. Onhan edellisestä aikaa. Tyttö pahoitteli, johon Demoni tyytyi vain nyökkäämään. Mutta entä poika? Lillth pohti ääneen, johon tyydyttiin vastaamaan vain; Jos kaikki menee kuten haluan, hän kyllä ymmärtää.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Heinä 2011, 18:41

Miki

Neito harhaili varovaisesti käytävillä, mekkoihin tai korsetteihin tai hameisiin ei tämä neito ollut varmaan kymmeneen vuoteen pukeutunut, nyt oli näistä vaatteista kaikki hänen yllään.
Vaatteet tosin korostivat neitokaisen naisellisia kurveja, ehkä näitä voisikin käyttää. Pimeällä käytävällä oli ahdistava liikkua, eniten häiritsi varmaan ajatus siitä että hän ei erottaisi Lillithiä pimeydestä, ties vaikka se äpärä seisoisi selän takana. Pian käytävältä kuului askelia, ne eivät kopisseet niinkuin pikkudemonilla ja hetken ajan luuli Miki näkevänsä jotain valkeaa käytävän päädyssä. "Clarence sinäkö se olet ?" Miki kysyi astellen varovaisesti lähemmäs.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2011, 19:11

Clarence

Lillith oli kiirehtinyt isännän käskystä takaisin omiin puuhiinsa, joihin kuului nyt Clarencen vahtiminen. Mies itse jatkoi matkaansa eteenpäin aikeena suunnata tiensä alakertaan, mutta herkänkorvat erottivat askelia vastakkaisesta suunnasta käytävää. Pimeään tottuneet silmät pystyivät näkemään jo kaukaa kuka oikein oli kulkemassa vastaan. Se oli Miki, puhtaisiin vaatteisiin sonnustautuneena.
Tyttö näytti itsekin huomaavan Demonin ja kysyi oliko se Clarence joka häntä vastaan asteli. Oli hetken mietittävä kumpaa tyttö oikein tarkoitti, mutta samaksi se oli kumpana tuo häntä puhutteli.
Kukas muukaan? Mies vastasi, astellen itsekin lähemmäs, silmäillen nyt tarkemmin tytön asustusta. Näytät upealta. Demoni kehui hymyillen.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Heinä 2011, 19:47

Miki

Tarkemmin katsottuna niin sehän oli Clarence, tai ainakin näytti siltä, vastaus kuului että kukas muukaan, ääni kuulosti hieman erilaiselta mutta se varmaan johtui illallisesta tulleesta järkytyksestä. Enenpää ei jäänyt ääni mietityttämään kun puheen aiheet siirtyivät neidon vaatetukseen, kehut saivat haltian punastumaan. "Kiitos." Miki sanoi punastellen mennen sitten lähemmäksi miestä. "Vou, isälläsi on selvästi tyylitajua." Neito huomautti nostaen kätensä varoen toisen rintakehälle. Clarence tuntui jotenkin oudommalta, jotenkin puoleensa vetävämmältä ja houkuttelevammalta... Varmaankin tämä paikka saa minut sekaisin.. Miki mietti katsoen edessään seisovaa demonia. "Eikö tämä pimeys ahdista sinua ?" Miki kysyi sipaisten rakkaansa poskea.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2011, 20:18

Clarence

Mikihän suorastaan punastui miehen kehuista. Demoni seurasi katseellaan kuinka tyttö asteli lähemmäs ja vuorostaan tuo ihasteli hänen vaatteitaan. Kuitenkin haltian lauseesta huomasi saman tien ettei tuo tunnistanut häntä kunnolla, tyttö harhautui. Ei miehellä ollut kuitenkaan syytä korjata asiaa, se tekisi kaikesta vain helpompaa.
Totta. Mies myönsi neidon sanoihin, jääden silmäilemään tuota hiljaisena. Näin lähietäisyydeltä Miki saattoi varmasti tuntea vetovoiman, jota incubuksesta tihkui. Jos tuo tarpeeksi kauan olisi siinä lähellä, ei tuo pystyisi mitenkään vastustamaan häntä.
Ei ahdista, kun sinä olet siinä. Demoni vastasi Mikin kysymykseen, nauttien sironkäden kosketuksesta poskella.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Heinä 2011, 20:31

Miki

Hymy levisi tytön kasvoille, ei häntäkään ahdistanut kun Clarence oli läsnä. Pian miehen houkuttelevuus tuntui kasvavan, ja suuresti. Miki olisi kovasti tahtonut suudella toista, mutta muistutteli itseään kokoajan siitä miten Clarencella petti kontrolli jos niin tekisi. Neito katsoi pitkään miehen kasvoja, mitä pidempään tuota katsoi, sitä enemmän häntä halusi. Hitaasti neidon käsi liukui miehen kaulalle, vetäen sitten toista lähemmäs. Juuri ennen kuin huulet koskettivat toisiaan laski Miki päänsä toisen rinnalle. Huh se oli jo lähellä. "Anteeksi Clarence... Meidän ei pitäisi..." Tyttö kuiskutti, hän kyllä tiesi liiankin hyvin ettei tässä kannattaisi mennä Clarencea innostamaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2011, 20:50

Clarence

Miki jäi katselemaan miestä hiljaisena, joka katseli tuota takaisin. Tytön silmistä pystyi näkemään sen kuinka tuo pystyi tuntemaan demonin äänettömän kutsun, jota hän vain toisti uudelleen ja uudelleen. Tule tänne Tule tänne Käsi laskeutui hitaasti miehen kaulalle ja hellällä liikkeellä oli haltia vetämässä miestä lähemmäs. Jokin kuitenkin pysäytti tytön ja pää painautui miehen rintakehälle.
Hiljaiset pahoittelevat sanat kantautuivat demonin korviin, joka huokaisi pienesti pettymyksestä, mutta peitteli sen hyvin. Ei se mitään Miki, kaikki ajallaan. Mies kuiski takaisin, kietoen kätensä lohtua antavasti tytön ympärille. Virne ei voinut olla sen leveämpi demonin kasvoilla, onneksi Miki ei sitä pystynyt näkemään.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Heinä 2011, 22:03

Miki

Jos neito olisi vain tiennyt kenen kanssa oli tekemisissä ja mitä tuolla oli mielessä niin olisi hän juossut karkuun ja niin lujaa kuin jaloista pääsee, mutta ei ei hän tajunnut.
Miehen kädet kietoutuivat neidon ympärille lohduttamaan, ja himo toista kohtaan kasvoi. Miki tiesi ettei saisi, mutta jos sitä nyt vähän ? Hitaasti haltian kädet kietoutuivat miehen kaulalle, sitäkin hitaammin nousi pää koholleen. Kutsu jota ei voinut kuulla oli jo miltei käskevä. Miki nielaisi syvään kurkottautuen sitten kohti toista.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2011, 22:22

Clarence

Demoni pysytteli aloillaan, hän odotti. Kyllä mies tiesi että neito kietoisi kohta kätensä hänen kaulansa ympärille ja kohottaisi kasvonsa pois piilosta. Tytön silmissä hän oli tuolle Clarence, kuinka tuo muka pystyisi kieltämään itseään tuntiessaan sitä vetovoimaa?
Haltia kurottautui lähemmäs, ele tuntui kuin anovalta, johon mies mielellään kyllä vastasi myöntävästi. Kalpeat huulet painautuivat hellästi Mikin niin yllättävän mehukkaille huulille. Sillä hetkellä ´demoni huomasi kuinka paljon energiaa tässä nuoressa neidossa oikeastaan oli.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Heinä 2011, 22:34

Miki

Voi kuinka hyvältä tämä taas tuntuikaan, toisen vaaleat huulet olivat juuri niin pehmeät kuin pitikin olla. Neito ei voinut muuta kuin hymyillä, perhoset lentelivät taas vatsassa ja olo oli lämmin. Pian Miki kuitenkin muisti ympäröivän pimeyden ja sen miten hyvin Lillith oli varjoihin sulautunut. Neito alkoi vetäytyä kauemmas, pois suudelmasta. "Mennään jonnekkin muualle, muistatko missä huoneesi oli ?" Miki kysyi pyöritellen miehen hius suortuvia niskan takana. Hän tahtoisi pois käytävältä, ties vaikka tulisi itse pääpiru vastaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2011, 23:17

Clarence

Miki oli vetäytymässä suudelmasta kenties hieman liian aikaisin demonin makuun, mutta niin oli parasta. Ei mies halunnut paljastaa itseään, sekä se olisi typerää ravita itseään tässä.
Haltia halusi pois käytävältä, vaikka vierashuoneeseen, jonne Clarence oli aiemmin opastettu. Mies joutui miettimään hetken, hän ei tiennyt missä poika taikka Lillith oli. Hän ei halunnut pilata tätä, tyttö todella oli niin sokea ettei tunnistanut oikeaa väärästä.
Olin kyllä aikeissa mennä juttelemaan isäni kanssa, en vain tiedä mistä löytäisin hänet. Demoni selitti.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa