Kirjoittaja Raigauge » 22 Kesä 2011, 21:17
Nainen sai kohennettua itsensä taas mieluisekseen. Hiukset olivat nyt suorina ja hän näytti muutenkin itsensä mielestä nyt paljon normaalimmalta. Hän loi vakavan katseen peiliinsä ja laittoi sen sitten boleronsa kätköihin. Nainen istuutui mukavammin tuoliinsa, kunnes hän ei voinut olla kuulematta miltei korvan juuressa istuvien isohkojen miesten puhetta. Siis Thann? Sukunimi kuulosti jotenkin etäisesti tutulta. Näistä tyypeistä oltiin puhuttu paljon ja monta kertaa aikaisemminkin. Eihän hän ole ollut näillä mailla suinkaan kuin viattomat 7 vuotta. Jibou ei kuitenkaan ole pitänyt itsestään järin suurta meteliä, vain muutamia ihmisiä tunsi hänet, vähän enemmän tiesi hänet ja suurin osa oli vain nähnyt hänet vilaukselta, jotka yleensä sitten jäävät pelkiksi vilahduksiksi.
Nyt naista alkoi vielä enemmän kiinnostaa tämä sukunimi, varsinkin kun siitä oltiin mainittu jonkin arvokkaan kanssa samassa lauseessa. Jiboun oli pakko myöntää itselleen että hän oli rahan ja muitten arvokkaiden asioiden perään kuin pahainen pikku kakara. Koko ajan oli pakko tietää niistä ja saada lisää. Asia ei kuitenkaan häntä haitannut, sillä itse hän ei ole ollut juuri konkurssissa ollenkaan. Monestihan sitä on muutaman tunnin huomannut ettei varaa olisikaan nukkua majatalossa, kunnes muutaman hetken päästä hänelle avautuukin uusi jopi tehtäväksi. Sellaista onnella onkimista, mutta se on juuri se, mitä nainen tarvitsi.
Nyt häntä ei juuri kiinnostanut tarvitsiko hän tätä kuinka paljon, vaan leukaansa hiukan korkeammalle, yrittäen bongata jotakin kiinnostavaa tiskin suunnasta. Hän hetken tirkistelyllä onnistui kuin onnistuikin erottamaan jonkun nuoren miehen, jolla oli hetken aikaa kädessään kultainen kolikko. Tämän nuorukaisen vierellä ja edessä kuitenkin parveili liuta muita naisia -mutta ei kauaa.
Jibou nosti sillä samalla hetkellä kytkintään ja alkoi kipittämään oikopäätä tämän miehen luokse. Muutamat känniläiset ryyppäsivät ja naureskelivat omille jutuilleen, mikä sai naisen taas kuulemaan melutason nousun. Oikeastaan se aaltoili ihmisten puheista, mutta sama mölypilvi tuntui vellovan kapakan katossa kuin liimattuna tähän paikkaan. Hyvä vaan kun ei itketty ja ruikutettu.
Jibou saapui itsevarmalta näyttävän miehen eteen, kääntyen kuitenkin tämän naisseurueen suuntaisesti.
"Sori, neidit, saisinko minä hänet täksi illaksi?" hän kysyi vähän liiankin viattomalla ja huorahtavalla äänellä.
Osa naisista joi vielä juomiaan, osa loi häneen halveksuvan katseen. Kuitenkin vähä vähältä jokainen heistä alkoi lipua heidän ympäriltään erilleen, varmaan huomatessaan ettei heillä ollut mitään mahdollisuuksia enään. Jibou oli sinänsä onnellinen siitä, että oli syntynyt suhteellisen pitkänä ja muodokkaana, minkä vuoksi hänelle harvoin laitettiin vastaan. Plus sitten hänen opettajaltaan saamat opetukset, joita kuitenkin nyt harvoin kukaan joutui näkemään tavanomaisella torilla.
Kultasilmä kääntyi tämän Thanniksi oletetun miehen suuntaan ja hymyili tälle viekkaasti. Viimeistenkin naisten poistuttua yksi paikka avautuu jälleen tiskin vierestä olevasta baarijakkarasta. Nainen istahtaa sirosti siihen ja nostaa vasemman jalkansa taas oikean päälle. Hän pitää kätensä suorina vieressään, pidellen tuolista kiinni, mikä tuo hänen rintavarustustaan asteen ulommaspäin. Jos hän vielä veisi olkapäänsä taaksepäin, tämä ei näyttäisi enään viettelyltä vaan suoranaiselta huoraamiselta. Jibou oli onnekseen tietoinen omasta ruumiinkielestään ja kuinka se muihin vaikutti, joten tältäkin mielenjohteelta pystyttiin välttymään.
"Sinäkö olet se.. Thann?" nainen kysyi sitten uudelleen, tällä kerralla tavallisemmin ja selvästi pehmeämmällä äänensävyllä.
"Ei sinua huvittaisi istua iltaa kanssani?.. ehkä vähän syrjemmässäkin jos haluat?" hän jatkoi ja vei vihjailevasti toisen kämmenensä miehen leuan alle, silittäen tuota hiukan kaulan alta.