Tehtävä vuorilla //sovittu//

Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

Tehtävä vuorilla //sovittu//

ViestiKirjoittaja Anonymous » 09 Helmi 2008, 22:19

Winifred.

Nuori puolidemoni lensi siivillään kohti vuoria, tyttön onneksi oli jo aurinko kadonnut melkein kokonaan niin hän ei ainakaan saanut vihaisia ihmisiä peräänsä. Ihmisä jotka vain haluaisivat kostaa, tappaa, tai myydä hänet jonnekkin tai jollekulle. Wini väisteli muita lentäviä otuksia, kuten noitia, lintuja ja joitain taruolentoja. Wini teki nopeita syöksyjä kohti maata nähdäkseen missä oli menossa. Välillä tuulen noustessa Winin lentoa vastaan hän laskeutui puiden latvojen lähelle ja liiti eteenpäin lähemmäksi ja lähemmäks vuoria. Yllättäen Wini joutui piiloutumaan, kun muutama ihmissotilas oli ratsain liikkeellä, eikä olisi kovin hyvä jos Wini jäisi heille kiinni, mielummin tavallisille ihmisille tai kauppiaille, kuin sotilaille. Wini istui pimeän peittämänä kuusen latvalla ja seura kun sotilaat menivät menojaan synkkään metsään, sotilaiden kadotessa pimeyteen Winin oli taas turvallista jatkaa matkaansa määrän päähänsä. Winin oli pakko nousta ylemmäksi, kun ihmisen rakennukset alkoivat olla tiheämpään mitä aikaisemmin olivat olleet. Vihdoin Wini näki edessään kohoavat vuoret, nyt oli vain se että piti tutkia luolia j etsiä tiettyä lohikäärmettä. Vuorten huipuilla oli paljon lunta, mutta se ei paljoa hidastanut Winiä, vain huipuilla oleva kylmyys esti Winiä lentämästä kovin lujaa, ettei puolidemoni jäätyisi. Wini tutki luolia toinen toisensa jälkeen ja muutamissa luolissa oli lohikäärme, jotka Wini onnistui herättämään mutta sai pettyä ettei löytänyt vieläkään etsimäänsä lohikäärmettä. Muutamat lohikäärmeet osasivat neuvoa hiukan mihin suuntaan Winin oli mentävä. Yhdessä vaiheessa Winin oli pakko pysähtyä miettimään missä luolissa oikein oli jo käynyt ja mitä ohjeita hän oli saanut. Lopulta oli enään yksi luola tutkimatta, mitkä hänelle oli neuvoilla rahoitettu. Wini liisi sisälle luolaan ja laskeutui jaloilleen. Wini teki loitsun, jolla hän vaihtoi itselleen mustan kaavun ylle ja sen alle tuli sininen mekko. Wini ei halunnut näyttää yhtään uhkaavalta ja aseetkin hän peitti huolellisesti kaavun alle. Wini käveli syvemmälle ja syvemmälle luolaan, kunnes näki nukkuva lohikäärmeen. Wini luki mielessään loitsun ja natpautti sormiaa, napsahdus kuulosti siltä, että olisi kirkon kellon sisällä, kuuri kun niitä kelloja soitettiin. Luola tärisi hiukkasen, mutta Wini ei itse kylläkään kuullut sitä.

//Akuma tänne!!//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Helmi 2008, 22:45

Lounatuuli

Lounatuuli nukkui.. hän nukkui, kuinka kauan hän oli nukkunut? sitä hän ei itsekkään tietänyt, eikä välittänyt. Se tunsi sisällään, että oli aika herätä, jotain oli tulossa.. tai joku. Se ei raottanut silmiään, vain liikautti pitkää käärmemäistä kehoaan hieman.
Se ei nähnyt, eikä kuullut mitään, mutta se tiesi että joku lähestyi sitä. Lopulta se avasi hitaasti silmänsä, kun luola tärisi ja kuului kirkonkellojen kumina. Se nosti hitaasti päänsä ylös ja katsoi edessään seisovaa, mustakaapuista tyttöä. Lounatuuli ei sanonut mitään, vain tuijotti tyttöä, kunnes hän nousi jaloilleen, liikuttaen kehoaan ja rynnisti tytön ohi ulos ilmaan. Sen lähtiessä liikkeelle kuului suuri ryminä ja tuntui suuri tuulahdus. Lounatuuli ponnisti ilmaan ja lähti lentämään taivaalle, vaikka tällä ei siipiä ollutkaan... tosin sen lentäminen näytti enemmäkin kiemurtelemiselta mitä lentämiseltä.
Lounatuuli avasi suunsa ja päästi matalan, pitkän karjahduksen joka kaikui jylhästi pitkin vuoria, aiheuttaen pienen lumivyöryn yhden vuoren rinteellä. Lounatuuli oli herännyt.

Se laskeutui pehmeästi takaisin kotiluolansa suuaukon yläpuolelle ja kääriytyi siihen katselemaan vuorille päin.
"Oi miksi, miksi tyttöseni herätit minut, herätit uinujan suloisesta unesta?" Lounatuuli puhui telepaattisesti herättäjälleen ja haukotteli.
Sen pitkä sininen harja heilui kevyesti, kuin se olisi ollut ilmaa.. ei tarvittu edes tuulahdusta heilauttamaan sen hiuksia, ne heiluivat itsestään, saaden hiuksen näyttämään liekeiltä.

// täällä taas >8D et pääse musta eroon >8) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 10 Helmi 2008, 00:21

Winifred.

Wini seurasi lohikäärmettä luolasta ulos ja katsoi tämän kiemurtelua taivaalla. Wini oli valppaana kun Lounatuuli laskeutui takaisin luolansuulle tai no sen yläpuolelle ja aukaisi suunsa puhuakseen, Wini otti askeleen taaksepäin varmuuden vuoksi.
"Se annettiin minulle tehtäväksi." Wini sanoi ilmeettömästi lohikäärmeelle. Wini ponnisti ylöspäin ja nousi siivilleen, Winin suu oli väätynyt salaperäisen hymyyn, ilman että tyttö itsekkään sitä tiesi tai tajusi.
"Sinä toivon mukaan olet Lounatuuli, sillä olen herättänyt pari kymmentä lohikäärmettä, jotka ovat antaneet neuvoja tästä luolasta ja olen kalunnut varmaan 30 luolaa etsiessäni sinua näiltä vuorilta. Tehtäväni oli herättää sinut." Wini lausui asiallisesti ja laskeutui takaisin maan pinnalle. Wini ei puhunut vielä mitään Aranista sillä siihen ei näyttänyt olevan ainakaan toistaiseksi mitään syytä.
"Jaa-a, minun pitää varmaan vielä saada sinut suostumaan tulemaan mukaani. Kait?" Wini mutisi puoleksi itsekseen ja mietti miten hän voisi oikein selittää Lounatuulelle, että Aran oli lähettänyt hänet ja Lounatuulen olisi paras mennä Aranin luokse kuullakseen mitä kuninkaalla oli oikein loppujen lopuksi asiaa lohikäärmeelle. Wini ei kunnolla nähnyt Lounatuulea, joten Wini hyppäsi luolan suulta alas, aluksi näytti siltä, että Wini tekisi itsemurhaa. Wini tippui muutaman metrin alas päin ennen kuin levitti siipensä ja huitaisi nillä ilmaa saaden itsensä nopealla vauhdilla nousemaan Lounatuulen eteen. Wini joutui kääntymään, sillä noustessaan hän oli selkä Lounatuuleen päin. Wini ei pitänyt siitä, että joutui olemaan ilmassa, sillä tuuli pyyhkäisi Winin kaikki hiukset pois kasvoita paljastaen molemmat silmät.

//Joo, sinusta ei tosiaan pääse eroon ;D//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Helmi 2008, 01:29

Lounatuuli

Lounatuuli kuunteli hiljaa, katsellen ympärilleen kun tyttö puhui. Maisemat eivät olleen muuttuneet yhtään, joten hän ei voinut olla nukkunut kauaa. Lopulta lohikäärme vilkaisi Tyttöön joka hyppäsi alas kiellekkeeltä... Lounatuuli ei tehnyt elettäkään että olisi lähtenyt tämän perään 'pelastamaan' tyttöä, mikäs siinä jos halusi tehdä hurmaavan itsemurhan? Pian tyttö lennähtikin lounatuulen eteen, tuuli heilutti tämän hiuksia paljastaen tytön silmät, joita lounatuuli jäi katselemaan hetkeksi aikaa, kunnes se avasi suunsa.
"Kyllä minä olen Lounatuuli, Osuit oikeaan tyttöseni" Lounatuuli puhui, vaikka sen suu saatika kieli ei liikkunut.
"Mutta sen haluan tietää, kuka minut haluaa herättää? Nukkuvaa lohikäärmettä ei saa herättää, ilman tarpeeksi hyvää syytä.. ja en näe mitään hyvää syytä siihen, ettenkö söisi sinua samantien" Lounatuuli sanoi ja nojautui lähemmäksi tyttöä, puhaltaen sieraimistaan lämmintä ilmaa tämän kasvoille.
Ilma väreili Lounatuulen puhalluksesta, niin lämmintä se oli.
"Mutta.." Louna tuuli aloitti katsoen nyt entistä lähempää tyttöä silmiin "Olen utelias, haluan kuulla kuka sinut lähetti.. ja lisäksi silmäsi ovat liian nätit, en voi sen takia syödä sinua.. kerro nimesi, nuori neiti" Lounatuuli sanoi tällä kertaa liikuttaen suutaan puhuessaan.
Mukaan lähtemisestä Lounatuuli ei ollut ollenkaan innoissaan, mutta jäi odottamaan tytön vastauksia, ehkä ne muuttaisivat häenen mieltään vielä.

// muhahaah \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 10 Helmi 2008, 14:37

Winifred.

Ei hievauttanutkaan katsettaan lohikäärmeestä, joka puhalsi lämmintä ilmaa Wini päälle. Winin siirsi toisen kätensä ihan varmuuden vuoksi miekan käden sialle ja puristi sitäm lujaa ollen varuillaan pienenkin äkkinäisen liikkeen varalta, joka saattaisi asettua Winin kohtaloksi.
"Olen Winifred." Wini sanoi rauhallisesti ja katsoi hetken aikaa lohikäärmettä suoraan silmiin, muttei kauaa, sillä muuten Wini olisi saattanut alkaa nauramaan. Wini ajatteli lohikäärmeen vitsailevan Winin silmistä.
"Olen kuninkaani asialla, haltoiden kuninkaan Aranin asioilla. Hän lähetti minut herättämään sinut unistasi." Wini selvitti lyhyehkösti miten vain parhaaksi sen näki selitettävän. Ainut asia, mikä sai Winin varuillaan olemisen herpaantumaan, oli kavioiden tumina ja huutoja, jotka kuuluivat jonkin matkan päästä.
"Verta, tulta, savua, kuolemaa..." Wini mutisi ja katsoi suuntaan mistä hän äänet kuuli, tämä oli ensimmäinen kerta kun Wini kuuli taistelun huudot ja muut äänen näin kauaksi.
"Paljastuin, ne etsivät varmaankin minua." Wini sanoi ja kirosi mielessään. sitä ettei sittenkään ollut tarpeeksi varovinen tullessaan vuorille.
"Hmm... Osa sotilaista on jo vuoristoisa ratsastamassa." Wini sanoi yllättäen ja hänen silmänsä muuttuivat molemmat punasiksi ja molemmat silmien väri osat menivät viiruiksi, kuin kissalla, ennen kuin Winin silmät muuttuivat sakeiksi. Wini pystyi näkemään nyt tarkasti joka paikkaan ja löytämään sotilaat.
"On joko taistelta tai lähdettävä välittömästi." Wini sanoi ja käänsi katseensa hiukan kysyvästi Lounatuuleen, jos lohikäärme haluaisi taistella niin Wini auttaisi, taas jos Lounatuuli ei suostunut lähetemään mihinkään niin Wini taistelisi yksin, tai jos Lounatuuli lähtisi Winin mukaan nyt ei tulisi taistelua, joka tosin saisi Wini hiukan pettymään. Wini oli oikeastaan innoissaan, sillä viime tappelusta olikin jo liikaa aikaa ainakin Winille.

//Yhyy...*peloissaan* X'D//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Helmi 2008, 16:14

Lounatuuli

"Vai Aran sinut lähetti.. mitäkö--"
Lounatuuli keskeytti lauseensa ja vilkaisi suuntaan, mistä kantautui ääniä. Vuorilla ei koksaan ollut ollut ketää taistelemassa, ihmisetkin välttivät tätä paikaa.. tosin nyt kun Wini kertoi että sotilaat todenäköisesti etsivät häntä, Lounatuuli ymmärsi yskän. Se naurahti kevyesti, sen nauru kuulosti vanhan miehen naurulta, mutta silti hieman eloisammalta.
"Luuletko että lohikäärme lähtee paikalta livohkaan, kuin pelkuri konsanaan. Ei, taistelen mieluummin kuin pakenen.. lisäksi, meidän on estettävä sotilatia pääsemästä vuoren huipulle, muiden lohikäärmeiden luo, tämä on meidän pesäpaikkamme, tänne ei tunkeilijat saa tulla" Lounatuuli sanoi, kohotti päänsä ja lennähti ilmaan.
Se teki pari kierrosta Winin ympäri ja lennähti sitten Ylöspäin, pilviä kohti ja suunnisti äänen viitoittamaan suuntaan.

Ihmisiä olikin enemmän mitä Lounatuuli oli odottanut. Yksi kokonainen iskuryhmä oli jo paikalla ja toinen oli tulossa kauempana. Taistelussa ei näkynyt yhtäkään lohikäärmettä, paitsi yksi kuollut, muut olivat taruolentoja jotka asuivat alempana vuorilla, kuten noitia, demoneita ja muita ihmismäisiä olentoja.
"Tästähän tulee hauskaa." Lounatuuli sanoi ääneen ja avasi suunsa täysin auki ja päästi suuren, kumisevan karjahduksen.
Lopulata se laskeutui suurella tömähdyksellä maaha ja iski kitansa samantien yhden sotilaan hevosen kaulan ympärille, nosti tämän ilmaan ja heitti alas rinteeltä. Se avasi suunsa uudelleen ja puhalsi kidastaan sinisiä liekkejä, sytyttäen lähiympäristön tuleen. Sotilaat lähettyvillä syttyivät tuleen ja huusivat tuskasta, rukoillen jumalaa tai saatanaa tulemaan hakemaan heidät pois, pois tuskista, kunnes he lyyhistyivät maahan palaen elävältä.
Lounatuuli katsahti ympärilleen etsien Winiä, mutta äkkiseltään se ei nähnyt tyttöä missään ja saattoi vain toivoa ettei tämä ollut vaikeuksissa.. vaikka ei uskonutkaan että tämä niin helppo vastus olisikaan. Äkkiä Lounatuuli tunsi pistoksen rinnassaan, se vilkaisi alas ja näki sotilaan tökkimässä häntä keihäällä. Lounatuuli laski päänsä alas, avasi tulisen kitansa ja tappoi sotilaan yhdellä puraisulla. Joukko sotilaita alkoi ampumaan sitä nuolilla, Lounatuuli lennähti ilmaan ja jäi kiertelemään taistelun yläpuolelle, väistellen samalla nuolia ja yrittäen löytää Winin.

// Tappelu \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 10 Helmi 2008, 19:08

Winifred & Twiggy.

Hymyili tyytyväisenä Lounatuulen päätökselle ja seurasi lohikäärmettä ihan kannoilla. Laskeutuessaan taistelu kentälle, Wini vaihtoi sekunnin murto-osien aikana muotoaan jatkuvasti ja tätä oli hyvin vaikea huomata. Wini muuttui ihmisen muotoon ja teki taijan vaihtaakseen taiteluun soveltuvat vaatteet. Takaapäin hyökkäävä sotilas luuli tilausuuden tuuleen ja iski miekan kohti Winiä. Sotilas nauroi ärsyttävästi, mutta se peittyi yhtäkkiä kivun huutoon, kun Wini syssäsi miekkansa sotilaan sydämmen lävistäen. Wini tuhahti ja heulautti nopealla liikkeellä yhdeltä mieheltä. Wini huomasi yhden tutun olevan hankaluuksissa ja sivalsi muutaman sotilan selän auki.
"Terve Twigs. Pitkästä aikaa.." Wini naurahti ja Twiggy katsoi silmät pyöreinä yllätyksestä Winiä. Twiggy ei puhunut mitään, vaan loikkaisi nopeasti ilmaan, veti nuolen kireälle tähtäsi ja ampui, enne kuin hän ehti tulla jaloilleen. Wini huomasi hyvin, että Twiggy oli kehittynyt harjoitusten jälkeen. Wini ja Twiggy olivat tavanneet haltioiden kylällä. Wini huitaisi miekalla taas yhtä miestä, mutta sai yhtäkkiä pistoksen jalkaansa, sotilaan miekka ei uponnut syvään, kun Twiggy ampui nuolen miehen pään läpi. Wini nyökkäsi kiitollisena ja linkkasi nopeasti Lounatuulen luokse.
"Pystytkö arvioimaan kuinka paljon täällä on vielä sotilaita? Haltioiden puoli alkaa käydä heikommaksi." Wini lausahti nopeasti Lounatuulelle ja tapitti tätä silmillään, Wini huitoi samalla miekallaan liian lähelle tulevia sotilaita ja onnistui jopa surmaamaan monta siinä, vaikkei hän edes nyt katsonut mihin hän oikein huitoi, vain hiukan sivusilmällään hän näki.

//Luuta ja verta! Luuta ja verta!//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Helmi 2008, 21:28

Lounatuuli

Lounatuuli huomasi Winin ja katseli hetken aikaa ympärilleen välittämättä nuolista joita lenteli sieltä sun täältä.
"20.. 30, tai ehkä enemmän.. toinen partio on tulossa tuoltapäin, voi olla että jäämme alakynteen.. mutta taisteluitta ei luovuteta" Lounatuuli puhui jälleen liikuttamatta suutaan.
Se avasi uudenstaan kitansa, veti syvään henkeä ja hönkäisi uudestään kirkkaan sinisiä liekkejä pitkin taistelu kenttää, koittaen varoa 'omiaan'. Ihmiset ja hevoset syttyivät tuleen, huusivat kivusta kun heidän ihonsa paloi karalle, lopulta kuollen tuskissaan kuin palaen suoraan helvetin liekeissä.
"Uskon että sinä pärjäät.. ja kun taistelu on ohi, etsitään toisemme, meillä jäi vielä asioita kesken" Lounatuuli sanoi ja lennähti korkeuksiin, syöksyi alas taistelun reunamille ja liikkui uskomattoman nopeasti läpi taisteluiden, luoden suuren tuulahduksen joka sammutti osan liekeistä.
Se laskeutui taas maahan ja tappoi muutaman ratsastajan puremalla näiltä päät irti. Lounatuulen kehossa oli jo muutama nuoli, se vuosi verta kohtuu paljon, mutta ei silti välittänyt.. sillä riitti verta vaikka muille jakaa.
"HEI, SINÄ!" Yksi sotilaista huusi Lounatuulelle. Tämä käänsi päänsä kohti sotilasta joka hyppi tantereella huitoen soihdulla kiinnittääkseen lohikäärmeen huomion.
"Anna tulla! Tapa minut! Et varmana onnistu!!" Sotilas huusi.
Lounatuuli laski päänsä maantasalle ja syöksähti kohti sotilasta, avaten kitaansa pikkuhiljaa, kunnes..
Lounatuulen kidan ympärille kietoutui rautaketju ja samassa silmukka kiristyi. Lounatuuli ei ollut huomannut sivummalla ollutta sotilasta, joka nyt oli heittänyt rautaketju silmukan hänen kitansa ympärille, sulkien näin lohikäärmeen suun. Sotilas joka oli maassa hyppinyt, juoksahti lounatuulen lähelle ja kiinnitti silmukan rautalukolla kiinni, ettei se enää löysenisi ja juoksi sitten kauemmaksi turvaan.
"SEN KITA ON SULJETTU!!" Sotilas huusi muille ja samassa lounatuuli huitaisi häntä hännällä niinkovaa, että tämä lennähti rinteeltä alas huutaen viimeisen kerran elämässään.
Lounatuuli murisi ja lennähti ilmaan manaten, nyt se ei voinut enää käyttää hampaitaan, saatika syöstä tulta.. joten sen oli tyytyminen ihmisten mätkimiseen ja murskaamiseen. Muutama sotilas ampui nuolia yhä Lounatuuleen, huomattuaan näiden olinpaikan, Lounatuuli lennähti heidän luokseen ja murskasi nämä etutassuillaan. Tosin ennen kuin se sai mieihet hengiltä, toinen kerkesi iskemään keihään Lounatuulen kaulaan, lähelle tämän päätä.
"Winfred, missä olet?" Lounatuuli kysyi telepaattisesti Winiltä, toivoen että tämä kuulisi sen, samalla repäisten keihään irti kaulastaan mistä purskahti ulos verta.

// bläääd, blääd! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 11 Helmi 2008, 17:58

Wini & Twiggy.

Wini katsoi hetken lohikäärmeen perään ja omassa mielessään naurahti, sillä ei ollut kovin vaikea Lounatuulea löytää, sillä lohikäärmeet olivat sen verran isoja kumminkin. Wini jatkoi taistelemista, mutta sai uusia pistoksia lisää. Twiggy pakitti suoraan Winin selkään kiinni, sillä niin he olivat turvallisemmin, molemmat suojasivat toisiaan ja toisen selustaa samalla.
"Niitä alkaa tulla kohta jo liikaa." Wini voihki, sillä hän oli saanut pahan pistoksen lähelle keuhkoja. Twiggy laittoi jousipyssynsä pois ja otti nopeasti miekan esille. Twiggy oli hiljaa, ettei menettäisi voimia yhtään puhumiseen. Yllättäen Wini kuuli Lounatuulen äänen päässään.
"Twigs, ylös." Wini sanoi ja hyppäsi ilmaan ottaen siivet nopeasti alleen. Twiggy loikkasi perään ja hyppi todella korkealle. Wini pääsi nopeammin ylös ja pian Twiggy laskeutui Winin vierelle ja paljasti läpikuultavat siipensä, jotta pysyisi paikoillaan ilmassa.
"Kirottua.." Wini mutisi nähdessään ketjun. Twiggy ja Wini menivät nopeasti lähemmäksi Lounatuulea. Twiggy laski kätensä ketjun päälle ja sulkisilmänsä, hänen käsien alta purkautui valoa. Twiggyn lopetettua ja siirryttyä pois edestä Wini löi ketjua nyrkillään, ilman hipaisemattakaan Lounatuulea. Ketju mureni Winin nyrkin iskusta heti. Asia alkoi hiljattain riittää tytöille, joten he käskivät ajatuksen kautta kaikkia taruolentoja tekemään jonkinlaisen suojaloitsun, joka olisi vahva tai pakenemaan heti paikalta. Pian taruolennot olivat suojautuneet. Twiggy laittoi kätensä nyrkkiin ja ristiin rintakehän päälle. Wini laittoi vasemman kätensä suoraksi ja tuki sitä oikealla kädellä. Molempien suut alkoivat liikkua yhteen tahtiin. Twiggyn ympärille alkoi kertyä auringon valoa ja Winin ympärille alkoi kertä lunta ja jäätä.
"Nyt!" Twiggy ja Wini huusivat yhteen ääneen ja molempien käsistä lähti valoa. Twiggyn käsistä lähti hohtavaa oranssahtaa valoa ja Winin kädestä lähti jään sinistä väriä. Maassa olevat ihmiset alkoivat kärsiä, mutta Winin voimat loppuivt kesken haavojen takia. Wini menetti kesken kaiken kaikki voimansa ja lähti tippumaan maata kohti, mutta Twiggy otti Winin nopeasti kiinni ja laski hiukan syrjemmäksi taistelu alueelta, jossa taruolentojen hyökkäys alkoi. Twiggy katsahti haavoja ja pudisteli hiljattain päätä.

//kähkähkäh...//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Helmi 2008, 21:58

Lounatuuli

Lounatuuli pysyi paikallaan kun Wini ja joku tuntematon tyttö tulivat hänen luokseen. Nämä tajusivat heti mistä kiikasti, eikä aikaakaan kun ketju jo mureni, vapauttaen Lounatuulen kidan jälleen.
"Kiitos" Lounatuuli sanoi ja katsoi kun nämä kaksi alkoivat loihitmaan.
Se seurasi sivummalta, pitäen pientä taukoa katsellen mitä nämä tekivät. Se yllättyi hieman nähdessään näiden tekevän näinkin voimakkaita taikoja, mutta oli vain iloinen että maailmasta löytyi myös tyttöjä, jotka osasivat taistella.
Sitten Wini lähti tippumaan, Lounatuuli seurasi tämän tippumista katseellaan, kunnes tämä tuntematon tyttö nappasi hänet ja vei syrjemmälle. Lounatuuli ponnisti ilmaan, teki muutaman käännöksen taistelun yläpuolella ja lennähti Winin luokse. Se laskeutui vähänmatkan päähän näistä kahdesta ja vilkaisi näitä kahta.
"näyttää pahalta.." Lounatuuli huomautti ja sulki silmänsä.
Se alkoi hehkumaan sinistä valoa ja pikkuhiljaa pieneni ja muutti muotoaan ihmismäsemmäksi, lopulta ollen täysin ihmisen näköinen.. lukuunottamatta kirkkaan sinisiä hiuksia, hopeisia sarvia ja täysin valkeaa ihoa. Hänellä oli päällään valkoinen kaapu, joka tosin oli tahriintunut vereen ja pölyyn.
Lounatuuli käveli kaksikon luo ja kumartui Winin puoleen. Hän katsoi ilmeettömästi tyttöä ja siirsi oikean kätensä tämän otsan yläpuolelle, koskematta häneen kumminkaan. Käsi alkoi hohtamaan puhtaan valkoista valoa, Lounatuuli yritti sulkea Winin haavat loitsullaan, tietämättä auttaisiko tämä.. mutta toivossa oli hyvä elää. Hetken Lounatuuli piti kättään Winin pään yläpuolella, kunnes yksi sotilas juoksi heitä kohti huutaen kuin raivohullu.
Lounatuuli nousi ylös, löi kätensä yhteen ja vetäessään ne erilleen hänen käsiensä väliin muodostui pitkä, musta kahvainen samurai miekka, Hän nappasi nopeasti kiinni siitä, suuntasi sen terän kohti ja heilautti miekkaa nopeammin mitä silmä havaitsi ja samassa miehen kasvot alkoivat vuotamaan verta ja tämä tippui maahan sätkien ja huutaen.
"Meidän on paras vetäytyä..." Lounatuuli sanoi vilkaisten Winiin.

// >8] //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 12 Helmi 2008, 16:28

Winifred & Twiggy.

Wini tajusi makaavansa maassa ja noustessaan hän näki Twiggyn ensimmäisenä. Winin kohottauduttua istumaan hän näki Lounatuulen muuttuneena, muttei oikein tunnistanut tätä, vasta kun kuuli Lounatuulenäänen.
"Mitä sinä höpiset, tässä ei olla vetäytymässä mihinkään." Wini sanoi aivan yllättäen ja Twiggy säikähti pahan päiväisesti, sillä hän ei ollut huomannut Winin heränneen, vaan luuli tämän olevan vieläkin tajuton. Twiggy kääntyi suu auki katsomaan Winiä, joka jo kömpi jaloillensa. Winiltä oli muutama haava parantunut, mutta monet vielä vuotivat.
"Niin kauan kun minä saan nostettua miekkani ylös en menevä toivoani." Wini mutisi ja veti miekkansa esille.
"Et olisi tuossa kunnossa ilman Lounatuulea!" Twiggy huusi Winille, joka ei kuunnellut toisen huutoa laisinkaan. Twiggyn ilme muuttui entistä järkyttyneemmäksi, kun Wini oksensi verta suustaan. Twiggy tärisi pelosta ja yritti pysäyttää Winin, mutta tajutessaan Winin silmistä mikä oli meneillään Twiggy kiljaisi ja hypähti taaksepäin.
"W..Wini.. rau.. rauhoitu.." Twiggy änkytti ääni tärkisten, kun Winin ympäsille alkoi muodostua pyörrettä. Twiggy peruutti taaksepäin ja lysähti maahan, Twiggyn silmiin kerääntyi muutamia kyyneliä.
"Lounatuuli! Wini menettää kontrollin!" Twiggy huusi tärisevällä äänellä, johon sekoittui itkua ja huolta. Twiggy yritti puhua rauhallisella äänellä Winille ja saada hänet rauhoittumaan. Twiggy oli niin peloissaan, ettei itse pystynyt liikkumaan mihinkään suuntaan, vaan oli jäykkänä paikoillaan, kun Wini käveli hänen ohitseen. Winin otsaan oli alkanut muodostua rimantin muotoinen kuvio, joka hohti valoa.

//Käh käh käh..//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Helmi 2008, 17:18

Lounatuuli

Lounatuuli vilkaisi alaviistoon maassa huutavaa Twiggyä. Hän oli kylmän rauhallinen ja seisoi paikoillaan katsellen Winiä, jolle selvästi oli tapahtumassa jotain.
"Onko se sitten hyvä vai paha?" Lounatuuli kysyi välinpitämättömästi.
Hän oli lohikäärme, ei lohikäärmeet välitä toisten kuolemasta! Ei ainakaan tuntemattomien.. tuskin Lounatuuli olisi tuntenut omantunnon tuskia jos Wini tai Twiggy olisivat nyt kuolleet.. tosin, hän oli kiinnostunut Winistä, tässä oli jotakin kiehtovaa, mistä hän halusi saada enemmän selville.. mutta nyt ei ollut hyvä hetki mennä kyselemään "mistä tulet?!".
"Kiintoisaa.. todella kiintoisaa" Lounatuuli sanoi silmät loistaen nähdessään Winin otsassa olevan, hohtavan kuvion.
Ei Lounatuuli tiennyt mitä Wini tekisi menetettyään kontrollin, eikä sen takia osannut edes pelätä mitään.
"odota tässä" Lounatuuli sanoi Twiggylle iskiessään meikkansa pystyyn maahan tämän viereen.
"Winifred katso minuun!" Lounatuuli sanoi telepaattisesti samalla kun muutti muotoaan taas ja ei aikaakaan kun se oli muuttunut.
Se syöksähti kohti Winiä ja piiritti tämän kehollaan, jättäen tytölle kumminkin tilaa liikkua. Lounatuuli toi kasvonsa Winin lähelle ja katseli tätä suoraan silmiin.
"Sinulla on yhä kauniit silmät.. joten kerro minulle, mikä saa noin kaunis silmäisen tytön taistelemaan? Anna olla, olet haavoittunut ja haavoittunut sotilas tietää kunnioittaa muita ja poistuu kentältä. Emmehän halua sinun kuolevan" Lounatuuli sanoi puhaltaen jälleen lämmintä ilmaa Winin kasvoihin.

// *räkästä naurua* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 14 Helmi 2008, 17:19

Winifred & Twiggy.

Twiggy ei kyennyt enään puhumaan, hän lähti nopeasti livokkaaseen todella järkyttyneen näköisenä, huutaen ja yrittäen saada haltioita pois taistelukentältä ja perääntymään.
Wini kuuli kaiken etäisesti, hän ei nähnyt tai tuntenut mitään. Wini näki kaiken, mutta kaikki tuntui unelta ja kaukaiselta, kaukana hänen kontrollistaan. Wini näki Lounatuulen ja kuuli hänet, muttei pystynyt puhumaan. Vasten tahtoaan Wini loikkasi vain pois kauaksi Lounatuulesta, taistelukentän seuralle. Wini väisti jokaisen miekan lyönnin mikä vain vastaan tuli, kunnes yksi sivalsi käteen, mutta Wini ei edes havahtunut siitä. Wini yritti saada vartalonsa kontrolliin ja yrittää hallita omaa mieltänsä. Lopulta nuoli uppoutui Winin oikeaan olkaan ja Wini 'eräsi'. Silmissä sumeni ja kuumotti, Winin jalat pettivät, ja hän oli kontullaan väistellen ja lyöden vasten muiden miekkoihin, jotka häneen osottautuivat.
Sotilaat pakenivat lopulta ja Winin silmissä sumeni, Twiggy ehti ottaa Winin kaatumisen vastaan ja kantoi hänet kentän reunalle. Hetken päästä wiggy oli saanut pahimmat haavat hoidettua tai jopa kokonaan umpeen. Wini heräsi pian sen jälkeen ja nousi istumaan.
"En tajua..." Wini mutisi heti noutuaan istumaan ja katoi Twiggyä ja Lounatuulea. Wini oli hiukan tärähtäneen näköinen, oli ihme että hän yli päätään edes pääsi istumaan niin nopeasti.

//Ei saa nauraa X'P//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Helmi 2008, 19:45

Lounatuuli

Lounatuuli kohotti kulmiaan kun Wini hyppäsi kauaksi hänestä ja lähti suunapäänä taistelemaan.. aluksi kaikki näytti menevän hyvin, kunnes joku osui Winin käteen. Lounatuuli luuli jo että tyttö olisi edes huutanut tuskasta, mutta ei.. tämä vain jatkoi, kunnes nuoli häntä olkapäähän. Silloin Wini havahtui ja Lounatuulikin kiinnostui tilanteesta entistäkin enemmän. Se katseli sivummalta kun Wini lähti väistelemään ja torjumaan hyökkäyksiä, tämä oli kuin toinen persoona nyt. Lounatuuli ponnisti ilmaan ja lennähti taistelun yläpuolelle.. ihmiset alkoivat perääntyä, ilman sen kummempaa syytä. Tarkemmin kun katsoi, nämä näyttivät olevan alakynnessä. Vielä viimeiset taistelivat ja kaatuivat, vieden mukanaan muutaman taruolennon ennen kuin vetivät viimeiset henkoset.
Lounatuuli käännähti ympäri ja laskeutui takaisin Twiggyn ja Winin luo, Wini oli tajuttomana ja Twiggy hoiteli tämän haavoja. Lounatuuli jäi sivummalle katselemaan ja muutti itsensä siinä samassa takaisin ihmis muotoon, näin oli helpompaa liikkua.. vaikka sen myöntäminen teki pahaa omalletunnolle. Lounatuuli katseli ympärilleen.. kaikkialla oli verta ja kyteviä ruumiita, toiset auttoivat haavoittuineita ja jotkut surivat kuolleita tovereitaan. Tosin Lounatuulen huomio herpaantui kun hän kuuli Winin äänen. Tämä istui maassa ja katseli ympärilleen erittäin tärähtäneen näköisenä.
"Et tajua? hmh, kuka tajuaisi? Mitä juuri äsken tapahtui?" Lounatuuli kysyi katsellen alaviistoon maassa istuvaa Winiä.
Sitten Lounatuuli käveli Winin eteen, kyykistyi ja katseli tätä silmiin, sanomatta mitään.
"Mikä sinä olet?" Lounatuuli kysyi lopulta räpäyttäen ensimmäistä kertaa silmiään.

// ei ei ^^ *hihitystä* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 15 Helmi 2008, 18:09

Winifred.

Lounatuulen tullessa lähemmäksi, Twiggy oli jo häipynyt paikalta. Wini kuunteli Lounatuulea, hänen lopetettua Wini nousi seisomaan ja tähyili hetken ympärilleen. Wini tunsi huippausta seisoessaan, muttei tuo ihme ollut ollenkaan.
"Mikäkö olen? Vaikea kysymys. Sanoisin.. Pelkkä puolidemoni, en sen enempää tai vähempää. Demonin veri vaan saa joskus silloin tällöin liiallisen ylivoiman, enkä pysty kontrolloimaan sitä." Wini mutisi Lounatuulelle, kunnes kaatui selälleen ja voihkaisi kivusta. Wini oli jälleen vähällä pimentyä, mutta pääsi takaisin seisomaan piakoin. Hän tähyili taistelukentälle nähdäkseen taistelun aiheuttaman tuhon ja hän huokaisi. Wini ei ollut vielä näin pahaa jälkeä pahemmin nähnyt, oikeita sotilaita sata tai enemmän kaatunut ja taruolentoja ehkä hiukan vähemmän kaatunut, mutta siitä Wini ei ollut ihan varma.
"Onneksi saatiin edes voitto, kukaan ei olisi varmasti halunnut joutua lähtemään vetäytymään." Wini mutisi vieläkin, sillä äänen käyttöön meni niin paljon voimaa, ettei Wini jaksanut ylipäätänsä edes aukoa suutaan kunnolla, vaan joutui puhumaan koko ajan mutisemalla tai yrittämään puhua elein. Wini hieroi silmiään ja otti muutaman haparoivan askeleen kohti taistelukenttää. Winin silmiä kirveli huomatessaan monia tuttaviaan nyt tarkemmin, jotka olivat kaatuneet. Wini pyyhki silmistä vuotavia kyyneliiän pois, sillä hän oli päättänyt pysyä kovana ja olla itkemättä kuin mikäkin pikku pentu.
'Miksi, miksi.. Miksi näin kävi? MIKSI!?' Wini huusi oman päänsä sisällä ja lysähti istuma asentoon, enään Wini ei voinut pitää kyyneliään vaan hautasi kasvonsa käsiin. Wini istui maassa polviensa päällä ja peitti kyyneliiän.

//nyyh..nyyh.. byäähh.. X'DD//
Anonymous
 

Seuraava

Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron