Harhaanjohtavaa//Varattu

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Heinä 2011, 14:21

Kalmankoira

Koira kallisti päätään ja kuunteli tarkkaan mitä haltia selitti hiuksistaan ja sitä ettei niitä saannut leikata koska ne edustivat viisautta tai jotakin vastaavaa. Kieltämättä aavekoiraa huvitti pienesti koko ajatus mutta päätti olla hiljaa siintä pienessä kierossa mielessään. Tosin tuosta hänelle tuli mieleen Blackin kansan uskonto jossa myöskään ei saannut leikata hiuksia pois, mutta se nyt tuskin liittyi millään tavalla henkilön viisauteen. Tai mistä hän tiesi? Pitäisi kysyä velholta itseltään.
Sitten mies kävi pyytelemään anteeksi jostakin aivan turhasta ja näytti vajoneen johonkin omaan mielen tilaan. Koira nousi ylös ja käveli varovaisen näköisesti haltian luokse.
"Hei, huhuu? Onko kaikki kotona?" Kalma huhuili haltiaa tökäten tuon polvea hieman tassullansa eikä saannut mitään vastausta. Kalma murahti loukkaantuneen kuuloisesti ja nappasi haltian hius letistä kiinni nykäisten sitä hieman jos herra siintä vaikka tokenisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 23 Heinä 2011, 14:42

Nion

Haltian tiukka ote hiuksista oli rentoutunut. Jopa käden tärinäkin oli loppunut. Tosin enää ei ollut mitään estettävääkän. Nion kuuli Kalman äänen jostain kaukaa. Hän tunsi jonkin osuvan polveensa, mutta ei piitannut siitä. Hetkeä myöhemmin hän tunsi jonkin koskevan hänen hiuksiaan ja se oli melkein silmänräpäys, kun Nion oli tarttunut miekkansa kahvaan, vetänyt sen huotrasta ja oli viemässä sitä Kalman kurkulle. Ainoastaan kurkulle, koska hänen aikeinaan ei ainakaan vielä ollut tappaa Kalmaa.
"Kaikki kotona...kysyit..." Nion sanoi hykerrellen.
"Eipä taida olla", Hän naurahti ja hänen silmistään paistoi se sama sekopäisyys, mikä oli yli kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa nähnyt päivänvalon.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Heinä 2011, 16:41

Kalmankoira

Kalma ei paljoa edes ehtinyt tajuamaan kun yht`äkkiä tunsikin miekan kiiltävän terän kurkkua vasten painautuneena. Kalma nielasi tyhjää ja luimisti korviaan vetäen häntänsä kopien väliin päästäen samalla tuon hius tupsun irti suustaan. Kalma tujotti hämmentyneenä ja säikähtäneenä haltiaa silmiin josta paistoi koomisella tavalla tutunkin näköinen hullu katse, siis silloin kun hän oli vähänkin Jackin a.k.a Kakkosen ohjailtavana.
"Tuota.. Sen kyllä huomaa." Kalma naurahti pienesti pelokkaan oloisena. Noh kuka nyt ei olisi sydän kurkussa kun mielipuoli painoi terä asettaan kurkkua vasten? Ei hän ainakaan.
"Ja voisitko siirtää kivan lelusi pois kaulaltani? Se kutittaa ikävästi." Kalma kysyi, mutta ei saannut tai edes jäännyt odottamaan sen erikoisemmin vastausta kun teleporttasi itsensä hieman kauemmas tuosta ihmismäiseksi tosin muuttuneena. Tässä muodossa olisi helpompi vastata tuon miekan iskuihin.

Kalma tarkasteli pimahtanutta haltiaa asettaen jalat hieman haaralleen ja veti vyöltään kaksi uskollista veistään esille.
"Ei tätä ole pakko näin ratkaista.." Kalma mutisi, ihan kuin hän ei olisi saannut jo ihan tarpeeksi tapella kentällä ja nyt vielä tämäkin. Alkoi tuntumaan ihan rutiinilta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 23 Heinä 2011, 17:37

Nion

Haltian sekopäinen hykertely ei ottanut loppuakseen. Kaikki oli jotenkin niin tavattoman hauskaa. Jo sekin, että hän tappeli puhuvan koiran kanssa oli tarpeeksi hauskaa. Onneksi koira osoittautui vieläkin hauskemmaksi karatessaan Nionin otteesta ja muuttuessaan ihmishahmoiseksi.
"Ohooo!" Nion ihmetteli ääneen! "Sinä siis todella pystyt tuollaiseenkin!" Haltia otti pari askelta ihmishahmoista Kalmaa lähemmäksi, kun tämä veti aseensa esiin.
"Ei niin", Nion vastasi miehen mutinoihin. "Mutta aseet ovat jo esillä." Haltia pyöritteli miekkaa niin, että sen terä halkoi ilmaa.
"Eli onko tässä enää vaihtoehtoja?" Samassa Nion otti napakan otteen miekastaan ja hyökkäsi Kalman kimppuun. Hän teki nopeita sivalluksia, joiden kohteina olivat kädet, jalat ja vatsa. Mihinkään kuolettavaan kohtaan hän ei edes harkinnutkaan tähtäävänsä. Vielä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Heinä 2011, 18:30

Kalmankoira

Ja hän kun luuli olevansa täysin vinksahtanut? Mieshän oli ihan sekaisin! Sekaisin kuin rikkinäinen käkikello! Haltia ihmetteli ääneen Kalman muodonmuutosta humaanisemmaksi ja vaikutti syystä tai toisesta innostuvan siintä ja innostui vielä vähän lisää kun aseet vedettiin esille. Kalma astui taaemmas haltian pyrkiessä lähemmäs, huomaten sivusilmällä olevan selkä luolan seinää vasten, kiva. Kalma tuhahti haltian sanoihin.
"Kyllä on, nimittäin se ettet karkaa päälle." Kalma tuumasi ja hetkeä myöhemmin haltia karkasi päälle miekkansa kanssa. Kalma taipui yllättävän ketterän näköisesti ensin oikealle sitten vasemmalle väistäen näin vatsan seutuville tähdätyt iskut. Muutaman iskun aavekoira torjui puhtaasti veitsillään ja lopulta lukisti veitsillään Nion miekan kahden veitsensä väliin tuijottaen tuon hulluutta huutaviin silmiin.
"En tiedä mikä sinuun oikein iski, mutta en haluaisi taistella kanssasi millään tavalla." Kalma sanoi ja päästi tuon miekan vapaaksi vaikka se nyt saattoikin olla harvinaisen typerää ja hulluutta.
"En halua tappaa sinua.." Kalma lisäsi vielä laskien aseensa kylkiensä viereen rennosti koittaen todistaa ettei ollut halukas haastamaan riitaa haltian kanssa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 23 Heinä 2011, 19:26

Nion

Haltia iski Kalmaa kerta toisensa perään, mutta tämä onnistui torjumaan jokaikisen iskun ja loppujen lopuksi vielä saamaan Nionin miekan lukkoon. Mies yritti saada riuhtaistua miekkaa pois, mutta onnistui vasta, kun Kalma päästi irti. Nion aikoi heti käydä uuteen hyökkäykseen, mutta kuulessaan Kalman sanat ja nähdessään tämän laskevan aseensa, jokin tuntui estävän.
"..Niinhän...sinä sanot...!" Nion puhisi ja yritti saada taas otteen tolkuttomuudestaan. Haltia hengitti pari kertaa sisään ja ulos, jonka jälkeen hän suuntasi mielipuolisen katseensa Kalmaa kohti. Hän hymyili leveästi hyökätessään taas kerran Kalman kimppuun, mutta nyt ei enää leikitelty. Nion alkoi taistella tosissaan ja hänen vauhtinsa kasvoi huomattavasti. Se mitä hän oli aiemmin näyttänyt oli ehkä puolet hänen oikeasta vauhdistaan. Tällä kertaa Nion tähtäsi Kalman oikeaan käsivarteen.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Heinä 2011, 19:52

Kalmankoira

Tuli hetkellinen tauko ja Kalma ehti jo luulemaan että oli saannut tuon rauhoittumaan, mutta se oli täyttä kukkua ja turhaa luuloa. Haltia hyökkäsi ärähtäen uudestaan ja Kalma säikähti jääden täysin uunoksi haltian nopeuden suhteen ja seuraavaksi tunsikin huutavan kivun käsivarressaan. Kalma parahti kivusta riuhtaisten itsensä irti täysin automaattisesti ajattelematta yhtään millaista vahinkoa se ehkä olisi tehnyt. Oikeassa kädessä ollut ase putosi samantien kolahtaen luolan lattialle jääden sinne makaamaan. Kalma pursiti kädessä olevaa terveellä kädellään irvistäen ja vaikuttaen tuskaiselta. Miekka oli kuitenkin lävistänyt hauis lihaksen, mutta ei ollut kuitenkaan onneksi osunut käden valtimoon silloin lähtisi henki nopeasti, ja se jos mikä olisi kivuliasta.

"Mikä hittoa sinua vaivaa!?" Kalma ärähti haltialle nostaen katseensa tuohon pidellen vuotavaa haavaansa ja koittaen perääntyä hieman taaemmas tuosta, vasemmalle luolan seinää pitkin kun seinä oli takana koittaen päästä luolan pimentoihin turvaan. Tuo tuskin pystyisi säkki pimeässä häntä seuraamaan?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 24 Heinä 2011, 17:07

Nion

"Hahaa!" Nion naurahti tuntiessaan miekkansa leikkaavan lihaa ja haistaessaan veren. Kalma oli ilmeisesti yllättänyt Nionin kasvaneesti vauhdista ettei ollut tajunnut edes reagoida.
"Niin, miköhän?" haltia naureskeli, kun ihmeteltiin, mikä häntä vaivaa. Nion oli hyökkäämässä jo toisen kerran, mutta Kalma katosi luolan pimeyteen. Haltia hetken harkitsi juoksevansa perään, mutta jäikin sitten odottamaan. Ties mitä kikkoja Kalmalla oli taskussaan. Tuossa mielentilassa Nion ei kuitenkaan pystynyt vastustamaan kiusasta vaan sukelsi Kalman perään.
Nion ei pystynyt näkemään pimeässä laisinkaan vaan oli täysin kuulo ja tuntoaistinsa armoilla. Hänen jokainen askeleensa kaikui luolan seinillä, eikä hänen tulonsa jäisi takuulla kuulematta. Tällä hetkellä hän kuuli ainoastaan yhdet askeleet. Toiset askeleet kertoisivat oitis, missä kalma piileksii...
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Heinä 2011, 17:33

Kalmankoira

Kalma oli saannut muutaman sekunnin etumatkan haltiasta ja käytti sitä oitis hyväkseen jääden erään kiven taakse seisomaan odottaen milloin haltia sokkona kävelisi ohi. Varmistaakseen vielä onnistumisensa aavekoira sulki toisen punaisen silmänsä, joka hohti kuitenkin pimeässä kuin paraskin tuikku konsanaan ja totta kai haltia sen päälle kävisi ensinmäisenä. Kalma piti vuotavaa kättää painaen haavaa kuunnellen askelia jotka lähestyivät lupaavaan kuuloisesti, kunnes sai näkyviinsä haltian joka käveli tietysti ohi. Kalma virnisti pienesti huvittuneesti astuen askeleen haltian suojaamattoman selän suuntaan.
"Olet typerä!" Kalma ärähti ja hyökkäsi kohden koittaen iskeä hampaansa tuon suojaamattomaan niskaan ja samalla survaista kyntensä, vain toisen kätensä, tuo olkapään sisään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 24 Heinä 2011, 18:06

Nion

Haltia huomasi liian myöhään Kalman, joka oli väijynyt häntä kiven takana pimeyden turvin. Ensimmäinen, mitä Nion kuuli oli Kalman huuto ja sen jälkeen hänen omansa. Kalman hampaat olivat pureutuneet hänen olkapäähänsä ja kynnet olivat raapaisseet toista. Nion oli ehtinyt hivenen reagoida hyökkäykseen ja oli onnistunut jotenkuten välttämään kuolettavat kohdat, mutta se ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että hänen toinen olkapäänsä vuoti nyt runsaasti verta. Haltia oli iskun voimasta menettänyt tasapainonsa ja hän kaatui luolan seinää vasten. Hän ei voinut olla karjahtamatta kivusta sillä tärähdys iskeytyi koko hänen kehonsa poikki aina olkapään haavaan asti.

//Kumpaan käteen Kalma on ny iskeny? Jos se on vasenkäsi Nion yrittää seuraavaksi viiltää Kalmaa, jos oikea, se tekee vasemmalla kädellä jonkun tuli loitsun Kalman kasvoja kohti saadakseen sen ottamaan vähän etäisyyttä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Heinä 2011, 18:26

//Jos Kalmalta vahingoittui oikea käsi nii se iski vasempaan olkaan kyntensä.//

Kalmankoira

Kalma parahti säikähtäneenä saadessaan tuolta tuli lieskoja naamallensa astuen taaemmas saaden huomata että oli saannut kasvoihinsa pieniä ensinmäisen ja toisen asteen kirveleviä palovammoja, jotka kuitenkin katosivat hyvin nopeasti aavekoiran parantaessa ne hetkessä. Kalma virnisti pienesti lipaisten huuliaan huomaten että haltia oli kaatunut iskun voimasta maahan.. Se olisi ollut hyvä tilaisuus iskeä haltia maahan, mutta koska Kalmalla ei ollut mitään syytä tappaa tätä haltiaa- paitsi ehkä se että tuo hyökkäsi kimppuun- niin tuo siirtyi takavaemmalle ja käänsi haltalle selkänsä lähtien juoksemaan luolan suulle pitäen pikku hiljaa tyrehtyvää kättään joka oli jo liannut puolet käsi varresta punaiseksi.

Päästyän luolan suulle tuo pysähtyi pomimaan aseensa maasta jonka oli aikaisemmin pudottanut loukkaantuneen kätensä takia.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 24 Heinä 2011, 18:56

Nion

Haltian loitsu oli toiminut paremmin kuin hän olisi voinut odottaakaan. Kalma oli poistunut ja jättänyt Nionin yksin luolan perälle haavoinensa eikä tämä voinut enää liikkua. Hengitys oli muuttunut paljon raskaammaksi, kun Nion joutui kestämään sekä oikean käden suunnattoman kivun ja palaavan tietoisuuden paineen. Haltiasta alkoi tuntua, että hänen päänsä sisäinen massa oli kiehuvan kuumaa puuroa, jota hämmennettiin koko ajan. Nionin silmät olivat tottuneet jo pimeään, mutta siitä ei ollut mitään iloa sillä maisema pyöri silmissä ja verenhaju alkoi puhua omaa kieltään. Häntä kuvotti sillä lämmin veri valui ja tahrasi hänen valkoisen paitansa, joka oli muutenkin repeytynyt pilalle Kalman takia. Nion hoki itselleen 'pysy tajuissasi, pysy tajuissasi', mutta hänen oli pakko lopettaa se sillä hän kaatui maahan tajuttomana.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Heinä 2011, 20:11

Kalmankoira

Kalma laittoi asettaan vyöllensä kun tajusi ettei kukaan ollut lähtenyt edes seuraamaan häntä, luolan pimennoista ei kuulunut minkään sortin askelten ääniä. Kalma käänsi päänsä katsoen pimeyteen eikä sielläkään liikettä näkynyt, koira kurtisti kulmiaan kummissaan ja kääntyi kannoillensa lähtien hitaasti kävelemään takaisin pimentoihin. Pian aavekoira löysikin haltian maassa tajuttomana ja Kalma naurahti kuivasti huvittuneena ääneen. Olipas huonoa tekoa koko tyyppi jos noin kepposesta kupsahti. Kalma potkasi kevyesti haltiaa jalkaa eikä saannut minkään sortin reaktiota aikaseksi... sitten katse karkasi ympäristöön ja koska paikalla ei ollut ketään- luonnollisesti- Kalma nappasi haltiaa jalasta kiinni ja raahasi tuon nuotionsa luokse sitoen tuon kädet takkinsa vyöllä selän taakse. Ihan vain varmuuden vuoksi jos karkaisi uudestaan niskaan. Sitten huomio kiinnittyi tuon matkatavaroihin, jotka koostuivat lähinnä tuon takista ja sen takin sisällöstä, joita koira alkoi silkalla mielenkiinnolla tonkimaan jos vaikka löytyisi syötävää tai muuta hauskaa..

//Otin vapauden pieneen hittaukseen... Enkä olut iihan varma oliko herrallasi mitään matkakassia tai muuta mukana ^^`//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 24 Heinä 2011, 20:40

//Pelkästään takki ja sen kätköistä saattaa sitte löytyä kirja tai pari, vähän rahaa, mutta ei sitte muuta.

Nion

Päänsärky. Se oli ensimmäinen asia, minkä Nion tajusi. Sitten hän huomasi, että päähän sattui itseasiassa aika vähän verrattuna olkapäähän. Missä minä olen oikein olkapääni satuttanut, Nion mietti tykyttävän kivun voimistuessa sitä mukaa, kun haltia palasi tajuihinsa. Hän kuuli nuotien ritisevän äänen ja oletti nukahtaneensa. Avatessaan silmänsä Nion huomasi kätensä olevan sidottuna selkänsä taakse.
"...Voi ei..." hän henkäisi. Tämä alkoi tuntua jo liian tutulta kokoonpanolta. Samassa kaikki mitä oli aiemmin tapahtunut vyöryi kivuliaina muistoina Nionin mieleen.
"Voi ei..." hän sanoi uudestaan ja olisi haudannut kasvonsa kämmeniinsä, jos ne olisivat olleet vapaina. Nion antoi päänsä kopahtaa takanansa olevaan luolan seinämään ja kirosi itseään. Vasta sen jälkeen hän tajusi, että Kalma oli penkonut hänen tavaroitaan.
"Hei..." hän sanoin niin nyrpeänä kuin siinä mielentilassa pystyi.
"Saatoin hyökätä kimppuusi, mutta jättäisitkö silti takkini rauhaan..."
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Heinä 2011, 21:10

Kalmankoira

Kalma penkoi takin taskuja kaikessa rauhassa löytäen sieltä muutaman kolikon, jotka aavekoira totta kai sujautti omaan taskuunsa turvaan ja käänsi sitten päänsä haltian suuntaan joka oli näköjään jo herännyt. Kalma nyrpisti nenäänsä murahtaen.
"Sinuna en komentelisi." Koira tuhahti ja jätti sitten tuon takin rauhaan kun ei ollut löytänyt sen kätköistä mitään erikoisempaa kiinnostavaa tai hyödyllistä. Paitsi kirjan, sen satukirjan jota haltia oli hetki sitten lukenut, josta Kalma oli selannut muutaman sivun ja todennut sen mielenkiintoiseksi luettavaksi. Lukutoukka kun sattui olemaan, etenkin jos tarina kirjoista oli kysymys. Kalma käveli haltian luokse ja kyykistyi tuon eteen napaten tuon hiuksista kiinni vaikuttaen ärtyneeltä ja loukkaantuneelta. Toinen käsi oli muuttunut mustaksi ei suinkaan kuoliota vaan Kakkonen pyrki pintaan ja se teki Kalman omasta toiminnasta arvaamatonta.
"Sinuna olisin vain ihan hissukseen siinä... ja toivoa etten syö sinua, okei?" Kalma sanoi viimeisen hymyillen herttaisen vittumaisesti ja päästi irti siirtyen nuotion toiselle puolelle käyden nojaamaan kivistä seinää vasten avaten kirjan(sa) siirtyen sen sivuja kuluttamaan katseellaan.

//Toivottavasti tälläinen juonen käänne käy?//
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron