Kirjoittaja Agna » 04 Elo 2011, 14:45
Loryen
Päivät Lucasin kanssa olivat olleet varsin mieluisia, ja vaikka niistäkin oli jo jonkinaikaa, Loryenista tuntui kuin se olisi tapahtunut aivan äskettäin. Susi oli jatkanut kuitenkin jo matkaansa ja syksyn tuoksua alkoi olla ilmassa. Loryen ainakin väitti tunnistavansa tuoksun - se oli nimittäin omenapiirakan ja raikkaanpunaisten lehtien tuoksu. Pienimmät eläimet valmistautuivat talviunille ja taikaolennot vetäytyivät Cryptin lämpimimpiin osiin. Vaan ei vielä, sillä olihan tässä jonkinverran kesääkin jäljellä!
Nyt oli kuitenkin omenapiirakan aika, sillä Loryen leipoi sellaisen aina joka vuosi, kun aisti syksyn tulevan. Hän ei edes kehdannut ruveta laskemaan montako sataa omenapiirakkaa oli jo leiponut, mutta kerta kerralta niistä tuli vain herkullisempia. Kun piirakkaa alettiin leipomaan, täytyi ensin löytää sopivan mehevä omenapuu jossa oli sopivan meheviä omenia, sopivan mehevän punaisia sellaisia. Loryen ohitti muutaman sitruunapuun ja poimi yhden mukaansa. Jos hän tekisi kalaa ruuaksi huomenna, sitruuna sopisi sen kanssa erinomaisesti. Nainen tähysteli myös muita puita - hedelmiä löytyi eksoottisemmastakin päästä. Aivan pensasaidan viereen oli istutettu ananaspelto, jossa pienet pensaat olivat versomassa ananaksia. Ainakin pellon vieressä oleva, kaunokirjailtu kyltti kertoi niin. Kyltissä pyydettiin myös olemaan koskematta ananaksiin, sillä ne olivat yksityisiä. Tämä selvä.
Loryen jatkoi matkaansa päärynäpuun viereen, ja päärynätkin näyttivät olevan ihan hyvällä kannalla. Voisikohan sitä maistaa yhtä? Loryen nykäisi puusta tiukasti kiinni pitelevän päärynän ja päästi pienen ähkäisyn sen irrotessa. Puu huojui hieman ja toiselta puolelta puuta putosi ilmeisesti päärynä alas, sillä se osui johonkin ja teki maahan osuessaan kopsahtavan äänen. Kummallinen ääni, Loryen ajatteli ja kurkisti hieman säikähtäneesti irvistäen toiselle puolelle huomatessaan, että pudonnut päärynä oli kolahtanut kypärään eikä nurmikkoon.