Eikä kukaan huomannut... vai huomasiko ?

[Kitty]

Evelyn

Mies jatkoi jälleen matkaansa, ja jälleen kulki neito hissuksiin perässä. Evelyn naurahti kun Fred nosti käsiinsä painavan näköisen haarniskapaidan, ei noita kannata ostaa jos tahtoo pysyä liikkeessä. Nonii ja sieltä tuli kauppiaalle kysymys nahkapanssarista. "Oletko sotaa sunnittelemassa vai miksi sinä panssaria etsit ?" Evelyn uteli mieheltä silmäillen samalla itselleen uutta suojaa käteen, kyynärpäästä ranteeseen. Se tuki kättä suojatessa ja juostessa.
Neito nappasi myös kojussa lojuvan pienehkön nahkaisen panssarin, ilmeisesti naiselle muotoiltu. Tyttö piteli sitä käsissään tarkkaillen, ihan kivan näköinen mutta saumat oli huonosti tehty, jos tämäpäällä tekisi nopeita liikkeitä se hajoaisi.

[Agna]

Fred

Mies katsoi hiljaa tiskiä ja kuunteli Evelynin kysymyksen. Hän veti syvään henkeä ja puuskahti sitten hitaasti. Ei ainakaan sotajalalle.
"En osallistunut sotaan ihmisten ja haltioiden välillä", Fred sanoi sitten ja tunsi samassa olonsa raukkamaiseksi/pelkurimaiseksi/petturimaiseksi. Hän hymyili joka tapauksessa.
"Sellainen tappaminen ei ole minun makuuni", hän jatkoi. Myyjä palasi vihertävänruskean nahkapanssarin kanssa ja ojensi sen Fredin käsiin. Suhteellisen kevyt mutta kova. Saikohan tämän kanssa taivuttua tai hengitettyä? Fred tutkaili ompeleita ja olkapäitä ja ryhtyi sitten sovittamaan panssaria, jonka veti päänsä yli. Hän koputteli itseään nyrkillä mahaan ja panssari vastasi vaimealla kumahduksella. Mies löi kovempaa, ja panssari antoi hyvin vähän periksi. Hinta oli aika muikea, mutta kaipa rahapussukka mokoman ostoksen kestäisi kun panssari kerrankin istuikin niin mukavasti päälle.
"Taidan ottaa sen. Vai mitä luulet", Fred heitti kysymyksen ohimennen Evelynille.

[Kitty]

Evelyn

No nyt meni jo kummaksi, oliko tuo mies siis puolueeton niinkuin Evekin ? Tyttö koitti kovasti pohtia mikä olisi pahinta mitä tuo mies hänelle tekisi, miksi hän oli noin rento ja ystävällinen ?
Jokatapauksessa tytön ajatustyö keskeytyi kun myyjä tuli takaisin miesten panssari käsissään. Tyttö laski käsissään olleen naisten panssarin takaisin tiskille kohottaen sitten katseensa Frediin joka vetäisi panssarin päälleen. Mies koputteli ja taputteli panssaria, ja sitten kysymys tulikin neidolle, kannattaisiko tuota ostaa ? Eve ei sanonut mitään vaan täräytti kunnon lyönnin Fredin vatsaan, toivottavasti tuo kerkesi jännittää vatsalihakset, muuten tuo saattoi tirvaista. Myyjä katsoi nyrpeänä sivusta kun tuon tuotteita testailtiin niin ankarasti, mutta jos ne eivät tällästä kestä niin tuolla panssarilla saisi heittää vaikka sorsaa. "Hmm... Näytäppä niitä saumoja." Evelyn sanoi kiertäen Fredin selän puolelle, katse mittasi ja tarkkaili kokoajan panssaria, olikohan tuo ihan hintansa väärti ?

//Hitti sori, aattelin nyt vaan vähän viedä eteenpäin.//

[Agna]

Fred

"Eikä siis sillä, ettei tappelu minua miellyttäisi, eikä sillä, että tappaminen olisi minulle mahdotonta", Fred jatkoi nähtyään Evelynin kummastuneen ilmeen. Eihän herra Westmount kuitenkaan mikään pehmo ollut.

Fredin odottaessa naisen vastausta, vastaus mokoma tuli aika yllättävältä taholta - isku suoraan mahaan! Fred puhahti ja hänen naamansa vääntyi irveeseen. Tajuttuaan, ettei isku oikeastaan ollutkaan sattunut vaikkei Fred ollut siihen mitenkään valmistautunut, hän saattoi todeta panssarin hyväksi.
"Aika tehokas. Eihän sattunut nyrkkiin?" Fred virnisti ja hymyili sitten hieman kärsivän näköiselle myyjälle; "Ostan sen."
Myyjä näytti erittäin tyytyväiseltä ja läiskäisi kätensä yhteen leveästi hymyillen.
"Loisto-ostos!", tiskimies totesi punaiset posket melkein silmät peittäen ja otti vastaan Fredin tarjoamat kolikot. Rahamassi oli tyhjentynyt jonkin verran, mutta ostos kannatti. Vaikka sitä olikin vain naisen nyrkillä testattu, Fred virnuili mielessään.
"Olisiko sinulla jotain paikkaa tai kojua missä haluaisit käydä? Minulla ei oikeastaan ole enää mitään väliä."

[Kitty]

Evelyn

"Hah, en minä kuule mikään pehmo ole, kiitos vain huolenpidosta." Evelyn totesi naurahtaen kun Fred uteli sattuiko nyrkkiin. Mies meni ja osti panssarin itselleen, no kaipa se oli laadukkaampi kuin tuo naisille kyhätty rähjä.
Nyt oli sitten Even vuoro päättää mihin mentäisiin.
"No tahtoisin tietää missä majailet." Evelyn sanoi suorasukaisesti. Mitä sitä turhia kiertelemään, jos jotain tahtoo sanoa niin ei muuta kun suu auki ja sanat ulos ! Sen hän oli madamelta oppinut, ei tarvitse olla hissukka, aina kannattaa sanoa mitä mielessä pyörii, tai ainakin melkein aina.

[Agna]

Fred

"Niin varmaan", Fred virnisti hampaat vilkkuen kun Evelyn sanoi ettei ollut pehmo. Selityksen makua, ja ainahan naiset selittivät. Se nyt oli tullut jo huomattua.
Evelyn halusi tietää, missä Fred asui. Fred oletti siis että kyse ei nyt ollut vain kertomisesta, että missä talo sijaitsi ja miltä se näytti, vaan että hänen oletettiin kutsuvan nainen kylään. No, miksei. Tervetuloa talonrähjään kai sitten, kun tuota huvitti.
"Se on tuollapäin, kylän laitamilla ja aikalailla lähellä peltoja", Fred sanoi ja viittoi länteen, mikä oli sinänsä hupaisaa, sillä se viittasi hyvin hänen sukunimeensä. Hän ei tosin harmikseen osunut vuorilla.

Jonkinverran kestäneen kävelymatkan jälkeen talon etusivu alkoi jo siintää. Fred päästi vihellyksen, johon harmaa ja jykevä tilastotamma hirnui korviavihlovan korkealta ja onnellisena vastauksen. Se seisoi aitauksensa portilla ja tiiraili uutta tulokasta lautojen välistä kummissaan. Mies hymyili tyytyväisenä. Talon etusivu ei ollut kummoinen: siinä oli pieni kuisti johon johti kaksi matalaa porrasta ja keskellä kuistia oli ulko-ovi. Molemmin puolin ovea, pienen välimatkan päässä oli ikkunat, joissa oli kummassakin neljä ruutua ja sisäpuolelta pilkottavat, kuluneenpunaiset ikkunaverhot. Kuistilla oli köynnöskasvi joka kulki tukipilareita pitkin kuistia kehystävään aitaan ja siitä maahan, lähinnä vasemmalla puolella kun heistä kahdesta katsottiin. Hevosen aitaus oli talon takana ja se alkoi mökkerön takaseinästä. Aitaus oli rakennettu vahvaksi jottei Spring pääsisi karkaamaan.
"Tervetuloa vain", Fred sanoi ja nosti kädet vyötärölleen. Hän avasi ulko-ovensa jolloin mökin sisäosa paljastui. Tila aukesi olohuoneeseen jossa oli pehmeän näköinen, tummanruskea sohva ja matala sohvapöytä. Sohvan yläpuolella kiikkui taulu joka esitti maisemaa hänen entisestä asuinpaikastaan ja sohvapöydän päällä oli kynttilänjalka sekä pari kirjaa. Ulko-ovelta katsottuna vasemmalla oli ovi Fredin makuuhuoneeseen joka oli varsin vaatimaton - vain sänky, yöpöytä ja varuste-/asekaappi. Kun olohuoneesta jatkoi pitemmälle peräseinää kohti, tuli vastaan keittiö jonne johti oviaukko jossa ei tällähetkellä ollut lainkaan ovea. Keittiön hyllyistä löytyi jos jonkinlaista einestä ja maustetta, ja keittiön vasemmassa reunassa oli ovi ulos Springin aitaukseen.
"Mitä pidät?" Fred kysyi hymyillen.

[Kitty]

Evelyn

Fredin esittäessä vastalausetta siihen että neito ei ole pehmo meinasi koitua virheeksi. Jos mies ei olisi ollut niin hirveän ystävällinen ja jokseenkin hauska niin olisi tämä neiti jo pieksänyt hänet, mutta nyt itsehillintä löytyi.

Mies lähti ohjaamaan suuntaa kohti hänen taloaan. Evelyn koitti kuvitella mielessään millaisessa talossa mies asuisi, varmaan pieni, mutta millainen ja missä.
Pian talo alkoi erottua vähän kauempaa ja eihän se ollutkaan kovin paha, ainakaan ulkoa. Laitumella oleva hevonen tervehti isäntäänsä iloisesti, suloista. Mies johdatti vielä matkaa sisätiloihin.
Pehmeän näköinen sohva osui ensimmäisenä silmään, sohvapöytäkin löytyi. Vasemmalla oli ovi ilmeisesti makuuhuoneeseen ja olohuoneen perällä häämötti oviaukko keittiöön.
"Melkomoinen talo, taidan pitää siitä." Evelyn sanoi virnistäen loppuun leikillänsä. Sitten mieleen juolahti että nyt voitaisiin ottaa miehestä mittaa. "Taidat muuten epäillä taitojani ja kestävyyttäni, olenko oikeassa ?" Evelyn kysyi katsellen kuitenkin talon sisustaan talon omistajan sijasta.

[Agna]

Fred

Fred oli mielissään siitä, ettei Evelyn haukkunut hänen taloaan pystyyn vaikka tuo aikamoinen mörskä olikin. Vaan oli se ehkä ihan kodikas, ei liikaa krääsää, ei pölyä melkein missään - sillä Fred oli onnekseen toissapäivänä pyyhkinyt pölyjä pois - ja muutama mattokin löytyi lattialta. Sisustukseen sopivan kuluneenpunaisia nekin, tottakai.
"Haluatko haastaa huonekaluni taisteluun?" mies kysyi leukaansa hieroen ja virnisti naiselle, mutta kyllä hän oikeasti tiesi kenelle kysymys oli osoitettu.
"En sinänsä. Juoksit melkoisen kovaa entiseksi aatelisnaiseksi ja uskon sinun taistelevan ihan mukiinmenevästi", Fred totesi oveen nojaten ja ponnisti sitten itsensä siitä matkaan. Spring oli siirtynyt keittiön ikkunan taakse aitauksessaan ja tiiraili siitä sisään, minne kaksikko oli oikein kadonnut. Fred käveli keittiöön ja naputteli keittiön ikkunaa jolloin tamma höristi korviaan ja käänsi päätään.
"Voimme me toki taistellakin, jos sitä meinasit."

[Kitty]

Evelyn

Tyttö naurahti miehen sanoille, juu kyllä hänellä taisi huumorintajua olla. Ja sitten hän jopa uskoi Even taistelevan mukiinmenevästi Se ei ollut ihan oikea sana siihen mitä neito koitti hakea.
Evelyn lähti seuraamaan miestä kun tuo suuntasi keittiön ikkunaa koputtelelmaan.
"Mukiinmenevästi... Minä taistelen loistavasti." Evelyn lisäsi ja kun mies vihdoin ehdotti kaksin taistelua, niin ei neidolla ollut mitään syytä kieltäytyä. Evelyn otti puukkonsa pois vyötäisiltä ja laski sen pöydälle. "Nyrkkitappelu, ei aseita jottei komea olemuksesi menisi aivan pilalle." Evelyn sanoi taas veikeästi virnistäen. Ei hän ehkä voittaisi, mutta hän kyllä pärjäisi tarpeeksi pitkään miestä vastaan.

[Agna]

Fred

Mies vilkaisi punatukkaista toinen kulma koholla. Hän katsoi tuota pitkään.
"Ja taidat olla aika vaatimatonkin?" Fred kysyi lopulta ja tuhahti loppuun pudistellen päätään. Naiset. Eivät häpeilleet esitellä mitään. Fred naureskeli jo omalle ajatukselleenkin ja kuunteli sitten Evelyniä, kuitenkin selin tähän.
"Vai että nyrkkitappelu, no, miksei", hän sanoi, kääntyi ja irroitti miekan vyöltään asettaen sen keittiötasolle poikittain, ettei se vain tippuisi. Hän otti valmiusasennon: vei toisen nyrkin poskelleen ja toisen otsansa kohdalle.
"Etkö muuten ole kuullut, ettei mies saa lyödä tyttöjä...?" Fred kysyi ja suuntasi ensimmäisen iskunsa, oikealla kädellä, tytön mahaan ja seuraavan sitävastaan vasemmalla kasvoihin.

[Kitty]

Evelyn

Mieskin otti aseet pois, sanoen sitten vielä ettei mies saisi tyttöä lyödä. Ennenkuin neiti kaikkitietävä siihen kuitenkaan kerkesi vastata niin tulikin ensimmäinen isku vastaan. Eve antoi sen osua, nyrkki pamahti hyvin jännitettyihin vatsalihaksiin ja isku kertoi ettei mies tainnut paljoa kaunistella.
Toinen isku oli tulossa kasvoihin mutta sen Eve väisti kääntäen ylävartalonsa sivuttain, siitä lähtikin kunnon vastaisku kohti miehen palleaa, siihen kun osuu niin se on ilmat pois. Sitten tulisi vasemmalla kyynärpäällä toisen kasvoihin, se tosin edellytti kääntymistä miehen "syliin".

[Agna]

Fred

Evelynin iskut oli suunnattu alavatsaan sekä kasvoihin. Pallean kohdille osuvan iskun Fred torjui kääntämällä ranteensa nyrkin tielle jolloin isku kolahti kyynärvarsiin ja kirpaisi tuntuvasti. Fred kumartui sen verran iskua tehdessään ettei Evelynin kyynerpää osunut häntä poskeen vaan otsaan, ja puolikkaan sekuntin mittaisesta pökerryksestä toivuttuaan Fred käytti naisen syliinkääntymistä edukseen ja hänen aikeenaan oli potkaista naista polvella selkään - ei kuitenkaan niin kovaa että tuon selkänikamat katkeaisivat ja mokoma rampautuisi - vaan sen verran että jossain tuntuisi. Sen jälkeen Fred yritti tarttua naista olkapäistä ja painaa tämän lattiaa vasten.

[Kitty]

Evelyn

Tyttö sai kummatkin iskut upotettua, tosin kumpikaan ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta osuivat kuitenkin. Pian tyttö tunsi selässään kuitenkin kipeän potkun ja sitten kädet olkapäillä. Neitokainen olisi varmaan muuten huutanut kivusta mutta hän tukahdutti sen puremalla huultaan. Eve tajusi nopeasti että mies koitti painaa hänet lattiaan, nopeasti neito potkaisi Frediä jalkaan, jos se osuisi kunnolla niin kaksikko rojahtaisi lattialle jolloin Evelynillä olisi parisekuntia aikaa ottaa tilanne taas haltuun.

[Agna]

Fred

Selkään tähdätty isku osui nappiin, mikä teki Fredistä hyvin voitonriemuisen. Iskun osumisen antama ilo kuitenkin loppui lyhyeen, kun Evelyn ei painunutkaan suosiolla lattiatasoon. Sen sijaan naikkonen potkaisi Frediä sääreen, ja tämä älähti kivusta tömähtäen lattialle. Hänen päänsä kopsahti vasten lattialankkuja, joista pölähti ilmaan aavistus pölyä. Päätä jomotti hetken, mutta vain hetken, ja senkin jomotuksen aikana Fred otti tavoitteekseen painaa Evelynin mahalleen lattialle, nousta tämän päälle istumaan ja taittaa toinen käsi selän taakse jotta tyttö olisi niinsanotusti lukossa ja Fred saisi toitotella voittoaan.

[Kitty]

Evelyn

Niinkuin neito oli toivonytkin niin sai hän miehen kaatumaan mukanaan. Kaksikko tömähti lattiaan ja huvittunut virne kohosi Even kasvoille. tyttö oli nopeasti nousemassa ylös jotta pääsisi taas niskan päälle, mutta Fred näytti tekevän samoin. Evelyn hoksasi että jos hän päätyisi selälleen Fredin alle olisi peli menetetty, joten nyt kyse olisi siitä kumpi olisi nopeampi.
"Älä edes ajattele !" Evelyn naurahti ja koitti sitten painaa Fredin selälleen lattialle.