Loputonta jaarittelua

Tämä kylän suosituin majatalo sijaitsee lähellä aukiota. Majatalosta löytyy huoneita niin suurille, kuin pienillekin matkaajille, jotka etsivät yöksi kattoa päänsä päälle. Hinnat ovat jokaisen kukkarolle suhteellisen sopivat. Majatalosta löytää myös yhden parhaimmista ruokailupaikoista, mitä kylällä on tarjota. Kaiken maailman matkaajien tarpeet on otettu huomioon ja majatalolla onkin aina jotain, jolla kestitä myös erikoisempia vieraita.

Valvoja: Crimson

Loputonta jaarittelua

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Elo 2011, 22:53

Varnefindon

Ja näin taas syksyn tehdessä tuloaan sateiset säät ylsivät Cryptillekin. Kun ulkona satoi kaatamalla ja tuuli heitteli märkiä lehtiä ympäriinsä ei siellä viitsinyt edes olla. Useat olivat tulleet Dúlin majataloon sadetta pitämään. Välillä jokunen poistuikin sateeseen ja lisää tuli likomärkinä sisälle. Vielä ei salamoinut tai ukkostanut, muttei olisi ihme jos sitäkin alkaisi tulla.

Varnefindon juoksi pitkin märkiä teitä suorinta tietä majataloon. Hän tuli ovesta sisään monen muun kanssa. Varnefindon ravisteli vedet pois lakistaan ja vaatteistaan.
"Juuri niin. Mikä mainio alku päivälle!" hän nurisi ja meni pöydän ääreen istumaan. Kynttilät loivat mukavan tunnelman sisätiloihin. Hän haki tiskiltä oluen ja meni takaisin pöytänsä ääreen istumaan. Hän hörppäsi oluttaan ja laski sitten mukin pöydälle. Kamalan pitkästyttävä päivä ainakin oli ollut, mutta kenties täältä löytyisi juttuseuraa?

//Ta-daa ja tervetuloa pelaamaan!
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 05 Elo 2011, 23:13

//jag är här ^^

Nion

Taas sadetta?, haltia ajatteli melkein jo kyllästyneenä. Taivas oli yhtä surullisen harmaa kuin pari viikkoa sitten ja vettä tuli yhä. Nion kiitti lykkyään, ettei tällä kertaa ollut ulkona kastumassa kuin mikäkin katukoira. Hän oli tullut majataloon viettämään aikaansa ja ehkä vähän juomaan jotakin. Tai sitten pelkästään lukemaan. Sitä hän teki liian usein. Meni paikkaan missä oli mahdollisuus vilkkaaseen sosiaaliseen kanssakäyntiin, mutta luki kuitenkin kirjaa omassa yksinäisessä nurkassaan. Tänään hän ei onneks kyennyt siihen, koska sateen yllättämiä haltioita lappasi joukkoina ovesta sisään, enemmän tai vähemmän kuivina. Majatalo täyttyi hetkessä säätä manaavista haltioista eikä siinä melussa viitsinyt lukea lainkaan. Nion sulki kirjansa ja lähti etsimään vaihteen vuoksi juttuseuraa. Hän vilkaisi nopeasti pöydät läpi ja lähes kaikilla oli jo seuralainen tai useampi. Paitsi yhdellä miehellä, jonka pöydällä lepäävä oluttuoppi tuntui kertovan kaiken sen hetken mielentilasta. Vaikka on vasta keskipäivä ei tätä kestä selvinpäin, Nion kuvitteli miehen ajatukset ja meni jokatapauksessa tämän luokse.
"Päivää", hän tervehti jättäen suosiolla "hyvää" pois. Tämä tuskin oli kovin hyvä päivä kenellekään. "Haittaako, jos liityn seuraan?" Nion kysyi asettaen kätensä vapaan tuolin selkänojan päälle. Kuin olettaen vastauksen olevan myönteinen.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Elo 2011, 23:41

Varnefindon

Varne vilkaisi edessään seisovaa miestä.
"Ziitä vain", hän sanoi myöntyvästi ja hörppäsi taas mukistaan olutta. Hän pyyhkäisi suutaan käteensä.
"Eikö olekkin upea zää?" Varnefindon kysyi sarkasmilla ja katsoi ympärillä olevia märkiä haltioita. Hänen hiuksensa olivat vieläkin märät, vaatteista puhumattakaan. Varnefindon otti lakkinsa päästä ja hinkkasi märkiä laseja hetken aikaa. Sitten hän asetti sen takaisin päähänsä.
"Ah, minä olen muuten Varnefindon", Varne esittäytyi nopeasti ja ojensi kätensä kättelyyn.
"Zinä woit kyllä kutsua minua Varneksi. Ehkä olet kuullut minusta ja zeikkailuistani", hän lisäsi vielä ja nosti jalkansa pöydälle. Kuraa levisi siihenkin ja hän nosti oluensa syliin.
"Tiedätkö mitä minulle tulee tästä zäästä mieleen?" Varnefindon kysyi ja joi taas mukistaan loputkin oluet pois. Hän laski tyhän mukin pöydälle ja venytteli käsiään.
"Tietysti yksi monista seikkailuistani lähellä ihmisten aluetta, zilloin oli zamanlainen zää kuin nyt", Varnefindon kertoi ja mietti että nyt voisi olla hyvä hetki kertoa koko tarina.

//Oho, en ehtinyt ees linkata sulle kun jo vastasit :D
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 06 Elo 2011, 11:21

//se oli sitä kuuluisaa päättelykykyä ;DD

Nion

Haltia nyökkäsi ja istuutui. Hänen korvaansa oli oitis särähtänyt haltian puhevika, mutta hän päätti olla piittaamatta siitä.
"Todellakin", Nion vastasi yhtä sarkastisesti kuin mies oli toteamuksensakin esittänyt. Haltia vastasi Varnefindoksi kutsutun haltian kättelyyn ja esitteli myöskin itsensä.
"Minä olen Nion", Nion kertoi. Hän oli huomannut, että lähes kaikilla Cryptin asukkailla oli jollain lailla pitkä tai siistin kuuloinen nimi. Nimi miestä myöten, haltia ajatteli, kun Varne mainitsi seikkailuistaan.
"Enpä ole tainnut", Nion pahoitteli ja otti hieman etäisyyttä Varnen kurasaappaista sekä tilasi varmuuden vuoksi tuopin olutta. Nion ei ollut kova juomamies, mutta tuoppi silloin tällöin saattoi maistua. Haltia otti mukavan asennon tuolissaan ja antoi Varnen kertoa tarinansa, joka alkoi perinteiseen tapaan kysymyksellä.
"Kenties jokin yksi suurista sankariteoistasi", Nion arveli aivan naulaan ja kantaan. Haltia piti kaikenlaisista tarinoista ja hän uskoi, että, jos Varne on yhtä reteä kertoja kuin miltä kuulostaakin, tästä saattaa tulla ihan hauskaakin.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 06 Elo 2011, 14:04

Varnefindon

Varnefindon aloitti tarinansa:
"Ze oli aiwan normaali päivä Aodhá järvellä. Zilloinkin zatoi kaatamalla. Olin ziellä aivan yksin", hän selitteli ja elehti käsillään sateesta ja järvestä.
"Minä tähyilin ympärilleni ihmisten waralta", Varnefindon madalsi ääntään ja otti tähyilyasennon laskien samalla jalkansa pois pöydältä.
"En nähnyt ihmisiä, mutta zamassa näin edessäni-", Varne sanoi ja nousi ylös tuolilta. Sitten hän loikkasi tuolinsa päälle seisomaan.
"Merihirwiön!" Varnefindon huudahti. Hän kuuli Mornan ääneen päässään: järvessä?!
"Zillä oli pitkät lonkerot ja wähintään kolme zuuta", hän jatkoi näyttelemistä tuolinsa päällä. Pari ulkopuolistakin henkilöä siirtyi katsomaan hänen näytöstään sivusilmällä.
"Ze hyökkäsi kimppuuni, mutta olin nopeampi!" Varne kertoi ja loikkasi nyt pöydän päälle seisomaan.
"Wäistin nopeasti zivulle. Ze hyökkäsi uudestaan ja minulla ei ollut asetta", Varnefindon sanoi ja oli mukamas ottavinaan maasta jotain.
"Otin ziiz oksan ja ryhdyin taisteluun!" hän kertoi ja rupesi tekemään pöydän päällä miekkailu liikkeitä.
"Pistö, wäistö ja zivallus!" Varnefindon huusi ja loikkasi alas pöydältä huitoen ilmaa. Osa sisällä olevista haltioista joutui hyppäämään sivuun.
"Zitten se nousi kokonaan pinnalle ja näin zen räpylämäiset jalat!" Varnefindon kertoi ja oli katsovinaan merihirviötä.
"Ze hyökkäsi zalaman nopeasti kimppuuni mutta tein nopean wäistön zivulle ja zurwaisin oksani zen zilmään!" Varne kertoi tarinaansa ja esitti mukana.
"Zen keltaisesta zilmästä purskahtivat weret ja ze zokeutui täysin!" Varnefindon kertoi ja veti käden ensin ylhäältä otsan kohdalle ja silmien edestä sivuun. Varnefindon oli kerännyt jo kiittettävästi huomiota esityksellään.
"Minä ziiz woitin sen. Enkä zen jälkeen nähnyt zitä enää koskaan", Varnefindon lopetti tarinansa kumarrukseen. Pari haltiaa rupesi sivuilla taputtamaan. Varnefindon palasi takaisin Nionin luokse.
"Zellainen oli minun zadekelizeikkailuni", hän lopetti hymyillen.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 06 Elo 2011, 14:29

Nion

Haltia kuunteli tarkkaavaisesti Varnen tarinaa ja esityksen edetessä Nion oli melko varma, että Varne valehteli. Yleensä tarinankertojat eivät näytelleet tarinaansa noin eloisasti ja näyttävästi, Nion ajatteli kylänsä tarinankertojia muistellen. Hän sai kuulla vain muutamia tarinoita, mutta kaikki kertojat olivat vain istuneet paikallaan koko tarinan ajan ja antaneet kuulijoiden mielikuvituksen hoitaa visuaalisen puolen. Nion huomasi Varnen esityksen vetäneen rutkasti väkeä lähettyville ja, puhui Varne totta tai ei, he näyttivät nauttivan esityksestä, joka loppui Varnen kumarrukseen ja muutamiin aplodeihin. Nion taputti myöskin.
"Vaikuttava kertomus", Nion kehui haltian tullessa takaisin. "Milloin tämä seikkailu tapahtui?" hän kysyi, odottaen kuitenkin melko ympäripyöreää vastausta.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 06 Elo 2011, 19:42

Varnefindon

Varnefindon meni hiljaiseksi. Milloinko? Oivoi... hän mietti ja puri huultaan. Viime viikkojen kuivat ja kuumat olot eivät oikein olleet hyvä ajankohta tälle keksitylle seikkailulle.
"Zilloin kerran", Varne vastasi lopulta ja heilautti kättään viattomasti ilmassa. Varnefindon tilasi toisenkin tuopin ja siirsi katseensa takaisin Nioniin. Hän pyöritti entistä tyhjää mukiaan.
"Onhan näitä toki lisääkin", Varnefindon totesi ja oli valmis aloittamaan uuden kertomuksen. Vähän suurenneltun version kenties, kuten ne kaikki. Varnefindon rykäisi nykkiään vasten ja kysyi Nionilta:
"Entäz zinä? Kai zinäkin jotain zeikkailuja olet kokenut?" Hän otti mukavan asennon tuoliltaan ja oli melkein valmis kuulemaan toisen tarinoita samalla kun yritti keksiä itselleen uuden vähän suurennetun seikkailun. Mitä sitten jos vähän muokaa rauhallista puistokävelyä suureksi seikkailuksi ihmisä vastaan? Saapahan ainakin vähän mainetta sitä kautta. Loppujen lopuksi kukaan ei voinut todistaa että hänen juttunsa eivät oleet totta. Kukaan ei ollut ollut paikalla näiden "seikkailujen" aikana paikalla.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 06 Elo 2011, 21:13

Nion

Arvelinkin, Nion ajatteli hymyillen. Tarina oli pelkkää potaskaa logosta lopputeksteihin. Varnella oli kuulemma lisääkin tarinoita ja se sai miehen aprikoimaan oliko niissä yhtä paljon totuutta kuin tässä ensimmäisessäkin. Nion vain nyökkäsi myötäilevästi, tarkoittaen, että Varne saisi kertoa uuden tarinan, tai valheen, milloin vain oli valmis.
Paitsi, että nyt taisi olla Nionin vuoro viihdyttää majatalon väkeä.
"No, minun seikkailuni eivät ole kyllä yhtä suuria kuin sinun", Nion naurahti ja vilkaisi Varnea merkitsevästi. "Mutta kokemisen arvoisia ne kyllä olivat." Nion mietti hetken aikaa kokemuksiaan Cryptissä ja harkitsi mitä kertoisi. Lopulta hän päätyi erääseen kohtaamiseen muuan erikoisen haltiapojan kanssa.
"Se taisi olla pari vuotta sitten", Nion aloitti ja nojautui eteenpäin pöytää vasten.
"...kun olin kävelemässä metsässä. Oli mukava kevätpäivä ja en odottanut kokevani silloin mitään tavanomaista poikkeavaa." Nion piti pienen tauon. Hyvää tarinaa ei saisi pilata hoppuilemalla, oli sanonut muuan iäkäs tarinankertoja Nionin kylässä.
"Toisin kuitenkin oli, sillä, kun saavuin suuren kallion juurelle näin sen luona jotain todella erikoista." Nion piti jälleen uuden tauon ja silmäili sivusilmällä kuulijoita, joita oli tullut vähän lisää, kun he tajusivat, että nyt oli taas viihdykettä tarjolla.
"Siellä oli nuori haltiapoika ja suuri musta peto", Nion töksäytti ja osa yleisöstä vaikutti hieman pettyneeltä. Siitä piittaamatta haltia jatkoi:
"Se ei aluksi vaikuttanut mitenkään oudolta, enkä minäkään ajatellut piitata siitä sen enempää, sillä poika vaikutti hallitsevan sitä outoa petoa." Nion heilautti kädellään ilmaa imitoiden sen haltia pojan liikkeitä.
"Tajusin sen viimeistään silloin, kun he huomasivat minut." Yleisön mielenkiinto kasvoi kertaheitolla sillä he arvelivat luvassa olevan taas taistelua. "Yhdellä käden heilautuksella", Nion heilautti kättään eteepäin, "se poika usutti petonsa kimppuuni! Ehdin juuri ja juuri vetää miekkani huotrasta pedon ja itseni väliin ja silloin tajusin, että se peto ei ollut mikään tavallinen peto." Nion kypsytti yleisöään hetken ennen kuin kertoi, mikä pedossa oli outoa. "Se tuoksui tuoreelta vereltä ja musteelta. Sillä hetkellä tajusin, että se ei pelkästään tuoksunut niiltä. Se koostui pelkästään verestä ja musteesta!" Kuulijat päästivät pieniä hämmästeleviä mutinoita, sillä verestä ja musteesta koostuva peto ei ollut mikään tavanomainen asia. Nion jatkoi: "Sain juuri ja juuri työnnettyä pedon kauemmas itsestäni ja heti, kun näin hetkeni tulleen minä pakenin!" Tämä herätti vielä enemmän hämmästäleviä ääniä. Miksi paeta nuorta poikaa vastaan, ihmeteltiin. Nion lopetti tarinansa siihen ja jätti jälkeensä paljon ihmetystä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 06 Elo 2011, 21:54

Varnefindon

Lieköhän tuokin keksinyt juttunsa? Varne mietti ja naruahti hitusen. Hän ei kuitenkaan aikonut osoittaa epäilyksiään.
"Hienoa, zinäpäz olet kummalisuuden nähnyt", hän totesi ja nyökytti päätään. Olut tarjoiltiin pöytään ja Varnefindon nyökkäsi tälle kiitokseksi.
"Mutta miksi pakenit?" hän kysyi ja joi kulauksen tuopistaan. Hän vilkaisi mukiaan. Olikohan tämä Nionin muki? Hän laski mukin takaisin pöydälle.
"Itse asiassa tuosta tuleekin mieleeni eräz toinenkin zeikkailu", Varnefindon aloitti taas ja iso osa majatalon porukasta siirsi jälleen katseensa mielenkiinnolla heihin päin. Varnefindon nousi ylös ja lähti kävelemään ympyrää. Kaikki seurasivat häntä katseellaan. Varnefindon teki liu'un eteenpäin ja aloitti:
"Zilloin oli tuulinen keli. Olin meren rannalla kävelemässä. Aallot olivat erittäin korkeat!" Varne oli taas kävelevinään rannalla.
"Zamassa huomasin vedessä, ziellä aaltojen keskellä, jotain", hän kertoi ja otti taas tähystysasennon.
"Ze oli nuori haltiatyttö vedessä. Hän oli ilmeisestikkin ollut vedessä uimassa kun myrsky oli alkanut", Varne kertoi ja sai yleisön kiinnostuksen kokonaan.
"Tyttö ei jaksanut uida", Varnefindon kertoi ja yritti näyttää surullisen epätoivoiselta.
"Hän oli hukkumaisillaan aaltojen keskelle", hän huokaisi ja hidasti kävelyään. Varnefindon pysähtyi kokonaan ja oli hiljaa. Yleisö odotti selvästikkin jatkoa.
"PADAM!" Varnefindon huudahti ja loikkasi pöydän päälle seisomaan. Hän jatkoi nopeasti kertomustaan:
"Loikkasin aaltojen zekaan pelastamaan tyttöä!" Varnefindon loikkasi pöydältä seuraavalle.
"Uin nopeasti tytön luokse ja autoin hänet rantaan!" Varnefindon selitti ja elehti samalla. Pöydän äärellä istuvien haltioiden piti varoa hänen ilmaa huitovia jalkojaan.
"Joz olisin ollut vähänkin myöhemmin paikalla tyttö olisi hukkunut", Varnefindon selitti. Hän loikkasi takaisin lattialle ja teki muodikkaan pyörähdyksen.
"Autoin tytön tämän kotiin ja zain hänen äidiltään kiitoksen", hän kertoi ja teki jälleen pyörähdyksiä ja eleitä.
"Ze oli minusta tarpeetonta. Puhdaz järkikin zanoo että ziinä vaiheessa kun näkee toisen hukkumassa pitää toimia", Varne totesi.
"Ziinä vaiheessa kun tytön äiti meinasi halata minua, niin pakenin paikalta", Varne sanoi loppuun ja teki jälleen kumarruksen jonka älkeen oli pakenevinaan tytön äitiä takaisin pöytänsä ääreen.
"Kiitoz!" Varnefindon lopetti ja sai kaikki taputtamaan. Hän käämntyi hengästyneenä Nionin puoleen.
"Zellainen uimari minäkin olen", hän totesi ja kuuli jälleen Mornan äänen: Ahaa. Kuten silloin kun melkein hukutit meidät molemmat!
"Oletko zinä ikinä pelastanut ketään hukkumiselta?" Varne kysyi.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 06 Elo 2011, 23:39

Nion

Yleisö ei lämmennyt Nionin tarinalle yhtä paljon kuin Varnen, mutta haltialle riitti tieto, että se ainakin oli todella tapahtunut. Toisin kuin Varnen tarinat.
"Miksikö pakenin?" Nion sanoi toistaen kysymyksen, johon moni muukin tahtoi saada vastauksen. Haltia piti jälleen kerran stradegisen tauon ennen kuin jatkoi.
"Tarvitsetko syyn pakenemiseen", Nion totesi kuin se olisi ollut maailman itsestäänselvin asia. Yleisön äänetön elehdintä tuntui huutavan KYLLÄ TARVITSET, HITTO SOIKOON, mutta Nion ei piitannut sillä Varne aloitti taas uuden tarinan, joka paljastui olevan yhtä epäuskottava kuin aiempikin kertomus. Nion mietti oliko majatalon vierailla yhtään järkeä päässä, kun he uskoivat noin vain Varnen sepustukset vai tahtoivatko he vain saada halpaa viihdettä. Nion arveli molempia. Varne alkoi udella Nionin sankaritekojen listan sisältöä ja haltia totesi sen kummempia aikailematta, että hän ei ole mikään sankari.
"Ja enpä ole ennen tuonkaltaiseen hengenpelastus tilanteeseen törmännytkään." Majatalon vieraat saattaisivat ehkä joutua todistamaan sellaista aika piankin, koska Varnen tarinat alkoivat lievästö sanottuna ottaa hermoon. Varsinkin Nionin estottomampi puoli tunsi suurta ärsytystä Varnen "muka-hienoista" sankariteoista, mikä oli sinänsä harvinaista. Yleensä Nionin aivojen estot poistaa vain liika urkkiminen menneisyyteen, mutta nyt näköjään myös valheet.
"Onkos sinulla muitakin näitä ´sankaritekoja´ tehtynä?" Nion uteli peittelemättä enää sen kummempia epäuskoisuuttaan.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 06 Elo 2011, 23:50

Varnefindon

Varne kuuli Nionin äänessä epäuskon epämiellyttävän sävyn. Hän luimisti toista korvaansa, toinen kun ei suostunut liikkumaan.
"Ihan vain ja zinulle tiedoksi, että tuo äskeinen oli tositarina", Varnefindon totesi ja hörppäsi kupistaan olutta.
"Ja kyllä. Minulla on näitä zankaritekoja. Ovat ne enemmän tai wähemmän zankarillisia" , hän totesi. Varnefindon ei kuitenkaan halunnut saada tappelua aikaan joten kohautti olkapäitään ja totesi hiljaa Nionille:
"Ensimmäinen juttuni saattoi olla vähän liioiteltu." Hän vilkaisi ympärilleen ja varmisti ettei kukaan ulkopuolinen ollut kuulut äskeistä. Hän naurahti hitusen ja sanoi vielä:
"Täälläkun on wälillä wähän waikea muuten tulla tutuksi." Varnefindon ei ollut mikään huomionkipeä mutta toisinaan oli kiva saada positiivistakin huomiota Mornan selkkausten jälkeen.
"Oletko muuten uusi täällä? En ole tainnut nähdä zinua ennen", hän vaihtoi puheenaihetta kuin veitsellä leikaten.
Viimeksi muokannut Lotdow päivämäärä 07 Elo 2011, 00:03, muokattu yhteensä 1 kerran
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 07 Elo 2011, 00:02

Nion

Nionin sarkasmivaihde alkoi pikku hiljaa napsua päälle, sillä hän totesi Varnen enemmän tai vähemmän sankarillisista teoista näin:
"Sitä en epäile hetkeäkään." Sarkasmia tihkuen totta kai. Enemmän tai vähemmän liioiteltuja myös. Sitä edes Varne ei kieltänyt. Nionin alkoi tehdä epätoivoisesti mieli olutta, mutta muistaessaan, että Varne oli jo ryystänyt jo hänen tuopistaa ja, että tässä tilassa aine, joka poistaa estoja, olisi aika huono juttu, joten Nion yritti vain kestää. Se oli kyllä aika vaikeaa, kun puheenaihe kääntyi häneen.
"Uusi?" Nion toisti sanaa maistellen. "Riippuu siitä miten määrittelet uuden. Minä olen asunut täällä kohta 10 vuotta, mutta olen kai niin pieni etten ole osunut sinun näköpiiriisi." Nion alkoi jo kirota itsekseen, että hänet oli vahingossa ajettu henkisesti melko ahtaalle. Täällä hän tuskin alkaisi riehumaan, mutta mies ei kuitenkaan ollut varma, mitä tulisi käymään, jos tässä tilanteessa hänellä napsahtaisi.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 07 Elo 2011, 00:19

Varnefindon

"Ahaa. No eipä zitten olla vaan tavattu", Varnefindon selitti ja huitaisi kädellään ilmaa.
"Tuo tarinasi oli muuten aika mielenkiintoinen. Miltä ze mustepeto ziiz tarkalleen ottaen näytti? Itse en ole zellaista ennen nähnytkään, olet warmaan ainut joka on zellaisen nähnyt. Paitsi ze poika ziellä tietty", Varne höpötti mielenkiinnolla. Hän ei halunnnut aloittaa tappelua nyt, joten yritti saada ilmeisesti hieman ärtyneen Nionin ja itsensä rauhoittumaan.
"Jaa-a. Joz nyt ei zataisi voisin käydä omenatarhassa", Varnefindon totesi ja vilkaisi ulos sateeseen vieressä olevasta ikkunasta. Ainakin kasvini kasvavat tämän sateen jälkeen Varne mietti ja laittoi pään kätensä päälle nojaamaan. Aivan. Saatoin muuten tappaa ne eilisyönä. Morna murahti vahingoniloisesti hänen mielessään. Varnefindon katsoi Nionia silmällään. Heidän ensimmäiset keskusteölut olivat olleet hieman hiiltyneitä, mutta kaipa tämä tilanne tästä rauhoittuisi. Kaikki muut olivatkin jo kääntäneet katseensa pois ja uskoivat että show oli ollut siinä. Tämä olisi nyt huonoin hetki Mornan saapumisille, kun hän olisi juuri saanut keskustelun rauhoittumaan.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 07 Elo 2011, 14:30

Nion

Ja ihan hyvä niin, Nion totesi mielessään. Muuten olisin saattanut nirhata sinut jo paljon aikaisemmin.
"Se mustapeto..." Nion aloitti, kun Varne alkoi siitä udella. "Se oli kettumainen, mutta yhtä iso kuin susi. Ja hampaat sillä oli kuin pahemmallakin lihansyöjällä. Se oli kai jonkinlainen kutsueläin, tosin on aika paha sanoa, koska tapahtumasta oli niin kauan ja ehdin nähdä heidät vain vilaukselta." Nion kysyi itseltään, miksi hän oli edes tullut Varnelle puhumaan, koska tämä näytti olevan loppujen lopuksi kiinnostunut vain itsestään. Omenatarhassa?
"No sadetta onkin piisannut viime aikoina", mies totesi ja päätti, että heti, kun sade loppuisi hän suuntaisi kotiin.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 07 Elo 2011, 14:56

Varnefindon

Yrityksestään huolimatta Varnefindon ei saanut keskustelua rauhoittumaan. Miksi minusta tuntuu etten pidä hänestä, eikä hän minusta? Varne mietti ja kurtisti kulmiaan. Hän vilkaisi pihalle ja rukoili sateen loppumista jotta voisi lähteä pois täältä.
"Loppuisit jo zade", Varnefindon murisi ja naputti sormillaan pöytää. Varne otti jälleen tekeilylakkinsa ja alkoi hinkata laseja kun ei muutakaan keksinyt. Hän yritti saada ajan kulumaan ilman minkäänlaista puhetta. Häntä ei kiinnostanut ja hän ei jaksanut puhua Nionille enää sanaakaan. Selvä, jos tuo ei halua ystävystyä niin ei sitten! Morna sihahti Varnen mielessä. Varnefindon kopautti otsaansa nyrkillä.
"Ole hiljaa!" hän sihahti ja sanoi heti perään: "Auts!"

//Hahmojemme välit alkavat valua kohti miinusta... Tässä kai pitäisi nyt keksiä jotain jännää pelastaakseen tilanne?
Lotdow
 

Seuraava

Paluu Dúlin Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron