Taikatemppuja

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Taikatemppuja

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Helmi 2008, 20:17

Ophelia

Ophelia käveli Tomtomin perässä pitkin synkähköjä katuja joissa ei muita ihmisiä juurikaan liikuskellut. Tämä oli hyvä, sillä se että Ophelia kuljeskeli nyt vihreä hame että vihreä viitta tämän päällä olisisi saattanut herättää ihmisten huomiota liikaakiin ja pahimmassa tapauksessa jooa väärää hälytystä. Kumpikaan ei sanoneet toisillensa vielä mitään, Ophelia mietti Blackiä joka oli jäänyt asuntoonsa odottamaan sitä että he palaisivat takaisin. Sitten Ophelia ajatteli Lilyä... Oliko tämä kunnossa? Ophelia ainakin toivoi niin, vaikka Aran varmaan olikin lukinnut tämän ylimpään torniin.
Nyt he olivat saapuneet metsään ja Ophelia oli tällä kertaa siellä täysin vapaaehtoisesti. Ophelia havahtui sormien napsautukseen ja samassa Tomtomin hullunkuriseen hatun päähän syttyi pieni sininen valopallo joka valaisikin tien ettei heidän tarvinnut kompastua jokaiseen puunjuureen mikä eteen tuli...

"E-en..." Ophelia vastasi ja kummasteli tämän kysymystä, jos he olisivat tienneet niin hehän olisivat lähteneet Lilyn ja Artin perään aikoja sitten. Ophelia kuunteli samalla kun käveli tämän perässä, joutuen nostelemaan jalkojansa ettei kompastunut niihin suurimpiin puunjuuriin jotka suorastaan yrittivät kampata tämän. Tämä selitti että tapa löytää haltijoiden kylään oli eksyminen? Tämä tosiaan selitti sen miksi Tomtom sanoi että tiesi ja että ei tiennyt missä haltijoiden kylä oli. Ophelia ei sanonut mitään, häntä epäilytti hieman vanhuksen sanat, mitä jos he joutuivat harhailemaan kauankin ennen kuin löytäisivät haltijoiden kylän?

Tomtom kertoi kuinka hän oli kerran eksynyt haltijoiden kylään, tavannut haltija kuningas Aranin ja kuinka mukava tämä oli... Ophelia pudisteli päätään, hänestä Aran ei ollut ollenkaan mukava. Ophelia tosin keskittyi nyt siihen mihin astui, metsäreitti ei ollut sieltä helpoimmasta päästä ja Opheliasta tuntui jo nyt että he olisivat eksyneet.
Ophelia katsahti maasta Tomtomiin tämän kysyessä että tunsiko tämä Arania. Opheliaa ei juuri nyt kylläkään huvittanut puhua koko haltijasta, joten huokasi syvään ja asteli taas yhden ilkeän näköisen juuren yli.
"Kyllä minä hänet tunnen. Mutta en valitettavasti niin hyvissä merkeissä mitä te." Ophelia aloitti.
"Aran on yrittänyt havitella Lilyä itsellensä jo kauan, välittämättä ollenkaan Lily omista tunteista... Kyllä, hän osaa puhua kunnioittavasti ja kyllä, hän on ruuan useampaankin otteeseen tarjonnut, mutta ei se hänestä vielä hyvää saatika mukavaa tee kaiken sen jälkeen mitä hän on Lilyä ahdistellut." Ophelia selitti Tomtomille näin alustavasti samalla kun kävelivät sinisen valon opastamana syvemmälle metikköön, olivatko he jo eksyneet?

//Lyhyt x'D//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Helmi 2008, 20:59

Tomtom

"hmm... vai niin, vai niin.. no, kaikista ei voi pitää" Tomtom sanoi ja pysähtyi hetkeksi.
Hän istahti kannolle ja hieraisi alaselkäänsä.
"voi voi voi.. vanhuus alkaa painamaan jo. huu, kylläpä ottaa voimille." Tomtom voivotteli itsekseen katsellessaan ympärilleen.
"Näyttää hyvältä.. minä ainakin olen jo totaalisesti hukassa.. nyt meidän pitää vain hetken aikaa harhailla täällä, mutta muista: Älä edes yritä löytää kylää" Tomtom sanoi, nousi ja jatkoi matkaa.
Kuulostihan se melkein mahdottomalta, koittaa löytää jotain, mutta olla etsimättä mitään... mutta niin se vain toimi.
Tomtom käveli pitkin metsiä melko pirteän oloisesti, nostellen kuikeloita jalkojaan korkealle eteensä, pitäen toistä kättään seläntakana ja toisella hän piti kiinni kävelykepistään.
Kului ehkä tunti.. tai sitten kaksi, Tomtom selitti Ophelialle kaikkea maan ja taivaan väliltä, kuten esimerkiksi tarinan siitä maaoravasta jolta hän oli aikoinaan pähkinöitä varastanut.. mikä kuulosti erittäin koomiselta, varsinkin se kohta kun Tomtom kertoi oravan hyökänneen hänen kimppuunsa.

"ja lopulta pääsin pakoon sitä oravaa hyppäämällä jokeen" Tomtom lopetti tarinansa ja pysähtyi.
"Perillä ollaan" Tomtom sanoi ja osoitti metsän siimeksestä näkyvää valoa kohti "kylä on tuolla ja kuten sanoin, olen täysin pihalla missä päin metsää olemme" Tomtom sanoi hymyillen ja lähti kävelemään kohti kylää.
Päästyään kylän reunalle, tomtom vilkaisi ympärilleen ja veti syvään henkeä.
"aaaaah, täällä ilma on aina raikkaampaa" Tomtom sanoi ja lähti kävelemään kohti linnaa.
Kaduilla ei ollut enää paljoakaan porukkaa, kaikki olivat jo kotonaan. Kadut hohtivat jälleen kaunista, sinertävää valoa joka valaisi kaikki kadut, jättämättä edes syrjäisimpiä kujia pimeiksi.
"hmm.. toivottavasti Aran on vielä hereillä. Tosin tuskin hän vielä nukkumassa on jos hänellä on naisseuraa" Tomtom sanoi naurahtaen ja iski silmäänsä Ophelialle.. joskus Tomtom osasi olla erittäin pervo.
Haltijat katselivat heitä ihmeissään, tosin Opheliaan ei kiinnitetty niin paljoa huomiota mitä hullunkurisesti pukeutuneeseen Tomoderuwixia.
"tosiaan.." Tomtom aloitti, nosti hihansa heilauttaen sitä hieman ja vetäisi sielä valkoisen naamarin. "Peitä kasvosi tällä, jos Aran kerran saattaa tuntea sinut.." Tomtom sanoi ja antoi naamari Ophelialle.

Naamari oli täysin valkoinen, silmien kohdalla oli aukot ja suuta ei ollut lainkaan, nenän kohdalla oli pienet hengitysaukot.
"Olisin tehnyt jotain iloisempaa.. mutta tuo näyttää jotenkin mystisemmältä" Tomtom sanoi katsellen eteenpäin.
Pian he saapuivatkin linnan porteille jossa vartijat pysäyttivät heidät. Tomtom esitteli itsensä ja kertoi Ophelian olevan hänen apurinsa.. tosin hän jätti sanomatta Ophelian nimen. Vartijat katsoivat hetken aikaa alaviistoon hymyilevää vanhusta, kunnes päästivät kaksikon ohitseen. He kävelivät kohti linnaa, sen ovista sisään ja saapuivatkin pian kuninkaan salin oville. Tomtom esitteli itsensä oven vieressä seisoville vartioille ja pyysi näitä ilmoittamaan Aranille tulostaan, toinen, nuorempi vartija lähtikin samantien ovesta sisään iloittamaan asiasta Aranille.
"No niin, no niin. Tämähän etenee mukavasti.. voi olla että jäämme tänne yöksi, toivottavasti se ei sinua haittaa" Tomtom sanoi Ophelialle pidellen molemmilla käsillään kiinni kävelykepistään.
Pian vartija tulikin takaisin ja ilmoitti että Aran ottaisi heidät vastaan.

// \o/ njää, ei se lyhyt ollu. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Helmi 2008, 22:23

Ophelia

Sitten Tomoderuwix pysähtyi ja istahti kannolle, Opheliakin pysähtyi ja jäi seisaalteen odottamaan kun Tomtom valitti selkäänsä... Vanhus parka, ei ihme jos ikä alkoi jo painaa ja olivathan he kävelleetkin jo tovin, tosin se ei tuntunut Opheliasta vielä missään.
Ophelia katseli ympärilleen, hänelläkään ei ollut mitään hajua missä he olivat. Ophelia katsahti Tomtomiin ja nyökkäsi, merkiksi siitä että ymmärsi, hänen ei siis saanut etsiä kylää... Se kuulosti mahdottomalta! Mutta Ophelia yritti tyhjentää mielensä ja lähti kävelemään taas Tomtomin perään, yrittäen keskittyä siihen että seurasi vain tätä eikä ajatellut edes haltijoiden kylää.
Tomtom tosin ei vaikuttanut enää yhtään väsyneeltä vaan liikkui melkein jopa niin energisesti että Ophelian oli lisättävä omaa vauhtiansa ettei olisi jäänyt jälkeen, sitten Tomtom alkoi kertomaan Ophelialle mitä hulvattovimpia juttuja maasta taivaaseen ja jopa sen tarinan kuinka Tomtom oli mennyt varastamaan maaoravalta sen pähkinöitä, mille Ophelia nauroi jopa ääneen aina sopivissa väleissä, se tosiaan auttoi häntä olemaan ajattelematta haltijoiden kylää.

Tomtom päätti tarinansa vielä kertomalla että oli paennut maaoravaa hyppäämällä jokeen ja Ophelia nauraa kikatti, tarina oli tosiaankin kuulemisen arvoinen. Sitten Tomtom pysähtyi ja Ophelia hiljeni ja katsahti vähän matkan päässä näkyvää valoa, oliko tuo kylä? Ophelia hymähti helpotuksesta, he tosiaan olivat löytäneet kylän, kuten Tomtom oli sanonutkin, heidän oli tarvinnut vain eksyä! Ophelia asteli Tomtomin perässä kylän reunalle ja Ophelia katseli ympärillensä, välittämättä siitä kuinka paljon raikkaampaa ilma haltijoiden kylässä oli, heidän piti löytää Lily! Kadut olivat lähes tyhjät, mitä nyt satunnainen haltija meni ohitse ja kiinnittivät huomiota hullunkuriseen vanhaan äijään, toisinkuin Opheliaan joka piilotti kasvonsa ja korvansa vihreään huppuun. Ophelia havahtui ajatuksistaan taas Tomtomin ääneen joka mietti että olisiko Aran vielä hereillä... Tosin tuota viimeistä virkettä Ophelia ei ehkä olisi niin halunnut kuulla ja katsoi Tomtomiin kuin homeinen leipä tämän iskiessä tälle silmää... Ophelia jatkoi vain matkaa, miettien nyt tosin itsekin että hakkasikohan Lily Arania nyt kuoliaaksi, se nimittäin oli yksi todennäköinen mahdollisuus, ajatellen sitä kuinka paljon Lilykin Arania vihasi.

Ophelia katsahti sitten Tomoderuwixeen joka heilautti nytten hihaansa ja pian tämän käteen ilmestyi ilmeetön, valkoinen naamari ja ojensi sitä nyt Ophelialle. Ophelia empi hetken ja otti sitten naamion vastaan, pyöritteli sitä hetken käsissään samalla kun Tomoderuwox puhui ja asetti naamarin lopulta kasvojensa eteen, nyt hänestä ei näkynyt juurikaan mitään tuntomerkkejä että Aran tunnistaisi tämän... Muuta kuin silmien väri joka nyt oli hyvin heikko syy Aranille alkaa mistään tätä epäilemään.
Pian he olivatkin jo linnan porteilla sillä Tomoderuwix tiesi sinne suoran tien ja nyt Tomtom esitti kuka hän oli ja esitti Ophelian olevan hänen apurinsa. Vartijat katsoivat heitä hetken aikaa ja Opheliaa hermostutti, mikä ei onneksi maskin takaa näkynyt sillä se olisi tehnyt heidät epäilyttäviksi heti ensikättelyssä ja lopulta vartijat päästivätkin heidät ohitsensa linnaan.
Ophelia seurasi hiljaa Tomtomia linnan ovista sisään, läpi käytävän jonka Ophelia oli kertaalleen aikaisemmin nähnyt, lopulta päätyen kuninkaan salin oville. Ophelian sydän tykytti, hän ei sisimmissään ollut uskonut että he olisivat päässeet näinkin pitkälle... Yksi vartioista lähti veimään viestiä Aranille heidän saapumisestaan ja Ophelia katsahti sitten Tomtomiin... Joutuisivatko he jäämään yöksikin? Ophelia ei asiaa kerennyt sen enempää ajattelemaan saatika kommentoimaan kunnes vartija jo palasikin, ilmoittaen että Aran ottaisi heidät vastaan...

//Jaaa ei vai!?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Helmi 2008, 22:46

Liite: http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... =2557#2557

Aran, Lily, Tomtom

Aran vilkaisi vartijaa joka tuli ilmoittamaan että Tomoderuwix ja tämän apulainen olivat saapuneet! Aran mietti hetken aikaa, kunnes napsautti sormiaan hymyillen.
"Aivan, herra Tomtom.. kutsu heidät sisään" Aran sanoi ja vartija poistui samantien hakemaan Tomtomin ja tämän apurin.
"Mennään, olen varma että tekin haluatte tavata hänet.." Aran sanoi kävellessään ovelle.
Totta puhuen, Lilyn mielenkiinto oli taas herännyt, tällä velholla oli erittäni hupaisan kuuloinen nimi, puhumattakaan lempinimestä jonka Aran oli sanonut, joten Lily lähti Aranin perään muitta mutkitta.. mutta silti miettien yhä, eläisikö hän muka pidempään mitä muut ihmiset? Ehkä Aran vain huijasi, niinhän?

"hyvä hyvä, tuleppas" Tomtom sanoi ja tapautti Opheliaa selkään ja astui sisään kuninkaan saliin.
Salissa ei ollut vielä ketään, mutta Tomtom käveli suoraan valtaistuimen eteen. Hän heilautti käsiään, tehden pienen ympyrä liikkeen niillä ja samassa hänen salkkunsa ilmestyi pienemmässä koossa ilmaan hänen eteensä, kunnes se suureni ja tipahti lattialle. Sen sisältä kuului kolinaa, räminää, lasin rikkoutumista ja muutama muu epämääräinen ääni, aivan kuin käkikello olisi äännähtänyt.
"hupsista.. siinä taisi mennä teekupit pilalle" Tomtom sanoi pyöritellen partaansa.
"muista nyt, jos puhut, älä puhu omalla äänelläsi, koita muuttaa sitä jotenkin. Jos näet prinsessaa, älä mitenkään ilmaise hänelle että se olet sinä, ties vaikka hän menisi möläyttämään sen ääneen.." Tomtom neuvoi ja samassa salin sivuovi aukesi.
"Aran! Poika kulta, sinä et ole sitten yhtään muuttunut" Tomtom huudahti nähdessään Aranin joka astui sisään saliin.
"Tomtom herra, mukava nähdä teitäkin." Aran sanoi ja.. kumarsi tälle?!
Lily katsoi ihmeissään kun Aran kumarsi vanhalle, hassusti pukeutuneelle, pienelle käppänälle.. mutta kai tähän oli erittäin hyvä syy.
Aran käveli tuolilleen ja Lily tämän lähettyville, mutta katseli tarkkaan tätä Tomtom nimistä velhoa ja hänen apuriaan jonka kasvot olivat peitetty maskiin.

"Onkos tämä sinun naisesi?" Tomtom kysyi vilkaisten Lilyyn joka olisi halunnut rääkäistä ettei todellakaan ollut Aranin lattia rätti.
"Tavallaan.. tässä on prinsessa Lily" Aran sanoi nyökäten Lilyä kohti.
"ei paha.. ei ollenkaan paha" Tomtom sanoi, riisui hattunsa ja käveli Lilyn luo, nappasi tämän toisen käden omaansa ja suuteli sitä, sen jälkeen peruutti ja kumarsi tälle.
"Velho Tomoderuwix, mutta neiti voi kutsua minua Tomtomiksi" Tomtom sanoi hymyillen ja peruutti takaisin Ophelian viereen.
"se on kyllä rouva nykyään.." Lily huomautti.
"Ai te olette jo naimisissa?" Tomtom esitti ettei tiennyt Lilyn olevan Blackin vaimo, sen jos Aran saisi tietää niin voisi olla ettei Tomtom enää olisi tervetullut.
"No tuo--"
"EI! Ei olla.." Lily rääkäisi keskeyttäen Aranin.
"hmm.. noh, tuo lienee pitkä tarina, jättäkäämme se myöhemmälle" Tomtom sanoi katsoen Arania ja Lilyä vuoronperään.
"Mutta, kukas tämä nuori herra on?" Tomtom kysyi vilkaisten kohti Aaronia.

// hyvinhän se meni >8DDDDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 11 Helmi 2008, 00:04

Ophelia, Aaron

Aaron katsahti sivusilmällä vartijaan joka oli tullut ovesta sisään ja ilmoittanut että jokin velho ja tämän apuri olisivat tulleet tapaamaan Arania... Tällä velholla oli todellakin outo nimi, liikaa erikoisia kirjaimia kuten kaksois vee ja äks. Aran vaikutti mitä ilmeisemmin tuntevan tämän velhon josta Aaron ei ollut koskaan itse kuullut ja nyt Aran sanoi vartijalle että menisi päästämään nämä sisälle... Aaron kohautti olkapäitään ja lähti näiden kahden perään tapaamaan tätä velhoa ja tämän apuria, miettiem ketä nämä ensinnäkin olivat ja mitä nämä linnassa tekivät... Tosin Aaronilla itselläkään ei ollut enää mitään syytä linnassa pysyä, mutta päätti roikkua mukana kun ei oltu hätistettykään.

Opheliaa jännitti, hänen sydänmensä pumppasi verta kahta kertaa nopeampaa sillä tiesi ettei saanut paljastua siksi ketä oikeasti oli tai Ophelia sai katua sitä että oli ikinä syntynyt. Hän myöskin pelkäsi möläyttävänsä oman nimensä tai sitä että Lily tunnistaisi hänet ja möläyttäisi sen itse... Ophelia nyökkäsi ja astui sisään kuninkaan saliin. Ketään ei näkynyt valoisassa salissa, Aran oli siis vasta tuloss mikä oli hyvä, Ophelia saisi vielä vähän aikaa varautua henkisesti, mutta kaikista eniten hän halusi nähdä Lilyn ja sen että tämä oli kunnossa. Ophelia kyllä tiesi ettei Aran Lilyä satuttaisi ja Lily osasi pistää hanttiin mikäli halusi joten periaatteessa Lilyllä ei pitäisi siis olla mitään hätää, mutta silt. He kävelivät valtaistuimen eteen ja Ophelia seurasi ilmeettömänä sitä kuinka Tomoderuwix heilautti kättänsä ilmassa ja pian, hyvin pienikokoinen laukku ilmestyi, suureni ja suorastaan räsähti lattialle.
Ophelia oli hetken aikaa ihmetellytkin minne velhon laukku oli kadonnut... Ja nyt laukku päästi mitä ihmeellisimpiä ääniä, räsähdyksiä ja kolinaa ja jopa käkikello joka kiekui aina tasatunnein.
"Hehee..." Ophelia naurahti vaivalloisesti kuullessaan että teekupit olisivat räsähtäneet rikki ja kuunteli sitten Tomtomin viime hetken neuvoja...

Ophelia nyökkäsi, hän siis joutuisi muuttamaan ääntänsä mikäli puhui ja hänen piti pysyä mahdollisimman sivussa ettei paljastuisi Lilylle saatika Aranille. Tosin, Ophelian teki hyvin kovasti mieli viittoa Lilylle salaa että se olisi hän, mutta Tomtom oli oikeassa, tämä saattaisi vahingossa paljastaa sen samantien kaikille. Sitten sivuovi avautui ja Ophelia kääntyi katsomaan ketä sieltä tuli ja näki Aranin, LILYN! Ja jonkun äreän näköisen nuoren haltija pojan jota Ophelia ei tuntenut...
Ophelia hymyili, vaikkei sitä maskin takana nähnytkään. Hän hymyili nähdessään Lilyn olevan kunnossa ja heti Opheliaan iskeytyi halu juosta tämän luokse ja halata ja jopa parkua, mutta ei voinut...

Aaron astui huoneeseen viimeisenä, taas nojaten päätänsä kämmeniin jotka tämä oli takaraivonsa taakse laittanut ja katsahti ketä salissa oikein oli. Ensimmäisenä Aaron näki vanhan käppänän huudahtavan nähdessään Aranin kun ei olisi nähnyt tätä sitten vuosisadan ja Aran tervehti tätä kohteliaasti ja jopa vaivautui kumartamaan tälle?! Mies näytti hassulta, suorastaan tyhmältä noissa vetimissä mitä tämä yllään piti, varsinkin tämä hattu ja mies muistutti Aaronin silmissä lähinnä nukkumattia kuin velhoa. Aran istuutui tuolille, prinsessa käveli tämän lähettyville ja Aaron ei valittanut vaan käveli näiden perässä ja jäi seisomaan prinsessan viereen ja toljotti eteensä, häntä jopa ehkä hieman kiinnosti tämä vanha käppänä, jos tämä nyt siis oli oikeasti velho. Sitten Aaron iski silmänsä tämän apuriin jonka kasvot olivat peitettynä valkoiseen, ilmeettömään maskiin, sirkuksestako nämä olivat?

Ophelia pysyi hiljaa ja pysyi Tomtomin vierellä, hoitaen apurin rooliansa ja seurasi katseellansa lähinnä Lilyä, vältellen taas Arania sillä hyvällä tämä ei tätä katsoisi.
'Ei todellakaan ole...' Ophelia mutisi mielessään Tomtomin kysymykselle, vaikka tiesikin että tämä esitti tietämätöntä. Sitten Ophelia mulkaisi Arania maskinsa takaa tämän kehdatessa vielä sanoa että Lily oli 'tavallaan' hänen naisensa. Sitten Aran esittikin Lilyn Tomoderuwixille, joka riisui hattunsa ja otti Lilyn käden omasa antoi tälle suukon, peruutti ja kumarsi ja esittäytyi vielä kaiken päälle, kunnes peruutti taas Ophelian luo ja Ophelia ei tiennyt mitä ajatella tästä, kuulosti nimittäin jo hetken siltä että vanhus olisi arvostellut Lilyn ulkonäköä...
Sitten Lily huomautti että olisi jo rouva mihin Ophelia hymyili ja Tomtom esitti taas tietämätönsä ja Aran oli taas eksymässä sille linjalle että Lily olisi hänen naisensa kunnes Lily rääkäisi ettei olisi ja Aaronin korvia vihloi.

Jälleen tarinointi sai jäädä myöhemmäksi mistä Ophelia oli tyytyväinen, häntä ei kauheasti tehnyt mieli kuulla kertausta tästä kaikesta hässäkästä ja olihan se vielä sen verran monimutkainenkin... Tosin siis, kyllä Tomtomkin suunnilleen ainakin tiesi mistä oli kyse, olihan Ophelia tälle asiaa hieman kertonutkin.
"tsk, nuori herra?" Aaron ajatteli ja katsoi miestä päästä varpaiseen, yhä epäillen että tämä olisi oikeasti velho. Black oli velho! Tällä oli mustakaapu ja sauvakin! Tällä äijän käppyrällä oli vain kävelykeppi kolmantena jalkana ja hassun näköinen laukku joka yhä sai äijän näyttämään saduissa esiintyvältä nukkumatilta.
"Aaron, puusepän poika." Aaron sanoi lopulta, häntä inhotti joutua esiintymään kaikille vastaan tuleville, aina sanomassa omaa nimeä toiselle ja mistä perheestä tuli, antisosiaallinen kun oli.
"Entä hän!?" Aaron sanoi ja osoitti nyt kohti Opheliaa joka seisoi Tomoderuwixen vierellä ja hätkähti nyt haltija pojan äkkinäistä kysymystä.
"Mikä tuli? Kai sinullakin nimi on? Anna tulla! Me kaikki muutkin sanoimme omamme." Aaron osoitti yhä ja vaati kuulla tämän valkomaskisen tytön nimen, miksi tämä pääsisi yhtään vähemmällä mitä hän?

Ophelia katsoi poikaa sanattomana, ei Ophelia puhua halunnut mutta oli se kai sitten pakko ellei mykkää alkanut esittämään.
"O-Olen..." Ophelia aloitti vaivalloisesti ja alkoi miettimään valenimeä.
"Hää? Ei oikein kuulu!" Aaron patisti tyttöä joka mutisi hänestä liian hiljaa.
"Olen!- Olen Elisa! Tomoderuwixen apuri..." Ophelia valehteli nimekseen Elisan, Lilyn äidin nimen, antaen edes JOTAIN viitettä siihen suuntaan ketä olisi, vaikka tuskin se mihinkään jodatti. Ophelian ääni oli myös pakostakin hennompi mitä normaalisti, johtuen suunnilleen hänen ikäisensä pojan puhuttelusta joka vaikutti myös hieman rauhattomalta... Ophelian sydän tykytti nyt kahta lujempaa joutuessaan puhumaan ja toivoi nyt että kaikki olisi mennyt läpi tähän asti niin Aranilta että Lilyltäkin.
"hmh" Aaron tuhahti ja asetti kätensä taas niskansa taakse ja vaihtoi painoa jalalta toiselle.

//X'DDD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Helmi 2008, 01:07

Aran, Lily, Tomtom, Art

Tomtom nosti kulmaansa kun Aaron esittäytyi, tämä oli siis puusepän poika.. Tomtom ajatteli jo kysyä, mitä puusepän poika teki kuninkaan seurassa, mutta ennen kuin hän kerkesi avaamaan suutaan, Aaron olikin jo vaatimassa Opheliaa kertomaan nimensä. Tomtom vilkaisi olkansa yli Opheliaan kun tämä aloitti vaisusti. Lily katseli tyttöä kuin aavetta, miltä hän näyttikin hieman valkoisen maskinsa kera. Elisa? Tytön nimi oli Elisa? Lily jäi hetkeksi miettimään asiaa, ei hän uskonut Elisan olevan haltijoiden nimi.. mutta kai nimetkin sitten levisivät, ellei tyttö sitten ollut ihminen...
"No niin, nyt kaikki tuntevat toisensa, ainakin jotenkuten" Tomtom sanoi hymyillen.
"tottahan tuo.. joten, mitä te täällä teette?" Aran kysyi Tomtomilta joka hymyili.
"Noh, kai muistat lupaukseni, joten tulin nyt vierailulle! Ihanaa eikö?" Tomtom sanoi ja nojautui kävelykeppiinsä molemmilla käsillään.
"Tietty, olenkin jo odottanut sinua.. kuinka kauan siitä onkaan? 20 vuotta?"
"Itseasiassa 40 vuotta, olet näemmä mennyt sekaisin laskuissa poika kulta" Tomtom sanoi.
"Niimpä näköjään, pahoitteluni.. ei sitä aina voi muistaa kun elää niin pitkään" Aran sanoi.
Lilyä häiritsi että tämä Tomtom sanoi Arania poika kullaksi, aivan kuin Aran olisi ollut tämän oma poika! Tosin, Lily kyttäsi yhä Elisaa.. tässä oli jotain tuttua, mutta Lily ei osannut sanoa mitä.

"ai niin.. tosiaan.." Tomtom aloitti ja avasi taas salkkunsa.
Hän suleksi taas vyötäröään myöten salkkuun, mutta hyppäsi pian kokonaan sisään! Lily katsoi silmät pyöreinä miestä joka juuri katosi laukkuunsa, eihän tuo ollut mahdollista! Aran ei näyttänyt tempusta hämmästyvän, vaan nousi ylös tuolilta ja käveli laukun viereen jääden katslemaan sen sisälle kädet seläntakana. Lopulta Tomtom tuli ylös laukaustaan, kavuten vaivanloisesti ylös ja siisti kaapuaan hieman päästyään lattialle seisomaan.
"Tässä" Tomtom sanoi ja ojensi Aranille suurehkon soittorasian.
"kiitos" Aran sanoi hymyillen ottaessaan vastaan soittorasian.

Soittorasia oli noin 20 senttiä halkaisialtaan, pyöreä ja hopeaa. Sen kannessa oli musta ruusun muotoinen kuvio. Lily katsoi kulmat koholla Arania, oliko tällä jokin soittorasia fetissi?
"tuota.." Lily aloitti vaisusti saaden Aranin ja Tomtomin vilkaisemaan häntä "Keräiletkö sinä soittorasioita?" Lily kysyi katsoen Araniin.. tämä oli ensimmäinen kerta tänään kun Lily kykeni kysymään Aranilta jotain nätisti, silkasta mielenkiinnosta.
"Kyllä.. Minulla on kokonainen huone täynnä soittorasioita" Aran kertoi kääntyen kohti Lilyä.
"Haluatko nähdä?" Aran kysyi kävellessään lähemmäksi.
"ehkä toisten.. nyt on aika myöhä.." Lily sanoi ja vilkaisi pihalle ikkunasta.

"tyttö puhuu asiaa" Tomtom huomautti Aranin seläntakana.
"totta.. te jäänette yöksi?" Aran kysyi Tomtomilta.
"mikäli se vain teidän korkeudellenne sopii" Tomtom sanoi hymyillen.
"totta kai.. Arathet! Nyt näyttää jo paremmalta" Aran huomautti nähdessään Artin astuvan saliin, tavallisissa vihreissä vaatteissaan.
Art oli hetken pihalla, keitä nämä olivat? Mutta nähdessään Tomtomin, hän tunnisti tämän heti ja hymyili.
"Muistat varmaan Arathetin" Aran sanoi Tomtomille Artin kävellessä heidän luokseen.
"tottahan toki, lahjakas poika" Tomtom sanoi.
"Mukava nähdä teitä" Art sanoi ja nyökkäsi Tomtomille.
"kuin myös kuin myös.. mutta nyt nukkumaan!" Tomtom sanoi vaihtaen puheenaihetta.
"Kyllä, Art näyttää teille huoneet" Aran sanoi ja vilkaisi Arttiin.
"Lilyn huone on minun huoneen vieressä, Tomtom ja hänen apurinsa saavat olla Lilyn huoneen toisella puolella.." Aran sanoi Artille telepaattisesti ja Art nyökkäsi tälle.
"Tulkaa, Lily myös" Art sanoi ja lähti kävelemään.
"Pa.. Elisa, otappa laukkuni" Tomtom sanoi lähtiessään kävelemään Artin perään.
Lily lähti näiden perään kiltisti, kitisemättä ollenkaan, hänen kävellessään Aranin ohi tämä toivotti Lilylle hyvää yötä, mutta Lily ei vastannut.. hän oli liian väsynyt ja kärttyisä toivottamaan hyvät yöt miehelle jota vihasi.

Nelikon poistuttua Aran kääntyi kohti Aaronia.
"no.. meinaatko mennä kotiisi? Vai haluatko sinäkin jäädä linnaan yöksi? Tavallaan olen sinulle kiitoksen velkaa, kun estit prinsessaa pakenemasta, ainakin niin ymmärsin Artin puheista" Aran sanoi kävellessään lähemmäksi Aaronia.

Art johdatti vieraat makuu huoneille ja pysähtyi Lilyn huoneen oven edessä.
"Sinä nukut täällä" Art sanoi avatessaan oven Lilylle.
"se on lukollinen..." Lily sanoi nähdessään oven jonka sai lukkoon ulkopuolelta.
"Niin on.. ja Aran nukkuu viereisessä huoneessa. Herra Tomtom ja hänen apurinsa saavat viereisen huoneiston." Art sanoi.
Lilyä ei yhtään miellyttänyt ajatus että joutuisi lukittuun huoneeseen ja että Aran nukkui viereisessä huoneessa, mutta eihän tämä seinien läpi päässyt, eihän?
"no.. hyvää yötä Herra Tomtom ja neiti Elisa.." Lily sanoi niiaten näille kahdelle ja meni huoneeseen, Artin sulkiessa oven hänen perässään.
"öitä prinsessa" Tomtom huokkasi vielä ennen kuin ovi sulkeutui ja lähti sitten Artin perässä seuraavalle ovelle.
"te nukutte täällä" Art sanoi ja avasi oven näille.
"voi harmi, se ei ole lukollinen." Tomtom sanoi vitsillä astuessaan sisään.
"Hyvää yötä teille molemmille... näemme varmaankin huomenna" Art sanoi ovelta ja poistui jättäen nämä kaksi keskenään.

Heidän huoneessaan oli kaksi makuuhuonetta, oleskelu huone ja peseytymis huone.
"Noh, nyt sitten nukkumaan!" Tomtom sanoi ja napsautti sormiaan.
Hänen ympärilleen nousi punainen kangas, mikä laskeutui yhtä nopeasti mitä oli ilmestynytkin ja kun kangas oli laskeutunut, Tomtomilla oli päällään sini valko raidallinen pyjama, päässään yö myssy ja jaloissaan tohvelit.
"En nyt jaksa pahemmin keskustella, käykäämme siis nukkumaan ja huomenna teemme suunnite... ZzzZZzzzzz..." Tomtom nukahti pystyyn.
Hetken hän seisoi kuorsaten paikallaan, kunnes lähti unissaan kävelemään kohti makuuhuoneen ovea, törmäten ensin oveen, avasi sen ja poistui omaan huoneeseensa.

// jooh.. nyt vois pitää tauon taas :'DD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 11 Helmi 2008, 19:41

Ophelia, Aaron

Ophelia tarkkaili kaikkia kolmea varoen, ketään ei näyttänyt epäilevän mitään, onneksi. Sitten Tomtom avasikin taas keskustelun ja Aran kysyikin lopulta että mitä nämä täällä sitten loppujen lopuksi tekivät. Sitten Tomtom muistutti Arania tämän lupauksesta että tulisi kohteliaisuudeksi ja kiitokseksi vielä käymään ja tässähän tämän nyt oli, näin apurin kera. Ophelia, tai Elisa, keneksi häntä sitten luultiinkaan seisoi vain paikallaan Tomtomin vierellä ja vilkuili lattian rajaa, tilanne oli pelottvava, mutta maski jonka hän oli Tomtomilta saanut oli nyt hyvinkin paljon hyödyksi, siinä Ophelia näytti ilmeettömältä, ei niin keltään. Ophelia huomasi myös Lilyn kyttäyksen ja Ophelia olisi halunnut muodostaa sanoja Lilylle, esimerkiksi että 'ole hiljaa' ja 'me tulimme hakemaan sinut', mikä taas olisi ollut liian riskialtista eikä maskissa ollut suutakaan. Tomtom ja Aran puhuivat sillävälin keskenään siitä, että kuinka kauan siitä oli kun nämä olivat viimeksi tavanneet ja Aaron alkoi jo tossiaan kyllästyä, mitä hän täällä vielä teki?

Sitten Ophelia katsahti Tomtomiin joka ilmeisesti muisti jotakin näin yllättäen ja avasi taas salkkunsa, sukeltaen sen sisuksiin taas vyötäröön asti, kunnes katosi laukkuun kokonaan! Ophelia katsoi silmät pyöreinä laukkua jonne Tomoderuwix oli kadonnut, tosin oliko tuo nyt enää mikään ihme kun laukusta ja sen pohjattomuudesta jo tiesikin. Aaron katseli puolestaan muualle, hänen katseensa harhaili pitkin katonrajaa eikä edes huomannut Tomoderuwixen sukellusta laukkuun. Aaron tosin katsahti näihin taas kyllästyneesti ja näki Tomtomin ojentavan suurehkoa, posliinista helyrasiaa Aranille... Heidän kuninkaalla oli siis huono naismaku, tämä oli vainoharhainen ja keräsi vielä naisellista krääsää... Ja haltijat pitävät häntä outona? Ophelia oli puolestaan yllättynyt nähdessään soittorasian! Se oli pyöreä ja hopeinen ja siinä oli mustanruusun kuvio.

Ophelia katsahti sitten vaisusti soittorasiasta Lilyyn joka kohta kysyi että keräilikö tämä soittorasioita? Aaron veti puolestaan 'arvasinpas'-linjaa ja katsoi ilmeettömänä Aranin käsissä olevaa soittorasiaa kun tämä käveli Lilyä kohti jonka vieressä Aaron melkein seisoikin ja katsahti sitten ulos ikkunasta Lilyn sanoessa että olisi myöhä... Aaronin äiti oli kyllä nyt vähintään tappamassa tämän... Hän oli ensinnäkin karannut kotoa luvatta, tai no kai sitä luvatta yleensä karattiinkin ja rikkonut vielä tynnyrin siinä samassa niin että häntäluu oli vähällä murtua ja nyt tämän oli järkevintä odottaa että tämän äiti menisi nukkumaan ennenkuin ilmestyisi taas kotiin, torujen välttämiseksi tietenkin. Opheliasta Aran meni liian lähelle Lilyä... Mutta ei voinut kuin mulkoilla tätä maskinsa takaa ja katsahti pienesti myöskin ikkunaan päin nähdäkseen kuinka myöhä oikeastaan oli...

Ophelia käänsi päänsä takaisin Tomtomiin ja Aaron katsoi Elisa nimistä tyttöä jonka käytös oli hänestä vähän liian outoa. Tämän pää nuokkui, tämä säpsähteli vähän väliä takaisin todellisuuteen ja oli katsahtanut ulos kuin ihmissusi joka olisi pelännyt täysikuun ilmestymistä taivaalle ja oli hirvittävän hiljainen. No eipähän rääkynyt, kuten Lily vielä hetki sitten, Aaronin korvia särki yhä... Ophelia tarkkaili hilja, he siis joutuisivat jäämään yöksi? Asia ei käynytkään niin nopeasti miten Ophelia oli aluksi kuvitellut... Tosin heillä ei ollut edes suunnitelmaa. Hän oli nyt Elisa, Tomoderuwixen apuri, eikä Lily tiennyt kuka hän oli mikä tuntui tavallaan kurjalta, mutta sille ei nyt voinut mitään, ainakaan vielä.
Aaronin pää kääntyi laiskasti ovelle päin, kuin taas Ophelian pää kääntyi hyvinkin nopeasti kuullessaan Arathetin nimen mainittavan.
"Nonni!" Aaron naurahti, tavallaan... Arathet oli käynyt vaihtamassa vaatteet ja näytti jälleen omalta haltija itseltään, tämä oli nimittäin näyttänyt lähes naurettavalta ihmisten vaatteissa. Ophelia ei tämän vaatetukseen huomiota kiinnittänyt, tämä haltija oli vienyt Lilyn tuosta vain, ilman minkäänlaisia omantunnon tuskia siitä, että Lily ja Ophelia olivat pelastaneet tämän surkean sielun jäämästä köyden jatkoksi..! Tai siis hengen, sielun kohtalostahan päätti se joka oli ihmisten yläpuolella.

Tomtom tunsi myöskin Arathetin kaikesta päätellen ja Arathet tunsi Tomtomin. Sitten Tomtom otti jälleen puheeksi nukkumaan menemisen ja Aran pyysikin jo Artia näyttämään näille näiden huoneet. Art lähtikin sitten näyttämään tietä ja Tomtom pyysi pa... Siis Elisaa kantamaan tämän laukun ja Ophelia nyökkäsi tajutessaan tämän ja otti molemmin käsin laukun kahvasta kiinni ja sai pian huomata että laukku painoi kuin synti!
Ophelia pinnisti ja melkein raahasi laukkua käsissään ja seurasi muita, näin Artin opastamana makuuhuoneille jossa he seuraavan yön sitten viettäisi.

Aaron jäi puolestaan paikalleen ja katseli muiden menoa kulma koholla ja käänsi päänsä sitten Araniin joka kysyi että halusiko tämäkin jäädä linnan yöksi.
"tsh, en. Minä menen kotiin, mutta jos välttämättä kiittää haluat niin saatan harkita asiaa kun tarjoat kenraalin paikkaa armeijassa." Aaron sanoi ja lähti kävelemään ovelle, sanoen yhä sanottavaansa ja olikin pian poistunut salista sen enempää asiasta välittämättä.

Ophelia kantoi yhä laukkua, ihmetellen miten Tomtomin kaltainen vanha ihminen oikein laukkua jaksoi ympäriinsä raijata? Tosin, tämä vanha mies oli kyllä aika energinen ikäisekseen ja tämähän teki laukulle myöskin katoamistempun kun ei sitä tarvinnut... He pysähtyivät ensin Lilyn huoneelle ja Ophelia yritti näiden kahden takaa tiirailla huoneen sisään, syystä taikka toisesta. Aranin huone olisi Lilyn huoneen toisella puolella ja Ophelian että Tomoderuwixen huone taas toisella puolella. Ophelia oli jo hetken aikaa ajatellut että olisi mennyt Lilyn huoneeseen yön aikana, selittämään mitä he täällä tekivät ja sen että tämä pysyisi juonessa mukana... Mutta Lilyn huoneessa oli lukko, Ophelia ei sinne niin vain pääsisi ja Aranin huone olisi tämän vierellä, mikä teki jopa puhumisesta liian vaarallista.
'Hyvää yötä Lily...' Ophelia ei voinut sano sitä ääneen... Hänen piti ehkä vielä totutella siihen että häntä kutsuttiin Elisaksi, siihen että jopa Lily ei häntä juuri nyt tuntenut vaikka Ophelia tämän taas tunsikin.
Sitten Art näytti Tomtomille ja Ophelialle näiden yhteisen huoneen, joka oli tosin isompi, kolmen huoneen huoneisto johon kuului vielä peseytymishuone.

Ophelia ei vastannut Artillekaan, tältä tämä hyviä öitä vähiten kaipasi. Ophelia katseli ympärilleen ja Tomtom oli jo heti valmis menemään nukkumaan. Ophelia katsahti tähän, eikä tiennyt pitäisikö olla yllättynyt punaisesta kankaasta joka oli hävinnyt yhtä nopeasti kuin oli tullutkin... Tomtom ei ehtinyt myöskään johdattamaan lausettansa loppuun kun tämä jo nukahti pystyyn ja lähti kävelemään unissaan kohti omaa huonettaan, törmäsi oven oveen saaden Ophelian pelästymään että tätä olisi sattunut, mutta tämä vain jatkoi menoaan ja pian Ophelia seisoikin yksinään yleistilan huoneen oven edessä.
Ophelia huokaisi ja katsahti ulos suuresta ikkunasta josta kuu paistoikin sisään mukavasti, tehden kaiken kalpeaksi ja sinertäväksi. Ophelia laski huppunsa, heilautti hiuksiaan pariin otteeseen ja otti maskin kasvoiltansa pois, jäi seisomaan hetkeksi ja tuijotti tyhjyyteen.
Lily oli kunnossa... Ophelia ei ollut paljastanut vielä itseään... Kaikki tuo oli hyvä, mutta mitä tästä eteenpäin? Ophelia joutuisi peittämään kasvonsa maskiin niin ettei hänen paras ystävänsä tunnistaisi häntä ja heidän piti saada jonkinlainen suunnitelma kasaan, tästä ei niin helpolla päästykään.

Ophelia huokaisi syvään, katsahti ikkunalle ja käveli sen luokse, heittäen maskin nojatuolille samalla ja katsahti lammelle. Lammen yllä liikkui tulikärpäsiä... Tai jotain muuta sinne päin, näky oli jokatapauksessa kaunis, mikä ei Opheliaa niinkään ilahduttanut, hän tunsi itsenä poissa olevaksi juuri nyt.
Ophelia kurkoitti varpailleen, ylettyäkseen ikkunan lukkoon jonka sai auki helposti. Juuri nyt Ophelia tarvitsi raikasta ilmaa enemmän kuin mitään muuta.
"Onnistui..." Ophelia sanoi hiljaa sadessaan lukon auki ja avasi suuret ikkunat niin että viileä tuulahdus pääsi hänen kasvoillensa, nenänreijistä hengittäminen oli kaukana oikeasta hengittämisestä. Tuntui myös hyvältä ettei ikkuna ollut teljetty kuten aikaisemmin Ophelian ollessa linnassa.
Ketään ei näkynyt... Hyvä, Ophelia halusi tuulettaa kasvojaan ja väsyneitä, ehkä hieman kosteita silmiää rauhassa vielä vähän aikaa ennenkuin menisi nukkumaan.

Ophelia meni lopulta huoneeseensa, sulkien ensin ikkunan ja riisuutui nyt vihreästä mekosta että viitasta ja kömpi sänkyynsä, painoi pään tyynyyn ja tuijotti kattoon. Lily olisi varmaankin seinän toisella puolella... Mekko ja viitta olivat siististi viikattuna Ophelian sängyn viereen ja maskikin oli asetettu näiden vierelle, ehkä huomenna he pääsisivät asioissa eteenpäin, niin Ophelia ainakin toivoi ja vaikka ei, Ophelia aikoi silti viestittää Lilylle jotenkuten sen että kuka oikeasti oli ja kertoa sen että he olivat tulleet hakemaan tämän ja vielä niin ettei kukaan ulkopuolinen saisi asiasta tietää...

//NO ÄLÄ!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Helmi 2008, 21:00

Aran, Lily, Tomtom, Art

Aran naurahti kevyesti Aaronin toiveelle, pojalla taisi olla ruuvit löysällä. Sen enempiä keskustelematta Aaron poistui paikalta ja Aran jäi vielä hetkeksi saliinsa. Aran meni takaisin parvekkeelle, nojautui kaiteenseen ja katseli kaukaisuuteen, tähtiä ja kuuta. Kaikki oli tapahtunut ehkä hieman nopeaa ja nyt Aranin piti selvitellä ajatuksiaan.. Lily oli täällä: Hyvä, Tomtom oli täällä: Hyvä, Art oli täällä: Hyvä.. Tomtomin apuri? Aran ei tiennyt kuka tämä nuori tyttö oli, mutta aikoi ottaa selvää.. jos tämä nyt alun alkaen tyttö oli. Aran aukaisi soittorasian ja alkoi kuunnella sen ehkä hieman surullista melodiaa, sulki silmänsä ja selvitti ajatuksiaan. Art saapui takaisin Aranin luo ja käveli hiljaa tämän viereen.
"Olit sanomassa jotain?" Aran kysyi Artilta pitäen silmänsä yhä kiinni.. hänen ei tarvinnut edes avata niitä, tietääkseen kuka hänen vierellään seisoi.
"Milloin?" Art kysyi katsellen taivaalle.
"Kun pidensin Lilyn ikää" Aran sanoi aukaisten silmänsä ja käänsi katseensa Arttiin.
"no.. en ole aivan varma, oliko se aivan viisas päätös?" Art sanoi hetken mietittyään.
"Minusta oli.. enkä kadu sitä yhtään" Aran sanoi eikä Art tämän päätöstä enää uhmannut, se oli Aranin asia.
"Entä sinä sitten? Olit sanomassa jotain kun tuijotimme ikkunaan.." Art kysyi vuorostaan.
"Se on herännyt.. Lounatuuli... se lohikäärme jonka kanssa minulla on sopimus" Aran sanoi katsellen eteensä.
Art ei sanonut mitään, hän oli kuullut Lounatuulesta, mutta ei koskaan tavannut tätä.. aika näyttää tulevatko he tapaamaankaan koskaan.
"Mutta nyt.. kuten Tomtom sanoi, on jo myöhä. Mennään nukkumaan niin jutellaan huomenna" Aran sanoi ja suoristi selkänsä.
"Onko selkäsi enää kipeä?" Aran kysyi heidän kävellessään kohti ovea.
"Ei.. kyllä se tästä" Art sanoi hymyillen.
Lopulta nämä kaksi toivottivat toisilleen hyvää yötä ja lähtivät kohti omia huoneitaan.

Lily ravasi ympyrää huoneessaan, eläisikö tämä muka pidempään nyt?! Ei varmana, Aranin täytyi huijata.. tosin.. silloin kun Aran oli häntä koskettanut, Lily oli tuntenut sisällään valtavan energian ja lämmön, joka muuttui pian kylmyydeksi ja Aranin irroittaessaan otteensa hänestä, Lily oli nähnyt pelkkää pimeyttä hetken.. ehkä se oli vain taikatemppu, niinhän? Lopulta hän istui sängyn reunalle ja pötkähti makuulleen, katsellen kattoon. Hän halusi kotiin nukkumaan Blackin luo.. Lily jo kerkesi ajattelemaan että Black olisi tällä hetkellä hyppimässä pitkin metsää hänen perässään.. mikä ei kyllä olisi ihme. Miten Anemone tulisi suhtautumaan, jos hän ei koskaan palaisi? Taikka Ophelia? Sen jälkeen.. Ophelia olisi vain papitar.. jolla ei periaatteessa ollut mitään virkaa hovissa. Lily kurotti sängyn päähän ja nappasi tyynyn käsiinsä ja halasi tätä taas. Hän oli jälleen lähellä ruveta itkemään, mutta kasasi itsensä, ei itku tähän asiaan auttanut. Lilylle tuli olo että joku katseli häntä... Hän ponnisti ylös istumaan ja näki hahmon istuvan huoneen nojatuolissa, mutta näki tästä vain ääriviivat. Lily halsi tyynyä yhä lujempaa ja tuijotti tuolilla istuvaa henkilöä.

"Voisi olla mukavampi nukkua yö asussa kuin arki asussa" Aran huomautti nojatuolista nostane toisen jalkansa toisen päälle... ja sai samantien tyynyn kasvoihinsa.
"SENKIN PERVO!!" Lily huusi ja nousi ylös sängyltä.
"älähän nyt, enhän minä mitään ole teh--"
"ETKÖ?! Mutta ajattelit! Mitä jos oikeasti olisi alkanut vaihtamaan vaatteita täällä ja sinä vain istut siinä kuin tatti sateessa! Eikä minulla ole edes yö pukua.. ja miten ihmeessä sinä pääsit sisälle?!" Lily paasasi kävellessään hieman lähemmäksi, nähdäkseen Aranin kasvot.
"Siksi toinkin sinulle tämän" Aran sanoi ja heitti Lilylle valkoisen, pitkän yö asun, jossa oli lyhyet hihat.
"Mutta en siltikään ole vaihtamassa tätä sinun edessäsi!.. etkä vastannut, miten pääsit sisään?" Lily sanoi pitäessään asua sylissään.
"Se on salaisuus.." Aran sanoi, nousi ylös ja oli silmänräpäyksessä aivan Lilyn edessä ja suuteli tätä hellästi otsalle "Hyvää yötä prinsessa" Aran sanoi, käveli ovelle ja poistui lukiten oven perässään.

Lily seisoi paikallaan sanomatta mitään ja tuijotti tuoliin missä Aran juuri oli istunut.. mitä hittoa juuri tapahtui?! No.. Lily ei sitä jäänyt miettimään, hän katseli yöpukua hetken, puki sen päälleen ja sujahti peiton alle nukahtaen melkein samantien.
Aran oli hereillä vileä hetken, kuunnellen uuden soittorasian melodiaa muutaman kerran läpi, kunnes painui pehkuihin.

// Mainoskatko... AAMU! //

Tomtom istui oleskeluhuoneen tuolilla lueskellen vanhaa kääröä, hänellä oli jo päivä vaatteet päällä ja päässään hänellä oli suurehkot, pyöreät silmälasit jotka saivat hänen silmänsä näyttämään suuremmilta. Hän hyräili merirosvojen juomalauluja samalla kun heilutteli luisevia jalkojaan ilmassa. Hän oli yön aikana miettinyt suunnitelmia, mutta ei ollut vielä keksinyt aukotonta versiota. Nyt hän odotteli että papitar heräisi, jotta voisi keskustella tämän kanssa.

Lily avasi silmänsä hitaasti, mutta nousi salamannopeasti ylös vilkaisten ympärilleen, ettei Aran ollut huoneessa. Ja eihän tämä ollutkaan.. mutta nojatuolissa oli juhlavahko vihreä mekko.. ja Lilyn tuttu, turvallinen, punainen mekko oli viety pois.. sekös pisti Lilyn sapen kiehumaan, hän halusi juuri sen punaisen! Mutta, nyt ei ollut vaihtoehtoa, joten hän puki kiltisti vihreän mekon päälleen.
Mekossa oli pussimaiset hihat, jotka päättyivät jo kyynärpään yläpuolelle, se oli kireä muuten, mutta hihat olivat löysät ja lantiosta alaspäin se lähti levenemään yllättävän jyrkästi. Lantion kohdalla oli hopeinen, ohut ketju jossa roikkui pieniä lehdenmuotoisia koruja. Hihat olivat lähes valkoiset, niissä näkyi kuitenkin pieni vihreä vivahde, muu osa mekosta oli vihreää.
Lily katseli itseään hetken aikaa peilistä.. ja tajusi nyt miltä Artista saattoi tuntua kun tämä joutui pukemaan ihmisten vaatteita.
Lily vilkaisi seinään, jonka takana olisi velho Tomtomin ja Elisa neidin huone. Lily käveli seinän viereen ja painoi korvansa siihen, koittaen kuulla jotain seinän läpi.. mikä tuntui lähes mahdottomalta.

Aran oli herännyt jo aikoja sitten ja oli juuri nyt Artin kanssa setvimässä asioita. Tosin pian Aran pyysi Arttia lähtemään huolehtimaan vieraista, Aran kyllä pärjäisi kokouksissa ilman Arttia, joten tämä lähti kiltisti kävelemään kohti näiden makuuhuoneita.

// tauko X_X käsi kramppaa!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 11 Helmi 2008, 22:26

Ophelia

Ophelia oli nukahtanut varmaankin heti saatuaan päänsä tyynyyn. Näin Ophelia ainakin kuvitteli asian olevan, nimittäin ei muistanut että olisi joutunut kauaakin hyörimään ja kyörimään ennenkuin oli jo nukahtanut. Ophelia ei muistanut nähneensä myöskään minkäänlaista unta... Nyt Ophelia istui sängyssä ja huomasi nyt vihreän sävystyksen joka huonetta valtasi.. Sitä ei ollut pimemällä niinkään huomannut. Ophelia istui vielä hetken, jalat peitettynä yhä peittoon ja kädet peiton päällä, he olivat yhä haltijoiden kylällä? Ophelian aivot kävivät nyt jostain syystä hitaalla... Oli aivan hiljaista, verhot olivat ikkunoiden edessä niin ettei valo päässyt sisään, joten heti kun Ophelia nousi ylös sängyltä, hän suuntasi ikkunoille, tarttui verhoihin ja pysähtyi... Ehkä hänen kantaisi pukeutua ensin? Varsinkin maski.

Ophelia asteli penkin luokse jossa vihreä hame, viitta ja valkoinen maski odottivat häntä kiltisti viikattuna. Ophelia otti vihreän hameen käteensä, puki sen ylleen, otti viitan ja puki senkin ja otti maskin käteensä ja pysähtyi... Hänen oli pakko. Ophelia käveli peilille ja näki itsensä ensimmäistä kertaa tässä vihreässä hameessa, se näytti kieltämättä hieman oudolta, mutta se ei Opheliaa juurikaan haitannut. Sitten Ophelia nosti hupun päänsä päälle, jotta se peittäisi hänen korvansa ja asetti ilmeettömän maskin kasvojensa päälle ja katsoi itseään peilistä. Hän ei tiennyt olisiko pitänyt vain nauraa vai jatkaa tuijotusta, hän ei näyttänyt YHTÄÄN itseltään! Mutta tässä tapauksessa se oli hyvä juttu. Ophelia riisui maskin ja hupun päänsä päältä, hänen ei tarvinnut kasvojansa peittää nyt ainakaan ihan heti?

Sitten Lily alkoi miettimään, olikohan Lily hereillä?
"Ajattele pidemmälle mitä näet... Tomoderuwix sanoi" Ophelia ajatteli ääneen, nyt hän näki vain seinän, mutta jos hän ajattelisi hän näkisi Lilyn? Ophelia saisi tämän selville mikäli käyttäisi pientä temppua mitä Black oli hänelle opettanut, mutta se tuntui jotenkin yksityisyyden rikkomiselta. Joten sen sijaan että Ophelia olisi etsinyt Lilyn mielessään, tämä käveli seinän luokse ja painoi korvansa sitä vasten, tosin eikös tämäkin ollut yksityisyyden rikkomista?
Ophelia ei kuullut mitään, muuta kuin oman hengityksensä, ehkä Lily nukkui yhä?

Ophelia asetti maskin takaisin kasvoillensa, mutta jätti hupun vielä alas ja käveli ikkunoille. Ophelia avasi verhot ja samassa huone täyttyi kirkkaasta auringonvalosta niin, että Ophelia suorastaan sokaistui hetkeksi. Saatuaan näkökyvyn takaisin, Ophelia näki lammen, viheriät ja pienen pieniä haltijoita jotka muistuttivat lähinnä muurahaisia näin ylhäältä katsottuna. Ophelialla ei tosin ollut aikaa katsella maisemia vaan petasi sänkynsä, kuten hänellä aina tapanaan olikin. Nyt hänen kannattaisi tarkistaa mikäli Tomoderuwix olisi hereillä.
"Huomenta..?" Ophelia sanoi ovenraosta ja yritti tiirailla sieltä ketä huoneessa oli ja näki kuin näkikin Tomoderuwixen. Ophelia sulki huoneensa oven perässään, nosti hupun päänsä päälle ja käveli peremmälle yleiseen tilaan joka oli hänen ja Tomtomin huoneen välissä. Mies vaikutti yhtä energiseltä kuten aina ennenkin ja hyräili nyt jotain riemukkaan oloista sointua.
"Tuota..." Ophelia aloitti hiljaa ja asetti kätensä selkänsä taakse, toivoen ettei keskeyttänyt mitään tärkeää.
"Kauanko uskot että Aran pitää meitä täällä vieraana? He eivät ilmeisesti epäile vielä mitään ja olisi ehkä hyvä alkaa kehittelemään suunnitelmaa vielä kun voimme. Kaiken lisäksi on vielä se riski että paljastuisin Aranille." Ophelia sanoi näin alustavasti ja antoi puheenvuoron nyt Tomoderuwixelle, ehkä tällä oli jotain jo ennalta varattua?

//^^'//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Helmi 2008, 22:57

Aran, Art, Lily, Tomtom

Tomtom vilkaisi yli kulmiensa Opheliaa kun tämä aloitti puhumisen.
"Huomenta itse kullekkin!" Tomtom sanoi lopulta ja hypähti alas tuolilta.
"niin niin, Aran pitää meidät kyllä vieraanaan niin kauan kuin vain suomme, usko pois, sillä poika kullalla on hyvä sydän vanhuksia kohtaan" Tomtom sanoi laittaessaan lasejaan ja kääröä takaisin laukkuunsa.
"Mutta nyt.. en ole aivan varma miten saamme prinsessan ulos täältä, Black kyl... sanoinko Black? Arania tarkoitin, hän kyllä pitää tyttöä silmällä kuin haukka, sen huomasi jo eilen." Tomtom kertoi ja lähti ravaamaan huonetta edes takaisin.
"mutta, niin kauan kuin sinä pysyt tunnistamattomana, meillä ei ole hätää" Tomtom sanoi hymyillen.
"Mutta tässä peite tarinasi, pistä se mieleen" Tomtom aloitti ja selvitti kurkkuaan "Olet Elisa, tulet toisesta valtakunnasta ja lähdit minun mukaani, kun vanhempasi kuolivat tulipalossa, jonka lohikäärme sytytti.. siinä samassa palossa sinä menetit kasvosi, joten pidät maskia sen takia, koska paloit aivan karalle. Ymmärretty?" Tomtom sanoi ja vilkaisi ovelle kun siihen koputettiin.

Art koputti oveen ja avasi sen varovasti.
"Arathet kuomaseni, huomenta sinullekkin!" Tomtom huudahti nähdessään Artin.
"Huomenta Tomtom herra. Aran pyysi hakemaan teidät, aamiainen odottaa" Art sanoi avaten oven kunnolla.
"Jos Aran niin sanoo niin asia silloin niin olkoon" Tomtom sanoi muodostaen ehkä hieman liiankin hassunkurisen lauseen.
"Hyvä. Haen vielä prinsessa Lilyn niin voimme lähteä" Art sanoi ja meni jo edeltä Lilyn huoneen ovelle.
"Muistahan nyt mitä kerroin sinulle ja ehkä parasta ettet puhuisi Lilylle ollenkaan" Tomtom sanoi hymyillen ja lähti Artin perään.
Art avasi Lilyn huoneen oven. Lily käännähti äkkiä irti seinästä ja vilkaisi ovelle, nähden Artin.. jonka jälkeen Lilyn ilme muuttui happamaksi.
"Hyvää huomenta" Art sanoi avaten oven kunnolla.
"Mitä hyvää tässä nyt sitten on.." Lily sanoi ritsien kätensä puuskaan.
"Olet näköjään vaihtanut mekon.." Art sanoi hymyillen välittämättä Lilyn kiukuttelusta.
"no ei tehnyt mieli hyppiä ilkosillaan pitkin linnaa... vaikka Arania se varmaan olisi miellyttänyt" Lily sanoi yhä murjottaen.
"Ei Aran sellainen ole.. mutta tule nyt, aamiainen odottaa" Art sanoi kääntyen sivuttain ovelle.
"Ei ole nälkä"
"Tomtom herra ja hänen avustajansa osallistuvat myös" Art sanoi.
Lily katsoi hetken aikaa happamasti Arttia, mutta käveli sitten tämän ohi ulos ovesta. Tomtom ja tämän apuri kiinnostivat Lilyä, ei hän muuten olisi tullut.

"Huomenta prinsessa!" Tomtom hihkaisi nähdessään Lilyn.
"Huomenta teillekkin" Lily sanoi vaisusti hymyillen.
"Tulkaa" Art sanoi ja lähti edeltä kävelemään kohti ruokailu huonetta.
Lily ja Tomtom lähtivät seuraamaan Arttia ja pian he saapuivatkin kuninkaan saliin, kävelivät sen poikki siihen samaan huoneeseen, missä Aran oli tarjonnut Ophelialle ja Lilylle päivällisen pari päivää sitten.
Tällä kertaa pöytä oli pyöreä.. Lily hieman ihmetteli tätä, hänestä tuntui luonnottomalta että huonekaluja vaihdettiin tuosta vain. Pöydän ympärille oli tuotu viisi tuolia ja pöytä oli valmiiksi katettu.
"Istukaa alas, minä käyn hakemassa Aran herran" Art sanoi ja poistui huoneesta sulkien oven perässään.
Lily istui alas, samoin teki Tomtom.. seurasi pieni hiljaisuus, jota säesti Tomtomin iloinen hyräily.
"joten.." Lily aloitti vilkaisten Elisaa "miksi käytät maskia?" Lily kysyi hymyillen.
Tomtom meinasi vastata Ophelian puolesta, mutta ei voinut.. kysymys osoitettiin Ophelialle.. tässä tapauksessa Elisalle, joten olisi ollut väärin jos hän olisi vastannut.

// ^~^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 12 Helmi 2008, 00:11

Ophelia

Ophelia oli hiljaa ja kuunteli, ajan suhteen heillä ei siis olisi ongelmaa, mikäli Aranilla todellakin oli niin hyvä sydän vanhuksia kohtaan mitä Tomtom väitti.. . Mutta oliko tämän aivan pakko kutsua tätä kulta pojaksi...?
Ophelia nyökkäsi, Aran tosiaan piti Lilyä silmällä kuin haukka ja tuli varmasti vast edes pitämäänkin... Ophelia ei ollut uskonutkaan että asiat olisivat sujuneet niinkin helposti että he olisivat vain napanneet Lilyn kainaloon, kiittäneet vieraanvaraisuudesta ja lähteneet. Ophelia seurasi, pää käännyillen aina sitä mukaan minne Tomtom mietteissään ravasi. Heillä ei siis ollut hätää niin kauan kun Ophelia pysyi tunnistamattomana. Ophelia nyökkäsi, hän yritti pysyä mahdollisimman syrjässä ettei herättäisi epäilyksiä, varsinkin Aranin ja Arathetin lähellä, mutta silti... Silti Ophelia toivoi että edes Lily tietäisi heidän lisäkseen.
"Peite tarinani?" Ophelia katsahti Tomoderuwixeen joka käski pistää mieleen tuulesta temmatun peite tarinan siltä varalta että joku vaikka kysyisi. Ophelia ei ollut asiaa juurikaan ajatellut, mutta Ophelia oli nyt ensisijaisesti Elisa ja Elisallakin piti olla jonkinalinen menneisyys.
Ophelia kuunteli ja nyökkäili Tomtomin puhuessa ja yritti pistää kaiken muistiinsa. Hän oli Elisa, hän tuli toisesta valtakunnasta, hän oli lähtenyt Tomoderuwix nimisen velhon matkaan tämän vanhempien kuoltua tulipalossa, siinä samaisessa missä hän menetti kasvonsa?
"Ky-Kyllä!" Ophelia vastasi, nyt maskillekkin oli kunnon syy.

Sitten kuului koputus ja Ophelia varmisti vielä äkkiä että hänen maskinsa ja huppunsa olivat paikallaan ennenkuin katsahti ovelle nähdäkseen ketä sisälle tuli. Se oli Arathet, jota Tomtom tervehti iloiseen tapaansa ja josta Ophelia ei ajatellut juurikaan mitään. Ophelia tunsi itsensä jo itsevarmaksi omassa roolissansa, peite tarina oli auttanut siihen ja nyt Ophelia yritti parhaansa mukaan leikkiä Elisaa, muistaa ketä nyt leikisti oli.
Aamiainen oli kuulemma katettu ja Art ilmoitti hakevansa vielä Lilyn ennenkuin he lähtisivät.
Ophelia mietti, kyllä hän peitetarinan muisti, mutta Tomtomin mielestä oli parasta ettei Ophelia puhuisi Lilylle ollenkaan, mikä hieman lannisti Ophelian mieltä. Noh, Ophelia lähti Tomtomin perässä nyt Artin perään.

Lilyn huone oli aivan heidän huoneen vieressä, joten Ophelia ja Tomtom jäivät odottamaan tämän huoneen ulkopuolelle siksi aikaa kun Arathet joutui suostuttelemaan Lilyä tulemaan heidän mukaansa, tätä ei selvästikään haluttanut tulla. Lily tosin suostui lopulta kuultuaan että Tomtom ja Ophel.. Siis Elisa, tämän avustaja osallistuisivat myös ja pian Lily astelikin huoneen ovesta ulos ja Ophelia kohotti katseensa tähän. Ophelia näki vihreän mekon Lilyn yllä... Se sopi kyllä Lilylle, mutta se ei silti ollut hänelle, tosin kyllä Ophelia sen verran Aranista tiesi että tämä oli jo meilkein arvattavissa.
Lily toivotti heille hyvää huomenta, Tomtomin tervehtiessä tätä ensin ja Ophelia pysyi hiljaa ja lähti sitten lopulta kiltisti seuraamaan kolmikkoa kohti ruokailu huonetta jossa he söisivät aamiaisen.
He kävelivät poikki kuninkaan salin, siihen samaiseen huoneeseen jossa Aran oli tarjonnut päivällisen Lilylle että Ophelialle... Huone oli aika samanlainen eikä Ophelia kiinnittänyt huomioita juurikaan sisutukseen, tosin huomasi kyllä että pöytä oli tällä kertaa pyöreä. Pyöreä pöytä kuvasti tasa-arvoisuutta Ophelian mielestä. Ideana oli se, että ketään ei istunut pöydän päässä, kaikki istuivat ringissä, saman arvoisina, tämän Ophelia oli joskus jostain lukenut.

Arathet pyysi kolmikkoa istuutumaan alas sillä välin kun tämä hakisi Aranin ja Ophelia ei vastaan väittänyt vaan istuutui Tomoderuwixen viereen ja seurasi hiljaisuus... Tuossa Lily oli, eivätkö he voisi vain napata hänet ja juosta pää kolmantena jalkana pois? Ophelia tiesi ettei se käynyt niin, mutta ajatus houkutteli...
Ophelia hätkähti Lilyn ääneen, suoristi selkänsä ja käänsi päänsä nyt tähän... Ophelia oli vältellyt Lilyn katsetta nyt vähän aikaa, hän oli Elisa, hänen kasvonsa olivat palaneet, hänen kuului siis myöskin hävetä, välttää ihmisten katseita, eikö niin?
Lily hymyili kysyessään tältä että miksi tämä käytti maskia... Oliko tämän pakko kysyä? Ophelia huokaisi, hetken aikaa hän toivoi että Tomtom vastaisi hänen puolestaan, mutta turhaan.
"Kasvoni.. Ne paloivat tulipalossa jossa vanhempani kuolivat... Lohikäärme sytytti palon... Sitten Tomoderuwix otti minut mukaansa ja me tulimme Cryptiin..." Ophelia selitti miksi muka maskia piti, kertoen samalla ehkä enemmänkuin oli edes tarpeen, mutta Ophelia oli sepittänyt tarinan mielestänsä yllättävän hyvin! Se tavallaan myös myötäili hänen oikeaa menneisyyttä. Hänen vanhempansa olivat kuolleta ja hänen kylänsä oli tuhkana, joten Ophelia kuvitteli vain kertovansa totuutta, sillä samalla hennoll ja ujolla äänellä minkä aikaiseksi sai.
"Tomtom herra..." Ophelia aloitti ja vilkaisi nyt vieressään istuvaan Tomoderuwixeen.
"Taidan tarvita erillaisen maskin..." Ophelia esitti asiansa ja osoitti etusormellansa valkoisen maskin suun kohtaa, siinä ei ollut aukkoa, hän ei voinut syödä tällä.

//MY MOUTH!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Helmi 2008, 00:49

Lily, Aran, Tomtom, Art

Lily kuunteli hiljaa kun Elisa selitti tarinansa. Se oli surullista, Lilyn teki mieli mennä halaamaan tätä ja lohduttaa, vaikka tuskin tämä edes itki. Lily vilkaisi siinä samassa Tomtomia kun Elisa mainitsi tarvitsevan toisenlaisen maskin.. eihän siinä suuaukkoa ollut!
"tosiaan, tosiaan... katsotaampas" Tomtom aloitti ja tapautti käsiään yhteen ja alkoi kaivelemaan hihaansa, josta hän pian vetikin uuden naamarin. Tässä naamarissa oli vain yläkasvojen osa, ja nenästä alaspäin roikkui musta samenttinen kangas joka peittäisi suun ja leuan.
"tässä" Tomtom sanoi ojentaen naamarin Ophelialle.
Pian ovi avautu ja Art sekä Aran astuivat sisään. Lily ei edes katsonut näihin kahteen, vaan piti katseensa naulittuna Tomtomiin ja Elisaan, jotka istuivat pöydän toisella puolella. Lilylle tuli ahdistava olo, kun Art ja Aran istuivat hänen molemmille puolilleen, Aran hänen ja Tomtomin väliin ja Art hänen ja Ophelian väliin.

"huomenta, anteeksi että jouduitte odottamaan" Aran sanoi kaikille yhteisesti istuessaan pöytään.
"huomenta Aran poikaseni! Mitäs pienistä, aikaa riittää vaikka mihin" Tomtom sanoi iloisesti ja heti kun Aran ja Art olivat istuneet paikoilleen, tämä velho iski kyntensä leipään ja alkoi mussuttamaan sitä tyytyväisenä. Art ja Aran söivät tapansa mukaan hienostuneesti, eivät kiirehtineet saatika puhuneet ruoka suussa.. näillä oli pöytätapoja.. Tomtomista ei aivan samaa vointu sanoa, mutta kyllä tämäkin ihan ihmisten tasolla pysyi.
Lily tuijotti pöytään, kädet sylissään eikä sanonut mitään.
"Syö toki, muuten sinulle tulee nälkä päivemmällä" Aran sanoi nähdessään Lilyn.
"Ei ole nälkä.." Lily sanoi kohtuullisen kohteliaasti, näyttäen erittäin alakuloiselta.
"Hm, onkos tyttö nirso" Tomtom kysyi vilkaisten Lilyyn.
"en!.. ei vain ole nälkä.." Lily sanoi kohottaen katseensa Tomtomiin.
"on se kumma, ilmaista ruokaa kannetaan nenän eteen.. kyllä sitä pitäisi syödä edes vähän, vaikka ei olisikaan nälkä.. kohteliaisuus syistä" Tomtom sanoi nostaen kulmaansa.
"... juuri nyt ei tee mieli olla kohtelias" Lily sanoi katsoen ilmeettömästi Tomtomia.
"Pyydän anteeksi Tomtom herra, Lily ei ihan vielä ole tottunut täällä olemiseen" Aran sanoi keskeyttäen näiden kahden sanaharkan.
"hmm... sen huomaa.. mutta eiköhän se ajan kanssa ala sujumaan" Tomtom sanoi hörppäisten lasistaan vettä.
Siinä vaiheessa Lily nousi ylös ja iski kätensä pöytään ja oli lähellä itkeä taas.
"En todellakaan ole jäämässä tänne niin kauaksi aikaa, että tottuisin täällä elämiseen! Minä aijon päästä kotiin, Blackin, Ophelian ja Anemonen luo vaikka väkisin!" Lily sanoi ja katsoi Tomtomiin vihaisesti itku kurkussa.
Tuli hiljaista. Tomtom katsoi Lilyyn molemmat kulmat kohollaan, kädet syliin ristittyinä. Aran oli peittänyt kasvonsa kämmenellään ja huokaisi nyt syvään, nousi ylös ja kääntyi kohti Lilyä ja.. löi tätä!?! Aran läimäytti Lilyä poskelle, kohtuu kovaa, mutta ei niin lujaa mitä Henry oli kirkossa lyönyt. Lily käänsi katseensa Araniin pidellen poskestaan kiinni, se sattui! Ja Lily kun luuli että Aran ei häntä löisi..

"Rajansa kaikella" Aran aloitti katsoen alaviistoon Lilyä joka jo melkein itki "Olen tähän asti kuunnellut sinun kiukuttelujasi ja hyväksynyt ne, ei se haittaa jos minulle huudat, mutta älä koskaan kohota ääntäsi vanhuksen edessä! Varsinkaan Tomtom herran, tuliko selväksi?" Aran sanoi katsoen Lilyä suoraan silmiin.
Tomtom vilkaisi Opheliaa, tämä oli se mitä Tomtom Aranissa arvosti... tosin Tomtomin mielestä oli kohtuuntonta lyödä Lilyä, mutta jokainen tavallaan. Art oli arvannut että Aran tekisi näin, joten hän vain istui paikallaan tuijottaen pöytään... ei hänellä mitään sanottavaa ollut. Lily laski katseensa maahan, pidellen yhä kiinni poskestaan. Hän tunsi kuinka hänen silmänsä kostuivat, juuri nyt hän olisi halunnut juosta ulos ovesta ja hypätä alas parvekkeelta.
"Anteeksi.." Lily sanoi koittaen niellä suruaan ja se kuului hänen äänessään.
"Unohdettu jo" Tomtom sanoi ja hymyili hieman.
Aran otti askeleen lähemmäksi Lilyä ja kietoi kätensä tämän ympärille, silittäen toisella kädellä hänen hiuksiaan. Lily ei pitänyt siitä.. mutta lohtu sekin oli, hän saattoi vain sulkea silmänsä ja kuvitella että Aran olisi Black.. se sentään helpotti hieman.

Tomtom nojautui Ophelian puoleen ja kuiskasi tämän korvaan.
"Oletko varma etteivät he sopisi toisilleen paremmin mitä Black ja prinsessa?" Tomtom kuiskasi ja vetäytyi sitten kauemmaksi mutustamaan leipäänsä, samalla kun Lily ja Aran situivat taas paikoilleen.. tällä kertaa Lilykin yritti syödä edes jotain.

// MY ASS!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 12 Helmi 2008, 01:47

Ophelia

Ophelia seurasi hiljaa vierestä kuinka Tomtom teki taas taikojaan ja vetikin sitten uuden naamarin tämän hihasta ja Ophelia otti tämän kaksin käsin vastaan, tutkiskeli sitä hetken aikaa, käänsi sitten kasvonsa pois päin Lilystä joka ei tehnyt elettäkään kääntääkseen kasvojansa pois hänestä ja vaihtoi vaivihkaa naamarit keskenään, mikä tuntui todella hassulta! Juuri nyt tällä hetkellä tuntui siltä että hän piilotteli itseään vain ja ainoastaan Lilyltä! Tosin tämä oli pakollista ettei Ophelia paljastanut kasvojansa, täysin kunnossa, ei palamattomia kasvojaan Lilylle.
Sitten ovi aukesi, Arathet ja Aran astuivat sisään ja Ophelia oli jo kääntynyt takaisin oikeinpäin ja istui nyt selkä suorassa ja ei sanonut juurikaan mitään.
Tomoderuwix puolestansa tervehti myöhästyneisyyttä pahoittelevaa Arania taas kutsumalla tätä poikasekseen ja Opheliaa hävetti esittää tämän apuaria juuri nyt...
Seuraavaksi Ophelia saikin kauhistella velhon pöytätapoja! Tämä oli heti ensimmäisenä iskemässä kynsiänsä kiinni ruokaan kuin mikäkin villieläin! Aran ja Art puolestansa söivät sivistyneesti ja Lily ei edes koskenut ruokaansa... Ophelia ei halunnut vaikeuksia, joten oli sahaavinaan yhtä pihvin palasta, toivoen että Lilykin tekisi edes jotain ettei tätä moitittaisi.
Aran tosin huomasi Lilyn syömä haluttomuuden pian ja Lily vain sanoi ettei tällä ollut nälkä...
Sitten Ophelia katsahti Tomtomiin joka kysyi että oliko Lily nirso!? AGH! Tietenkään Lily ei syönyt! Tämähän oli kaukana kotoa jossain paikassa mistä ei lainkaan pitänyt ja ainakin uskoi olevansa yksin! Tietenkään tällä ei ollut ruokahalua! Ophelia manasi mielessään, toivoen todella että Tomtom esitti tyhmää ja tietämätöntä..!

Tomtom jatkoi ja Ophelian piti olla samaa mieltä kohteliaisuus asiassa... Tosin ymmärsi myös sen ettei Lilyä pahemmin huvittanut olla kohtelias, ei kyllä Opheliaakaan mutta kulki virran mukana. Aran pahoitteli Lilyn puolesta ja sitten Tomtom sanoi jotain sellaista että Opheliankin olisi tehnyt mieli nousta, läimäistä nyrkki pöytää vasten ja alkaa raivoamaan ettei Lily todellakaan ollut tänne jäämässä! Tämä oli mennyt sanomaan että Lily tottuisi ajan kanssa jäämään ja nyt Lily seisoi Ophelian vieressä, itku kurkussa niin että hyvä ettei Ophelia alkanut vollaamaan tämän mukana!
Tomtom esitti tietämätöntä... Tämän oli pakko, sillä tämähän tiesi että he olivat tulleet Lilyä hakemaan... Siis ainakin Ophelia joka ainakin nyt oletti että Tomtom olisi suunnitelmassa mukana ihan yhtä lailla.

Ophelia ei tiennyt mitä tehdä! Ei hänen kuulunutkaan mitään tehdä, eihän? Ei hän edes voinut, vaikka olisi kuulunutkin, hänen oli siis pakko katsoa myös Lilyn kärsimystä tässä samassa... Tunnelma oli kireä ja Ophelia katsahti nopeasti Araniin joka oli nyt myöskin noussut ja kääntynyt Lilyyn päin ja LÖI TÄTÄ!? Ophelia järkyttyi, yksinkertaisesti järkyttyi siitä että Aran oli tosissaan läimäissyt Lilyä poskelle! Ophelia pidätti nyt henkeään ja piti molempia käsiään nenänsä ja suun päällä, jota olikin jo peittämässä musta sametti, mutta ei voinut tälle eleelle mitään, jopa haltija kuningas Aran oli lyönyt naista! Ophelia käänsi katseensa hitaasti Lilyyn joka oli vähintään yhtä yllättynyt lyönnistä mitä Opheliakin... Sitten Aran oli suuttunut siitä, että Lily oli mennyt korottamaan ääntänsä Tomoderuwixiä vastaan...
Ophelian sydäntä särki katsoa tätä vain sivusta, tietämättömänä ja välinpitämättömänä vieraana Lilyn itkua, tai itkun nielemistä kun tämä pyysi anteeksi Tomoderuwixiltä, mikä oli Opheliasta tarpeetonta.
Tomtom antoi anteeksi ja Ophelia manasi vanhusta kuuseen, mutta manaamiset jäi siihen kun Ophelia näki Aranin kietovan kätensä Lilyn ympärille...!
Opheliaa sapetti! Sapetti niin pirusti, mutta ei voinut asialle mitään saatika huutaa Arania pitämään näppinsä erossa Lilystä, se ei ollut Elisan asia, valitettavasti.

"Teidän ei olisi välttämättä tarvinnut mennä niin pitkälle..." Ophelia kuiski takaisin, teititellen vanhusta yhä vaikka NIIn olisi tehnyt mieli jättää tämän teitittely kokonaan ja katsoi synkästi, maskin suojista Araniin joka irotti vihdoinkin otteensa Lilystä ja nämä molemmat istuutuivat takaisin pöytään. Ophelia alkoi puolestaan tökkimään haarukalla yhtä hernettä ja katsoi huolissaan Lilyä joka selvästi yritti syödä jotakin, tosin vaivalloiseltahan tuokin näytti.
"Joten, Prinsessa Lily..." Ophelia aloitti setvitettyään ensin hiljaa kurkkunsa edellisestä tunne myrskystä ja yritti kuulostaa siltä miltä Elisa nyt kuulostikin, uhmaten tosin Tomoderuwixen suositusta ettei Lilylle puhuisi.
"Pidättekö te yksisarvisista?" Ophelia kysyi, siirtäen aihetta iloisempaan suuntaan, tietäen oikein hyvin että Lily yksisarvisista piti... Tosin piristänikö tuo lainkaan.

//X'DDD STINKING HALLOWEEN DECORATION! IT SAYS MADE IN CHINA!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Helmi 2008, 02:10

Aran, Art, Lily, Tomtom

Tomtom vilkaisi Opheliaan kun tämä alkoi puhua.. ja vielä kaiken lisäksi Lilylle! Hänhän oli nimenomaan kehottanut tätä olemsta puhumasta Lilylle... mutta menköön, kai 'Elisa' nyt vähän prinsessalle voisi puhua. Lily nosti katseensa Elisaan kun tämä kysyi yksisarvisista.
"Kyllä.. ne ovat kauniita. Veljeni, prinssi Henry antoi minulle yhden lahjaksi.. sen nimi oli Desmond ja se osasi jopa puhua.. mutta päästin sen menemään, ne eivät kuulu vankeuteen" Lily selitti hymyillen itsekseen, muistellessaan erittäin narsistista yksisarvista.
Art kuunteli tarkkaan.. ei Lilyä, vaan elisa.. tämän ääni oli tuttu.. mutta Art ei osannut yhdistää sitä kehenkään, ainakaan vielä. Aran hymyili nähdessän Lily hymyilevän pienesti, hymyn hän oli halunnutkin nähdä Lilyn kasvoilla.

Lopulta ruokailu oli ohi ja Lilykin oli saanut syötyä jotain edes.. tosin ei niillä eväillä kauas pötkitty, mutta Lilyä ei huvittanut syödä yhtään enempää.
"No niin, no niin. Pääsisimmekö nyt asiaankin?" Tomtom kysyi heidän kävellessään kuninkaan saliin.
"Toki, parvekkeelle" Aran sanoi katsellessaan Tomtomia, joka hieroi käsiään yhteen.
Lily katseli ihmeissään, mistä nämä puhuivat? Kai näillä oli jotain suunnitelmia keskenään.. mutta Lily seurasi kiltisti Arania parvekkeelle, vaikka hänestä tuntuikin että joskus hänen ja Aranin välillä olisi ollut näkymätön talutushihna.
Lily istui Aranin viereen penkille, keskelle pyöreää ulkoumaa parvekkeella, Art jäi näiden taakse seisomaan, kuten neuvonantajan kuuluikin. Tomtom napsautti sormiaan ja osoiti Ophelialle paikan, missä tämä tulisi seisomaan: Tomtomin takavasemmalla, yleisön edessä.

"Kuten lupasin, näytän teille taikatemppuja.. joten periaatteessa olen taikuri, en velho" Tomtom sanoi naksutellen sormiaan.
Aran nykökkäsi tälle ja nojautui taaksepäin.. Lily pysyi penkin reunalla, istuen selkä suorassa pitäen pientä hajurakoa. Art tarkkaili yhä Elisaa, koittaen yhdistää tätä johonkuhun.. mutta ei vieläkään saanut sitä päähänsä.
Tomtom napsautti sormiaan ja hänen eteensä ilmestyi hänen salkkunsa, joka romahti taas lattialle kolisten. Tomtom avasi salkun ja veti sieltä esiin pienen pöydän, jossa oli punainen pöytäliina.
"noniin, aloitetaampa" Tomtom sanoi ja vetäisi samantien hihastaan kukka kimpun.
Tomtom teki temppuja toisen perään, kortti temppuja, veti pupuja hihoistaan, teki paperi kyyhkystä oikean, leijutti tavaroita ilmassa ja kadotti niitä, vetäisten ne taas esiin ties mistä.. ja kaiken mitä hän ei enää esityksessään tarvinnut, hän heitti olkansa yli Ophelialle... jopa muutama pupukin siinä ohimennen lennähti.
Lily hymyili katsellessaan esitystä, ehkä tämä oli juuri sitä mitä hän oli kaivannut. Aran hymyili myös, Tomtom tiesi miten saada yleisö hymyilemään.. tosin Art ei kiinnittänyt Tomtomiin huomiota, hän kyttäsi yhä Elisaa.

Lopulta Tomtom pysähtyi, nosti kätensä korkealle ilmaan ja heilautti sen äkkiä alas, heittäen maahan jotain. Maasta pöllähti vaaleansininen savupilvi ja kun pilvi oli hälventynyt, Tomtom oli kadonnut.
"Ja se oli viimeinen temppu" Kuului Tomtomin ääni Artin takaa, kun tämä istui parvekkeen kaiteella.
Tomtom hyppäsi alas kaiteelta, käveli näiden eteen ja kumarsi syvään, ojentaen samalla Lilylle hihastaan valkoisen ruusun. Kaikki taputtivat ja Lily jopa naurahti hieman, häneen esitys oli tehnyt vaikutuksen.
"Sehän meni ihan hyvin" Tomtom sanoi kääntyen kohti Opheliaa.

// :'DDDDD No no, It's Achmed. SILENCE! I kill you ò.ó //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 12 Helmi 2008, 15:41

Ophelia

Ophelia kuunteli hiljaa Lilyn puhuessa yksisarvisista ja Desmondista jonka tämän veli oli antanut tälle lahjaksi. Ophelia tiesi tämän oikein hyvin, mutta tarjoituksensa olikin kvenetää tunnelmaa ja samalla Ophelia saisi luotua itsellensä enemmän peitettä sille että olisi Elisa, sillä eihän Ophelia tätä olisi kysynyt, eihän? Opheliahan tiesi jo varsin hyvin.
Ophelia oli saanut syötyä kohtuullisesti, vaikkei mieli ollut tehnytkään mutta ei sitä vielä tiennyt että kuinka kauan he olisivat linnaan majottautuneita ja kuten Tomtom oli sanonut, ilmaista ruokaa.

Lilykin oli saanut syötyä edes jotakin, onneksi ja nyt he sitten olivatkin jo
poistuneet pöydän äärestä ja olivat matkalla kohti kuninkaan salia. Tomtom halusi päästä asiaan ja ihme kyllä, Ophelia arveli että kyseessä olisivat taikatemput joista Tomtom oli aikaisemmin puhut. Tämä tulisi vierailemaan Aranin tykönä kiitokseksi ja kohteliaisuudeksi ja näyttäisi näille tämän taikatemppuja. Aran ohjasi heidät siis parvekkeelle ja Opheliaan iski jännitys sillä hänhän saisi toimia Tomtomin apurina!
Ophelia seurasi, tarkkaili kaikkia minkä kerkesi ja odotti jonkinlaista käskyä siitä mitä hänen tulisi tehdä samssa kun Lily ja Aran istahtivat paikoille, Art näiden takana ja sitten kuului napsautus.
Ophelia käveli nopasti paikalleen minne Tomtom osoitti ja jäi katsomaan kuinka Tomtom loihti esiin taas pohjattoman laukkunsa, kuinka se räsähti alas maahan niin ettei ihme vaikka toinenkin teeastiasto olisi siinä samassa mennyt ja kuinka tämä otti esille pyöreän pöydän jonka päällä oli punainen liina... Kristallipalloa vailla! Se muistutti häntä hyvinkin paljon Helgasta, kylän ennustajasta.

Oli siis taikatemppujen aika ja tällä hetkellä Tomoderuwix oli ennemminkin taikuri kuin velho joiden esityksiä Ophelia oli joskus kesäkarnevaaleissa katsonut. Ophelia tarkkaili enimmäkseen Lilyä, eikä huomannut että Aran saatika Art kiinnittäisi häneen mitään huomiota, mutta tunsi silti kiusallinen tuijotuksen kohdistuneen häneen--.
Tosin huomio oli nyt kiinnittyvä Tomtomiin jonka avustajana Elisa siis oli.
Tomtom teki temppuja toisen perään, veti hihastansa kukkia että kaneja ja herätti paperin ikäänkuin eloon. Leijutti tavaroita ilmassa ja pisti ne katoamaan ja Ophelia toivoi, että Tomtom voisi tehdä saman Lilyllekin, tosin sillä lailla että tämä ilmestyisi taas kotiin.

Ophelialla ei kylläkään ollut kauaakaan aikaa temppuja ihastella! Tomtom heitti vaikka mitä roinaa olkansa yli ja Ophelia teki parhaansa saadakseen jokaisen niistä kiinni, asettamaan maahan turvallisesti kunnes jo olikin ottamassa käsiinsä jotakin elävää, kuten kania ja Ophelia päästi nämä käsistään joko säikähtäessä moista tai päästääkseen ne luikkimaan minne ikinä sitten halusivatkin.
Tosin, tämä kaikki oli sen arvoista eikä taikurin apulaisensa oleminen niinkään hullumpaa ollut, Lily ainakin hymyili ja Opheliaakaan ei kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun kuin että sai kaikki tavarat kiinni ennenkuin ne menivät rikki osuessaan maahan saatika lennähtivät yli parvekkeen kaiteen ja olihan tämäkin liikuntaa.

Sitten tavaroiden lentäminen loppui ja Ophelia katsahti Tomoderuwixeen joka piti kättänsä nyt koholla ja katosi pian vaaleansiniseen savupilveen ja Tomtom oli kirjaimellisesti hävinnyt kuin savuna ilmaan! Ophelia ei tiennyt minne Tomtom oli kadonnut, mutta tämän ääni ainakin kuului kaiteelta, Artin takaa ja siellähän tämä olikin! Ophelia alkoi taputtamaan siinä missä kaikki muutkin, esitys oli ollut hänestäkin hieno vaikkei kaikkea kerennyt edes näkemään, mutta Tomtom oli saanut Lilyn taas hymyilemään ja ihan yhtä lailla Opheliakin hymyili, vaikkei sitä maskin takaa nähnytkään.
"Hehe" Ophelia vastasi naurahduksella, keräsi tavarat jotka tämä oli maahan laittanut nyt syliinsä, käveli avonaisen laukun luokse, kyykistyi ja asetti esineet yksi kerrallaan laukkuun ja jäi sitten Tomtomin viereen seisomaan. Esitys oli ollut hieno ja vaikuttava, mutta silti Ophelia oli jäänyt kaipaamaan pientä katoamistemppua myöskin heille että Lilylle...

//-"Oh yeah? You're having a tough fu*cking day? I WAS IN KOREA!"//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron