Lucanya Vendethiel//Löysin
tälläsen nätin mekon ja aattelin sen sopivan täydellisesti neitoselle :3 laitoin kuvan niin voit paremmin hahmottaa sitä ku miun selityksistä :'D//
William piti myös neidon ajatusta hyvänä ja oli valmis viemään tuon pukujen ääreen. Lucanya ujutti hymyillen kätensä miehen käden ympärille ja kulki tuon perässä toisen johdeltavana. Aatelinen kertoi pikkusiskonsa valtavasta vaatevalikoimasta ja haltian into kasvoi yhä enemmän. Tuolla ei nimittäin ollut montaakaan mekkoa, ainakaan todella juhlavaa. Saati kenkiä, hattuja tai käsineitä. Luca piti, tietenkin kun nainen oli, näteistä mekoista, kengistä ja hatuista. Elizabeth kuitenkin tuntui olevan toista maata, joka ihmetytti neitoa. Toisaalta, olihan hyvä että piti kiinni omista periaatteistaan ja piti niitä asusteita, joita tykkäsi pitää. Lucanyalla oli usein yllään juuri tuo tavanomainen taistelupukunsa, sillä housuissa oli huomattavasti helpompi liikkua kuin vaikkapa hameessa.
Kaksikko saapui takaisin sisälle kartanoon ja pian perheen nuoremman lapsen huoneeseen.
"Minäkin pitäisin." blondi sanoi nähtyään ison ikkunan. Ikkuna oli mittava, ja vaikkakin se oli ainoa huoneessa, toi se hyvin valoa ja lisäksi siitä oli aina miellyttävä näkymä ulos. Willin avattua kaapin ovet, paljastui sieltä monenmonenta pukua, jotka kilpailivat kauneudustaan väreissä ja koristeissa. Lucan ilme oli kuin lapsella, joka hamusi karkkikaupan edessä katsellen kaikkea makeaa pursuavaa näyteikkunaa. Tämä oli kuin köyhän lapsen unta. William kertoi hakevansa toisen vähän ajan kuluttua ja jätti neidon omaan rauhaansa. Hetken aikaa haltia vain katseli kaappia, miettien mistä aloittaisi.
Hän nappasi sieltä muutaman ensisilmäyksellä kivanvärisen mekon ja vei ne sängylle, jotta puvut näkyisivät koko komeudessaan paremmin. Tätä ramppaamista jatkui hetken aikaa, ennen kuin blondi sai mitään edes sovitettua ylleen. Kauniita mekkoja oli yksinkertaisesti liikaa, eikä haltia osannut päättää! Sitten viimein alkoikin sovitus. Luca oli taitellut omat vaatteensa nättiin pinoon sängyn laitaan, ehkä William tietäisi niille sopivan paikan. Jotkin mekot todellakin ottivat kiinni neidon rintavarustuksesta, vaikkei tuolla hyvin massiivista sellaista ollutkaan. Ei pienet, muttei liian isotkaan, juuri täydelliset tuon vartaloon. Lucanya saattoi ensimmäistä kertaa kirota asiaa, sillä muuten puku olisi mahtunut. Lopultakin tuo kuitenkin löysi sen nätin puvun, joka sopi täydellisesti. Elizabethillä oli huoneessaan valtava, korkea peili, josta jokainen neito varmasti haaveili. Blondi ihastelikin näkyään peilistä pyörien sen edessä onnellisena hetken.
Aatelinen tulisi varmasti pian hakemaan neitostaan, joten Lucan piti nopeasti valita kenkensä. Onneksi se vaikein kohta oli jo ohi. Blondi löysi söpöt, puvun väriin käyvät kengät, joissa oli hieman korkoa, noista lähtisi varmaan pieni kopse. Isoissa koroissa Lucanya ei varmasti osaisi kävellä, sellaisia tuo kun ei omistanut, saatikka olisi koskaan kokeillut. Näistä hyvin tummanvihreistä, mustaruusuisusta ja pienellä rusetilla varustetuista kengistä haltia tykkäsi todella. Puku, jonka tuo oli valinnut, oli vihreä, pitkä ja helmassa, hihoissa sekä kiristysnauhat olivat kullanvärisiä. Blondin olkapäät näkyivät ja hihat olivat pitkät ja levenivät hihansuuta kohdin. Hatun, jonka Will oli antanut neidolle heidän lähdettyään metsästä, pysyi yhä Lucan päässä. Osittain siksi, että se todellakin oli nätti, metsänvihreä vaalealla nauhalla, jonka päät roikuivat hatun reunan yli ja tietenkin siksi, että haltia näyttäisi mahdollisimman paljon ihmiseltä.
Lucanya vei takaisin kaikki sovittavansa mekot takaisin paikoilleen ja varmisti, että kaappi näytti siltä, ettei siihen oltaisi koskaan koskettukaan Elizabethin jälkeen. Koska William ei ollut vielä palannut, asettui neito takaisin peilin ääreen. Tuo oli kaivanut oman pienen matkakampansa vaatteensa taskusta ja harjasikin nyt sillä vaaleita, auki olevia hiuksiaan. Niihin oli ilmestynyt hiukan luonnonkiharaakin, kiitos hiusnauhan, joka tuntui olevan ikuisesti kiristämässä Lucan hiuksia. Kasvoista Luca oli kaunis, varsinkin meikkaamisen jälkeen. Muuhun tavaraan tuo ei kajonnut, mekon ja kenkien jälkeen. Haltian mielestä tämäkin saattoi olla jo liikaa, mitähän Elizabeth tuumaisi.
William saapui kysyen, oliko toinen jo valmiina. Blondia hymyilytti, myöskin huvitti toisen kohtelias puhetapa, kukaan ei koskaan ollut noin häntä kutsunut. Lucanya vei kampansa takaisin paitansa taskuun.
"Olen valmis." Luca totesi avatessaan aurinkoisena oven.
"Mitä siskosi tuumaa tästä?" hän kysyi vilkaisten alas vierittäen nopean katseensa ylhäältä alas.
"Ei kai hän pahastu?" tuo lisäsi sitten. Luca ei voinut olla koskaan varmistamatta tälläisiä asioita, vaikka vastaus saattoikin olla toisen mielestä täysin selvä, hän ei missään nimessä halunnut olla koskaan kenellekkään haitaksi.
"Mitä teen vaatteilleni ja veitsilleni?" blondi kysyi viitaten pinkkaan sängyllä. Selityksensä aikana neito oli tietysti nähnyt Williamin yhä komeampana, tuo oli siis varmasti myöskin tehnyt jotain ulkonäkönsä hyväksi.
//Jes! Vihdoin romaaneja pukkaa täältäkin :D ai siekin oot kaksoistutkinnolla? Miullakin on kestänyt arjen tultua näihin vastauksiin, lähinnä koulun ja pitkien päivien takia :< mutta todellakin on ihanaa kirjottaa, kun lopultakin on aikaa ja inspistä :3//