Kun Jumala ei katso

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Kesä 2011, 18:58

Shiloh

Enkeli nosti lempeän katseensa hymyillen Jennaan kuullessaan tuon reaktion. Kuitenkin Jennakin pääsi tilanteen tasalle huomatessaan pistohaavan, jonka Shiloh oli saanut yhteenotossa. Tyttö ei aikaillut sen enempää, eikä jäänyt sanattomaksi ja avuttomasti miettimään mitä tehdä. Sen sijaan tuo kertoi asuvansa ihan lähellä. Sen jälkeen Jenna repi paidastansa palan kangasta, jolla sitoi näin ensialkuun haavan. Shiloh piti suunsa kiinni ja antoi Jennan auttaa.
Seuraavaksi tyttö nosti enkelin syliinsä. Olihan se ehkä normitermien mukaan hassua, että nainen kantoi miestä, mutta kyllä nainenkin voisi olla pelastaja siinä missä mieskin. Joten Shilohin päässä ei käynyt edes ajatuksaan tästä nolostumisesta. Shiloh nosti toisen kätensä Jennan harteille, auttaen tuota pitämään itsensä paremmin käsivarsillaan.

Ei aikaakaan kun he olivat Jennan kodilla. Jenna asetti Shilohin makaamaan keittiötasolle, etsien sitten parempia sidetarpeita, mitä repaleinen kankaan pala. Jennan etsiessä Shiloh päätti auttaa tuon töytä pienesti ja riisui paitansa pois. Helpompi haavoja hoitaa näin.
Seuraavaksi Jenna päästi ilmoille vilpittömän kiitoksen. Moinen sana sai Shilohin hymyilemään lempeästi, samalla kun tuo katsoi pehmeästi Jennaan.
"Me olemme täällä suojellaksemme niitä, jotka sitä tarvitsevat. Niitä, joiden aika ei ole vielä koittanut. Suotta kiittelet minua työstä, jonka olisi joku muu tehnyt, ellen itse olisi ollut paikalla" Shiloh totesi, samalla kun nosti kätensä kohti Jennan kasvoja ja silitti tuon poskea pienesti.
"Sinä jo pelastit pienen ihmisen tänään. Nyt oli sinun vuorosi tulla pelastetuksi"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 04 Heinä 2011, 22:38

Jenna

Yläosaton enkeli miehen asussa makasi vielä ihmisneidon pöydällä kun haavat oli saatu sidottua. Siltikään Jenna ei vielä aikonut kiitostenkaan jälkeen nostaa mietä alas. Lepäisi nyt siinä aloillaan hetken että haavan vuotokin lakkaisi. Sitten mietittäisiin miehen kotiin passittamista, jos hänellä nyt edes oli kotia. Enkelithän saattoivat vaikka nousta taivaaseen joka yö nukkuakseen syvää ja levollista unta, mistäs sitä tiesi.

Shiloh vastaa Jennan kiitokseen tavalla jolla enkelin saattoikin odottaa vastaavan. Pieni hellä kosketus neidon poskella jätti iholle kuumottavamman kohdan. Miehen käsi oli tuntunut ihanan pehmeältä ja lämpöiseltä, ehkä haava aiheittu miehen ruumiinlämmön kohoamista tai jotain. Kauniit sanat siitä, kuinka Jennan aika ei ollut vielä koittanut, ja kuinka joku muu olisi rientänyt tänään uhraaman oman henkensä neidon puolesta ellei herrasmiesmäinen Shiloh olisi sitä tehnyt, saivat tytön liikuttumaan melkein kyyneliin. Ihmisen olo oli mitä hämmentynein huomatessaan että kyllä jokin hänestä taisi pitää huolta. Kaikki hänen puheensa aikaisemmin siitä ettei suojelioita ole, eikä kukaan koskaan tule pelastetuksi. Jennaa taisi nolottaakkin heiman mutta sen ylpeä neito oli oppinut kätkemään.
Miesmäisen ryhdikkäästi poikatyttö kohentaa ryhtiään kun oli ollut kumartuneena loukkaantuneen puoleen. Jenna astelee muutaman kaapin päähän, yläkaapin luokse josta kaivaa mehupullon. "Valitettavasti ei oikein ole muuta, en juuri koskaan odota vieraita kun en paljoa itsekkään täällä "kodissa" viihdy.." Ihminen pahoittelee ja etsii kaapista myös kaksi mukia. "Otathan?" Jenna vielä huikkaa kysyvästi jo kaataessaan juomaa molempiin laseihin. "Voi olla hieman kirpeää..."´
Ojennettuaan enkelille tämän juoman Jenna vetäytyy muutaman metrin olohuoneeseen jossa yksinäinen nojatuoli jo kaipailikin seuraa. Jenna käpertyy tuoliin istumaan ja hörppää mehuaan. Vaikka neidon kasvot ja silmät olivat mieheen päin, neidon katse tuntui olevan jossain kaiken takana. Todellisuudessa tämä mietti miehen viisaita sanoja elämän pelastamisesta. Hän oli itsekkin tänään toiminut suojeliana, niin miten hän oli saattanut aikaisemmin uhota ettei niitä ole? Tietenkin niitä on! Jokainen pystyi olemaan suojelusenkelinä toisilleen.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Heinä 2011, 20:53

Shiloh

Enkeli seurasi Jennan jokaista liikettä tytön suoristaessa ryhtinsä ja käveli kaapille, kaivaen sieltä mehupullon. Kasvoiltaan ei voinut lukea minkäänlaisia tunteita tällä hetkellä. Enkelin katse oli kiinnittynyt tyttöön, joka kertoi ettei hänellä ollut muuta tarjottavaa, sillä ei odottanut yleensä vieraita.
"Yllätysvieras ei koskaan voi eikä saa odottaa emännältä mitään" Shiloh totesi nostaen pienen hymyn kasvoilleen, "totta kai minä otan jos tarjotaan".
Shiloh nousi istumaan ottaessaan vastaan lasin, jonka Jenna tarjosi. Katse oli yhä kiinnittynyt neitoon, samalla kun tuo perääntyi olohuoneen puolelle nojatuoliin. Shiloh nosti lasin huulilleen ja maistoi Jennan tarjoamaa mehua. Kirpeää se oli, mutta makuelämys ei tuntunut järkyttävältä enkelin suussa. Harvoin hän kyllä söi saatika joi mitään, sillä ei tarvinnut näitä perustarpeita elääkseen, toisin kuin kuolevaiset.

Enkeli laski lasin vierelleen ja nousi ylös, laskeutuen varovaisesti lattialle. Ihmisilluusio näytti kärsivän, eikä haava parantuisi nopeasti. Lisäksi Shilohilla ei ollut varaa olla tässä kunnossa ihmisilluusiossaan liian kauan. Kaikki eivät pitäneet enkeleiden läsnäolosta...
Niimpä Shiloh otti ja vaihtoi ihmisilluusionsa oikeaan muotoonsa. Kirkas valo täytti asunnon, mutta himmeni sitten siedettävälle tasolle Shilohin vaihdettua muotoaan. Enkeli heilautti massiivisia siipiään kerran, kävellen sitten tyynen rauhallisesti Jennan luokse, laskeutuen polvilleen tuon eteen.
"Osaatko laulaa?" Oli seuraava, yllättävä kysymys Sihlohilta "Jos osaat, voisitko laulaa minulle jotain?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 11 Heinä 2011, 21:00

//Miljoonia anteeksi pyyntöjä niinkun aina! Voitais vaan sopia että pyydän aina anteeksi niin ei koskaa tarvis enää vaivautuu ees kirjottaa! :< Mulla kestää nyt aina tänne vastailut kun oli opiskelupaikan vahvistusta ja jännittämistä ja pääsinhän mä sinne ja tänää tuli asuntolapaikasta vahvistus ja jotain asuntolasääntöjä käynynnä läpi ja aika paljo aikaa on poikaystävä syöny ja nyt on just kesätyötkin tässä mutta lupaan alkaa kunnostautumaan taas aktiivisemmaksi!//

Jenna

Neidon takaisin tähän todelliseen maailmaan ja oikeisiin ongelmiin kiskaisijana toimi tälläkin kertaa kirkas taivaallinen valo joka täytti koko pienen asunnon, pimeimpiäkin nurkkia sekä koloja myöten. Neito muisti miehen aikaisemmin esitetyn viisaaksi osaittautuneen varoituksen eikä katsonut valoon vaan sulki suloiset suklaa silmänsä ja käänsi kasvojaan kohti seinää, poispäin jumallisesta valosta.
Valon hiipuessa neito jo kääntää päätään hiipumisen tahdissa jälleen Shilohia kohti, avaten silmänsä kun tuntee valon hävinneen miltein kokonaan. Hänen edessään, hänen asunnossaan, oli oikea taivaallinen enkeli, joka oli Jennasta hyvin kaunis. Saiko miehestä käyttää nimitystä kaunis? No enkeleistä ainakin! Ja olihan mies myös komea, tottakai.
Enkeli heilautti kerran siipipariaan, joka sai neidon hiukset lennähtelemään suloisesti hieman sekaisemmiksi ja neito hiljaisesti nauraen alkoi asetella toisella kädellään hiuksia aloilleen ja omille paikoilleen. Toinen asteli Jennan eteen ja polvistui siihen, pelkästään tämä näky sai neidon sydämmen lyömään hieman epätahtiin.
Osasiko hän laulaa? Ai mitäh? Millainen kysymys tämä nyt oli, neito tuumi ja mietti samalla uutterasti vastausta. "Ääneni ei taida peitota satakieliä, mutta kantaa huomattavasti paremmin kuin monen rotevan kapakka hoilottajan. Lauluvarastonikin on melko olematon, tiedän lähinnä muutan kapakkarallin, en oikein kansanlauluja saati suloisia melodioita."
Jenna oli kovin erävarma itsestään kun hänen pitäisi laulaa miehelle. Ääni vaikkei olisikaan kovin paha, laulut joita neito tiesi eivät sopineet alkuunkaan enkeleille tavailtaviksi. "Kaipa minä voisin.." Brunette sanoo ja harvoin neitoa näki edes näinkään epäröivänä. Hieman parempaa istuma-asentoa korjailtuaan ihmisneito aloittaa voimakkaasti:
"Ei oll' kerma seurapiirien,
ei vaan jano yht' kans heroojen!
Mut veliveikkoset ryypätkää
tuopit kumoon heitetää!

Kun vanhakunnon kansa siemaa
kunnon janolla väkiviinaa,
heikompia tyystin kammottaa!
Todel' kansakunnan kuonaa!

Ai ett' makiast naurattaa
Ollaan kuin ollaank pohjasakkaa
Vaan ylpeinä veljet, sisaret hoilataan!"

Laulussa ei aluksi tuntunut olevan minkäänlaista suoraa sävelkulkua, laulua vaan tuli laulaa tarpeeksi voimakkain ottein, oikeanlaisella sisulla ja tarmolle, ja tietyllä asenteella. No Neidolta ei mitään näistä puuttunut ja ääntäkin lähti. Hieman punehtuneena kurkkuaan selvittäen neito kertoo: "Eräs suosikeistani. Sen on keksinyt muuan bardi, joka tunnetaan suuresta suustaan, laulu- sekä soittotaidoistaan, sekä naistennaurattamisesta!" Jenna nauraa hieman miettiessään sitä tosi asiaa että oli juuri laulanut karkeanlaisen kapakkahoilotuksen Jumalan enkelille. Häntä nolotti hieman, vain aavistuksen ja katsoi tuomiota odottaen Shilohia.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Heinä 2011, 13:56

Shiloh

Jenna kertoi ettei äänensä ollut mikään maailman kaunein eikä hän tiennyt pahemmin lauluja, jotka olisivat liittyneet johonkin muuhun kuin kapakkaan. Pienoinen hymy levisi enkelin kasvoille, samalla kun tuo jäi mitään sanomatta odottamaan epräiövän neidon aloittavan laulamisen. Shiloh ei odottanut mitään kirkollista suloveisua, vaan laulua, jonka keskiluokan kansalainen osasi ja ylpeänä lauloi.
Pian Jenna aloittikin laulamisen. Hymy säilyi enkelin kasvoilla, neidon luritellessa säkeitä, jotka selvästi sopivat kapakkaan. Kun laulu loppui, Jenna kertoi tuon sävellyksen olevan yksi suosikeistaan. Jenna myös kertoi laulun tekijästä, eikä sen kommentin jälkeen jäänyt selväksi, mistä bradi oli kappaleen keksinyt.
"Piristävä" Oli ensimmäinen kommentti enkelin suusta "Kerro bradille, että tuon pitäisi säveltää lisää samantapaisia lauluja".

Noiden sanojen jälkeen Shiloh nousi ylös ja lähti kävelemään ympäriinsä Jennan asunnossa. Haava oli yhä olemassa, mutta kipu ei tuntunut läheskään yhtä pahalta, mitä ihmisilluusiossa. Muutaman tunnin sisään se olisi täysin parantunut.
"Sinun pitäisi varmaan päästä nukkumaan" Shiloh totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, kävellessään takaisin Jennan luokse "Voin kyllä poistua, mikäli haluat".

// Eei se mitään. Ei kiirettä ollenkaan~ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 21 Heinä 2011, 10:38

Jenna Brooks

Jenna nauroi varovaisesti miehen kommentille hänen esittämästään kapakka balladista, ja lupaa nöyrästi toimittaa bardille tämän tavatessaan miehen terveiset.
Toinen ei näyttänyt enää kovin kipeältä kun tämä suoristautui ja lähti astelemaan ja katselemaan ympäriinsä neidon asuntoa. Ihminen nousi nojatuolistaan ja vei tyhjäksi kulauttamaansa kuppia keittiöön tiskitasolle. Samalla kun Jenna oli laskenut kuppinsa hän venyttelee ja huulilta karkaa ilmoille suloinen pieni haukotus kuin pikkuruinen poutapilvi muuten pilvettömällä taivaalla.
Shiloh astelee Jennan luokse ja tiedustelee pitäisikö neito päästää jo nukkumaan. Nainen oli juuri kiirehtimässä sanomaan että eihän sitä vielä kun toista haukotusta seurasi toinen hieman isompi. Jenna ei voinut kuin hymyillä ja jättää vastaväitteet sikseen. Mies tarjoutui myös lähtemään naisen asettuessa nukkumaan.
"Tuota.. Jos millään viitsisit, voisitko jäädä tänne kunnes nukahdan? Minusta on kurja nukkua yksin. Voisit vaikka vuorostasi laulaa minulle tai miten vain..." Jenna esittää nolostuneena nöyrän pyynnön. Neidon pyyntö oli aidosti vilpitön, eikä mikään viettelijättären ovela metku.
Pienen pyyntönsä esitettyään brunette punastuu hieman ja siksi kääntää kasvonsa pois miehestä yrittäen muka katsoa jonnekkin muualle, hän myös alkaa haromaan toisella kädellään hermostuneen oloisesti hiuksiaan.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Elo 2011, 15:29

Shiloh

Jennan haukotus kieli siitä että tuo oli jo väsynyt tai ainakin kohta olisi. Tuntui pahalta valovttaa olentoja, jotka tarvitsivat lepoa. Kuitenkin, Shiloh ei voinut olla kahdetimatta kuolevaisten ominaisuutta nukkua ja nähdä unia. Shiloh ei koskaan nukkunut. Vaikka hän sulki silmänsä, oli hän aina hereillä ja ajatuksissaan. Nukkuen aika olisi kulunut nopeampaa. Päivät ja vuodet olisivat kuluneet silmänräpäyksessä. Mutta ei Shilohille. Monta vuotta hän oli kävellyt maan päällä, saamatta hetkeäkään rauhaa omilta ajatuksiltaan. Omilta huoliltaan ja murheiltaan. Omilta peloiltaan.

Jennan seuraavat sanat saivat enkelin kohottamaan kulmaansa pienesti. Tyttö pyysi Shilohia pysymään luonaan, kunnes nukahtaisi. Enkeli katsoi hetken hiljaa Jennaa, kunnes hymähti pienesti.
"En näe syytä miksi vastaisin kielteisesti" Shiloh totesi, nostaen tutun, lempeän hymyn kasvoilleen.
Shiloh antoi Jennan johdattaa itsensä makuuhuoneen puolelle, jossa enkeli istui alas tuolille, antaen Jennan käydä maaten omassa rauhassaan. Enkeli katsoi ulos ikkunasta, vilkaisemattakaan kohti Jennaa ennen kuin tuo oli piilossa vällyjen alla. Siveellisyys oli yhä yksi tärkeimmistä tasioista enkelille.

// nnnyyyyt tulee lyhyttä vaihteeks x.x //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 07 Elo 2011, 18:18

Jenna Brooks

Shiloh kohotti kulmiaan neidon pyynnölle, ja lopulta hymähtäen ilmoitti lempeän hymyn kera jäävänsä. Jenna oli hyvin kiitollinen vaikkei saanut kiitosta ulos suustaan. Kyllä enkeli varmasti tiesi neidon kiitollisuuden, vaikkei toinen sitä sanoiksi puettua saanutkaan.
Hän joutui harvoin nukkumaan yksikseen. Itse asiassa Jenna edes harvoin nukkui kotona. Rankan työpäivän jälkeen, saattoi brunette marssia suoraa kapakkaan jossa nollasi päiväänsä ja päästeli vähän höyryjä, jonka jälkeen sitä yleensä herättiin majatalosta, yksin tai seuralaisen kanssa, tai sitten jonkun ihan viaraan miehen kotoa. Jenna ei mahtanut itselleen mitään, mutta selvinpäin yksin kotona nukahtaminen tuntui niin vieraalta ajatukselta että toisen läsnä olo rentouttaisi varmasti.

Jenna näytti tietä makuuhuoneeseen, jossa enkeli asettui yksinäiselle tuolille istumaan ja katseli ulos ikkunasta. Kaunotar jotenkin vain tiesi ettei mies katsoisi ja alkoi riisuutua vaatteistaan. Vain pikkuhousujen kera neito kohta sukelsi peiton alle lämpimään.
Peiton alta turvasta ja lämpimästä, Jenna huikkasi enkelille että tämä ymmärtäisi voivansa tulla nyt istumaan vaikkapa sängyn laidalle, tai muuten vain ilmoittaen että oli valmiina.
"En tarvitse välttämättä tuutulaulua, jos et sellaista osaa. Ja pidän toki muunkin laisesta musiikista kun kansanomaisista kapakka rallatuksista.." Neito sanoo aika hiljaa ja hymyillen Shilohille peittonsa suojissa.
Jenna asettaa päänsä syvälle pehmoiseen tyynyyn, etsii mukavan asennon ja sulkee silmänsä.

[[Oliko tämä sitten tässä, jos ensi viestissä Shiloh vain laulaa Jennan uneen?:) No oli mukava pitkästä aikaa pelata sun kanssa ja toivottavasti vielä sitte joskus lisää pelaillaan!]]
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Elo 2011, 18:55

Shiloh

Kun Jenna oli päässyt vällyjen väliin, uskalsi enkeli kääntää katseensa. Jenna asettui mukavasti makuulleen ja ilmoitti, ettei välttämättä tuutulaulua kaivannut. Lempeä hymy nousi jälleen enkelin kasvoille, mutta tuo pudisti päätään.
"En osaa tuutulauluja jotka olisivat tästä maailmasta" Shiloh totesi, asettuessaan mukavammin istumaan tuolille.
Jennan sulkiessa silmät Shiloh aloitti laulamisen. Ensin hyräilystä lähtenyt rauhallinen melodia sai pian mukaansa sanoja, joita ei tavallinen kuolevainen tunnistanut. Shiloh lauloi enkelten kielellä, sillä uskoi sen olevan rauhallisempi ratkaisu kuin yleiskieli. Laulu ääni oli pehmeää ja rauhallista, se mukaili nuotilleen rauhallista melodiaa. Laulu kertoi sodasta ja kielletystä rakkaudesta. Mutta sitä Jenna tuskin ymmärsi.

Lopulta, kun Shiloh oli varma, että Jenna nukkui, lopetti tuo laulamisen. Enkeli jäi hetkeksi katselemaan nukkuvaa neitoa, kunnes nousi ylös ja käveli sängyn ääreen. Shiloh laski pienen suudelman tuon otsalle, toivottaen samalla hyvät yöt enkelikielellä kuiskaten, jonka jälkeen tuo poistui täysin äänettömästi rakennuksesta...

// Juuh, eiköhän se ollut :) Kiitos seurasta, toivottavasti pian uudestaan! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron