Luonnonlapsi

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Luonnonlapsi

ViestiKirjoittaja Etta » 08 Elo 2011, 18:48

// Debbie ja Lolisa, tadaa. //

Syvällä metsän siimeksessä seisoi suuri tammi, eikä mikä tahansa tammi, vaan erään nymfin Tammi. Vihreätukkainen Octavia kurkisti Tammen kyljessä olevasta kolosta hymyillen leveästi. Ulkona oli pilvistä, mutta ilma oli lämmin. Oikein sopiva päivä pelkkään olemiseen, neiti ajatteli hyvillään. Hän kiipesi ulos Tammensa kolosta, hypähti alas ruohikolle ja katseli sitten mietiskellen ympärilleen. Täällä pitää kyllä siivota, hän totesti tomerasti itselleen ja koikkelehti sitten puunsa juurelle. Hän kumartui alas ja kaivoi juuren alta heinistä tehdyn huiskun, joka muistutti kovasti ihmisten käyttämää luutaa, jolla siivottiin isoimpia roskia sivummalle. Octavia nousi ylös ja aloitti sitten Tammen juurien huiskimisen lehdistä ja pienistä oksista hyräillen ja hypähdellen hyväntuulisesti erittäin tietämättömänä metsässä liikkuvasta vieraasta.
Etta
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 08 Elo 2011, 19:38

//Hehee ei menny väärin päin :D//

Lolisa

Loli hyppi puiden oksia pitkin. Hän oli tullut puidenoksien hyppely lenkille. Se on Lolille tosi tärkeää sillä sillon hän rauhottuu kun ei tarvi ajatella mitään muuta kuin luontoa ja puidenoksia missä hän hyppelehtii. Yllättäen loli joutuu pysähtymään. Vastassa lenkin keskellä on isompi puu mitä muut ovat. Se on tammi. No Tammet ovat yleensä isoja. Mutta ei tätä puuta ennen ollut Lenkin reitillä? No tyttö on varmaan eksynyt mikä ei ole ollenkaan iso juttu tytölle. Loli on hyppäämässä kun kuulee ääniä alapuoleltansa. Luultavasti vain jokin eläin. Loli katsahtaa tilanteen. Ihan kuin joku tai jokin lakaisi puunjuuria? Aika seonnut ihminen.. Tai luultavasti ihminen. yläpuolelta se ei näy onko hän haltia tai kenties ihminen tai jokin muu olio. No jos se on Ihminen niin aika seonnut kyllä on. Tullut keskelle metsää lakaisemaan erityisen ison tammen juuria? " Outoa.." tyttö tokaisee itselleen. Sitten hän ponnistaa ison puun oksalle. Mutta Oksa ei olekkaan taipuisa vaan yllättävän kova joten tyttö tipahtaa maahan. " Ughh.." tyttö mutisee kun nousee seisomaan. Apua minne menen? Olen kenties ihmisen takana! tyttö miettii avuttomana. sitten hän juoksee puun taakse. Kun hän vilkaisee puun takaa toista, niin hän järkyttyy. Alasti? Todellakin seko tyyppi!
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 08 Elo 2011, 19:51

Octavia pysähtyi äkisti paikalleen ja pudotti huiskunsa maahan kuullessaan oksan räksähtäneen. Mitä ihmettä? Hän käännähti nopeasti kannoillaan tarkistaakseen tilanteen. Paksun oksan rippeet makasivat jonkin matkan päässä maassa, riutuneena ja rikkinäisinä. Tytön silmät suurenivat hänen katsellessaan hermostuneena ympärilleen. Hän sipsutti varovaisesti rikkoutuneen oksan luokse, kyykistyi ja otti käteensä pienen oksanpalasen, tutki ja pyöritteli sitä lähellä kasvojaan silmät suurina ja uteliaina. Se rikkoutui painosta..? Octavia siristeli silmiään, laski oksanpalasen takaisin maahan ja nousi sitten nopeasti seisomaan. Hän vilkuili ympärilleen tomeran näköisenä, etsien.

"Tule esiin pullero!" hän huudahti, mutta ei ainakaan peloissaan.

// Onneksi. :') //
Etta
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 08 Elo 2011, 21:51

Lolisa

Tyttö virnisti. hän kutsui minua pulleroksi.. Lolin mielestä se oli huvittavaa, mutta se miten tuo toinen on sekaisin, ei ole naurun asia. Hän hän on aivan hullu. Loli ei ole koskaan ennen tavannut saaneen nähnyt nymfiä joten ei tiedä niistä lähes mitään. Niistä ei lue koskaan missään kirjoissakaan mitä Loli lukee. Tai toisaalta hän on kuullut lauseen:" Nymfit ovat hyviä laulamaan, mutta älä anna sen hämätä.." Mutta ei Loli ole ottanut sitä tosissaan. Hän luulee että nymfi on jokin sienen tapainen ruokalaji. Loli ei halunnut tulla ainakaan ihan heti nähnyksi, joten hän vain kiipesi tammeen. nopeasti hän oli jo matalimmalla oksalla toisen pään yläpuolella. " Sanoitko minua pulleroksi?" kaunotar sanoi virnistäen taas sanalle pullero. Sitten hänen hymynsä hyytyi, mutta Lolin ilmeet eivät näkyneet, kun tällä oli huppu päässä. Hän vetäisi sen pois ja katsoi seonnutta naista. Sitten hän hyppäsi alas toisen eteen. Lolin oli vaikea olla tuijottamatta toista. Hän oli alasti, mutta vihreät hiukset peittivät suurimman osan. " Oletko ihminen?" tyttö kysyi nostaen toista kulmaansa. Hän hapuili valmiiksi kummankin miekkansa kantaa.
// Heh sori ku kesti, piti tehä kotihommia. Ja mun vastaukset on vähä outoja ku oon ollu koko pv. koneella c(: oon yleensä ollu aktiivisempikin vastausten suhteen :) oon nyttekki vähä sekasi mut mitä väliä? :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 08 Elo 2011, 22:56

Nymfi kääntyi äänen suuntaan. Puhuja oli nainen, siitä ei ollut epäilystäkään, mutta kaikki muu pysyi neidiltä pimennossa. Hän oli aika ylpeä aikaisemmasta, ivallisesta kysymyksestään, mutta päätti olla vastaamatta naisen ensimmäiseen kysymykseen. Miksi? Koska hän oli hermostunut, mutta itsepäinen, eikä varmasti luovuttaisi helpolla. Hmph.

Naisen toinen kysymys yllätti Octavian täysin. Hän piti katseensa äänen suunnassa, seisoi paikallaan edelleenkin melko kankean oloisena. Hänen silmänsä suurentuivat, koska kysymys sai neidin oudolla tavalla hyvin otetuksi. Ihminen. Voi kunpa olisikin. Mitä jos vaikka olisinkin? Tytön äänessä kuului lapsenomainen rehvastelu, hän jopa näytti hiukan ylpeältä nostaessaan kädet tietävän näköisenä lantiolleen.

// Ei mitään hätää. Eikä nämä munkaan vastaukset mitään kermaa ole, minä kun en oo pelannut moneen vuoteen. (: //
Etta
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 08 Elo 2011, 23:32

Lolisa

Loli naurahti. Toinen ei selvästikään ollut ihminen. Loli näki sen, silmistä. Silmistä näkeminen oli Lolin yksi haltiaominaisuus. Hän näkee niistä kaiken, menneisyyden, mitä hän tekee työkseen ja sen semmoista. Loli päätti kuitenkin vastata tämän kysymykseen. " Jos olisit ihminen niin makaisit jo maassa miekkani rinnassasi." kaunotar sanoi toiselle. " Mutta et ole joten jätän sinut rauhaan, toistaiseksi.." Loli oli iloinen. hän saattoi paljastaa jopa pienen hymynkin. Nimittäin Loli oli kerrankin, siis kerrankin tuntenut itsensä paremmaksi kun toinen. Hän ehkä pomottelikin jo topiselle. No hän on useinmiten parempi kun toiset, mutta kai siitä saa iloita? Loli olisi halunnut esittää vieläkin enemmän pomoa, kiertämällä naista ja tarkastelemalla tämän vaatteita ja niiden yksityiskohtia, mutta se oli mahdotonta. Loli ei pystynyt olla huomaamatta sitä ja ei edes uskaltanut katsoa toista muuta kuin kasvoja. " Mikä olet?" Loli kysyi päästäen esille vilpittömän hymyn. No se siitä pomoudesta.. kaikki tietävät että Loli ei pysty salaamaan oikeaa olemustaan muuta kuin 5 minsaksi..
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 09 Elo 2011, 14:01

Naisen takaisin heittämä kommentti sai nymfin liikahtelemaan hermostuneesti. Jos olisin ihminen, olisin jo kuollut!? Tytön rehvasteleva ilme muuttui hetkessä säikähtäneeksi, silmät suurenivat, huulet mutristuivat ja kädet löysivät toisensa kankeasti. Tässä tapauksessa olikin vissiin parempi vain olla nymfi kuin ihminen, sillä Octavia ei pitänyt elämänsä päättymisen ajattelusta, ei sitten ollenkaan. Tuntematon nainen avasi suunsa uudestaan, ja nymfi hätkähti hereille omista ajatuksistaan. Mikä minä olen? No minähän olen nymfi, senkin kaarna-aivo olisi varmasti ollut upea ja mahtava ja uhkarohkeakin vastaus, ja tyttö oli jopa vähällä puhua ajattelemansa ääneen, mutta vaikeni sitten. Ei, ehkä se ei ollut kuitenkaan se kaikista viisain vastaus.

Mikä luulet minun olevan? Octavia virnisti voitonriemuisesti itsekseen ja tanssi letkajenkkaa päänsä sisällä. Jes.

// Tuo Lolisan silmistänäkemisen taito ei muistaakseni ollut siellä tyttösi esittelyssä, eli kannattaisi varmaan korjata se sinne? (: //
Etta
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 10 Elo 2011, 13:16

// Oli se siellä(oisit lukenu tarkemmin ;)) mut jouduin ottaa sen pois ku se oli ollu ;toiste; mielestä yli voimakas tai jotain sinne päin.(en kyllä tajuu ite ku se oli lähes ainoo voima mitä tytöllä oli :(nookke kyl mää tajuun ;D)//

Lolia rupesi ärsyttämäään. Mikä tuota naista riivasi? Ensinäkin hän hilluu täällä alasti ja siivoaa puittenjuuria. Sitten hän on kaiken lisäksi tosi lapsellinen. " no en minä voi tullaisesta hullusta tietää mitään?!" Lolia rupesi ärsyttämään. Hän oli luopunut pomoudesta ja nyt toinen olikin tuollainen? No et voi mitään, kaikilla on oma luonne.. loli jankutti itselleen, mutta se ei toiminut. Loli kiipesi tammeen, mutta ei oksalle vaan tyttö jäi roikkumaan runkoon. " Mikä tämä on? tärkekö sinulle? siivoat sen juuria?" Tyttö kyseli haluten tietää jokaiseen vastauksen.

//nii ja muista seuraavan kerran laittaa "Octavia" tekstis alkuun :) //
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 10 Elo 2011, 15:27

Octavia

Octavia oli suoraan sanottuna mykistynyt toisen naisen kommentista. Tuon suu venähti auki, silmät tollottivat eteensä typertyneinä. Hullu? Minäkö? No ehkä vähän, mutta mistä tuo sen voisi tietää? Tyttönen risti käsivartensa ja vaihtoi painonsa kokonaan toiselle jalalle. Hän näytti varmasti hiukan ärsyttävältä kaikkitietävässä asennossaan, mutta minkäs teet, kun neiti ei ollut ensimmäisenä siinä jonossa, jossa jaettiin parhaimpia luonteenpiirteitä. En minä ole hullu, hän tokaisi mutristaen sitten huuliaan lapsenomaisesti. Oli naisella otsaa.

Octavia hätkähti, kun hän huomasi naisen tulleen esiin. Toinen piteli kiinni tammesta, mutta ei mistä tahansa tammesta, vaan Octavian Tammesta. Vihreätukkainen näytti edelleen hapanta naamaa mulkoillen toista alentavasti. Tämä, nymfi aloitti ja kosketti sitten Tammen juuria lempeästi, on Tammi, ja minä satun asumaan sen kolossa, joten kyllä, se on minulle aika tärkeä! Tyttö nyökkäsi lopuksi nopeasti painottaakseen puheensa tarkoitusta, ja nosti sitten hiukan leukaansa ylös näyttääkseen pelottavalta, mutta kuitenkin laihoin tuloksin.

"Ja mitä ihmettä luulet tekeväsi?" Octavia nappasi maahan pudonneen huiskun takaisin käteensä ja osoitti toista sillä syyttävästi. "Alas sieltä!"

// Noinko meinasit? //
Etta
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 11 Elo 2011, 13:12

//Hahaa just noin ;D //

Lolisa

Lolin silmät suurenivat. Hänkö asui tammessa? Sen kolossa siis?
" siivosit siis vain kotiasi? Aiii,, no et sinä sitten ole seko.. sori." Loli oli hämmentynyt. Hän tiesi, että monetkin asuivat puussa, mutta ei tiennyt tämän olevan sellainen. Mitenhän hän löysi juuri sopivan tammen? Tarpeeksi isoon? No se oli aivan sama. Loli hyppäsi rungosta pois. Ei hänkään olisi halunnut, että joku huligaani tulisi pomppimaan talon seinille. Loli pyörähti tammen ympäri kunnes löysi kolon. Sitten hän kurkisti sen sisään. "Ei hullumpi." tyttö virnisti vähän kun otti päänsä pois tammesta. Lolisaa kuitenkin arvelutti tyttö, mikä hän on? " Tota voisiksää kuiteski kertoa mikä sää oot?" Loli väläitti suloisimman ilmeensä tytölle.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 12 Elo 2011, 21:34

Octavia

Nymfi seurasi toisen liikkeitä varuillaan ja silmät sirrillä. Hän nyökytteli päätään vastaukseksi toisen kysymykseen. Tammi oli Octavian koti, ja varmasti kaikista parhain sellainen. Nainen hypähti pois puusta, ja näytti ja vaikutti jo paljon miellyttävämmältä. Vihreätukkainen nymfi rentoutui hiukan, mutta pysyi edelleen varuillansa, vaihtaen painonsa taas jalalta toiselle. Octavia hätkähti jälleen toisen kysymystä. Eikö se nyt jo ollut selvää?

Nymfi, hän vastasi lyhyesti. Naisen ilme oli muuttunut, ja Octavian oli vaikea pitää suunsa mutrulla.
Eikö teidän haltioiden pitäisi tietää? Kysymys oli ivallisen oloinen, mutta tytön äänensävy oli enemmänkin kiinnostunut, kuin pilkallinen. Itseasiassa ei ollut mikään ihme, jos haltianainen ei tunnistanut näkemäänsä. Nymfi oli kuin metsänhenki, joista toiset vikittelivät ihmisiä ja haltioita pauloihinsa, kun taas toiset - kuten Octavia - pitivät enemmän harmittomista (ainakin pääsääntöisesti), mutta ilkikurisista kepposista.

// Pahoittelut, että kesti. Työt pitäs saada tehtyä, ennen kun koulut alkaa. :c //
Etta
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 14 Elo 2011, 14:20

Lolisa

" Mistä tiedät, että olen haltija? Siis olenhan minä, mutta me olemme hyviä esittäytymään joksikin toiseksi." Loli kallisti päätään. " Ja jos olet nymfi niin etkös olekkin hyvä laulamaan? Olen kuullut sellaista. En kyllä kuullut sinun laulavan." tyttö halusi tietää mitä omituista tytössä on. Onko hän jokin selvän näkijä? Kaunotar otti pari askelta kauemmas puuta, samalla lähestyen tyttöä. " Useimmat haltijat tietäisivät, mutta minä en. Minä keskityn isoimpiin ja parempiin rotuihin." tyttö sanoi naurahtaen vähän kuin leikillään. Hän kyllä hyvin tiesi nymfit ovat tärkeitä, siis luonnon kannalta, mutta. Sitten tyttö katsoi viherhiuksista tyttöä kysyen ja odottaen vastauksi. toivottavasti hän ei ottanut äskeistä tosissaan.. tarkoitan aika pienrotulaatuista..tyttö virnisti itselleen ja hänen hyvälle vitsikannalle -.-
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 16 Elo 2011, 19:42

Octavia

Octavia puuskahti.
Tottakai minä tiedän, se on minun tehtäväni, tyttö sanoi turhautuneesti ja heilautti käsiään, aivan kuin asia olisi päivän selvää. Mikä luonnonhengetär Octavia muka olisi, jos tämä ei erottaisia päärotuja toisistaan, saatika sitten kauniita haltioita muista olennoista? Hän katsahti naiseen uudemman kerran, kun tuo kysyi nymfin laulutaudoista. Tyttö nyrpisti naamaansa ja teki kaikkensa, jottei punastuisi.
No, niin kai, mutta mitä se laulutaito nyt mitään merkitsee? Tai siis.. Octavia sopersi antaen katseensa kierrellä kaikkialla muualla, paitsi haltianaisen kasvoissa, näpräten sormiaan ja potkien pehmeää ruohoa jalkojensa alla. Hän jäi niin ajatuksiinsa, että haltian hiukan loukkaava kommentti meinasi jäädä tytöltä aivan huomaamatta.
Anteeksi kuinka!? vihreätukkaisen suu venähti auki hiukan myöhässä, mutta venähtipä kuitenkin, ja tuon olemus palasi pippurimaiseksi. Hän oli valmiina murisemaan kuin mikäkin koira.
Etta
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 17 Elo 2011, 16:29

Lolisa

Niimpä Loli epäilikin. Tämä tyttö ei tiennyt minkälainen huumorintaju Lolilla on. " No hei satuin vaan sanomaan niin. Siis koska en tiennyt Nymfeistä niin sanoin vain, että satun keskittymään tärkeimpiin rotuihin!" Loli huusi naurahtaen huolettomasti. Loli ajatteli miltä tuntuisi olla kuin tämä tyttö tässä. Loli katsoi taas tammea. " Asut siis tuossa, tammessa. Missä lapussutammesi on sitten?" Loli kysyi vitsillään, mutta haluaisi tietää myös kysymykseen vastauksen.

//Keksippä jotain tapahtumaa tähän :) siis jos keksit jotain ;D//
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 20 Elo 2011, 15:44

Octavia

Haltianainen ei näyttänyt hetkahtavan Octavian aikaisemmasta puuskahduksesta. Itseasiassa nainen vaikutti melko huolettoman oloiselta, ja tämä sai nymfin hiukan mietteliääksi. Ehkäpä nainen oli vain luonteeltaan tuommoinen, hmm, outo? Octavia kiitti salaa Luontoäitiä toisen naisen rauhallisesta käyttäytymisestä. Vaikka Octavia tuntuikin kovistelevan, ei hän ikinä pärjäisi missään fyysisessä kähäkässä hän oli kuitenkin sen verran hippi ja heiveröinen.

Siinäpä hyvinkin, hän tokaisi ylpeän oloisena, viitaten sekä naisen toteamukseen että kysymykseen. Tyttönen astui lähemmäksi Tammea, mutta piti edelleen niinsanotun turvavälin haltiaan.
Minä synnyin juuri tämän Tammen juurista, tyttö kertoi ja katseli toista naista sekä varuillaan että kiinnostuneena. Tuon katse eksyi ennen pitkää naisen lantiolle, jolla roikkui kaksi pitkää ja kiiltävää sohjotinta.
Mitä sinä noilla teet? Octavia kysyi kallistaen päätänsä ja osoittaen toisella kädellänsä miekkoja.

// En heittänyt vielä mitään tyyliin "puskasta kuului ääni" -juttuja, mutta jos se käy, niin Lolisahan voisi näytellä nymfille vähän miekkailutaitojansa? //
Etta
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron