Anteeksi, mutta nyt viette kyllä väärän sielun

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Anteeksi, mutta nyt viette kyllä väärän sielun

ViestiKirjoittaja Templer » 11 Elo 2011, 18:24

Soul Safer

Soul Safer istui tuttuun tapaan metässä. Katsellen puita harmaantuvia ja sammalta märkää hän tärisi. Ei, ei hän kylmästä tärissyt, vaikka sade piiskasi hänen niskaansa ja katseli hänen hiuksensa märiksi. Hän tärisi nälkäänsä, pian olisi vaikea pidättää tuota himoa saada sielu. Aurinko oli laskeutunut hetki sitten, kukaan tuskin ilmaantuisi tänne metsän siimekseen iltaisin, mutta eksyjiä aina oli. SS ei voinut olla varma, etteikö hän olisi hyökännyt suoraapäätä kylään, jos ei saisi pian päivittäistä sielu annostaan. Ei sillä, olisihan jonkun eläimen sielu riittänyt vallan hyvin, mutta ihmisen sielu oli se riittoisin. Sen sielun päällä makasi murheita, syntejä ja iloja. Siitä olisi iloa pitkäksi aikaa ja hän jaksaisi taas pitkään olla syömättä, sekä hän vain rakasti sitä, että pystyi pidättelemään himoaan, se oli kuin kiduttamista, itsensä kiduttamista.
Pian hänen tarkka kuulonsa havaitsi jonkun lähestyvän, askelista päätellen kyseessä oli ihminen. Hengityksen tiivis tahti kertoi, että ihminen oli luultavimmin eksynyt. Tätä oli paha kestää, se tuli lähemmäs. Kohta hänellä ei olisi mahdollisuuksia nälkää vastaan.

Siispä hän kääntyi hitaasti kohti ääntä ja haisteli... ilma oli raikas, koska satoi. Hän pystyi haistamaan selvästi metsässä juoksentelavan miehen... vai oliko kyseessä nainen? Sade pyyhki tuoksut, joten uhri oli kaukana. Ei ollut järkeä lähteä vastaan, kyllä se uhri sieltä pikku hiljaa saapuisi... askel askeleelta... kohti Soul Saferia.

//Eli Morthaxin Nyxille lava on vapaa. (: //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 11 Elo 2011, 18:50

Lohikäärme oli vihdoin löytänyt asutun alueen, joka huhupuheista päätellen oli levottomuuksien vallassa. Viikkokausien paon jälkeen nuori naaras oli väsynyt, ärtynyt ja jopa hieman peloissaan. Mutta nyt ei ollut aikaa miettiä liikoja; lohikäärme ei ikinä pääsisi tutkimaan tätä synkkää metsää ympäröiviä alueita, jollei hän tappaisi jotain elävää jolla oli sielu. Aikoinaan sopimus nekromantikon kanssa oli tuntunut hyvältä kaupalta, mutta jouduttuaan viettämään huomattavan osan ajastaan paossa ihmismuodossaan, alkoi hänen aikansa käydä vähiin. Missään nimessä hän ei voisi yksinkertaisesti kävellä todellisessa muodossaan kylään keskelle ihmisiä, se olisi silkkaa mielipuolisuutta.

Nyx tuhahti äänekkäästi, venytteli väsyneita siipiään ja lähti verkkaisesti kävelemään puiden lomitse. Ei kannattaisi tuhlata niitä muutamia tunteja joita ihmismuodosta oli jäljellä; huonolla tuurilla tätä metsää asuttivat vain sieluttomat olennot, joista ei hyötyä olisi. Ei, ei, muodonmuutos ihmiseksi saisi odottaa, kunnes se olisi tarpeen.

Ei mennyt kauaakaan, kun haju kantautui naaraan sieraimiin; tämä ei ollu peura, kettu tai muukaan metsäneläin. Lohikäärme sivalsi ilmaa hännällään ja intoutui juoksuun. Mikä tahansa se olikin jonka hän haistoi, oli vielä näkymättömissä ja saattaisi kadota jollei hän pitäisi kiirettä. Jos se oli ihminen, ei se juoksemalla pakoon pääsisi, vaikka naaras joutuikin pujottelemaan puiden lomitse ja saalis varmasti kuulisi hänen lähestyvän.


//Aijai, huomaa kyllä että ajatus ei vielä oikeen kulje. //
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Templer » 12 Elo 2011, 16:56

Soul Safer

Soul Safer haisteli ilmaa odottaen yhä uhriaan, mutta... mikä tämä toinen tuoksu oli. Se oli hyvin vahva, peitti suuren osan uhrin tuoksusta. SS joutuo pieneen paniikkiin, jos hänen uhrinsa olisi löytänyt joku toinen. Hetkeksi tuo siis päästi todellasine Saferin valloilleen ja hän muuttui siinä samassa koiraksi. Sysimusta koira pinkaisi ilmaa haistellen juoksuun, kohti saalistaan. Hänellä oli kiire, siksi suuretkaan esteet eivät häntä haitanneet. Pian uhrin tuoksu läheni, se voimistui, uhri oli lähellä. Hän muutti nopeasti itsensä takaisin ihmiseksi, tuo toinenkin tuoksu, läheni. Saferin pitäisi toimia nopeasti, tai hän jäisi ilman saalista. Siksi hän siis hyökkäsi kohti uhria, mutta ilman näköä, se ei ollut mikään helpoin homma hoidettavaksi. Olisi turha ottaa huivi pois tässä vaiheessa, hän saattaisi vahingossa tappaa montakin uhria. Parempi saada uhri maahan, puolustuskyvyttömäksi ja vasta sitten viedä hänen kultaakin kalliimpi sielunsa.
Eli, hyppy meni ohi. Uhri oli mies, mutta hän parkaisi kauhusta kuin nainen. SS virittäytyi uuteen hyökkäykseen...

//Paremmin sentään kuin minä :D //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 12 Elo 2011, 19:58

Nyx

Lohikäärme rymisteli puiden lomassa täyttä vauhtia, katkoen mennessään oksia ja aiheuttaen korviahuumaavan metelin. Haju läheni, ja se oli varmasti ihmisen. Aivan lähellä...

Nyx loikkasi suoraan kuivien oksien tiheikön läpi. Tonnien painoinen lohikäärme rysähti suoraan epäonnisen ihmisen nenän eteen. Lohikäärme hämmentyi hetkeksi huomattuaan että hahmoja olikin kaksi; hän oli ollut niin keskittynyt ihmisen hajun jahtaamiseen ettei ollut lainkaan huomannut että joku muukin oli mitä ilmeisemmin saman saaliin perässä. Tämä toinen ihminen vaikutti jotenkin omituiselta, huivi silmiensä peittona. Mutta vähät siitä kuka tai mikä tuo kumma olento oli; maassaa kauhun vallassa kyyristelevä ja kauhusta huutava ihminen oli hänen saaliinsa!

Lohikäärme veti henkeä ja päästi ilmoille mahtavan karjaisun, joka oli kuin haaste toiselle saalistajalle; peräänny tai valmistaudu taistelemaan.
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Templer » 12 Elo 2011, 22:45

Soul Safer

Soul Safer kuunteli kauhuissaan lähenevää ryminää, joka keskeytti hänen toisen hyökkäyksensä. EI, EI, EI ja vielä kerran EI! Näin hän sitä ei ollut ajatellut. Selvästi olento ei ollut ihminen, joka kävi vielä selvemmäksi karjaisusta ja olento ei ollut myöskään pieni, koska oli SS sen verran hyvin kehittänyt aistinsa, että hän osasi haistaa, missä olennon pää viiletti. Loppujen lopuksi tulokkaasta tuli mieleen vain lohikäärme. Saferillä ei ollut aikomustakaan väistyä, hänen nälkänsä teki terrori iskuja hänen järkeensä. Mutta nyt ei ollut aikaa jättää aivoja narikkaan, jos hän toimisi vain vaistojen varassa, tuo lohikäärme talloisi hänet alta aikayksikön. SS hengitti hitaasti ja kiihtyneenä, hän käänsi katseensa urhiin ja hymyili vienosti... tosiaan SS hymyili, muttei ehkä samassa merkityksessä kuin toiset luulevat. Hetkessä Safer päästi rääkäisymäisen äänen, jonka oli tarkoitus merkitä, että oli aika hänen valita, joko hän väistyisi tai tappelisi. SS oli jo valinnut omansa... hän tappelisi siihen asti, kunnes joku veisi hänen tyhjän ja kylmän sielunsa tai hän saisi syödä tuon uhrin sielun ja ehkä jopa viedä lohikäärmeenkin.
"Älä koskaan tule minun ja uhrin väliin..." SS sanoi hieman melodisesti kuin laulaen.
"Älä koskaan, koskaan vie sitä minulta pois." Hän lopetti laulunsa kohottaen ääntään "pois" kohdalla.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 12 Elo 2011, 23:38

Nyx

Naaras jähmettyi hetkeksi odottamattoman käänteen yllättämän. Tuo piru oli vastannut haasteeseen, eikä luikkinut tiehensä kuten hän oli toivonut. Joko hänen vastustajansa oli tavattoman rohkea, tai hänen järkensä oli niksahtanut raiteiltaan. Jos kyse oli rohkeudesta, olisi sääli ottaa moinen soturi hengiltä.

Punnittuaan hetken vaihtoehtoja, Nyx päätti edetä varoen, ja toivoa että vähäinen voimainnäyttö saisi vastustajan perääntymään. Niinpä hän käännähti yllättäen ympäri, ja heilautti piikikkään häntänsä vastustajaansa päin sivusuunnassa. Jos lohikäärme oli arvioinut oikein, osuessaan iskun pitäisi lennättää vihollista muutama metri ja iskeä tältä ilmat pihalle aiheuttamatta suurempaa vahinkoa.

Kuten sanottu, hyviä sotureita on sääli tappaa.
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Templer » 13 Elo 2011, 17:33

Soul Safer

Soul Safer kuuli kovan SWUSH äänen ja ennenkuin hän kerkesi tajuta tilannetta, hän tunsi jo kovan iskun kyljessään. Se lennätti hänet kauemmas uhrista, joka ei ollut toivottua. Hetkessä hän nousi ja muttui mustaksi koiraksi, näin olisi helpompaa. Hänen värinsa ansiosta, hän sulautuisi varjoihin, joita sade ja ilta toivat mukanaan jo muutenkin synkkään metsään. Varjoista käsin hän voisi helposti hyökätä. Niinpä hän juoksi lähemmäs uhriaan, mutta kuitenkin pysytteli varjossa, jotta tuo toinen, suurempi uhka ei häntä havaitsisi. Tietenkään SS ei voinut olla varma, oliko hän täysin näkymättömissä, mutta ainakaan hän ei enää perääntyisi. kyllästyneenä odottamaan enempää SS antoi vaistoilleen vallan. Niinpä nuo saalistajan vaistot käskivät häntä jo hyökkäämään. Nopeasti hän otti pari ripeää askelta ja hyppäsi korkealle, kesken hypyn hän vaihtoi ulkomuotonsa takaisin ihmiseksi ja täten hän koetti saada mahdollisesta lohikäärmeestä otetta.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 13 Elo 2011, 17:58

Nyx

Lohikäärme kuunteli tyytyväisenä tömähdystä joka osoitti hänen iskunsa osuneen. Hän kääntyi pikaisesti ympäri, toivoen näkevänsä vastustajan lähtevän käpälämäkeen. Naaraan toive ei kuitenkaan toteutunut; hänen vastustajansa tuntui yllättäen katoavan ilmaan. Tässä oli nyt kyse loitsusta, magiasta tai jostain sensorttisesta, eiväthän ihmiset noin vain kadonneet!

Naaras kääntyili hurjasti ympäriinsä, hän oli liian tuohtunut nähdäkseen tai haistaakseen mitään. No, kyllä se pikku pirulainen joskus ilmestyisi. Samassa lohikäärme kuuli rasahduksen selkänsä takaa ja tunsi jonkun tömähtävän päälleen; se kirottu oli loikannut varjoista ja laskeutunut suoraan hänen häntänsä tyveen! Ja mikä pahinta, hänen otteensa tuntui varsin tukevalta eikä lohikäärme yltäny häneen purrakseen, eikä häntäkään taittunut niin kiemuralle että kiusanhengen olisi voinut lävistää hengiltä.

Niinpä naaras teki sen ainoan asian mitä tässä hätätilanteessa pystyi; hän alkoi juosta läpi metsän, toivoen että vauhti ja epätasainen meno saisivat vastustajan tiputtautumaan maan kamaralle. Jollei muuta, niin jahka hän löytäisi tarpeeksi auken alueen josta voisi nousta lentoon, saisi vastustaja huomata että ylösalaisin lentävän lohikäärmeen selässä on vaikea pysyä.
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Templer » 13 Elo 2011, 19:44

Soul Safer

Soul Safer osui kuin osuikin lohikäärmeeseen, tästä tulviva onnistumisen ilo oli suuri, vaikkei sitä kestänyt kauaa. Lohikäärme lähti juoksuun, eikä pomppiva kyyti ollut juurikaan mukavan tuntuinen. Ei SS mikään ihmemies kuitenkaan ollut ja raapivat oksat saivat hänen otteensa hellenemään. Kuitenkaan irtipäästäminen ei käynyt edes mielessä tuolla pojalle. Uhri oli jo kauempana, eikä sekään tuntunut oikealtra, mutta tuskin puolikuoliaaksi säikähtänyt mies juoksisi kovinkaan kauas, ainakaan sille etäisyydelle, ettei SS voisi haistaa häntä uudelleen. Nyt oli tärkeää eliminoida tämä uhka, jonka kyydissä Soul Safer koetti pysyä kaikilla voimillaan. Hän jopa upotti lyhyet kyntensä lohikäärmeen nahkaan/suomuhin, jotta hän ei putoaisi.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 13 Elo 2011, 20:55

Nyx

Lohikäärme jatkoi juoksuaan, koettaen saada ei-toivotun kyytiläisensä isketymään puihin. Ei hän voisi kuitenkaan ikuisesti ryntäillä ympäriinsä kuin villiintynyt koni, ja koska sopivaa aukeaa lentoon pääsemiseksi ei löytynyt, oli aika tehdä kompromissi.

"Kirottu itikka! Päästä irti minusta tai saat tuta liekkini voiman!" Nyx ärjäisi, toivoen että vastustaja ymmärtäisi hänen karheaa ääntään. Ei olisi ensimmäinen kerta kun lohikäärmeen vastustajaksi joutunut heittäisi henkensä vain koska ei ymmärtänyt suuren olennon ääntä.

"Usko pois, minä kyllä yletän osumaan sinuun tulellani ja kärvennän sinut hengiltä vaikka sitten vahingoittaisin itseänikin!"

Naaras päästi vielä raivokkaan karjaisun sanojensa vakuudeksi.
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Templer » 14 Elo 2011, 15:47

Soul Safer

Soul Safer piteli kiinni tiukasti, mutta kun lohikäärme alkoi puhumaan, eikä SS saanut mitään selvää, hän menetti täysin hallintansa ja putosi selästä. Nyt hänellä olisi pieni mahdollisuus päästä uhrin luo ennen lohikäärmettä. Nopea muodonmuutos koiraksi ja hän lähti juoksemaan nopeaa tahtia kohti uhrin hajujälkeä. SS ei katsonut taakseen lohikäärmeeseen, hän ei katsonut mitä toinen teki. Ainoa asia mitä hän ajatteli, tai teki, oli vain uhri ja sen luokse pääseminen. Pian SS pääsikin uhrin luo, ihminen oli pystyssä ja hän juoksi kauemmas. SS hyppäsi olennon niskaan, kaataen miehen maahan.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 14 Elo 2011, 16:35

Nyx

Lohikäärme ei juurikaan ylättynyt kun hänen kyytiläisensä tipahti matkasta, mutta tämän äkillinen käännös takaisin sinne mistä he olivat tulleet tuli totisesti yllätyksenä. Naaras oli tyystin unohtanut ihmisen jonka perässä hän alunperin oli ollut, ja ärjäisi tajuttuaan että siksi tuo pikku piru oli lähtenyt hänen kimpustaan. Hän oli lähtenyt ihmisen perään saadakseen saaliin itselleen!

Nyx ei voinut tehdä äkkikäännöstä puiden seassa, joten hän joutui tuhlaamaan arvokkaita sekunteja juoksemalla loivan kaaren päästäkseen kirotun vastustajansa - ja saaliinsa - perään.

Ajatus saaliin menettämisestä sai lohikäärmeen raivoihinsa, hänen järkensä paloi pois ja sen mukana kaikki halu reiluun taisteluun. Murhanhimo valtasi naaraan kun tämä alkoi saavuttaa vastustajaansa. Tämä oli näemmä taas käyttänyt kummaa magiaansa eikä ollut enää ihmisen muodossa, vaan koira. Samapa tuo, verta se vuotaisi kumminkin.

Naaras pisti peliin kaiken nopeutensa, ja loikkasi epätoivoisesti ehtiäkseen nappaamaan pakenevan ihmisen ensin. Mutta ei, hän osui harhaan, tuo kirottu koira oli saanut ihmisen maahan. Mutta peli ei ollut vielä menetetty.

Nyx kurotti kohti koiraa, koettaen napata sen koko keskiruumiin mahtavien leukojensa väliin, voidakseen sitten heittää koko pirulaisen pois ihmisen luota.
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Templer » 15 Elo 2011, 17:28

Soul Safer

Soul Safer kuuli ja tajusi pian lohikäärmeen palanneen tapahtumapaikalle. Kiihkeä hengitys ja nopea pulssi kertoivat, että tuo ei tainnut olla iloisella päällä. SS ei osannut siitä välittää, hän halusi vain saaliin... ihanan saaliinsa. Eipä hän siksi osannut edes aavistaa, että lohikäärme suuntaisi iskunsa häneen. SS tunsi leukojen vahvan puristuksen ympärillään ja samalla hän muuttuikin takaisin ihmiseksi. hän ei teinnyt miten muodonmuutos tapahtui, hän vain ajatteli, kuinka hän nyt kuolisi, jos ei tekisi mitään. Siksi hän rupesikin potkimaan ja riuhtomaan itseään irti vahvasta otteesta...
Templer
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 15 Elo 2011, 20:14

Nyx

Lohikäärme tuhahti tyytyväisenä; vihdoin ja viimein edes joku asia meni niinkuin kuuluikin. Hän oli saanut vastustajansa hampaisiinsa, ja alkoi heiluttaa päätään edestakaisin. Mutta vasta muutaman heilautuksen jälkeen vastaan taisteleva vastustaja onnistui osumaan lohikäärmettä suoraan silmään riuhtoessaan.

Nyx ärähti kivusta ja heitti kirotun kiusankappaleen ilmaan vaistomaisesti. Tämä tästä puuttuikin, nyt lohikäärme oli puolisokea.

Kovasti tavoiteltu saalis ei kuitenkaan ollut kadonnut mihinkään, joten naaras painoi ihmisparan maata vasten etujalallaan, mulkoillen samalla todelliseksi riesaksi todettua vastustajaansa yhdellä silmällä.
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Templer » 16 Elo 2011, 16:06

Soul Safer

Soul Safer oli riepöteltavana, häntä pyörrytti ja hän riehtoi entistäkin enemmän, onneksi yksi isku osui, silmään ja se riitti. Lohikäärme päästi Soul Saferin irti heittämällä hänet. Matka meni mutkattomasti, hän lensi ylös... ja tuli alas. Laskeutuminen tapahtui puuhun, vankalle oksalle, joka kesti hänen tömähtäessä siihen. SS ei tuntenut kipua, hän tunsi vain vihaa tajutessaan, että lohikäärme oli jo päässyt saaliin lähelle. soul Safer lähti hyppimään vanhoilla oksilla eteenpäin, kohti lohikäärmettä ja saalista. Hän hyppi aika hyvin, vaikkei puissa kiipeily ollutkaan hänen hartain harrastuksensa, mutta puut olivat lahoja, joten juuri kun hän oli pääsemässä hyökkäämään kohti mulkoilevaa lohikäärmettä ja saalista, oksa katkesi ja hän tömähti maahan.
Siitä suuremmin piittaamatta hän nousi ja syöksyi lohikäärmeen päälle.
Templer
 

Seuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron