Here we are, but where? || Vapaa liittyminen

Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Elo 2011, 14:58

Nimue

Velhotar seurasi Evelyniä kyselemättä mitään. Kaippa tuo tien linnalle tunsi, eikä velhotar uskonut että tuo uskalsi saatika kehtasi johtaa tuntematonta magiaa osaavaa henkilöä harhaan. Mutta jos sen tekisi, olisi tämä viimeinen päivä, jolloin Evelyn nautti elämästään.
Kaksikko ei kuitenkaan lähtenyt yksin matkaan, vaan tuo puhuva piski lähti seuraamaan heitä, kysellen sitten velhottarelta miksi tuo vihasi veljeänsä. Pistävän jäinen katse siirtyi matkasuunnasta takaisin karvaturriin, samalla kun velhotar mietti alentuisiko tuo edes kertomaan vastausta nelijalkaiselle.
"Mistä sinä edes hänet tunnet?" Velhotar kysyi sitten koiralta, vastaamatta tuon kysymykseen. Heidän sisarusvihansa ei kuulunut ulkopuolisille. Nimue tosin ei yhtään ihmetellyt, vaikka veljensä olisi siitä jo kaikille kertonut. Tuo oli pahempi höpöttämään mitä Nimue, vaikka se oli ehkä vaikea uskoa kaljupäisestä velhosta.

Tai sitten veljensä ei ollut edes maininnut häntä, mikä oli myös hyvin todennäköistä. Mitä sitä sukulaisiaan muistelemaan, varsinkin kun uskoi näiden olevan kuolleita. Black tulisi hämmästymään pahanpäiväisesti, kun siskonsa näkisi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 14 Elo 2011, 18:01

Evelyn

Tyttö ei vaivautunut keskittymään karvaturriin joka tuli sinnikkäästi perässä, hän vain kävi kuumeisesti läpi keinoja päästä linnaan, etsiä sieltä velhon asunto ja ennenkaikkea päästä ulos ehjänä. Ongelmaa ei olisi jos hän joutuisi tyrmään, mutta jos joku keksisi tapattaa hänet niin se voisi jo vaikeuttaa asioita.
Muurit näkyivät jo kauempana ja Evelle alkoi suunnitelma valjeta, hän kiipeäisi muurin yli kun toiset harhauttaisivat vartioita, silloin hän pääsisi rauhassa etsimään velhon joka varmaan kiinnostuisi kun saisi tietää että tärkeä henkilö odottaa innolla tuon tapaamista muurien ulkopuolella. No se jää nähtäväksi.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Elo 2011, 21:30

Kalmankoira

Velhotar käänsi kylmän katseen aavekoiraa kohden ja koira luimisti hieman korviaan tuntien itsensä hetken aikaa jotenkin... pieneksi ja avuttomaksi, tai olihan hän ihmiseen verrattuna pieni muttei suinkaan avuton. No kävi selväksi ettei tuo ollut kertomassa hänelle miksi tuo vihasi verisukulaistaan vaan heittikin Kalmalle itselleen kysymyksen udellen mistä hän velhon ylipäätänsä tunsi.
"Tunnempahan vain." Kalma tuumasi vastaukseksi rouvalle, koska tuo ei vastanut hänen omaansa ei aavekoira nähnyt mitään syytä vastata velhottarellekkaan mitään. Eripariset silmät siirtyivät edessä kävelevään tyttöön joka vaikutti jollakin asteella jo unohtaneen jo hänen läsnäolonsa uppoutuen pieneen tehtäväänsä. Lisäksi linnan muurit näkyivät jo kauempana jolloin aavekoiralle tuli hätä.. katse kävi nopeasti velhottaressa ja sitten taas tytössä, mutta kukmpikaan ei vaikuttanut pahemmin piittaavan karvaisemmasta matkaseurasta, joten vaihvikkaan aavekoira jäi jälkeen ja katosi metsän puolelle lähtien juoksemaan minkä vain kintuistaan pääsi linnan porteille.

Porteille päästyään aavekoira sujahti siintä sisään heti kun portissa oli koiran mentävä aukko ja siintä koira pinkasi juoksuun pitkin kylää kieli ulkona lerpattaen vartijoiden huudellessa jotakin perään, nyt aavekoira ei välittänyt. Siinä juostessaan Kalma kiitti sitä seikkaan että kaksikolla menisi varmasti jonkin aikaa ennen kuin nuo pääsisivät sisään, joten hän ehtisi hyvin velhon tönölle! Eikä aikaakaan kun koira pääsi linnan pihalle ja sujahti mustana salamana vartijoiden ohi suoraan velhon talolle ja vastoin tapojaan Kalma juoksi oven läpi vaivautumatta edes koputtamaan.
"Black!?" Koira huhuili hätääntyneenä ja huohottaen, tai oikeastaan läähättäen, velhoa hidastaen juoksunsa sisällä kävelyksi etsien tuota katseellaan kunnes bongasi tuon nojatuolista- kuten lähes aina.
"Nyt on piru merrassa!" Kalma parahti hätääntyneesti puoli juosten velhon luokse läähättäen kieli ulkona roikkuen.
"Törmäsin sattumalta siskoosi- äläkä ala väittämään vastaan, nenääni ei huijata- ja hänellä ei varmastikkaan ole mitään kivaa aikomuksena!" Kalma piti tauon vetäen välillä henkeä keuhkoihinsa ja jatkoi. "Ja hän on tulossa tänne joku likan johdattamana!"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Elo 2011, 14:09

Nimue, Black

Koira vastasi mahdollisimman yksinkertaisesti velhottaren kysymykseen. Ei yllättävää, tyhmältähän tuo olisi näyttänyt jos olisi alkanut saamansa vastauksen jälkeen selittelemään suhteitaan velhoon. No, hetken päästä koira alkoikin vilkuilemaan matkaseuraansa jokseenkin hätääntyneenä, kunnes jättäytyi jälkeen ja poistui heidän seurastaan. Nimue ei edes jaksanut kyseenalaistaa tuon liikettä, meni minne meni.
"Koira taisi sitten luovuttaa" Nimue totesi Evelynille naisten jatkaessa matkaa määrätietoisesti kohti linnaa.


Black oli tuttuun tapaansa omassa tönössään tekemässä ties mitä hämäriä touhuja. Jo pelkkä tieto siitä, että velho oli sisällä, sai hovin karttamaan tönöä parhaansa mukaan. Kukaan ei halunnut joutua lähelle sitä. Ties vaikka velho nappaisi ohikulkijan sisään ja tuo ei enää ikinä poistuisi sieltä!
Kuitenkin, Nyt Black oli keskittynyt lukemaan. Tuo oli löytänyt ullakon vanhoista kirjoista jotain mielenkiintosita ja raahannut sen aina linnalta asti omaan tönöönsä. Rauhaisan lukuhetken keskeytti kuitenkin Kalma, joka ryntäsi sisään varoittamatta ja alkoi hätääntyneesti selittämään pirusta merrassa. Velho käänsi tappavan hitaasti murhaavan katseensa koiraan, odottaen tuolta ERITTÄIN hyvää syytä syöksähtää sisään tuosta vain.
Kuullesaan siskostaan Black kurtisti kulmiansa. Nyt Aavekoira oli erehtynyt ja pahan kerran.
"Siskoni kuoli monta vuotta sitten" Black totesi jäätävän rauhallisesti ja käänsi katseensa takaisin kirjaan. Velho ei suostunut uskomaan että siskonsa olisi elossa, vaikka olihan Tomtomkin ilmaantunut monen vuoden jälkeen täysissä voimissaan takaisin.
Mutta Nimue oli eri asia. Tuo ei voinut olla elossa. Tuo ei saanut olla elossa.
"Joten nyt olet kyllä erehtynyt. Ellet sitten ole alkanut näkemään omiasi.. Ehkä olisi aika vähentää lääkitystä" Black lisäsi, jatkaen lukemista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 15 Elo 2011, 20:50

Evelyn

"No osasihan se sitten jotain tehdä oikein." Evelyn naurahti naisen sanoihin koiran suhteen.
Kun tyttö pääsi tarpeeksi lähelle linnan muureja, viittasi hän kädellään, avokämmen ylös, sitten nyrkkiin. Niin hän viestitti seuraajilleen että nyt pitäisi jonkun harhauttaa vartijaa ja voi kuinka helpolla se kävikään ! Yksi katolla olleista huppupäistä nakkasi kivellä vartijaa, joka ei katsonut sitä hyvällä. Siitä tuli sen verran hämminkiä että Eve saisi hoitaa hommansa rauhassa. Tyttö otti muttaman ripeän juoksu askeleen kohti muuria, sitten muuria pitkin ja lopulta hän yltti tarttumaan muurin reunasta.
Evelyn veti itseään sen verran ylemmäs että hän näki selvästi linnan pihan, ja näky ei miellyttänyt. "Perhana !" Tyttö tiuskaisi ja pudotti itsensä takaisin kaupungin pulelle. "Se pirun rakki kerkesi ensin, ja ny se on tylossa velhon kanssa tänne !" Evelyn manaili, tuimalle velhottarelle. päätellen velhottaren aiemmista puheista tästä ei tulisi siistiä jälkeä.


//Meeh näin käsitin ? Jos meni pieleen ni se oli sitten hitti anteeksi.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Elo 2011, 10:54

Kalmankoira

Black päättikin sitten kaikessa ihanuudessa ingoorata aavekoiran varoitukset vaarallisesta siskostaan ja pisti kaiken vain näkyjen näkemiseen, sekä lääkkeiden yliannostukseen. Kalma luimisti korviaan eikä näyttänyt iloiselta.. Noinko paljon Black sitten luotti häneen!? Milloin hän oli tuolle valehdellut jostakin!?
"Hiton jukuripää.." Kalma mutisi ja pomppasi etujaloillaan nojaamaan velhon polvia vasten napaten tuon kirjan melko törkeästi hampaisiinsa viskaten lattialle. Kalma katsoi ystäväänsä varsin pettyneen näköisenä korvat luimussa.
"Kuules herraseni, jos minä kerta näkyjä näin niin miten minä voin sitten tietää että sinulla on edes sisko? Sinä kun et ole koskaan kertonut sukulaisistasi." Kalma huomautti melko happamalla äänensävyllä Blackille jääden tuijottamaan tuota silmiin takaisin. Vastausta koira ei kuitenkaan jäännyt odottamaan vaan pomppasi takaisin lattialle ja oli jo menossa ovelle kun pysähtyen kuitenkin katsoen olkansa yli velhoa.
"Jos sinä et tule, menen sitten yksin.." Kalma tuumasi ja käveli ovesta läpi ulos jääden kuitenkin jonkin matkan päähän istumaan ja odottamaan että jos velho raahaisi ahterinsa pihalle..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Elo 2011, 16:14

Black, Nimue

Velhotar virnisti tytön sanoille, mutta hiljeni sitten loppumatkaksi. Kun he viimein pääsivät muurille, pisti Evelyn toimeksi joukkojensa kera. Nimue olisi kyllä itse jo velhon asunnon ovella, jos sinne palavasti olisi halunnut, mutta antoi nuoremman tehdä työt. Ehkä oli vain hyvä ettei hän heti ensimmäisenä kurkistanut muurilta. Ties vaikka veljensä ampuisi pään tohjoksi loitsuilla.
Evelyn ei kuitenkaan hypännyt muurin toiselle puolelle vaan palasi alas, kiroillen ja kertoen että velho ja nelijalkainen ystävänsä olivat tulossa jo tähän suuntaan. Velhotar hymähti, samalla kun pirullisen iloinen virne nousi tuon kasvoille.
"Antaa heidän tulla" Nimue totesi hymyillen "Tuplaan palkkasi, jos sinä ja apurisi pidätte huolen rakista. En halua sen häiritsevän jälleentapaamistamme. Miltä kuulostaa?" Velhotar ehdotti nuoremmalleen, tarjoten tuolle entistä paremman palkan, mikäli tuo suostuisi auttamaan tässä tehtävässä.


Velho nyt ei tietenkään ollut iloinen siitä, että Kalma tuli ja tempaisi kirjan pois hänen käsistään. Kaljupää katsoikin karvaista kaveriaan jälleen murhaavasti. Kalma toi kuitenkin esille hyvän pointin, jota velho jäikin miettimään kurtistaessa kulmiaan. Olihan tuo kyseinen henkilö, jota Kalma väitti hänen siskokseen, voinut valehdellakkin. Mistä sitä tietää? Kalma kuitenkin päätti lähteä edeltä tuota mystistä "Siskoa" vastaan.
Blacki istui hetken aikaa nojatuolissaan, kunnes nousi ylös tuhahtaen. Kai se oli parempi mennä tarkistamaan. Jos Kalma oli väärässä, saisipahan hän ainakin nauraa koiralle. Jos taas oikeassa, niin sitten oli helvetti irti.
Joten Black nosti luisevan ahterinsa tuolista ja lähti Kalman perään, kohti muureja...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 16 Elo 2011, 16:49

Evelyn

Nainen vaikutti jokseenkin itsevarmalta ja tarjosi tytölle puolet paremman palkan jos tuo pitäisi koiran pois jaloista. "Kiinni veti." Eve sanoi vakavin ilmein huitaisten sitten kädellään taas ilmaa jotta huppupäät tajuaisivat tulla kuulo etäisyydelle. Pian sai neito jo ystävältään miekan käsiinsä. "Pidetään koira pois jaloista kun alkaa tapahtua." Hän sanoi luottavaisella äänelläl, kaikki tiimin jäsenet tajusivat jo että rähinä alkaisi pian. Sitten vain tappavan pitkältä tuntuva odotus, koira osasi puhua joten ehkä se kykenisi taistelemaaankin, ken tietää.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Elo 2011, 17:26

Kalmankoira

Kalma istua jökötti jonkin matkan päässä velhon tönöltä odottaen ja lopulta ovi avautui velhon astuessa ulos. Kalma nousi häntä hieman heiluen ylös kävellen Blackiä vastaan lähtien sitten tuon vierellä kävelemään muurille sanomatta mitään. Sen sijaan näytti kumman ylpeältä itseensä...

Noh kaksikon päästyä muureille, Kalma ainakin, käveli rappusia pitkin muurin harjalle pompaten taas kahdelle jalalle koittaen kurkistaa muurin toiselle puolelle mutta oli jonkin verran liian lyhyt.. Kalma laskeutui maahan ja vaihtoi muotonsa ihmismäiseksi katsoen nyt toiselle puolelle löytäen velhon siskon sekä seuralaisen harvinaisen helposti. Ilmeisesti tiesivät heidän tulostaan jo kun kerta noin odottivat. Kalma hymähti ja kiipesi muurin päälle hypäten alas muurilta melko lähelle kaksikkoa laskeutuen toisen polvensa varaan.
"Terve taas." Kalma tervehti kaksikkoa jääden syystäkin turvallisen välimatkan päähän kaksikosta, etenkin Blackin siskon takia. Velhot eivät olleet kivoja vastustajia, ei ainakaan lumisodassa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Elo 2011, 18:13

Black, Nimue

"hyvä" Nimue vastasi Evelynille tuon ottaessa tarjouksesta kiinni. Nyt hänen ei tarvitsisi huolehtia siitä piskistä. Mikä ikinä se olikaan. Nyt vain piti odottaa, että tuo kaksikko pääsisi paikan päälle.

Black käveli verkkaisesti Kalman perässä muurille, rappuset ylös ja katsomaan reunalta. Kalma ei kyennyt näkemään alas koiramuodossaan, joten tuo otti ihmisilluusionsa ja vilkuili alas. Ennen kuin velho ehti muurille, oli Kalma jo hypännyt alas.
Nimue vilkaisi alas hypännyttä miestä, tuhahtaen pienesti. Tuo ei ollut enää koira, mutta ei myöskään hänen etsimä henkilö. Joten tuo ei saanut velhottarelta minkäänlaista huomita, vaikka tervehtikin kaksikkoa. Velhottaren katse nousi takaisin muurille kun vihdoista viimein tuttu hahmo ilmestyi näkyviin. Ja samassa velhotar teki siirtonsa.

Velhotar nosti sauvansa ylös ja heilautti sitä kohti Blackiä, lähettäen matkaan loitsun jonka johdosta velho lennähti muurilta alas, takaisin sisäpihan hiekkaiselle kamaralle.
Nimue nauroi. Nauru oli muuta kuin ystävällinen ja lämmin. Se raastoi suorastaan korvia. Korkea ja vahingoniloinen nauru loppui, kun Black lennähti muurin yli kohti siskoansa. Nimue totta kai väisti tämän hyökkäkysen hypähtämällä muutaman metrin taaemmas. Blackin laskeutuessa maahan, tuo loi voimakkaan paineaallon, joka heitti kaiken irtaimiston lähistöltä taivaan tuuliin.

"Pitkästä aikaa, veli kulta. Etkä ole näemmä edistynyt yhtään opinnoissasi sitten viime näkemisen" Nimue totesi. Naisen kasvoilla oli hullu virne ja tuon silmistä saattoi nähdä, ettei kaikki ollut kunnossa tuon pään sisällä.
"Mutta toisin kuin sinä, minä olen siirtynyt jo aikuisempaan seuraan" Black huomautti, nähdessään Nimuen seuralaisen...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 16 Elo 2011, 19:58

Evelyn

Kapisen rakin sijasta muurilta tuli alas ihminen ? Mies kuitenkin tervehti ilmeisesti uudemman kerran josta Eve päätteli että tämä mies oli se koira, kenties hän oli demoni ? No ei sen väliä, tyttö voittaisi tuon kuitenkin, ainakin omassa mielessään.
Evelyn otti miekan huotrasta pudottaen huotran maahan, se olisi vain tiellä. Samassa toinenkin muurilla ollut mies lensi luoja ties mihin ja pirullinen, Evenkin asteikolla inhottava naurun räkätys alkoi. Tyttö katsahti velhottareen ja sillä sekuntilla hän tunsi kunnon paineaallon kun toinen velhoista teki jonkin sortin hyökkäyksen, joka pakotti tytön ottamaan muutaman askeleen taaemmas tasapainon säilyttämiseksi. Muutama huppupäisistä seuraajista taas pyllähti ja päätti jättää pelin kesken, nyt jäljellä oli kaksi huppupäätä, Evelyn ja Nimue vastaan Black ja Kalma.
Kalju mies huomautti siskolleen seuralaisestaan hieman pilkkaavaan sävyyn johon Evelyn ainakin koitti vastata samalla mitalla. "Ole sinä kuulapää hiljaa, ainakaan minä en haise märälle koiralle." Evelyn sanoi pitäen katseensa velhossa, sitten vasta tuli mieleen ettei tuolle olisi ehkä kannattanut alkaa päätänsä aukomaan. Sivusilmä näki Kalman tummana hahmona ja hän kyllä saisi väistettyä ainakin ensimmäisen iskun jos sieltä jotain tulisi, toisaalta sopimus oli pitää koiramies vain poissa jaloista.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Elo 2011, 20:44

Kalmankoira

Kalman katse valui velhottaresta tyttöön joka ilmeisesti valmistautui taistelemaan hänen kanssaan miekan kanssa pudottaen huotaran maahan makaamaan. Kalma naurahti tuolle itsekseen, eikä osannut nähdä pienessä tytössä minkään sortin vastusta itsellensä.. Ja jos hän häviäisi kakaralle ja vielä tytölle, hän saisi hävetä sitä koko loppu ikänsä. Mutta kuten todettu, tuskin tuosta mihinkään muuhun on kuin suun pieksijäksi ja sukkien kutojaksi.
Velhot aloittivat taistelun Blackin lentäessä jo ennen alkamistakaan takaisin muurin toiselle puolelle, josta kohta lensi takaisin siskonsa kimppuun joka oli nauranut päälle harvinaisen makeasti. Tuli paineaalto ja Kalma kiitti onneaan että oli vielä suhteellisen sivussa ja paineen alla, joten tuolla mitään hätää ollut kunhan suojasi toisella kädellään itseään suurimmalta roska hyökkäykseltä.
Kalma mulkkasi paheksuvasti kakaraa tuon haukkuessa velhoa ja katosi sen silijän tien paikaltaan ilmestyen uudestaan Nimuen taakse vetäen veitsensä vyöltään koittaen lävistää tuon kyljet kummaltakin puolelta naurahtaen samalla. "Apulaisesi on turhan hidas!"
Kyllä Kalma tiesi ettei Black varmaan apua huolisi, mutta tuo vaikutti olevan hieman alakynnessä joten mikäs tässä. Ja tytöstä Kalma ei välittänyt taistelu toverina. Ei sillä etteikö Kalma rasisti olisi ollut.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2011, 19:57

Nimue, Black

Black vilkaisi halveksuvasti Evelyniä tuon huomauttaessa kaljusta päästään. Surullista, eivätkö kuolevaiset nykyään osanneet vedota muuhun kuin ulkonäköön. No, velho päätti olla välittämättä tuosta, sillä ei nähnyt tarpeelliseksi vaivata aivojaan moisen kuolevaisen takia. Evelynin onneksi.
Nimue ei reagoinut mitenkään veljensä herjaan. Sensijaan tuo odotti seuraavaa siirtoa, jonka teki kuitenkin Kalma. Aavekoira hyökkäsi velhottaren kimppuun, yrittäen iskeä veitsensä velhottaren kylkiin. Nimue kuitenkin haihtui ilmaan, usvapilvenä ja kokosi fyysisen olemuksensa jälleen näkyville lähelle Evelyniä, näyttäen suuresti kyllästyneeltä. Black puolestaan oli valmis lyömään kätensä kasvoille Kalman siirron jälkeen. Tuolla ei selvästikkään ollut hajua, minkä kanssa oli tekemisissä!
"Sinun apurisi taitaa kamppailla ihan eri sarjassa mitä me" Nimue huomautti Blackille, vilkaisten Kalmaa halveksuvasti. Alta aikayksikön velhotar pamautti sauvansa vasten maata, luoden kaksi kertaa valtavamman paineaallon, mitä veljensä aikaisemmin. Paineaalto ei kuitenkaan vaikuttanut Evelyniin, tuon seisoessa velhottaren vierellä.

Black liukui maata pitkin pari metriä paineaallon voimasta. Velho nosti astetta ärtyneemmän katseensa siskoonsa, joka kumartui Evelynin puoleen.
"Käskin sinun pitää koiran poissa. Hoida hommasi" Velhotar totesi käskien, mutta kuulostaen silti ystävällisemmältä Evelyniä kohtaan kuin Blackiä ja Kalmaa.
Samassa Nimuen varjosta ilmestyi kissamainen, usvainen demoni, joka Asettui Evelynin rinnalle päästäen ilmoille pantterin karjahdusta muistuttavan huudon, ilmoittaen näin olevansa valmis hyökkäämään tytön rinnalla, mikäli tarve.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Elo 2011, 20:13

Evelyn

Tyttö ei ollutkaan ennen kohdannut tälläistä vastustajaa, rakkihan katosi ilmestyen noidan taakse ! Ällistyneenä mutta silti keskittyneenä oli Eve jo heittämässä puukkoaan kohti Kalmaa, muttei se ollut tarpeen kun nainen katosi, ja ilmestyi sitten Evelynin rinnalle. Tuo aiheutti voimakkaan paineaallon joka heiti huppupäät nurin, noidan vierellä oleva Eve tosin pysyi pystyssä. Nainen muistutti tyttöä tehtävästään, pidä koira pois jaloista. Samassa tuon varjosta tuli ikäänkuin pantteri, nokkelana tyttönä EVe hoksasi jutun jujun, kissa olisi hänen apurinsa. Evelyn päästi nopean vihellyksen jolloin hänen apurinsa heittivät veitsillä Kalmaa siinä toivossa ettei tuo kerkeäisi väistää, Eve taas pysytteli nyt lähempänä noitaa, jos tuo koira vaikka ilmestyisi taas jostain.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Elo 2011, 21:07

//Ja Mintulle: onko hänen huppupäiden ja Evelyn aseissa hopeaa? Ja saako huppupäitä vahingoittaa tai jopa tappaa?//

Kalmankoira

Veitset huitasivat ilmaa velhottaren kadotessa usvana ties minne ja Kalma pälyili hämillään ympärilleen kun noita ilmestyi uudestaan likan lähelle, jolloin aavekoira tuon vasta huomasi, avaten ison turpansa ilmoittaen että hän taisteli ihan eri luokassa kuin kaksi velhoa. No olikos yllätys? Hänellä oli vain omat rajalliset kykynsä eikä osannut taikoa oikeastaan millään asteella. Velhotar kohotti sauvaansa ja pamautti sauvansa maahan luoden paineaallon joka sai Kalmankin liukumaan joksen metrin taaemmas suojaten kasvonsa roskilta joita lensi mukana. Tuulen vireen rauhoituttua aavekoira siirsi kätensä pois kasvojensa edestä höristäen korviaan velhottaren sanoessa että likan pitäisi pitää hänet kaukana Blackin ja tuon siskon välisestä taistelusta.. Kalma tuhahti, pitäisikö tästä olla sitten otettu vai? Paikalle tuli jopa se ihme kissapeto joka ilmoitti tulevansa mukaan hänen kukana pitämiseensä. Ja hän kun olisi halunnut auttaa Blackiä tuo noita akan kaadossa..

Vihellys sai aavekoiran kääntämään katseensa tyttöön eikä tuo aivan heti tajunnut likan pientä ansaa, kun tuon huppupäiset ystävät vippasivat piiloistansa aavekoiraa kohden veitsillä. Kalma sihahti ja kyykistyi saaden yhdestä veitsestä viillon kaulan sivuunsa, mutta ei kuitenkaan mitään vakavaa. Aavekoira kokeili kyykyssä haavaa ja virnisti pienesti, tästähän tulisi mielenkiintoista~
"Mitä nyt kakara? Etkö uskalla yksin minua kohdata vai ajattelitko vain piillotella suojelijasi selän takana!?" Kalma huusi koittaen houkutella tyttöä pois velhottaren luonta ja mahdollisesti jopa saada tuo kaksintaisteluun itsensä kanssa. Kun likka olisi poissa... hän auttaisi isäntäänsä.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron