Kirjoittaja Lotdow » 19 Elo 2011, 08:56
Lelacã
Tyttö väisti nopealla liikkeellä hyökkäyksen. Lelacã ei ehtinyt nähdä kuin vilauksen punatukasta kun tämä jo loikkasi pois puusta. Lelacã tunsi ikävän viillon selässään ja käänsi itsensä säikähtäneenä ympäri. Tyttö kyykki taas puussa. Lelacã vilkaisi selässään olevaa viiltoa ja sihisi tytölle hurjana. No, enhän minä toki mikään kukkanen oli ulkonäöltäni. Enää. Lelacã ajatteli kun toinen päästeli haukkujaan puusta. Lelacã luikerteli puun juurelle ja katsoi ylös. Ei, sinne hän ei pääsisi. Hän ponnisti pari kertaa pieneen hyppyyn ja yritti tarrata tyttöä kiinni, muttei onnistunut. Hän kääntyi ympäri ja meni vähän matkan päähän. Lelacã jäi tuijottamaan vampyyria puussa, joka ei todennäköisesti tulisi alas vapaaehtoisesti. Niin lapselliselta kuin se tuntuikin Lelacã näytti tytölle kieltä. Hän rullasi häntänsä sivulle ja naputti sormillaan maata. Ajallaan tytön olisi pakko tulla alas.
"Tuletko alas nyt vai haenko sinut alas? Lelacã sihisi ja kiinnitti sitten huomionsa kuoleeseen puuhun. Hän veti häntänsä taas taakse ja luikerteli eteenpäin. Hän tönäisi puuta ruumiillaan kerran ja toisen. Hedtken mietittyään hän rupesi syöksyilemään päin puuta. En ehkä voi tulla ylös, mutta saatan saada sinut alas. Lelacã mietti ja työnsi puuta rungosta. Jos hän saisi puun kaatumaan hänelle saattaisi olla illallinen valmiina. Hän heittäytyi kerta toisensa perään päin vanhaan puuparkaa. Se huojui välillä iskujen voimasta, mutta Lelacã ei ollut varma saisiko sen kaatumaan. Lelacã puuskahti työntämisen jälkeen ja vilkaisi vampyyria. Näin helpolla hän ei luovuttaisi. Hän syöksyi taas kohti puuta ja jäi työntämään sitä. Äkillinen napsahdus sai Lelacãn säikähtämään. Puu kallistui pikkuhiljaa taaksepäin, mutta sen takana olevat puut estivät täydellisen kaatumisen. Lelacã katsoi silmä suurena aikaansaannostaan. Hän päästi yllättyneen sihahduksen. Sitten hän katsoi taas vampyyria ja irvisti tälle.
Lelacã lähti kallistuneen puunrungon päälle ja lähesyi tyttöä. Puunrungolla ei ollut helppo mennä niin pitkän ruumiin kanssa, mutta hän meni silti. Noi ketterällä tytöllä saattaisi olla nyt kaikki edut häntä vastaan, mutta Lelacã ei enää antaisi tuon hypätä noin vain pois paikalta. Hänen alaruumiinsa valahti välillä alas rungolta ja Lelacãlta meni hetki saada itsensä tasapainotetusti rungolle. Tytön ja hänen välillä oli vain pari metriä matkaa. Lelacã pyöräytti itsensä ympäri ja huitaisi ilmaa valtavalla hännällään siinä toivossa että saisi tytön lämäistyksi maan kamaralle, jottei hänen tarvitsisi enää yrittää pysytellä tällä puolikaatuneella puun rungolla.