Tarvitsetko apua? || Aksu

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Tarvitsetko apua? || Aksu

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Elo 2011, 14:32

Zara

Päivä oli pikku hiljaa kääntymässä iltaa kohden suhteellisen vanhan naaraan kävellessä hitaasti nilkuttaen eteenpäin metsän siimeksessä. Metsästäjä tosiaankin oli jättänyt hänet rauhaan syystä tai toisesta, vaikka tuolla olisi ollut todella hyvä tilaisuus tehdä hänestä takki itselleen, mutta sen sijaan tuo oli jättänyt naaraan kitumaan haavojensa kanssa. Kyljessä oli mukava pisto haava, rinnassa oli syvä edelleenkin verta tihkuva haava joka jätti verivanaa peräänsä, kuten myös hännässä ja muita pikku naarmuja. Lisko naaraan jalat tuntuvat joka askeleen jälkeen painavan tonnin kun tuo yritti sinnikkäästi taistella väistämätöntä väsymystä ja verenhukkaa vastaan yrittäessään päästä haltiakylään hoitamaan haavojansa.
Zaran silmiin osui kuitenkin astetta houkuttavampi tarjous: pieni vesilähde josta varmaan pulppusi maanalta kirkasta ja puhdasta vettä, se oli enemmänkin kuin touvottua janosta kärsiälle naaraalle ja tuo nilkutti hitaasti lähteen luokse aikoen kumartuen juomaan kun jalat pettivät alta viimeinkin. Pienen tömähdyksen saattelemana isokokoinen naaras putosi vatsallensa maahan ja yritti päästä ylös yhtä hyvin tuloksin kuin vasta syntynyt peuran vasa pudoten aina takaisin maahan. Muutaman yrityksen jälkeen Zara lopetti turhaksi käydyn rimpuilun jalkojensa ja ruumiinsa väsymystä vastaan kääntäen heikosti päänsä veden suuntaan kurottautuen juomaan muutaman hörpyn.. jääden siihen sitten makaamaan muutaman uteliaan haaskalinnun seuraillessa puusta liskon selviytymistä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Elo 2011, 16:00

Pumpkin

Lohikäärme naaras oli viettämässä leppoisaa iltaa metsässä, istuskellen ihmisilluusiossaan puun oksalla, nauttien uteliaiden lintujen ja keijujen seurasta. Keijukaiset olivat kiinnostuneet tummahipiästä ja leikkisästi piilottelivat lähimpien oksien lehtien takana, kikatellen ja supisten jotain. Välillä muutama niistä uskaltautui lähemmäksi, mutta syöksähti samantien takaisin piiloon kun lohikäärme käänsi keltaisen katseensa heitä kohden. Suloisia pikku otuksia.
Äkisti keijukaiset poistuivat hätäpäissään paikalta. Pumpkin havahtui rentoutumasta ja alkoi vilkuilla ympärilleen, kunnes silmät osuivat liskomaiseen olentoon. Tuo oli selvästikkin loukkaantunut. Mistä moinen johtui, sitä ei lohikäärme voinut tietää. Se linkutti menemään parhaansa mukaan, suunnaten kulkunsa lähistöllä olleelle lähteelle, kunnes tömähti maahan. Lohikäärme seuraili tilannetta hiljaa puun oksalta, katsellen kuinka toinen yritti vielä viimeisillä voimillaan päästä ylös. Tuo ei siinä kuitenkaan onnistunut.

Hetken Pumpkin mietti tilannetta päässään, puntaroiden vaihtoehtoja. Kuitenkin auttavainen luonne vei voiton ja lohikäärme hypähti alas puusta, muutaman metrin päähän olennosta, alkaen käsillä huitoen häätämään haaskalintuja pois. Linnut poistuivat kauemmas oksille, kyttäämään tuota hidasta kuolemaa tekevää olentoa. Tummahipiä kääntyi takaisin kohden olentoa, kyykistyen tuon lähettyville. Naaras piti kuitenkin hyvän välimatkan siltä varalta, että tuo päättäisi hyökätä.
"Oletpa sinä itsesi pahaan kuntoon saattanut" Lohikäärme totesi lopulta, tietämättä osasiko tämä olento puhua saatika ymmärsikö se puhetta. Mikäli tuo oli käytökseltään eläimen tasolla, uskoi Pumpkin puheen kuitenkin rauhoittavan tuota.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Elo 2011, 17:34

Zara

Zara nosti aavistuksen heikosti päätään päätään kohdistaen kullan keltaiset silmänsä tuohon ihmismäiseen olentoon joka käveli lähemmäs kyykistyen jonkin matkan päähän. Zara päästi kurkustaan varoittavaa sähinää raottaen jonkin verran suutaan paljastaen näin jonkin verran neulan teräviä hampaitaan tuolle ihmismäiselle olennolle. Ei hän vielä nin heikko ollut etteikö pystyisi vielä puremaan tuota hengiltä! Kuitenkin tuo humaaninen avasi suunsa ja sai Zaralta osakseen kysyvän ja samalla väsyneen katseen jolloin tuo lopetti sähinänsä, mutta pysyi edelleenkin valmiudessa hyökätäkseen tuon päälle punniten samalla mielessään viitsisikö vastata tuolle. Loppujen lopuksi naaras ei vastanut tuolle ihmismäiselle olennolle yhtään mitään vaan jäi tujottamaan tuota herkeämättä jos tuo päättäisi jotakin tyhmää tehdä.. Mutta parin sekunnin päästä naaras ei enää jaksanut edes päätään pitää ylhäällä vaan asetti sen makaamaan maahan tarkastellen kuitenkin edelleenkin kullankeltaisilla silmillään tuota naista herkeämättä. Hännän pää liikkui hermostuneesti, hakaten maata kevyesti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Elo 2011, 19:15

Pumpkin

Olento päästi varoittavaa sähinää ilmoille. Tuo ei selvästikkään ollut iloinen humanoidin läheisyydestä. Liian lähelle ei siis kannattanut mennä, ennen kuin pystyi olemaan varma ettei tuo päälle käynyt. Pumpkin tarkkaili katseellaan toisen eleitä ja liikkeitä, miettien samalla mikä ihme tuo mahtoi olla. Jonkin sortin taruolento, se nyt oli varma. Lopulta tuo olento laski päänsä maahan, näyttäen lopen uupuneelta. Uupumuksesta huolimatta olento ilmaisi selvästi olevansa negatiivisella kannalla humanoidin suhteen.
"Turhaan pelkäät" Pumpkin aloitti liikkuen hieman lähemmäksi toista pysytellen kyykyssä "Eihän minulla ole edes aseita. Luuletko että sinut paljain käsin tappaisin?".
Lohikäärmeellä ei yhäkään ollut hajuakaan siitä ymmärsikö tuo puhetta, mutta ei tuo ajatellut puhumistansa lopettaakkaan. Tummahipiä katsasti toisen haavat silmillään, samalla pohtien miten tuota voisi auttaa parhaiten. Kyllä lohikäärmeellä oli aikomuksena auttaa toista, halusi tuo apua tai ei.

"Kuule, en aijo satuttaa sinua. Haluan auttaa sinua. Antaisitko minun katsoa haavojasi, hmm?" Pumpkin jatkoi puhumista, samalla kun ojensi toisen kätensä kämmen auki olentoa kohden, toivoen että tuo ottaisi sen rauhanomaisena eleenä, kun esitteli tyhjää kättä. Kättä, jossa ei ollut asetta, tai muutakaan uhkaavaa...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Elo 2011, 20:00

Zara

Zara tuijotti naista edelleenkin epäilevästi tuon vakuutellessa ettei aikoisi tehdä naaralle yhtään mitään, mutta tuon sanoissa oli vinha perä: tuolla ei ollut aseita joten milläs tuo vahingoittaisi tämän kokoista eläintä. Se tieto helpotti osittain mutta se pieni ääni takaraivossa käski olemaan varovainen kaksijalkaista kohtaan, noista kun koskaa tiennyt. Tummaihoisen ihmismäisen olennon tullessa lähemmäs Zara nosti itseään jonkin verran etujalkojensa varaan ja liikahti sähähtäen hampaansa paljastaen tuota kohden.. ja siihen se jäikin naaraan pudotessa takaisin maahan tuijottaen naisen keltaisiin silmiin, joista ei näkynyt minkään sortin agresiivisuutta Zaraa kohtaan. Sen sijaan tuo nosti kätensä lisko kohden puhellen samalla liskolle rauhoittavasti.. Zara katsoi vuoroin lähestyvää kättä ja vuoroin humanoidia kuin koittaen lukean eleistä mitä tuo nyt aikoisi päästäen samalla jälleen kurkustaan varoittavaa hiljaista sähinää paljastamatta kuitenkaan hampaitaan tällä kertaa, eikä vaikuttanut kovinkaan hyökkäävältä.. Zara sattumalta muisti erään toisenkin kaksijalan joka myös oli tehnyt noin ja rapsutellut erästä poikasta, joten Zara ei laskenut tuota uhkaavaksi eleeksi.
Zara liikautti päätään kättä kohden lopettaen sähinänsä joka sen sijaan muuttui kissamaiseksi kehräykseksi suomuisen kuonon osuessa lohikäärmeen kämmeneen naaraan nuuhkiessa sitä hetken aikaa ja siirsi päänsä pois asettuen terveelle kyljellensä makaamaan. Näin Zara päästi lohikäärmeen tutkimaan haavojaan ja paljasti samalla herkän vatsapuolensa tuolle, mutta eleestä huolimatta tuo piti naista silmällä ja oli valmis ponkaisemaan pois heikkoudestaan huolimatta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Elo 2011, 20:49

Pumpkin

Lisko ei näyttänyt yhäkään pitävän lohikäärmeen seurasta. Pumpkin oli jo lähellä luovuttaa, kunnes tuo lopetti sähinänsä ja puski päätään kohden lohikäärmeen kämmentä. Sähinä muuttui kissamaiseksi kehräämiseksi, samalla kun tuo lopulta antoi periksi ja kävi kyljelleen makaamaan. Lohikäärme virnisti pienesti, samalla kun siirtyi kyykky asennossa olennon viereen tutkimaan tuon vahinkoja. Kyljessä oli pistohaava ja rintakehässä syvä haava, joka vuosi yhä verta. Nuo taisivatkin olla suurimmat huolenaiheet, vaikka naarmuja ja ruhjeita oli lähes kaikkialla.
Tummat sormet koskettivat varovasti kyljessä olevaa haavaa. Se oli syvä, mutta ei vaikuttanut kovin pahalta syvemmällä. Lohikäärme saattoi vain toivoa, ettei tuolla ollut sisäisiä verenvuotoja pahemmin. Hän ei ollut parantaja, mutta osasi ensiapua. Tai no, osasi ja osasi. Välttävästi. Hän oli kyllä kaveerannut ihmisten kanssa, jotka osasivat hoitaa sairaita, mutta se oli eri asia oliko tuo mitään kunnolla oppinut.

"Mistä lie olet saanut tällaiset haavat" Pumpkin mutisi toiselle, samalla kun varovaisesti tarkisti tuon etumuksessa olevan haavan.
Lohikäärme vilkaisi ympärilleen. Missään ei näkynyt mitään, millä olisi pahemmin voinut auttaa tätä olentoa.
"Lienee parasta huuhdella haavat vedellä... ja polttaa pahimmat umpeen tässä" Pumpkin totesi pienesti pahoitellen, samalla kun alkoi rullaamaan toisesta kädestään kangasriepua irti. Saatuaan rievun irti, tuo kasteli sen läheisessä lähteessä ja alkoi hellästi putsaamaan liskon haavoja, ollen varovainen ettei vahingossa satuttanut tuota enempää kuin tarpeen. Tietenkään haavojen puhdistus ei ollut mukavaa touhua, mutta se oli hyvä tehdä kuitenkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Elo 2011, 21:43

Zara

Lohikäärme tuli lähemmäs ja Zara seurasi maassa maaten silmakovana kuinka tuo tutki haavoja katseellaan ja arvioi niiden vakavuutta. Tuon koskiessa varovasti kyljessä olevaa haavaa naaras värähti päästäen kurkustaan epämääräisen äänähdyksen rauhoittuen kuitenkin melko nopeasti pahimman kipu aallon mentyä ohitse. Zara katsahti lohikäärmettä kasvoihin hymähtäen pienesti tuon kysellessä mistä hän oli tälläiset haavat saannut.. Zara kuitenkin päätti pysyä vielä hiljaa puhetaidostaan ja antoi nuorukaisen hoidella haavoja parhaimpien taitojen mukaan seuraillen itse vierestä.
Kuitenkin puheeksi tullessa haavojen polttaminen naaras nosti päätään joksikseen säikähtäeen näköisenä.
"Et ole tosissasi?" Olivat naaraan ensinmäiset sanat koko aikana lohikäärmeelle, mutta ne eivät tulleet suusta vaan ikään kuin naaraan sisältä kuin vatsasta puhumista. Sitäkään se ei kuitenkaan ollut. Lohikäärme otti rievun ja alkoi puhdistamaan lähteen veden avulla naaraan haavoja Zaran irvistäessä hieman kivusta yrittäen pysyä mahdollisimman aloillaan toiminpiteen aikana vaikka kuinka sattui. Niin ja miksi Zara polttamista pelkäsi? Vastaus oli yksinkertainen: tuo oli eläin ja eläimet pelkäsivät tulta koska se tappoi vahvimmankin tieltään ja poltti luurangoksi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2011, 20:31

Pumpkin

Vihdoista viimein tämä olento ilmaisi älyllistä kommunikaatiota puhumalla. Tai no, tuon suu ei liikkunut, mutta lauseen se silti pystyi muodostamaan. Tummahipiä vilkaisi liskoa kasvoihin, murtistaen samalla suutaan pienesti.
"Toinen vaihtoehto on vuotaa kuiviin" Lohikäärme totesi tyynen rauhallisesti, jatkaen haavojen puhdistamista. Tuo ei voinut olla samalla muistelematta omaa kokemustaan haavojen polttamisesta. Mutta kiitos kumppaninsa, hän ei vuotanut tuolloin kuiviin. Arpihan siitä jäi, mutta se oli pieni hinta maksaa henkensä säilyttämisestä.
Kun haavat olivat puhdistettu, Pumpkin nousi ylös ja perääntyi pari askelta. Nainen tutkiskeli hetken liskoa, kunnes muutti muotoaan todelliseen olomuotoonsa, tuoden päänsä lähelle liskoa. Lohikäärme piti pientä, matalaa murinaa samalla kun tutkiskeli vielä päällisin puolin liskoa, kunnes vetäytyi kauemmaksi, raottaen pienesti kitaansa. Pumpkin alkoi keräämään lämpöä kitaansa, odottaen kielensä lämpiävän tulikuumaksi. Tuolloin hän voisi nuolaista muutamaan otteeseen liskon haavoja, jolloin ne palaisivat umpeen.
"Oletko valmis?" Oli kysymys liskolle. Ei Pumpkin ajatellut erikseen kysyä lupaa haavojen polttamiseen, hän vain kysyi oliko tuo valmis toimenpiteeseen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Elo 2011, 21:00

Zara

Muukalainen ilmoitti varsin terävän fakta asian kuiviin vuotamisesta, joka ei todellakaan houkutellut naarasta kuten ei myöskään tulen käyttö. Mutta kai se haavojen polttaminen olisi pienempi paha kuin verenhukkaan kuoleminen. Zara seuraili mietteissään kuinka nainen sai hänen haavansa vihdoinkin puhdistettua siirtyen kauemmas hänestä tutkaillen jolloin kaksijalkainen sai kysyvän katseen osakseen Zaralta, kunnes tuo teki jotakin astetta friikimpää. Zara hieman säpsähti taaemmas säikähtäneenä, vaikka ehkä olisi pitänyt odottaa jotakin tuon tapaista. Zara tuijotti punaista lohikäärmettä hetken aikaa yllättyneenä kunnes uskalsi rentoutua seuraten melko neutraalina tuon avatessa hieman kitaansa ja alkaessa lämmittämään kieltään. Zara kallisti päätään.

"..Enköhän." Zara vastasi hieman epäröiden valmistautuen voimakkaaseen kivun tunteeseen jännittäen lihaksiaan jo valmiiksi kääntäen päänsä pois päin lohikäärmeestä. Ja pian lohikäärme tulikin kielellään ja poltti haavoja. Zara päästi sähinmäistä ääntä johon sekoittu hieman murinaa väänelle kivusta, mutta onneksi se oli nopeasti ohi ja naaras jäi makaamaan väsyneenä aloillensa niellen kipuaan alas poltettujen haavojen huutaessa kivusta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2011, 13:20

Pumpkin

No, lisko totesi olevansa valmis, melko vastahakoisesti tosin. Muuta keinoa ei nyt ollut, joten tuo sai joko kärsiä poltteesta tai kuolla verenhukkaan. No, Pumpkin siirsi päänsä lähemmäksi liskoa ja laski hohkaavan kuuman kielensä vasten tuon haavaa, nuolaisten sitä parikertaa niin, että se umpeutuisi. Sama toistui toisen haavan kohdalla, ja pian ne olivatkin ummessa. Rumat jäljethän niistä jäi, mutta parempi se, kuin henkensä menettäminen. Lohikäärme ei osannut edes arvioida paljonko polttaminen Zaraa mahtoi sattua. Hän itse oli kerran joutunut samanlaisen hoidon alaiseksi, mutta lohikäärmeenä kesti huomattavasti paremmin kuumuutta, kuin hän oletti liskon kestävän.
Liskon jäädessä makaamaan paikoilleen, Pumpkin asettui lähelle tuota makoilemaan ja pitämään vahtia. Hän ei yhäkään ollut varma oltiinko liskoa seurattu tänne, joten parempi pysyä valppaana. Lisäksi, jos kerta lisko oli houkutellut jo haaska lintuja paikalle, ei menisi kauaa kun isommat haaskansyöjät ilmaantuisivat paikalle.

"Tarvitsetko jotain?" Pumpkin kysyi, laskien ympäristöä tarkkailevan katseensa takaisin liskoon.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Elo 2011, 21:58

Zara

Lohikäärmeen esittämä kysymys meni täysin kokonaan naaraalta ohi tuon nukahtaessa aloillensa kuin myrskyyn jätetty soihtu konsanaan, mutta oli päivä ollut hyvin rankkakin suhteellisen iäkkäälle naaraalle. Metsästäjän haaviin kun naaras oli ääri harvoin itse joutunut, ainakaan näin "rauhallisina" aikoina jolloin ihmisillä oli huolenaan haltiat enemmän kuin pieni lisko kanta saarella.

***

Päivä vaihtui illaksi ja ilta yöksi Zaran nukkuessa edelleenkin aloillaan täysin rauhallisesti lohikäärmeen pitäessä vahtia ylinmääräisten tulijoiden varalta, kunnes yö vaihtuikin aamuksi ja lisko naaras avasi vihdoinkin varoen silmiään. Piakat olivat lopen jumissa ja olo oli suorastaan kamala.. Naaraan katse kääntyi kohden pelastajaansa hieman pöpperöisen näköisenä.
"...Huomenta." Olivat naaraan ensinmäiset sanat tuolle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2011, 22:12

Pumpkin

Lohikäärme ei saanut enää vastausta kysymykseensä, liskon nukahtaessa niille sijoilleen. Lohikäärme hymähti itsekseen ja jäi siihen vahtimaan. Mikään ei häntä estänyt lähtemästä, mutta tuo näki hyväksi jäädä varmistamaan, että tuo päjräsi.
Lohikäärme pisti makuulleen liskon lähettyville, vahtien läpi yön. Onneksi hän ei itse ollut väsynyt, joten vahtiminen kävi leikiten. Yö menikin erittäin rauhallisesti, paikalle ei sattunut mitään pikku metsäneläimiä suurempia olentoja.

Aamun tullessa Pumpkin loikoili selällään sammaleella, kunnes havahtui omista ajatuksistaan huomenien toivotukseen liskon suunnalta.
"No huomenta!" Lohikäärme hihkaisi kierähtäessään jaloilleen ja siirtyi lähemmäksi liskoa.
"Joko on parempi olo?" Pumpkin kysyi liskolta, katsellessaan tuon haavoja kauempaa.
"Sinut pitäisi varmaankin saada kotiisi... missä sinä asut?" Oli seuraava kysymys liskolle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Elo 2011, 22:25

Zara

Lohikäärme taisi olla astetta pirteämmällä päällä? Zara hymähti väsyneesti tuolle piretydelle tuon jo kysellessä hänen vointiaan ja pomppien lähemmäs, sekä kysellen missä hän asui. Zara ei kuitenkaan aikonut kertoa tuolle missä pää asiallisesti oleskeli.. hän ei halunnut enää kolmatta kertaa laumaansa ihmisten hyökkäyksen kohteeksi.
"Joksikseen parempi." Zara sanoi ja nousi hieman huteran tuntusille jaloillensa ottaen muutaman varovaisen koe askeleen eteenpäin ja huomasi pystyvänsä kävelemään jonkin verran paremmin kuin eilen. Tietysti mitään pika juoksija kunnossa hän ei ollut, mutta kävelemään pystyi sentään.
"Ajattelin mennä haltia kylään, vaikkei se kotini olekkaan." Zara vastasi lohikäärmeelle vilkaisten tuon päälle ja käveli lähteelle juoden siintä vettä ahnaasti kuivaan kurkkuunsa. Saatuaan janonsa sammutetuksi naaras lähti hitaasti kävelemään haltia kylää kohden pyytäen lohikäärmettä myös mukaansa.

Matka itse kävi mukavasti kaksikon jutellessa keskenään hitaasti kävellessään, vaikka Zara toisinaan joutuikin pysähtymään lepäämään kipujen takia hetken aikaa. Lopulta kaksikko pääsi sitten haltia kylään ja Zara kääntyi kumppaniaan kohden.
"Kiitos paljon." Zara sanoi ja puski hellästi lohikäärmettä isolla päällänsä lähtien hitaasti nilkuttamaan sairastuvalle päin.
suskari
 


Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron