//Jatkoa täältä //
Nimue
Evelynin peräännyttyä velhottaren luokse, otti tuo jälleen komennon ja sen enempiä kyselemättä teleporttasi kolmikon pois linnan muureilta, jättäen veljensä ja tuon ystävät omaan arvoonsa. Vielä hän palaisi ja silloin ei päässyt kukaan niin helpolla. Kolmikko katosi kuin tuhka tuuleen ja ilmestyi muutaman sekunnin päästä rannalle, säikyttäen parven lokkeja tiehensä ilmestyessään kultaiselle hiekalle.
Sää enteili myrskyä. Taivas oli pilvinen ja tuuli yltyi, saaden meren heittämään yhä suurempia ja suurempia aaltoja rannikkoon. Nimue vilkaisi ympärilleen. Ei ristin sielua, lokkien lisäksi. Hyvä. Ei hän voinut heitä muuallekkaan siirtää siltä seisomalta, kuin rannalle jonka oli nähnyt jo aikaisemmin. Ei hän tuntenut Cryptiä, joten siirtyminen tuntemattomiin paikkoihin oli sekä mahdotonta että vaarallista.
Velhotar vilkaisi Evelyniin näyttämättä minkäänlaisia tunteita kasvoiltaa. Äskeisen taistelun jäljiltä tuo oli pelottavan rauhallinen, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
"Mitä haluat palkkioksesi, Poison?" Oli ensimmäinen lause velhottaren suusta, tuon vihdoista viimein tarjotessa palkkiota avusta Evelynille.