Kirjoittaja Nipustin » 04 Helmi 2012, 22:52
Sha'lannae Aryawél
Shann alkoi huomata että todella teki itse itselleen, sekä muille, niin kovin vaikeaksi pitää hänestä. Moni taisi haluta olla hänen ystävänsä, mutta hän itse ajoi heidät pois olemalla turhan jääräpäinen. Elwynkin oli todella mukava, he olivat tavallaan samankaltaisia ja jos Shann vain voisi antaa olla, heiltä sujuisi yhteistyökin saumattomasti.
Näitä asioita pohtiessaan punapäältä meni vähän ohi toisen kertoessa miekastaan mutta Shann kuitenkin täysin huomaamattaan nyökkäili ja seurasi katseellaan toisen tekemisiä, näyttäen siltä että kuunteli. Hyödyllinen taito kerrassaan.
Vaarallisen solan läpi oltin selvitty, kylä jonne iso kiho oli ollut matkalla häämötti jo edessä. Hassua miten saattue oli päässyt perille vain yhteen väijytykseen joutuen! Niin, sana taisi kiertää nopeasti ettei kyseistä vankkuria ollut ryöstäminen.
Vaunut pysähtyvät ja mies sisällä pyytää nähdä henkivartijansa. Tytöille ilmoitetaan että nämä tekivät työnsä hyvin, välittämättä aikaisemmista erimielisyyksistä. Hän myös maksaa molemmi tytöille näiden palkkiot urakasta.
Shann vähän epäili ettei mies halunnut heidän seuraavan ihan kylään asti, etteivät tytöt saisi mitään vihiä siitä miksi herra sinne oli halunnut matkustaa. Tosin eihän se Shannia juuri liikuttanut - keikka mikä keikka, hänen osuutensa oli ohitse.
"Tämä taitaa tarkoittaa että paluumatka alkaa", Sekarotuinen aloittaa hiljaisuuden jälkeen joka oli syntynyt vaunujen pois lipumista katsellessa, "Tahtoisitko... niin tavallaan... mennä yhtä matkaa?" Punapäisestä kiivasluontoisesta haltiasta, kuten Shann, näki helposti milloin tätä nolotti ja tämä oli yksi niitä hetkiä. Kysymisen täytyi todella vaatia ponnisteluja, mutta Shann ei tavallaan halunnut kulkea yksin jos hänellä oli vaihtoehtona tutustua paremmin Elwyniin.
//Tämän ropenhan voisi jättää kauniisti sinun seuraavaan viestiin jossa kaksikko lähtee "kävellemään kohti auringonlaskua". Vai? :3//