Harhaanjohtavaa//Varattu

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Heinä 2011, 20:55

Kalmankoira (Kakkonen)

Haltia pomppi kauemmas Kakkosesta, joka mulkoili tuon perään harvinaisen vihaisena hampaitaan paljastellen ja päästäen kurkustaan hiljaista agresiivista murinaa. Haltia kuitenkin rämähti maahan saaden mustaturkin hymyilemään pirullisesti itsekseen vaikkakin selkeä tuska paistoi koiramaisilta kasvoilta. Korvat nousivat pystyyn haltian avatessa suunsa ja pyytäessä odottamaan sekä aselepoa. Kakkosen kasvoille piirtyi huvittunut ja ehkä pahoittelevakin virne.
"Minua kiinnostaa, valitettavasti." Kakkonen naurahti ivallisesti haltialle ja otti linkuttavan ja vaikean näköisen askeleen kohden haltiaa virnuillen kuin mielipuoli konsanaan, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa: hän aikoisi repiä tuon haltian kappaleiksi maksoi mitä maksoi!
"...Sääli vain että aikani loppui nyt." Kakkonen sanoi pysähtyen nytkähtäen ja putosi polviltensa josta tuo alkoi hitaasti palautumaan takasin Kalmaksi, joka putosi vatsallensa sammaleen päälle tajuttomana ja verta vuotavana. Raajat nykivät itsekseen omiaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 01 Elo 2011, 14:12

Nion

Nion valmistautui jo kuolemaan, kunnes Kalma kaatui maahan ja alkoi palautua alkuperäiseen muotoonsa. Haltia katsoi muutosta vierestä, eikä tehnyt elettäkään mihinkään suuntaan. He molemmat vuotivat verta ja olivat muutenkin haavoittuneita ja Nion sanoi itselleen, että ainoana tajuissa olevana hänen pitäisi sitoa heidän molemman haavat. Ainoaksi harmiksi hänkin oli niin heikkona, että ei ainoastaan pystynyt liikkumaan vaan myöskään enää pitämään ajatustoimintaa yllä. Niin myös Nion antoi tajuttomuuden verhon laskeutua ja hiljaisuus palasi sateen kosteuttamaan metsään...
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Elo 2011, 16:25

Kalmankoira

Kalmalla ei ollut mitään hajua sen suhteen kuinka kauan oli maannut tajuttomana maassa, mutta sen hän tiesi valutessaan hitaasti taas tajuihinsa että olkapäässä tuntui hirveä kipu ja olo oli ihan lahna. Ei jaksanut liikkua minnekkään suuntaan.. Aavekoira avasi silmänsä varovasti irvistäen ja huomasi makaavansa keskellä metsää, ihme ettei kukaan ollut huomannut häntä ja ottanut mukaansa tai tappanut siihen paikkaan. Onnenkantamoinen sekin. Mutta yhden huolestuttavan asian aavekoira huomasi, puiden latvojen välistä paistoi kirkas auringon paiste joka taas tekisi kotiin paluusta astetta vaikeampaa jos ei jopa mahdotonta.
Kalma nousi polvillensa toisella kädellään tukien vahingoittunutta olkapäätä katsoen ympärilleen jolloin vasta tajusi maassa makaavan haltian. Sydämmessä tuntui pieni pisto kun mieleen tuli se kauhea totuus että hän oli ehkä Kakkosena tappanut tuon. Ei hän halunnut vahingoittaa..
"Hei.. kaveri, ootko kunnossa?" Kalma kyseli raahaten itsensä haltian luokse ja koitti tuota terveellä kädellään hieman ravistella. Toivottavasti olisi hengissä tosin kai haltia hengitti?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 01 Elo 2011, 17:59

Nion

Yö oli ehtinyt jo niin pitkälle, että sen oli aika väistyä päivän tieltä. Taivaan rannasta hiipivät auringonsäteet ja maan yllä leijuva sumu eivät olleet tietääkseenkään viime öisestä takaa-ajosta ja verisestä taistelusta. Nion olisi mieluusti nukkunut yli puolen päivän tai vaikkapa saman tien huomiseen, mutta eihän niin koskaan voinut tehdä. Eikä nytkään, sillä Kalma tahtoi saada tietää oliko Nion hengissä.
"Tällä päänsäryllä toivoisin olevani kuollut..." haltia puhisi ja hieraisi todella väsyneesti kasvojaan. Joka paikkaa särki, eikä pää tosiaankaan ollut ainoa. Nion yritti varovasti nousta istumaan, mutta, vietettyään kylmän ja kostean yön maassa maaten, hän oli hieman kohmeessa.
"Entäs sinä?" mies kysyi.
"Onko järki päässä?"
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Elo 2011, 15:50

Kalmankoira

Haltia vastasi ja aavekoiran kasvoille levisi iloinen sekä helpottunut hymy, hän tuskin olisi kestänyt taas sitä että oli Kakkosena mennyt tappamaan jonkun viattoman henkilön.
"Älä nyt sentään.. jos oisit kuollut, olisit varmasti mahassani palasina." Kalma naurahti kuivasti ja väsyneesti haltialle joka nousi istumaan kysellen hänen tilaansa.
"Kyllä olen ihan täysissä järjissäni jo." Aavekoira vastasi pidellen kättään ja katsoi sitten valkotukkaisen haavoja.
"..Anteeksi että kävin kimppuusi." Kalma mutisi ja lisäsi siihen vielä. "Tosin ei taida minulla olla mukana mitään ensiapu välineitä." Ne olisivat olleet juuri nyt harvinaisen kova juttu vaikka veren vuodot olivatkin varmasti tyrehtyneet kummallakin osa puolella.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 08 Elo 2011, 19:10

Nion

"Nyt olemme sujut", Nion sanoi väsyneesti hymyillen Kalmalle. "Minä hyökkäsin ensin, joten tasoissa ollaan." Haltia pohti, miten paljon näitä hulluja oikein on Cryptissä. Hän oli törmännyt liian moneen sellaiseen tänne saavuttuaan.
"Jasso..." Nion totesi kaksikon ensiapuväline puutteeseen.
"Minä en ainakaan ajatellut kuolla näihin haavoihin, mutta sinusta en tiedä", hän naurahti. Tosin Kalmalla taisi olla heistä kahdesta pahimmat haavat. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut kuollut aamun valjetessa, joten eivätköhän he kestäisi siihen asti, että saisivat kunnon hoitoa.
"Palataanko luolaan? Takkini on vielä siellä", Nion ehdotti ja nousi varovasti ylös ja tarjosi kättään auttaakseen Kalmankin jaloilleen.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Elo 2011, 20:20

Kalmankoira

Haltia kävi vitsailemaan kaksikon vammoista ja Kalma pienesti hymähti kivun sekaisesti tuon vitsin murjaukselle, vaikka tilanne ei ollut yhtään huvittava. Kumpikin haavoittunut ja ihme etteivät olleet kuolleet! Kalma laski katseensa haltian kasvoista tuon ojennettuun käteen napaten terveellä kädellään tuon kädestä kiinni jolloin pääsi ylös seisomaan siirtäen kuitenkin terveen kätensä nopeasti tukemaan loukkaantunutta olkapäätä, joka huusi kivusta pienen liikkeen myötä.
"En ajatellut todellakaan kuolla.." Kalma mutisi vastaukseksi väsyneen näköisenä ja nyökkäsi haltian luola asialle aikoen lähteä myös tuon perään kun tajusi erään asian: hän ei oikeastaan nähnyt nenäänsä pidemmälle näin valoisassa ja silmiä kirveli voimakkaasti jos katse siirtyi auringon valaisemaan kohtaan. Kalma irvisti sulkien silmänsä.
"Tuota.. Voisitko auttaa? En näe päivällä kovinkaan hyvin." Kalma sopersi haltialle selityksensä jääden seisomaan aloillensa silmät kiinni painettuna.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 13 Elo 2011, 17:22

Nion

"Yöeläimiä vai?" Nion kyseli Kalman yllättävästä ´heikkoudesta´ ja meni hänen luokseen. Haltia ei edes kysynyt toiselta mitään, vaan heilautti suoraan tämän terveen käden niskansa taakse ja lähti kävelemään eteenpäin. Se osoittautui kuitenkin melko huonoksi ideaksi, olihan Nion kuitenkin Kalmaa lyhyempi ja eteneminen oli hyvinkin huojuvaa ja matka takaisin luolalle vei epätasaista metsäpohjaa pitkin hyvänkin tovin. Päästyään perille Nion ilmoitti siitä ääneen, vaikka ei välttämättä olisi tarvinnut.
"Näetkö täällä?" Nion kysyi Kalmalta sillä luolassa oli huomattavasti pimeämpää kuin ulkona, jossa aurinko lämpimästi helotti.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Elo 2011, 20:44

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi pienesti mumisten jotakin myöntävää kun kyseltiin hänen yönäöstään ja sitten haltia tekikin jotakin astetta yllättävämpää, tuo nappasi aavekoiran kainaloonsa ja lähti taluttamaan eteenpäin. Jos Kalma ei olisi pitänyt silmiään kiinni aavekoira olisi luonnut haltian päälle kysyvän katseen, mutta sen sijaan tuo hymähti pienesti ja tyytyi talutukseensa vaikka se olikin hieman vaikeaa kun piti jonkin verran kyykyssä olla ja matka oli harvinaisen kuoppaista.

Kaksikon päästyä kuoppaisen matkan teon jälkeen takaisin luolalle, tai ainakin Kalma päätteli haltian kysymyksestä, Kalma irrottautui haltiasta pidellen kättään ja uskalsi avata silmänsä huomaten jopa näkevänsä jotakin.
"Jep." Kalma vastasi ja raahasi itsensä hieman peremmälle luolaan käyden istumaan sen kovalle lattialle selkä seinää nojaten.
"Meinaatko nyt lähteä?" Kalma kysyi muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen katsoen haltiaa kohden. Ei olisi mikään hirveä yllätys jos tuo nyt kotiinsa lähtisi saatuaan hänet "turvaan". Turvassahan hän oli luolassa aina iltaan asti josta hän voisi raahautua jossakin välissä kotiinsa lepäämään ja nuolemaan haavoja.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 28 Elo 2011, 14:32

Nion

Haltia nyökkäsi mietittyään asiaa hetken. Hänen kannattaisi jatkaa matkaansa mahdollisimman pian ja saada haavoillensa kunnollista hoitoa. Ainoa asia, mikä vaivasi, oli Kalman pärjääminen.
"Entä sinä?" Nion kysyi, "Aiotko jäädä tänne?" Siitä jäisi hieman paha maku suuhun, jos Nion itse lähtisi ja jättäisi Kalman yksin haavoinensa.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Syys 2011, 19:06

Kalmankoira

"Pakkohan se on.. en voi kotiinkaan mennä auringon takia." Kalma vastasi haltialle nyökäten luolan suun suuntaan, jossa aurinko jo porotti täydellä teholla heti aamu tuimasta.
"Ja jos sinua tosiaan vaivaa jättämiseni tänne yksin, voithan sinä tulla myöhemminkin uudestaan minua katsomaan samana päivänä? En kuitenkaan ole lähdössä ennen iltaa minnekkään suuntaan." Kalma selitti haltialle muuttuen koiraksi asettuen makaamaan luolan lattialle varovasti ja kävi nuolemaan haavojansa pehmeällä kielellään kun ei muutakaan ollut millä voisi puhdistaa kipeitä haavoja.
"..ja jos takaisin tulet, voisitko tuoda jotakin syötävää ja juotavaa samalla?" Kalma kysyi tapittaen eriparisilla nappisilmillänsä haltian päälle.

//ja nyt sinun harteillasi jatkuuko peli//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 04 Syys 2011, 20:45

//Päätökset, mä rakastan niitä

Nion

Haltia puntaroi hetken aikaa vaihtoehtoja ja päätyi sitten siihen, että ainakin hänen pitäisi saada itselleen lääkärin hoitoa ja jotain syötävää. Ja niitä saadakseen Nionin olisi lähdettävä.
"Lähden nyt haltiakylään ja tulen takaisin, jos haavani hoitava parantaja niin sallii", Nion kertoi vinosti hymyillen.
"Joten toivottavasti tapaamme myöhemmin." Sen kummempia hyvästejä jättämättä Nion lähti luolasta ja jätti Kalman haavojaan nuolemaan.

//No, illemmalla Nion sitten palasi mukanaan ruokaa, juomaa ja sidetarpeita ja lähti sitten pienen rupattelun jälkeen pois. That's it :'D
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Syys 2011, 20:58

//selväs tämä ^^ Ja kiittelen pelistä.//
suskari
 

Edellinen

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron