Ophelia, Aaron
Aaron räkätti vielä vähän aikaa, eikä edes kuullut Artin ja Lilyn nälvintää toisiaan kohtaan ja yritti pidätellä nauruaan, joka loppui kuin seinään Aaronin tuntiessa lämpimän höyrähdyksen ja näki väreilevän ilman tuulahtavan tämän ohitse, eipähän ollut ainakaan enää kylmä, mutte hetken tuntui siltä että pyrstötulat olisivat kärähtäneet! Lämmin hyökyaalto äskeisen tuuletuksen jälkeen tuntui häntäluussa! Aaron käännähti lohikäärmeeseen päin joka nyt selitti Aranin ja tämän välisen sopimuksen ja halusi nyt kuulla mihin tämä tätä tarvitsi.
Aaron kohotti kulmaansa ja oli asettanut kätensä taas niskansa taakse, tämän hänkin oli halunnut tietää jo jonkin aikaa, kuten Opheliakin joka katsoi myöskin nyt Araniin ja tämä selitti syyksi sodan. Eikä! Pitikö Ophelian tästä nyt päätellä että Aran suunniteli käyttää lohikäärmettä ihmisiä vastaan? Lohikäärme ei vaikuttanut sinänsä vaaralliselta, mutta pitikö Ophelian nyt laskea tämäkin heidän vihollisekseen? Tosin ihmisiä Ophelia tässä ennemminkin ajatteli... Kuinka monta ihmistä tarvittiin surmaamaan lohikäärme? Ophelia ei halunnut ajatella edes tätä, oli vaikeaa päättää puolia tässä asiassa kun ei kellekään kuolemaa toivonut, vaikka vihata jotakuta saattoikin.
Noh, tosiaan... Jos Aran oli tämän kutsunut niin kai tämä sai tämän myöskin majoittaa... Mikä tarkoitti sitä että Lounatuuli olisi nyt Aranin neljäs vieras. Art lähtikin siis ilmoittamaan linnaan että lohikäärme liittyisi vieraisiin ja vei samalla kepit jolla tämä oli Aranin kanssa erän ottanut. Tomoderuwixikin lähti tämän matkaan ja Ophelia jäi nyt Lilyn, parin haltijan ja lohikäärmeen kanssa keskenään. Ei sinänsä paha tilanne, Aran ei sinänsä näyttänyt epäilyksiä sitä kohtaan että Elisa olisi joku muu ja Aaronin huomio ja mielenkiinto oli kaikonnut Ophelian läimäyksen mukana ja Lounatuulta tuskin asia edes kiinnosti, turvassa siis.
Aaron oli ehtinyt olemaan jo hetken oma vakavampi itsensä katsellessaan Artin ja Tomtomin perään ja naurahti sitten Lounatuulen kutsuessa Tomtomia ihme hiippariksi! Aaron oli aivan samaa mieltä ja irveili vielä sen jälkeenkin kun huomasi ettei Aran uskaltanut alkaa lohikäärmettä vanhusten kunnioittamisesta sättimään.
Sitten Aaron vilkaisi Elisaan joka puolestaan hätkähti tajutessaan Lounatuulen puhuvan hänestä ja katsahti nyt ylös lohikäärmeeseen ja ennenkuin edes ajatteli alkaa itseään mitenkään puolustelemaan, Lily ehti kopauttamaan tähän väliin että Elisa oli ihan normaali, toisinkuin taas Lounatuuli joka oli lohikäärme?
'Lily! Ei sinun olisi tarvinnut...' Ophelia sanoi hiljaa mielessään, ei Lilyn olisi tarvinnut häntä alkaa puolustamaan, Ophelia tiesi itsekin että hänen peilikuvansa oli vähän eriskummallinen tällä hetkellä...
Sitten Lily saikin alkaa korjailemaan sanomisiaan, selittäen että ihminen olisi siis yleisempi näky mitä lohikäärme ja Ophelia nyökkäsi pienesti, arastaen yhä itsekin suurta lohikäärmettä vaikka olihan Aaronkin yhä hengissä... Lounatuuli myöntyi Lilyn korjaukseen, sanoen jotain että asian voisi korjata? Samassa tämän ympärille tuli ikäänkuin pyörre mikä sai Aaroninkin kulmat kohoamaan ja seurasi kuinka lohikäärme pieneni pienenemistään ja muuttui lopulta..öh..No ihmismäisemmäksi? Vai pitäisikö Aaronin ajatella tätä haltijaismaisemmaksi? Sitten Ophelia siirtyi sivummalle Lilystä, huomatessaan Lounatuulen olevan jo näinkin lähellä ja tökki.. Lilyä? Ja sitten tämä nosti tämän käden? Niin, ei ihmisillä ollut panssareita saatika kivenkovia suomuja, vain pehmeä ja haavoittuvainen iho kuten Aran nyt tässä välissä Lounatuulelle huomauttikin ja Ophelia toivoi ettei Lounatuuli erehtyisi lähteä tutkimaan Lilyä tuon pidemmälle...
Sitten tämä huomasi Lilyn pyöreät korvat, mikä oli tosiaankin loogista, olihan tämä ihminen ja Lilyllekin alkoi Lounatuulen tutkiskelu riittämään ja ärähti tälle jotta tämä irroittaisi ja Ophelia käveli tämän viereen tämän ottaessa pari askelta kauemmaksi Lounatuulesta ja jäi sitten siihen.
Ihmiset olivat outoja, tyhmiä ja heikkoja, mutta ennen kaikkea outoja. Tämä oli tietenkin Aaronin mielipide. Ophelia puolestaan piti haltijoita outoina kun nämä pitivät heitä outoina kun Ophelia taas piti ihmisiä ihan normaaleina, mikä taas oli ihan normaalia ajateltuna että Ophelia oli ihminen. Aaron katsahti Lounatuuleen tämän vielä hetken seisoen tämän näköpiirissä, kunnes tämä katosi näköpiiristä ja olikin yht äkkiä Aaronin seläntakana, pidellen nyt tämän kättä vuorostaan ilmassa ja Aaron katsahti tähän, yhä ihmetellen miten tämä oli hänen selkänsä taakse päässyt ettei ollut edes huomaamaan ehtinyt!?
Ja kyllä, Aaronilla oli Aaroninkin mielestä tosiaankin enemmän habaa mitä prinsessalla, luonnollisesti, prinsessat, tai pikemminkin naiset olivat ihmislajista niitä heikompia.
Lopulta tämä päästi irti eikä Aaronin tarvinnut tälle prinsessan lailla alkaa ärähtämään, vaikka pian olisi jollei olisi kohtapian irti päästänyt ja nyt prinsessa huomautti Lounatuulta tämän sarvista... Ophelian olisi tässä vaiheessa tehnyt mieli kehoittaa Lilyäkin olemaan hiljaa ja varovainen sen suhteen mitä sanoi, kuten Blackiäkin oli pitänyt, tosin turhaan mutta onneksi Lounatuuli ei heittänyt Lilylle uhkausta kummempaa...
Lily hiljeni ja luikki Aranin seläntaakse ja Ophelia jäi seisomaan ja katsoi tämän perään ja sen jälkeen taas Lounatuuleen joka puhisi ja manasi tämänhetkistä ulkomuotoaan. Aaron katsoi tätä sivusilmällä yläviistoon saatuaan kädet taas niskan taakse ja kohta Lounatuuli olikin muuntautunut takaisin lohikäärmeeksi Aaronin ympärille ja Aaron hymähti ja katsahti sitten Araniin joka ehdottikin jo linnalle päin lähtöä.
Ophelia katsoi Lounatuulta ja Arania vielä hetken kunnes juoksahti Aranin taakse ja Lilyn viereen.
"Ehkä vain vähän outo..." Ophelia vastasi, käyttäen taas 'outo'-sanaa ja harmitteli sinänsä Lilyn suhtautumista lohikäärmeeseen, koska pelko tähän sai Lilyn piiloutumaan Aranin seläntaakse mikä taas suretti Opheliaa ja sai tämän toivomaan ettei tässä olisi Lilylle mitään muuta merkitystä.
"hmph. Ei kai minulla ole parempaakaan tekemistä..." Aaron vastasi ja lähti itsekin siis kävelemään linnalle päin, miettien miten Aran ikinä ajatteli lohikäärmeen minnekään linnaan sijoittaa? Ja ei, Aaronilla ei ollut nyt parempaa tekemistä, äskeisen lennon jälkeen olisi ihan liian tylsää jäädä vain lammelle jossa ei uinut tällä hetkellä edes sorsia joita ampua ja kotiin Aaron ei aikonut ennen pimeää, johtuen levästä jonka oli keittiönpöydältä itsellensä siepannut ja ulkona kaiken lisäksi tuuli, mikä ei sinänsä siis haitannut, mutta Aaron uskoi aivastavansa minä hetkenä hyvänsä mitä taas hänen äitinsä ei tulisi hyvällä katsomaan.
//X'DDDD Voi ei!//