//
Jatkoa //
Kalmankoira
Papitar nosti kätensä aavekoiran otsalle ja totesi että hänellä oli kuin olikin kuumetta jonkin verran ja Kalma nyökkäsi pienesti. Sen hän olikin jo arvannut mutta oli halunnut varmistuksen joltakin ulkopuoliselta, omaa otsaa kun oli vaikea arvioida. Opehlia lisäsikin vielä että heidän ei tarvitsisi pitää mitään suurta kiirettä hänen kotiin paluunsa suhteen.. No osittain papitar oli oikeassa, mutta hänellä oli jo ikävä vaimoaan ja halusi nähdä oliko tuo kunnossa ja muutenkin nähdä tuon.
"Ja minä olen huolissani onko hän kunnossa." Kalma lisäsi katsoen Ophelian päälle tuon vielä lisätessä että hän oli eilen kuluttanut voimiaa vähä turhankin paljon taistellessaan ensin Meirarin kanssa kehon herruudesta ja sitten vielä Seth, joka oli heitellyt häntä ympäri huonetta paine-aaloillansa. Totta kai siintä hieman voimat menivät, vaikka kuume olikin aikamoinen yllätys ja mystreeri. Mitään Kalma ei kuitenkaan vastanut papitattarelle tuohon asiaan, joka esittikin velholle harvinaisen hyvän kysymyksen siintä olisiko tuon sisko jo liike kannalla heidän suhteensa. Katse siirtyi velhoon tuo avatessa suunsa.
"Ja piilopaikastani tietävät vain harvat, tulee olemaan vaikeaa löytää ketään joka tietäisi." Kalma lisäsi vielä sitten velhon sanoihin. Tämä oli juuri se yksi syy miksi Kalma oli halunnut valita ei-niin-näkyvän paikan kodikseen ja pitää sitä salassa sellaisilta joita ei sinne halunnut. Hänellä kun tuppasi näitä vihollisia pomppimaan joka nurkasta vastaan..
Black kuitenkin kaikesta huolimatta päätti että nyt pitäisi hänen palautua kotiin päin sillä Edna olisi varmasti huolissaan ja Kalma oli täysin samaa mieltä nyökäten laskien kätensä hänen päälaelle ja koko kolmikko teleporttaisi Kalman asunnolle rytinällä.
Edna ryntäsikin ensinmäisenä huono vointisen miehensä syliin ja Kalma ähkäsi hieman kivusta kun tuo painautui häntä vasten halaten kuitenkin hellästi takaisin tuota jättäen tällä kertaa suutelemisen toiseen kertaan, jos kuume oli tauti peräistä hän ei halunnut tuota tartuttaa ainakaan tahallisesti. Edna kyselikin ensinmäisenä mitä Black ja Ophelia olivat hänelle tehneet ja Kalma naurahti piensti. Hassu nuori tyttö.. Black kuitenkin ehti avaamaan suunsa ennen kuin Kalma ehti tuolle mitään selittämään tilanteesta kertoen ettei tuo tahalleen satuttaisi häntä missään tilanteessa.
"Black puhuu totta kumpikaan ei ole vahingoittanut minua." Kalma selitti Ednalle irrottautuen tuon halauksesta ja katsoi tuota väsyneesti silmiin ja selitti nopeasti ja lyhyesti mitä oli tapahtunut, hän kertoi kuinka oli satamassa törmännyt Blackin siskoon ja aikonut ensin auttaa tuota löytämään veljensä, mutta paikalle oli tullut joku likka joka lähti sitten johdattamaan velhon siskoa hänen sijastaan jolloin hänelle myös paljastui ettei Blackin siskolla ollut puhtaita jauhoja pussissaan, joten hän meni varoittamaan Blackiä.. josta he sitten kahdestaan ottivat yhteen likan ja Blackin siskon kanssa taistelun päätyttyä häviöön ja kuinka hän haavoittui pahasti taistelun aikana likan ansiota.
"Noh, lopun arvaatkin: päädyin sairastuvalle ja jouduin jäämään sinne kuntoni takia yöksi." Kalma selitti lopun jättämättä mainitsematta Merarin ja Blackin Sethin kokonaan pois.
"Ja tämä tässä on Ophelia.. hän on minullekkin melko uusi tuttavuus." Kalma esitteli Ophelian vuorostaan, vaikkakin hieman jäljessä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Luca taas nosti karvaisen päänsä ylös koristaan ja pomppasi pystyyn juosten ensinmäisenä katsomaan isäntäänsä häntä hurjasti heiluen ja olisi varmaan pompannut tuon naamaakin pesemään ellei Kalma olisi kieltänyt.. Noh hetken Kalmaa tutkittuaan innokas koira meni myös tervehtimään Blackin että Ophelian. Rose taas veti vielä sikeitä kirjahyllyssä, Ricon taas ollessa viellä jossakin.