Kirjoittaja Sands » 11 Syys 2011, 21:23
Kaikeksi onnekseen Jack oli onnistunut välttämään muut kommellukset Demin kanssa loppumatkalla metsään, mutta voihan se olla siksikin, että tiet metsään päin olivat varsin autioita. Kapakat taisivat suurimmaksi osaksi olla toisessa suunnassa ja muutenkin aikaa oli kulunut jonkin verran, illan edettyä jo myöhemmäksi. Ehkäpä kaikki kunnialliset kansalaiset olivat jo menneet nukkumaan, niin kuin Jack myös itse mieluusti tekisi nyt. Mutta he olivat niin lähellä, että metsän pystyi haistamaan, ei hän voisi hylätä toista nyt, kun jo lupasi viedä tytön.
Metsä näytti pilkkopimeältä ilman minkään sortin valoa, vaikka Jackin silmät olivat jo pimeyteen tottuneet. Silti pelkästään sitä katsomalla mies tunsi, kuinka eksyi sinne mielessään, metsän vetäessä aina häntä syvemmälle Yhtäkkiä merirosvo tunsi nykäisyn hihassaan, katsoen kysyvästi sitten tytön suuntaan. Mutta sitä kysymystä hän ei ollut aivan odottanut. Mies ei voinut kuin nauraa mahdollisimman hiljaiseen ääneen, esittämänsä kovanaaman kadotessa hetkessä. Kysymys oli jotain niin uteliasta ja lapsenomaista, että ei siihen voinut olla varautunut. Vaikka tuolta haltiatytöltä se ei kauhean tuulesta temmatulta kuulostanutkaan, oli se silti jotain aivan omaa luokkaansa. Hetki siinä meni, ennen kuin Jack sai naurunsa tyyntymään.
"Oi voi," tuo hekotteli vieläkin, pyyhkäistessään kyyneleen silmäkulmastaan,
"Kaikkea sinä keksitkin. Siitä vain," hän ei voinut kuin tirskahtaa uudestaan, tarrautuen molemmilla käsillään viittansa huppuun ja vetäen sen hellästi alas korviensa edestä. Hupun alta paljastuivat kiillottomat ja hieman takkuiset tummat ja lyhyet hiukset, sekä ne pyöreäkärkiset ihmiskorvat, aivan yhtä tummat, kuin miehen kasvotkin.