Kirjoittaja Aksutar » 13 Syys 2011, 18:36
Harald, Henry, Lily
Kerri kertoi selvinneensä pahemmastakin. Oli mukava tietää, ettei Donaldin tapaaminen ollut kamalin kokemus tytön elämässä, mutta silti se tuntu Henryn mielestä kiusallisen tuskalliselta istua setänsä kanssa samassa huoneessa. Varsinkin kun oli kuullut tuon suoran mielipiteen tulevasta kuningattaresta. Harmi ettei kuninkaallista sukua olevia voinut mestauttaa, Henry olisi sen tehnyt sedällensä heti kuninkaaksi päästyään. Ehkä hän voisi lavastaa Donaldin syylliseksi rikollisuudesta ja passittaa tuon loppu elämäkseen telkien taakse. Hyvä idea.
Kierot suunnitelmat pojan päässä kuitenkin keskeytyivät Kerrin painautuessa häntä vasten ja kietoen kätensä miehen ympärille. Henry laski lempeän katseensa tyttöön, joka pyysi koskettamaan itseään. Prinssi nosti kätensä tytön ympärille ja soi tuolle lämpimän, lempeän halauksen. Kasvot laskettiin Kerrin hiuksiin ja tytölle suotiin pieni suudelma päälaelle.
"Minun tulee ikävä sinua..." Henry totesi halatessaan tyttöä.
Ophelia ei ollut varma oliko ottanut liikaa vai ei. Mikäli tuo ei aamulla oksentelisi ja kyselisi eilisillan tapahtumista, niin vastaus oli kieltävä. Lilyä kuitenkin huvitti nähdä Ophelia moisessa tilassa.
Kappelille päästyään Ophelia kääntyi vielä prinsessan puoleen, ottaen puheeksi Donaldin. Lily nyökkäsi pienesti, mutta kohautti samalla olkapäitään.
"En oikeastaan tiedä miksi isäni ja setäni vihaavat toisiaan niin paljon, enkä ole tohtinut kysyä. Henry ilmeisesti tietää syyn, mutta ei ole sitä kertonut.. mutta hyvää yötä, nähdään huomenna taas" Lily totesi, taputti pienesti Ophelian olkapäätä ja kääntyi kannoillaan, suunnaten kulkunsa takaisin isänsä ja setänsä luokse...
Harald oli osannut odottaa veljeltänsä moista tilitystä. Kuningas ei näyttänyt kuitenkaan vihaiselta, päin vastoin. Tuo virnuili itsekseen käsiensä suojassa, kuunnellen veljensä tilitystä.
"Koskaan ei ole tämä kuningaskunta sinusta pahemmin välittänyt ja tuskin tulee välittämäänkään" Harald totesi nostaessaan viinilasinsa huulillensa "Sinun suorasukainen asenteesi ja pessimistinen elämäntyylisi ovat tarjonneet koko hoville yhden suuren sirkuksen, jo lapsesta pitäen".
"Mitä Kerensaan tulee, on tyttö huomattavasti parempi vaihtoehto poikani seuralaiseksi, kuin suippokorvaiset saatanat. Mikäli poika on vihdoista viimein itselleen naisen löytänyt, en aijo siihen sanaakaan sanoa vastaan. Kerensa ei ehkä ole rikkaimpia aatelisia täällä, mutta silti hän on jaloverinen. Lisäksi tyttö on sivistyneempi, miltä näyttää" Harald jatkoi, nousten ylös tuoliltansa.
"Ja uskon, että sinäkin haluat mieluummin Henryn ja hänen naisensa valta istuimelle kuin velhon" Kuningas lisäsi. Hän luotti Blackiin ja tunsi tuon hyvin, ehkä liiankin hyvin. Sen takia Harald tiesi, ettei kaljupäistä hiipparia saanut päästää vallankahvaan.