Taikatemppuja part2

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Helmi 2008, 17:04

Ophelia

Kukaan ei sanonut mitään... Seurasi siis hiljaisuus joka oli tällä kertaa kaikkea muuta kuin myönteinen vastaus Lilyn ehdotukselle... Kunnes Tomtom huokaisi mikä leikkasi hiljaisuuden. Kyllä nukkumaan meno Opheliallekin sopi! Enemmän kuin hyvin ja siksi nyökyttikin päätään Lilyn sanoessa että tälle se ainakin sopisi.
Tässä kohtaa Aran laski miekkaansa, mikä sai Ophelian heti kysyväksi, ei kai tämä ottanut Tomtomin puheita ihan noin todesta? Taai... Sitten se johtui Lilystä, sen Opheliakin pian älysi huomatessaan Lilyn tarrautuneen kiinni Blackiin.
Ophelia katsoi jokaista vuoronperään, juuri nyt aikuisten keskusteluun puuttuminen tuntui kaikkelta muulta paitsi hyvältä idealta... Ja Black ei ollut luovuttamassa, sen Ophelia oli saanut kuulla Blackiltä useanpaankin otteeseen, joten Aranin oli turha yrittää sanoa että he olisivat alakynnessä muutenkin...? Ophelia meni hetkeksi lukkoon, heillähän oli kaksi velhoa kahta haltijaa vastaan... Ellei Aran sitten mennyt tarkoittamaan että Lily ja Ophelia hidastaisivat sitten Blackin ja Tomtomin tahtia, unohtaen nyt Blackin haavaumat kokonaan. Tosin ei Arankaan halunnut satuttaa, ainakaan Lilyä joten Ophelia myös pysyi lukossa tämän asian suhteen.

Ophelia havahtui mietteistään Tomtomin naurahdukselle ja katsoi tätä nyt kysyvästi, kunnes tämä väitti että Blackissä ja Aranissa olisi paljonkin samaa... Ophelia ei ihan aluksi saanut mitään muuta yhtäläisyyttä näille kuin Lilyn, kunnes Tomtom alkoi paremminkin luettelemaan useampiakin yhtälöitä.
Molemmat pitävät Lilystä, totta. Kumpikaan ei luovuta helpolla, valitettavan totta. Kummallakin on epätavallisia salaisuuksia, Aranista Ophelia ei mennyt vannomaan, mutta totta. Molemmat olivat Tomtomin potilaita, totta! Tämän Ophelia älysi omasta väsymyksestään huolimatta ihmeellisenkin hyvin, sillä jos Tomtom pillereistä tiesi ja väitti että Black oli hänen potilaansa niin nämä sitten yhdistivätkin toisiaan. Lisäksi molemmat olivat tolloja... Totta.
Taas Ophelia toisti jonkinmoista luetteloa omassa mielessään ja mietti omia näkökulmia asioihin, eipähän kuukahdettu pystyynkään tämän avulla.
Yhtälöitä kyllä löytyi, sen Ophelia myönsi, mutta se ei vielä riitänyt alkuunkaan tekemään näistä kahdesta mitään ylimpiä kaveruksia... Niin ja molemmat eivät uskoneet jumalaankaan, eikä liioin Tomtomkaan kun oli vähällä heittää Ophelian raamatunkin takkatuleen... Tämän Ophelia oli papittarena ottanut luonnollisesti myöskin huomioon.

Ophelia havahtui jälleen, sitäkun oli väsynyt niin unohtui usein mietteisiinsä, tosin tällä kertaa Artin kiroamiseen..? Ophelia oli kiljahtaa tajutessaan että tämä hyökkäsi nyt Blacki kohden ilman sen suurempaa varoitusta! Black onneksi työnsi Lilyn irti itsestään ajoissa ja Opheliakin perääntyi nopein askelin näistä kauemmaksi, vaikka Black joutuikin jo perääntymään nopeata vauhtia väistellen ja torjuen Artin SEKÄ Aranin hyökkäyksiä nyt vastakkaiseen suuntaan.
Lily huusikin jo näiden perään ettei kaksi vastaan yksin ollut mistään kotoisin josta Ophelia oli vahvasti samaa mieltä.. Mutta arvatkaapa kaksi kertaa että välittivätkö nämä pätkääkään? Tollot...

"Ei olekaan..." Ophelia vastasi väsyneen oloisena Lilylle tunteissaan Lilyn kädet jälleen olkapäillä ja kutittavan tunteen päänahassa tämän pyöritellessä tämän hiuksia.
Mitä he pystyivät tähän muka tekemään? Ei juuri muuta kun katsoa sivusta ja rukoilla omien puolesta, sillä kummallakaan ei sen pahemmin taistelutaitojakaan ollut. Kohta Aran ja Art saivatkin lentää Blackin paineaallosta tästä kauemmaksi, tosin ei kovin kauaksi aikaa.
Ophelia katseli tapahtumia hiljaa kunnes katsahti Tomtomin hieman kysyvästi tämän kävellessä heidän ohitseen ja lopulta osallistui itsekin taisteluun.
Tasoitus tämäkin, tosin pystyivätkö he odottamaan Tomtomilta kävelykepin mätkintää kummempaa? Kai heidän täytyi mikäli tämä oli Blackin opettajakin aikoinaan ollut... Tosin Opheliasta olisi edelleen helpompointa vain juurtaa Aran ja Art paikoilleen jälleen niin ettei kukaan satuttaisi ketään saatika itseään.

//DDD'X//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Helmi 2008, 18:06

Aran, Art, Black, Tomtom, Lily

Tomtom piti Artin kiireisenä sillä välin kun Black yritti päästä Aranista eroon, tosin se oli huomattavasti vaikeampaa mitä Black oli odottanut. Aran seurasi Blackiä kuin hai laivaa ja koitti sohia tätä miekallaan minkä kerkesi, mutta Black hyppi sitä mukaan kauemmaksi tai torjui iskut, mutta omiin hyökkäyksiin hänellä ei jäänyt aikaa.
Tomtom otti käyttöönsä taas juuret, vaikka hän Blackin puolella olikin, ei hän silti halunnut satuttaa Arania saatika Arttia. Art tosin pisti kampoihin minkä kerkesi, mutta lopulta juuret sitoivat hänet vasten puuta ja Tomtom sai naurahtaa riemusta. Art kirosi ääneen koittaessaan päästä irti, mutta eihän se tietenkään onnistunut.
"Siinä olet ja pysty" Tomtom sanoi jääden Artin vierelle katselemaan Blackin ja Aranin taistelua.
"Tule" Lily sanoi Ophelialle tapauttaen tätä olkapäihin ja käveli Tomtomin luo, pysyen kuitenkin kauempana Artista.
"Etkö voisi tehdä samaa Aranille?" Lily kysyi Tomtomilta joka ravisti päätään samaniten.
"Tämä on Blackin ja Aranin välinen asia, kuten Lounatuulikin jo sanoi.. en vain hyväksy epäreiluja kamppailuja, sen takia pidetään Arathet nyt paikoillaan" Tomtom sanoi vilkaisten Arttiin, joka puolestaan katseli maahan mitään sanomattomalla ilmeellä.

"Art.." Lily aloitti varovasti saaden Artin nostamaan katseensa tähän "Kuinka.. Arelle kävi?" Lily kysyi.
Art ei sanonut mitään hetkeen, kunnes käänsi katseensa Araniin ja Blackiin huokaisten.
"en tiedä.. verenvuoto saatiin tyrehtymään, mutta hän menetti paljon verta.." Art kertoi.
"Anteeksi.." Lily sanoi ja sai Artin jälleen katsomaan itseensä.
"Mistä? Ei.. ei se sinun syysi ollut, Aren ei alunperin edes pitänyt alkaa sinun kanssa taistelemaan... enkä usko että teit sen tahallasi" Art sanoi ja Lilyn sydän keveni heti, Art ei siis syyttänyt Lilyä siitä.
Tomtom huokaisi jälleen syvään ja näytti erittäin uniselta. Hän nukahtaisi kohta pystyyn jos ei pian kotiin päästäisi.. tai no linnalle, eihän se Tomtomin koti ollut... vaikka eihän vielä kovinkaan myöhä ollut, mutta päivä kumminkin oli ollut pitkä ja raskaks jokaisen osalta.

Lily oli vaipunut omiin maailmoihinsa, kunnes havahtui siihen ettei kuulunut enää mitään. Hän vilkaisi ympärilleen ja näki Blackin ja Aranin seisovan paikoillaan kauempana.. mikä nyt tuli? Äsken nämä olivat tappaneet toisiaan minkä kerkesivät ja nyt seisoivat paikoillaan, edes sanomatta mitään.
"Mitä nyt?" Lily kysyi Tomtomilta ja Artilta. Art oli yhtä pihalla mitä Lilykin, mutta Tomtom näytti tietävän.
"Black iski Arania olkapäähän ja siinä samalla Aran sai viillettyä Blackin oikeaan jalkaan ja nyt he nälvivät toisiaan" Tomtom sanoi.
Lily ei tiennyt olisiko hänen pitänyt huolestua vai kirota kaikki miehet maan päällä.. jos ei voimalla niin sitten sanoilla, eivätkö nämä nyt voineet vain jättää asian sikseen?
Tosin eivät nämä kauaa paikoillaan pysyneet vaan lähtivät kiertämään jälleen ympyrää, niin kuin silloin haltijoiden linnassakin. Black oli muuttanut miekkansa taas sauvaksi ja kopautti nyt sauvaa maahan, synnyttäen paineaallon johon Aran vastasi omalla paineaallolla.
"No nyt päästiin aisaan.. Black saisi kyllä käyttää voimiaan enemmänkin, ties vaikka olisivat ruosteessa.." Tomtom huomautti.. olihan Black velho, ei sotilas.
"Tomtom.. tämä ei ehkä ole sopivin hetki, mutta.. minkä väriset hiukset Blackillä on?" Lily kysyi.
Tomtom naurahti ja vilkaisi hymyillen Lilyyn.
"Hänellä on täysin valkoiset hiukset, joissa on hopean vivahteita... tosin hänen hiuksensa näyttivät aina vähintään harmailta kun hän oli nuori, sen verran sottaista hommaa on olla velhon oppipoika" Tomtom sanoi.
Lily vilkaisi Blackiä ja koitti kuvitella tälle valkoiset hiukset.. mahdoton tehtävä, Lily halusi nähdä ne! Black saisi joskus näyttää, siitä Lily meni takuuseen.
"Ai niin.." Tomtom sanoi kääntyen Opheliaan päin "Black on noin 50 vuotias.. jos oikein muistan. hän oli silloin 15 vuotias, kun oppi pojakseni tuli.. ja minä oli silloin 65" Tomtom selitti.
Lilylle tuli vaivautunut olo.. oliko hän naimisissa 50 vuotiaan miehen kanssa? Eihän hän itse edes ollut täysi-ikäinen.. mutta.. ei Black kyllä käyttäytynyt kuin ikäisensä, enemmänkin kuin nuori mies.

// DDDD': //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Helmi 2008, 21:02

Ophelia

Blackin hyökkäily jäi vähille, tämä joutui lähinnä vain väistelemään minkä kerkesi samalla kun Tomtom taisteli omalla tavallaan taas Artia vastaan. Ophelia seurasi lähinnä Blackin ja Aranin kamppailua kunnes käänsi katseensa taas nopeasti Tomtomiin joka otti taas juuret käyttöön. Art pyrki kamppailemaan vastaan minkä kerkesi ja pystyi mutta juuria tulia vain enemmän ja pian Art olikin juurrutettu puuta vasten, eikä voinut enää muuta kuin kirota...
Tomtom oli puolestaan voitonriemuinen ja Opheliakin oli tyytyväinen Tomtomin ratkaisuun.
Ophelia nyökkäsi, hieman jopa väsyynesti hymyillen Lilylle ja lähti kävelemään tämän vierellä Tomtomin ja Artin luokse.
Ophelia istahti tosin taas maahan polvilleen ja katsahti yläviiston Tomtomia jolta Lily kysyikin samaa mitä Ophelia oli myös ajatellut. Tottahan tuo oli... Se oli Aranin ja Blackin välinen asia kuten Lounatuuli oli sanonutkin.. Mutta silti Ophelia ajatteli että Aranikin voisi ihan hyvin paikoilleen juurtaa, sillä Ophelialla kävi pelko ettei taistelu johdattaisi mihinkään ratkaisuun kuin pahimmillaan toisen kuolemaan... Mutta se että Arathet oltiin juurrettu, auttoi myöskin, kamppailu ei ainakaan ollut enää epäreilu.

Ophelia siirsi katseensa vaan takaisin Blackiin ja Araniin jotka eivät toisiaan ole ehtinyt paljoa juuri survailemaan. Ophelia oli hiljaa ja kuunteli sivukorvalla Lilyn ja Artin keskustelua... Are oli menettänyt siis paljon verta, mutta verenvuoto oltiin saatu kuitenkin tyrehdettyä. Tästä Ophelia ei voinut kuitenkaan paljoa mitään päätellä, ei hän lääkäri ollut mutta uskoi että se olisi aika joka näyttäisi sen että selviäisikö Are vai ei.
Ophelia katsahti sivusilmällä hiljaa sitten Lilyyn joka pyysi anteeksi... Mutta yllättyi kuullessaan omin korvin ettei Art Lilyä syyttänyt? Ophelian huulille nousi lempeä hymy, nyt Lilykään ei kokisi niin suuria tunnontuskia, ei se Lilyn vika ollut, niin Opheliakin oli sanonut ja oli nyt iloinen siitä ettei Artkaan tätä syyttänyt... Amod oli ehkä eri asia, mutta tähän Ophelia ei uskonut hänen saatika Lilyn ihan lähiaikoina ainakaan törmäävän.

Ophelia oli jäänyt hiljaa seuraamaan kamppailua, välillä jopa tuntien että olisi nukahtamassa siihen istualtaan ja välillä unohtui omiin maalmoihinsa. Taistelu tuntui näiden väliltä turhalta, Ophelia oli nähnyt tappeluita muutenkin mielestään tarpeeksi koko loppuelämäkseen ja nämä kaksi saivat näinkin vakavahkon asian näyttämään pikkulapsen tappelulta, sillä nämä nälvivät jälleen toisiaan... Ophelia oli huomaamattaan ohittanut kokonaan sen että Black olisi iskenyt Arania olkapäähän ja että Aran olisi iskenyt Blackia sitten jalkaan tässä samalla. Nyt kumpikaan ei puhunut mitään, seisoivat vain ja katsoivat toisiaan ja Ophelia oli jo varma että nämä kävisivät toistensa kurkkuihin kiinni nyt minä hetkenä hyvänsä.
Ei, nämä lähtivät kiertämään ympyrää, kuten silloin haltijoiden linnalla... Black oli ottanut käyttöön jälleen sauvan ja kopautti sitä siis vasten maata mistä taas syntyi sama tuttu paineaalto, johon Aran tosin vastasi omallaan ja lopputulokseksi ei jäänyt mitään.
Ophelia ei ajatellut tästä yksinkertaisesti mitään, hän oli liian väsynyt ajattelemaan, mutta katsahti kuitenkin Tomtomiin joka sanoi että nämä olisivat vasta pääsemässä asiaan? Ophelia mutristi vain kulmiaan ajatellessaan että tässä menisi vielä kauankin... No totta kai tässä vielä menisi, ei Ophelia uskonut että he niin vähällä pääsisi mutta Ophelia oli varma että tulisi vielä nukahtamaan tähän ellei mitään maailman mullistavaa ehtisi sitä ennen tapahtumaan.

Ophelia havahtui Lilyn ääneen, tai pikemminkin tämän kysymykseen, siinä kohtaa missä tämä kysyi Blackin hiusten väriä? Ophelia katsahti Tomtomiin joka aluksi vain naurahti kysymyksen kuultuaan ja kertoi pian että Blackillä olisi täysin valkoiset hiukset?! Ophelia katsahti tästä tietenkin heti Blackiin, tällä oli valkoiset hiukset? Ophelia oli onnistunut kuvittelemaan kaikki muut läpi, hyvin vaivalloisesti tosin vaaleimpia sävyjä mutta että valkoiset...? Heh, Ophelia ei jaksanut lähteä näitä Blackille edes kuvittelemaan, liian vaikeaa.
Ophelia oli jo vaipumassa lähes kokonaan uneen kunnes Tomtom aloitti ja sai Ophelian katsahtamaan tähän toistamiseen. Ophelian väsyneet silmät laajenivat aika pian Tomtomin paljastaessa että Black olisi jotakuinkin 50 vuotias? Ei Black kyllä niin vanhalta näyttänyt! Tai olihan tällä vampyyrin verta, joten pitikö asiasta niinkään yllättynyt olla? Tosin se jäi aika pahasti myöskin hämäämään että Lily oli todellisuudessa naimisissa miehen kanssa joka olisi tarpeeksi vanha ollakseen oman vaimonsa isä... No, Aran oli 400-500 vuotias joten mikäs siinä sitten... Molemmat näyttivät jokatapaukselta paljon nuoremmilta jos ei nyt haltijoiden ikäluokitusta huomioon otettu.
"Heh, en olisi uskonut Blackia ihan niin vanhaksi... Ei hän haltija ole mutta ei hän ihan ihminenkään ole..." Ophelia sanoi vielä siirtäessään katseensa eteenpäin kunnes hänen päänsä notkahti alas ja nukahti siihen istualteen.

//^-------^//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Helmi 2008, 22:26

Aran, Art, Black, Tomtom, Lily

Tomtom oli vastaamassa Ophelialle jo jotain, mutta jäi vain hymyilemään lempeästi nähdessään että Ophelia nukahti siihen paikkaan. Lily kyykistyi Ophelian viereen ja tökkäisi tätä olkapäähän varmistaakseen että tämä nukkui, jonka jälkeen hän nousi ylös ja vilkaisi Blackiä ja Arania.
"Black saa luvan voittaa.. minä en Opheliaa ole kantamassa kylään" Lily huomautti.
"Tuota.. voisitko edes vähän löysätä näitä juuria? En tunne sormiani" Art huomautti Tomtomille.
"hm.. osaatko olla kiltisti?" Tomtom kysyi lähes saman kysymyksen mitä Lounatuulelta. Art nyökkäsi ja Tomtom napsautti sormiaan, samassa juuret vetäytyivät kokonaan pois Artin ympäriltä. Lily otti pari askelta kauemmas siinä samassa kun Art otti askeleen pois päin puusta johon oli köytettynä.
"Älä huoli.. en tällä kertaa kaappaa sinua" Art sanoi pienesti hymyillen, mutta Lily pysyi silti kaukana tästä.

Black ja Aran nälvivät toisiaan, kunnes Aran pysähtyi ja jäi katsomaan Blackin ohi nelikkoa. Black kohotti kulmaansa mutta ei uskaltanut kääntyä ympäri katsomaan, mitä tämä tuijotti. Aran kysyi Artilta telepaattisesti, mitä helvettiä tämä teki?! Hän oli vapaana ja prinsessa oli hänestä kolmen metrin säteellä ja hän vain seisoi paikoillaan?! Art selitti ettei asia toisaalta kyllä kuulunut hänelle.. Art saisi kuulla tuosta vielä, mutta nyt Aran jätti asian sikseen.
"Meinaatteko jatkaa vielä tuskallisen turhauttavaa kampailuanne vai voimmeko jo mennä nukkumaan?" Tomtom kysyi ja nyt Black kääntyi sivuttain näiden välille, pitäen kuitenkin silmässä Arania.
"Tämä ei johda mihinkään.." Black huomautti Aranille.
"Ja sinä et suostu luovuttamaan?" Aran kysyi ja Black pudisti päätään.. tyhmä kysymys sinänsä. Ihme kyllä, nyt heidän keskustelunsa oli melko rauhallista verrattuna siihen mitä äänen sävy äsken oli ollut.
"Opheliakin nukahti jo" Lily huomautti ja kaikki vilkaisivat Opheliaan.
Lily lähti kävelemään kohti Blackiä ja Arania, käveli Blackin ohi kasvoillaan "älä tapa minua"- ilme ja pysähtyi Aranin eteen. Black oli valmiina antamaan Aranille turpaan jos tämä tekisi jotain vähänkin epäilyttävää.

"Aran, kuten Black jo sanoi, tämä ei johda mihinkään.. joten ole kiltti ja päästä meidät lähtemään" Lily sanoi katsoen ylös Araniin. Sitten Lily teki jotain mikä sai jokaisen leuat loksahtamaan auki; Hän halasi Arania! Black katsoi tätä näkyä kuin kummitusta kodissaan, mitä hittoa Lily teki?! Lily kietoi kätensä Aranin ympärille ja painoi päänsä tämän rintakehää vasten huokaisten syvään.
"Minua väsyttää jo.." Lily sanoi kuiskaten. Itse Arankin oli yllättynyt tästä eikä tiennyt mitä sanoa saatika tehdä. Aran laski miekkansa ja tiputti ne maahan, jonka jälkeen hän kietoi kätensä Lilyn ympärille ja laksi kasvonsa tämän hiuksiin... Black oli vähällä mennä vetäisemään Arania turpaan, mutta sai hillittyä itsensä ja seurasi tilannetta hiljaa paikaltaan.
Vaikka Lily itse oli mennyt halaamaan Arania, hän ei pitänyt tilanteesta yhtään! Hän ei pitänyt siitä että tunsi Aranin kädet ympärillään, kuuli tämän hengityksen saatika siitä että itse vielä kaiken lisäksi piti käsiään tämän ympärillä.
Lopulta Lily irroitti otteensa Aranista ja perääntyi pari askelta jääden taas seisomaan tämän eteen.
"Ole kiltti" Lily sanoi hymyillen väsyneesti. Aran vilkaisi Lilyä, sitten Blackiä ja lopulta Opheliaa, Tomtomia ja Arttia.
Hetken hän seisoi paikallaan, kunnes nosti miekkansa ylös ja lähti kävelemään poispäin, sanomatta mitään. Art lähti tämän perään yhtä hiljaisena kuin Arankin ja ei kauaakaa kun nämä jo olivat poistuneet näköpiiristä.

Lily käveli Blackin luo ja halasi tätä melkein itku kurkussa.
"Anteeksi!" Lily inisi pyyhkiessään kyyneliä Blackin kaapuun.
"ei se mitään... lähtipähän ainakin.." Black sanoi silittäen Lilyn päätä.
"Olisikohan lähtenyt jos Black olisi halannut? noh, jatketaampa" Tomtom sanoi naurahtaen ja nosti taas laukkunsa maasta.
Lily käveli Ophelian luo, kyykistyi ja tökkäsi tätä jälleen.
"Oletko hereillä Ophelia?" Lily kysyi hymyillen lempeästi samalla kun Tomtom lähti kävelemään jo etteenpäin ja Black pysähtyi Lilyn ja Ophelian luo.

// terrvaaah.. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Helmi 2008, 01:16

Ophelia

Ophelia nukahtanut niin ja tietenkin kaikki tapahtumat menivät häneltä täysin ohi. Päivä oli ollut rakas kaikkien kohdalta ja Ophelia porukan pienimpänä meni ja nukahtikin myös ensimmäisenä, vaikka Black olikin yhä taistelussa Aranin kanssa joka ei yksinkertaisesti vaikuttanut johdattavan mihinkään. Ophelia ei nähnyt unta, vaikka nukkuikin melko sikeästi ajateltuna että nukkui polvilla istualteen.
Se että Lily oli tökkäissyt Opheliaa oli mennyt täysin ohi, Ophelia oli jo nukahtanut ja sitä seuraavat tapahtumat oli Ophelialta täysin pimennossa.
Esimerkiksi se että Tomtom oli päästänyt Artin puunjuurista vapaaksi, se että Tomtom ehdotti myös muillekin nukkumaan menoa, se että Black ja Aran OIKEASTI onnistuivat vaihtamaan pari sanaa rauhallisesti, se että kaikki olivat katsahtaneet häneen kun hän oli mitä hehkeimmillään, se että Lily oli mennyt Aranin luokse ja halannut tätä mistä Ophelia olisi saanut tämän sättimis mittarin täyteen ja se että Aran oikeasti jopa poistui paikalta oli mennyt Ophelialta täysin ohi.

Ja nyt joku tökki häntä olkapäähän... Ophelia avasi silmiään, tajuamattaan tosin että olisi herännyt Lilyn tökkimiseen ja katsahti nyt tähän näyttäen ehkä hieman tärähtäneeltä.
"Lily..." Ophelia aloitti tämän nähdessään ja katsahti vähän ympärilleen. Taivas oli jo aika hämärähköön suuntautuva ja ilma oli sen verran viileä että jos Ophelia ei olisi sairauksille immuuni niin Ophelia olisi jo vilustunut ulkoilmaan nukahtamisesta.
Ophelia hieraisi silmää ja katsahti sitten Blackiin joka oli kävellyt nyt heidän luokseen ja Tomtomin hyräilyn Ophelian saattoi kuulla jostain kauempaa. Mutta... Arania ja Artia ei ollut missään, kauanko Ophelia oli muka nukkunut!?
"Wuaah..!" Ophelia äännähti tajutessaan tämän hoiperteli nyt ylös vilkuillen nyt paremmin ympärilleen, tosin tuloksetta ja sitten Blackiin jossa ei ollut mitään kuollettavaa ruhjetta kun siinäkin seisoi ilman sen enempiä.
"Missä... Aran ja Arath..?" Ophelia kysyi katsahtaen Lilyyn, eikä edes unenpuutteesta tajunnut, että voisi lausua Arathetinkin nimen loppuun.... Kaikesta päätellen mitään suurempaa ei ollut tapahtunut, puutkin olivat yhä pystyssä ja kukaan ei ollut ainakaan Ophelian silmissä kuollut ja Tomtom jatkoikin jo matkaa omana iloisena itsenään....

//Lopeta valitus! Ò_Ó "ARAGON NEEDS NO PANTS! URGH! STRINGS<3"//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Helmi 2008, 02:24

Black, Tomtom, Lily

Lily nousi hymyillen, siinä samassa missä Opheliakin. Tämä näytti tärähtäneeltä vaikka oli nukkunut korkeintaan 15 minuuttia!
"He lähtivät.. saimme 'sovittua' asian pienellä neuvottelulla.." Lily selitti sen kummempia kertomatta, ehkä oli vain paras ettei Ophelia saisi sen paremmin tietääkkään.
"noh, mennään" Lily sanoi ja vilkaisi Blackiä joka ojensi sauvansa hänelle.
"mitä nyt?" Lily kysyi ottaessaan vastaan sauvan.
Black ei sanonut mitään vaan kumartui Ophelian puoleen ja nosti tämän ylös käsivarsilleen ja Lily hymyili tämän nähdessään.
"Luulen että nukahdat minä hetkenä hyvänsä.." Black sanoi Ophelialle samalla kun he lähtivät Tomtomin perään.
Tomtom vilkaisi taakseen ja jäi odottamaan että muut saisvat hänet kiinni ja lähti sitten näiden vierellä kävelemään.
"Mistä lähtien sinä olet välittänyt muista kuin itsestäsi, Black?" Tomtom kysyi.
"älä muistuta..." Black mutisi katsellen muualle.
"Black.. miksi et anna hiustesi kasvaa?" Lily kysyi saaden Blackin vilkaisemaan vihaisesti Tomtomiin, joka taas hymyili vahingoniloisesti.
"Siksi koska en pidä niistä" Black vastasi Lilylle.
"Minä haluan nähdä ne!" Lily sanoi hymyillen.
"... mutta minä en halua näyttää niitä" Black vastasi ja mulkaisi vihaisesti Tomtomia, joka naureskeli itsekseen.
"Näytä pois Hans" Tomtom sanoi.
"Olemme kohta jo perillä" Black huomautti vaihtaen puheenaihetta.
"Se ei asiaan vaikuta" Tomtom sanoi hymyillen.
"Vaikuttaapas.. ties vaikka ampuisivat luullessaan minua haltijaksi.." Black mutisi.
"Sinulla on siis pitkät hiukset?" Lily kysyi kiinnostuen yhä enemmän Blackin hiuksista.
"kyllä.." Black vastasi.
"Ole kiltti, näytä ne!" Lily sanoi, tarttuen Blackiä käsivarresta.
"Syntymäpäiväni kunniaksi?" Lily sanoi hymyillen.
"Hyvä veto" Tomtom huomautti.
Black katsoi hetken aikaa Lilyä ja huokaisi sitten syvään, samalla kun he saapuivat metsän reunalle.
"Ehkä huomenna.." Black sanoi kääntäen katseensa kylään, jonka lähes jokaisessa ikkunassa paloi valo, talojen takaa näkyi jo linnakin. Lily tyytyi tähän vastaukseen, huomenna olisi aikaa tapella tästäkin aiheesta, nyt hän halusi vain nukkumaan!

"Kai sinä Ophelia olet hereillä? Minä en sinua kappeliin kanna, en halua kolauttaa päätäni.." Black kysyi heidän kävellessään pitkin kylän hiljaisia katuja ja ei aikaakaan kun he saapuivat linnan porteille.
Vartijat katsoivat jälleen pitkään.. portille saapui velho joka näytti olleen tappelussa, joku ihmeellisen näköinen tonttu ja Prinsessa sekä papitar, jotka olivat pukeutuneet kuin haltijat... mutta sen enempiä ihmettelemättä, nämä päästivät nelikon linnan pihamaalle. Black laski Ophelian maahan, pitäen tätä kumminkin olkapäästä kiinni jos papitar yhtäkkiä vaikka kuukahtaisikin.
"Selviydythän tästä kappeliin?" Black kysyi Ophelialta.
"... ja muista tulla katsomaan Blackin hiuksia!" Tomtom huomautti Ophelialle hymyillen.
"Minä nukun Blackin vieressä!" Lily huomautti ääneen.
"voi harmi, minä kun olisin niin halunnut Blackin viereen nukkumaan" Tomtom heitti vitsillä iloisesti.

// Ah, Aragonin pylly <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Helmi 2008, 04:13

Ophelia

Sovittua..? Heh, Ophelia hymähti väsyneenä, vastaus kelpasi, ainakin toistaiseksi, ei sitä nyt näin väsyneenä tajunnut alkaa enempää utelemaankaan.
Ophelia nyökkäsi hymyillen väsyneesti ja hieraisi taas silmäänsä Lilyn sanoessa että aleittaisiin taas menemään, mutta ennenkuin he pääsivät askeltakaan eteenpäin, Black ojensi sauvansa Lilylle pideltäväksi, kumartui Ophelian puoleen ja lopulta Ophelia löysikin itsensä Blackin käsivarsilta.
Ophelia ei tajunnut hetkeen juuri mitään, mutta panoi lopulta päänsä vasten Blackin rintakehää, ikäänkuin kuvitellen siihen tyynyn. Ophelia tosiaan tunsi nukahtavansa minä hetkenä hyvänsä... Eikä Ophelia ainakaan tietääkseen unissaan kävellyt joten ehkä näin oli paras.

Tomtom oli heitä reilusti jo edellä, joten tämä joutui jälleen pysähtymään ja odottamaan heitä kunnes lähti kävelemään heidän vierellään yhtenä siistinä rivinä. Ophelia yritti olla nukahtamatta ja lähinnä siis nuokkui kädet omassa sylissä. Nyt kun Ophelia sai jotain ajatusta irti, häntä vähän hävetti että oli mennyt nukahtamaan kesken Blackin ja Aranin taiston, mutta minkäs sille oli mahtanut?
Ophelia hymyili väsyneenä itsekseen Tomtomin kysymykselle ja sitten Lilyn kysyessä Blackiltä että miksi tämä ei antanut hiustensa kasvaa?
Black ei kuulemma vain pitänyt omista hiuksista, mutta Lily paloi halusta ne kuitenkin nähdä, vaikkei Black niitä näyttää halunnutkaan.
Tomoderuwix naureskeli taas itsekseen ja Black vaihtoi puheenaihetta astetta mielenkiintoisempaan Ophelian korville, he olisivat pian perillä? Ihanaa... Ophelia pääsisi pian omaan kappeliinsa siis nukkumaan.
Ophelia tiesi jo että Blackillä olisi valkoiset, hopean vivahteiset hiukset, mutta pituutta Ophelia ei ollut juurikaan ajatellut ja nyt Black paljasti Lilyn kysyessä että tällä olisi pitkätkin hiukset? Heh... Lily oli tästä varsinkin innostunut, ainakin sen perusteella mitä Ophelia tämän äänensävystä kuuli ja veti vielä että tämä näyttäisi hiuksensa Lilylle tämän syntymäpäin kunniaksi.

Niin... Anemonehan oli tehnyt Lilylle myös jonkin lahjan? Tämän he mahdollisesti tulisivat näkemään myöskin huomenna... Blackin hiuksien lisäksi siis, mikäli tämä oli silloin yhtään halukkaampi niitä näyttämään. Ophelia käänsi hieman päätään nähdessään valoa silmäkulmassaan ja huomasi pian omaksi onnekseen että he olivat jo kylällä... Talojen ikkunoista paistoi lämminhenkinen valo ja linnakaan ei enää heistä kovin kaukana siis ollut. Ophelia kohautti hieman päätään ja nyökkäsi sitten hymyillen, kyllä hän hereillä oli, ainakin jotenkuten, ainakin vielä.
Ympäristöstä ei kuulunut juurikaan ääniä, kadut olivat tällä kertaa kokonaan tyhjät ja hiljaiset ja kohta Ophelia havahtui taas puoli unestaan, tajutessaan että he olisivat jo linnan porteilla.

Vartijoita odotti varmaankin hieman erikoisehko näky; kuninkaan velho näytti ehkä vähän mukiloidulta, Ophelia ja Lily olivat täysin vihreissä ja Lilyllä ei kaiken lisäksi ollut mitään tämän sääriä peittämässä ja sitten Tomoderuwix, joka oli jopa itse kuninkaalle vielä täysin tuntematon, saattoi antaa itsestään varsinkin hupaisan ensivaikutelman.
Vartijat eivät kuitenkaan näitä estäneet ja Ophelia tajusi ottaa jaloillaan vastaan taas oman painonsa Blackin laskiessa hänet taas maanpinnalle.

"Mm'hm" Ophelia ymähti nyökäten hieroen taas silmäänsä, "selviän" Ophelia täsmensi vastaustaan ja hymyili mitä väsymykseltään kykeni ja katsahti tästä Tomtomiin päin tämän lisätessä että tulisi katsomaan Blackin hiuksia sitten huomenna ja siitä sitten taas Lilyyn joka jo hihkaisi nukkuvansa Blackin vieressä. Ophelia vain naurahteli, juuri nyt he kaikki tarvitsivat unta, ajateltuna sitä mitä mahdollisesti joutuivat Lilyn isälle kertomaan... Eikä mahdollisesti pelkästään senkin takia.
Ophelian kuului palauttaa vihreä mekkokin vielä Tomoderuwixelle, mutta sekin sai varmaan odottaa huomiseen, nimittäin Ophelia aikoi ainakin mennä heti ensimmäisenä nukkumaan kun kappeliinsa pääsi.
Kappelista puheen ollen, Ophelia katsahti omalle kappelilleen joka oli joutunut olemaan tyhjillään jo parin päivän ajan... Toivoen ettei se ollut ehtinyt pölystyä siinä ajassa, sillä kukaan tuskin oli käynyt hänen asumustaan sen paremmin tuulettamassakaan.
"Joten... Toivotan hyvät yöt kaikille... Me varmaan huomenna esittelemme herra Tomoderuwixenkin Lilynkin isälle?" Ophelia sanoi, lisäten vielä kysymyksen hyvien öiden toivotuksen jälkeen, totta kai he Tomtominkin kuninkaalle esittelisivät? Tämän ansiosta he olivat aika pitkälle Lilyn takaisin saaneetkin...

//>_______<//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Helmi 2008, 04:36

Black, Lily, Tomtom

"Huu, sehän mukava ajatus!" Tomtom sanoi kuullessaan Ophelian ehdotuksen.. tai no, kysymys se oli.
"Totta kai" Lily vastasi hymyillen vilkaisten linnalle päin. Black ei yksinkertaisesti sanonut mitään.. jos se hänestä olisi riippunut, niin esittelyä tuskin olisi tullut.. juuri sen takia mitä Tomtom saattaisi suustaan päästää, varsinkin ne asiat mitkä mahdollisesti liittyisivät Blackiin. Toisaalta taas, Olihan Black nyt Tomtomille kiitoksen velkaa, ei Black yksistään olisi saanut Lilyä takaisin.
"Mutta.. lienee parasta että menemme nukkumaan nyt?" Lily kysi ja nojautui Blackiin.
"Selvitetään asiat isällesi huomenna, luulen että hänkin on jo nukkumassa... taikka sitten liian humalassa ottaakseen mitään tosissaan" Black sanoi.
"vaai humalassa? Sepäs jännittävää, luulempa että meistä tulee vileä hyvätkin tuttavat" tomtom sanoi kuvitellen jo itsensä laulamassa kuninkaan kanssa ryyppylauluja.. fantasiansa jokaisella.
"Mutta, nyt nukkumaan. Hyvää yötä neiti Ophelia" Tomtom sanoi hymyillen ja lähti marssimaan Blackin asunnolle.
"... hän siis tulee minun luokseni yöksi.." Black sanoi katsellessaan Tomtomin perään.
"Niin tulen minäkin... ja hyvää yötä Ophelia" Lily sanoi ja halasi Opheliaa.
"öitä" Black sanoi lyhyesti ja lähti Lilyn kanssa Tomtomin perään.

Kun kaikki pääsivät sisälle, ei kulunut kuin viisi sekunttia, kun Tomtom kuorsasi jo nojatuolissa, nukkuen mitä ihmeellisimmässä asennossa. Lily ihmetteli missä vaiheessa tämä pyjaman päälleen oli kerennyt vaihtamaan, mutta Blackiä tuo ei näyttänyt ihmetyttävän.. tosin Black olisi voinut tarjota Tomtomille paremmankin nukkuma paikan, mutta mikäs siinä jos nojatuoli kelpasi.
Lily hyppeli Blackin perässä tämän makuuhuoneeseen ja sulki oven perässään.
"Saat lainata minulle paitaasi" Lily huomautti Blackille, hän ei todellakaan aikonut olla enää yhtäkään sekunttia siinä vihreässä mekossa. Black nyökkäsi ja kaivoi lipastostaan Lilylle mustan T-paidan.. Blackillä tuskin minkään muun värisiä paitoja olikaan, sinänsä hyvä, Lily ei voinut edes kuvitella Blackiä värikkäissä vaatteissa, kuten Tomtom.
Lily vaihtoi paidan päälleen ja Black katseli 'ystävällisesti' sen ajan muualle, samalla kun vaihtoi itselleen yö vaatteensa.. hän nukkui ilman paitaa, pitkien "lökö"-housujen kera.
Vaihdettuaan vaatteet, Lily hyppeli sängylle Blackin viereen ja pujahti peiton alle Blackin kainaloon nukkumaan.. kyllä tämä haltijoiden sängyt pieksi seitsemän nolla, vaikka Blackin sänky nyt ei ollut mikään maailman pehmein.. mutta riiti että Black oli vierellä, muuta Lily ei nyt kaivannut.

// vaaleenpunaisia rusetteja <3333333 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Helmi 2008, 16:06

Ophelia

Kaikkien toivotettua hyvät yöt toisilleen, Opheliakin lähti hyvin mielin omalle kappelilleen. Kaikki oli niinkuin ennenkin, mitä nyt loppuun palanet suitsukkeet joita ei oltu vaihdettu ja oli siellä kai hieman tunkkaistakin, verrattuna siis raikkaaseen ulkoilmaan, varsinkin tähän aikaisesta. Onneksi ei tällä kertaa ei ollut mahdottoman myöhä ja Ophelia pääsi nukkumaan omalle patjalleen jo omalla nukkumaanmeno ajalla. Ophelia hymyili nähtyään jälleen alttarin, sen ikonit ja sen yllä, hieman pölystyneen kellon, oman tee-pöydän ja tyynyt.

Heti ensimmäisenä Ophelia kuitenkin riisuttautui Tomoderuwixen antamasta vihreästä mekosta ja viikkasi sen siistiksi mytyksi vaatelipastonsa päälle, palauttaisi sen sitten huomenna. Ophelia avasi, tai no raotti ikkunaa joka hänen makuukammarissaan oli, tuulettaakseen vähän että ilma vaihtui ja kaikista mukavintahan se oli saada nukkua vähän viilemmässä oman lämpimän peiton alla.
"Hyvää yötä" Ophelia sanoi vielä hymyillen painaessaan päänsä tyynylle, ei väliä kelle hän sen tarkoitti, varmaankin kaikille vaikkeivat kuulemassa olleetkaan. He olivat kotona ja Ophelia ei ole poistumassa linnanmuurien sisäpuolelta ainakaan pitkään aikaan, ei jos se hänestä riippui.
Sitä oli muuten pelännyt että Aran tulisi ja hakisi Lilyn tämän syntymäpäivänä, mutta he saivatkin Lilyn silloin takaisin... Mitä lie silloin oli tapahtunut kun Ophelia oli vaipunut uneen ja herätessään huomannut ettei Arania saatika Artia enää ollutkaan? Ehkä se selviäisi joskus, mutta juuri nyt Ophelia ei jaksanut edes välittää.

//X'DDDDD JUOKSE!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt


Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron