Ophelia
Kukaan ei sanonut mitään... Seurasi siis hiljaisuus joka oli tällä kertaa kaikkea muuta kuin myönteinen vastaus Lilyn ehdotukselle... Kunnes Tomtom huokaisi mikä leikkasi hiljaisuuden. Kyllä nukkumaan meno Opheliallekin sopi! Enemmän kuin hyvin ja siksi nyökyttikin päätään Lilyn sanoessa että tälle se ainakin sopisi.
Tässä kohtaa Aran laski miekkaansa, mikä sai Ophelian heti kysyväksi, ei kai tämä ottanut Tomtomin puheita ihan noin todesta? Taai... Sitten se johtui Lilystä, sen Opheliakin pian älysi huomatessaan Lilyn tarrautuneen kiinni Blackiin.
Ophelia katsoi jokaista vuoronperään, juuri nyt aikuisten keskusteluun puuttuminen tuntui kaikkelta muulta paitsi hyvältä idealta... Ja Black ei ollut luovuttamassa, sen Ophelia oli saanut kuulla Blackiltä useanpaankin otteeseen, joten Aranin oli turha yrittää sanoa että he olisivat alakynnessä muutenkin...? Ophelia meni hetkeksi lukkoon, heillähän oli kaksi velhoa kahta haltijaa vastaan... Ellei Aran sitten mennyt tarkoittamaan että Lily ja Ophelia hidastaisivat sitten Blackin ja Tomtomin tahtia, unohtaen nyt Blackin haavaumat kokonaan. Tosin ei Arankaan halunnut satuttaa, ainakaan Lilyä joten Ophelia myös pysyi lukossa tämän asian suhteen.
Ophelia havahtui mietteistään Tomtomin naurahdukselle ja katsoi tätä nyt kysyvästi, kunnes tämä väitti että Blackissä ja Aranissa olisi paljonkin samaa... Ophelia ei ihan aluksi saanut mitään muuta yhtäläisyyttä näille kuin Lilyn, kunnes Tomtom alkoi paremminkin luettelemaan useampiakin yhtälöitä.
Molemmat pitävät Lilystä, totta. Kumpikaan ei luovuta helpolla, valitettavan totta. Kummallakin on epätavallisia salaisuuksia, Aranista Ophelia ei mennyt vannomaan, mutta totta. Molemmat olivat Tomtomin potilaita, totta! Tämän Ophelia älysi omasta väsymyksestään huolimatta ihmeellisenkin hyvin, sillä jos Tomtom pillereistä tiesi ja väitti että Black oli hänen potilaansa niin nämä sitten yhdistivätkin toisiaan. Lisäksi molemmat olivat tolloja... Totta.
Taas Ophelia toisti jonkinmoista luetteloa omassa mielessään ja mietti omia näkökulmia asioihin, eipähän kuukahdettu pystyynkään tämän avulla.
Yhtälöitä kyllä löytyi, sen Ophelia myönsi, mutta se ei vielä riitänyt alkuunkaan tekemään näistä kahdesta mitään ylimpiä kaveruksia... Niin ja molemmat eivät uskoneet jumalaankaan, eikä liioin Tomtomkaan kun oli vähällä heittää Ophelian raamatunkin takkatuleen... Tämän Ophelia oli papittarena ottanut luonnollisesti myöskin huomioon.
Ophelia havahtui jälleen, sitäkun oli väsynyt niin unohtui usein mietteisiinsä, tosin tällä kertaa Artin kiroamiseen..? Ophelia oli kiljahtaa tajutessaan että tämä hyökkäsi nyt Blacki kohden ilman sen suurempaa varoitusta! Black onneksi työnsi Lilyn irti itsestään ajoissa ja Opheliakin perääntyi nopein askelin näistä kauemmaksi, vaikka Black joutuikin jo perääntymään nopeata vauhtia väistellen ja torjuen Artin SEKÄ Aranin hyökkäyksiä nyt vastakkaiseen suuntaan.
Lily huusikin jo näiden perään ettei kaksi vastaan yksin ollut mistään kotoisin josta Ophelia oli vahvasti samaa mieltä.. Mutta arvatkaapa kaksi kertaa että välittivätkö nämä pätkääkään? Tollot...
"Ei olekaan..." Ophelia vastasi väsyneen oloisena Lilylle tunteissaan Lilyn kädet jälleen olkapäillä ja kutittavan tunteen päänahassa tämän pyöritellessä tämän hiuksia.
Mitä he pystyivät tähän muka tekemään? Ei juuri muuta kun katsoa sivusta ja rukoilla omien puolesta, sillä kummallakaan ei sen pahemmin taistelutaitojakaan ollut. Kohta Aran ja Art saivatkin lentää Blackin paineaallosta tästä kauemmaksi, tosin ei kovin kauaksi aikaa.
Ophelia katseli tapahtumia hiljaa kunnes katsahti Tomtomin hieman kysyvästi tämän kävellessä heidän ohitseen ja lopulta osallistui itsekin taisteluun.
Tasoitus tämäkin, tosin pystyivätkö he odottamaan Tomtomilta kävelykepin mätkintää kummempaa? Kai heidän täytyi mikäli tämä oli Blackin opettajakin aikoinaan ollut... Tosin Opheliasta olisi edelleen helpompointa vain juurtaa Aran ja Art paikoilleen jälleen niin ettei kukaan satuttaisi ketään saatika itseään.
//DDD'X//