Kirjoittaja Niki » 22 Syys 2011, 17:24
Zen
Tyttö käveli hieman karhealla nurmikolla korkeiden puiden seassa. Nikita seurasi tyttöä täysin haukkana ja valmiina puolustamaan tätä. Zen ei ole nimittäin ennen ollut vanhassa metsässä. Kaikki puut olivat hieman pystyyn kuolleita, suurimmaksi osaksi puut olivat havukeloja. Paljain jaloin oli ikävä kävellä, sillä teräviä kiviä piili karhean ruohon seassa melkoinen määrä, ja käpyjäkin riitti runsaasti. Nikita pyörähti välillä tytön edestä tämän taakse levottoman oloisesti. Näiden liikkeiden takia Zen oli välillä kompastua omaan suteensa. Tämä tapahtuikin hetkeä myöhemmin. Tyttö lensi rähmälleen maahan. ''Ei enää noita! Jooko, Nikita!'' Hän naurahti ehkä jopa hieman vihaisen oloisesti. Nikita se vain kallisti päätään ja työnsi kielensä ulos suusta läähättäen. Zen katsoi korkeita puita, joiden latvuston yläpuolella näkyi synkkiä pilviä. Kuun vähäinen valo osui puihin vain niistä joistakin harvoista rakosista, joita pilvien väliin välillä jäi. Zen nousi ylös ja pyyhkäisi hieman vaatteitaan. Häntä hermostutti olla vieraassa paikassa.
Tyttö kuuli välillä rapinaa jostain pensaikosta tai syvemmältä metsästä. Milloin mistäkin. Ilma tuntui hitusen kostealta ja hyttysiäkin oli riittävästi. Ääni tuntui liikkuvan nopeasti paikasta toiseen. Kenties liiankin moni teki näitä ääniä. Zen eteni yhä edemmäs ja edemmäs. Ruoho alkoi pehmenemään jalkojen alla, mutta alla tuntui olevan vettä, sillä maasto kumpuili tytön askeltensa mukaan hänen ympärillään. Kuolleiden puiden määrä lisääntyi ja paikka muuttui hieman suomaiseksi. Oikea rämeikkö! Tyttö ajatteli ja kääntyi takaisin. Ääniä alkoi taas kuulua. Se oli hieman karmivaa näin yöllä ja oli muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa nähdä mihin jalkansa pisti. Onneksi Zen voisi vetää missä vain hätätilanteessa jousen ja pari nuolta esiin. Nuolia ainakin riitti, sillä Zen oli edellisenä päivänä veistänyt niitä lisää. Tikareita oli sen sijaan edelleen ne samat kolme. Äänet eivät pahemmin pelottaneet tyttöä, olihan hänellä aina mukana tuo tuttu ja turvallinen jousi. Äänet lisääntyiät ja kuuluivat edelleen voimakkaammin ja voimakkaammin edestäpäin. Välillä Zen luuli nähneensä valkeiden hiuksien heilahtavan kaukana edessä, mutta hän uskoi tätä kuvitelmaksi. Vilahduksien väli kuitenkin oli sen verran pieni, ettei se voinut olla totta. Varmuuden vuoksi tyttö kuitenkin otti jousen käteen ja nuolen valmiiksi esiin. Hän tuli pensaikon luokse, jossa hän oli vilahdukset nähnyt. Hän hieman raotti pensaita joistakin kohti käsillään. Missään ei näkynyt ketään. Silti kannatti olla aina varuillaan. Zen meni nojailemaan läheisen lehtipuun juurelle ja aukaisi hiuksensa. Nikita istahti maahan ja katsoi tyttöä kysyvästi. ''No mitä?'' Tyttö sanoi ja asettui selälleen nurmikolle. Pilvet eivät sentään sataneet, vaan menivät suosiolla ohi ja kuu sai taas loistaa. Zeniä väsytti, mutta metsän vaarallisuuden vuoksi hän ei uskaltanut nukkua.
//Tuliko vähän turhan pitkä? Ainiin, blackwolf voisit kirjoittaa tuohon otsikkoon, että peli on sovittu? :3