Kirjoittaja Aksutar » 27 Syys 2011, 23:09
Black, Nimue
Velhotar virnisti Kalman älytessä mikä oli homman nimi.
"Hoksottimesi eivät olekkaan sieltä ihan hitaimmasta päästä" Velhotar totesi virnuillen. Ei, tuo ei nähnyt yhäkään mitään arvostamisen arvoista tuossa sielujen sekamelskassa. Tuo oli velhottarelle vain alempi olento, sivuseikka itse pääsuunnitelman ohella.
Kalman lähtiessä hyökkäämään velhotar naurahti kuivahkosti, ojensi kätensä kohti humanoidia ja yhdellä pienellä kädenliikkeellä loi valtavan paineaallon, jota säesti korkea, korvia riipivä ääni. Paineaalto oli niin voimakas, että se taivutti puita mennessään ja heitti helposti humanoidin ilmaan. Ääni, joka painaallolla ratsasti, oli niin koreka, että aiheutti päänsisäistä huminaa ja oli lähellä repiä tärykalvot irti, niin ihmisestä kuin parempikuuloisestakin olennosta.
Hyökkäyksen osuessa kohteeseensa virne nousi jälleen Velhottaren kasvoille.
"Perun äskeiset puheeni. Olet tyhmä kuin ämpäri. Ei, jopa ämpärillä on enemmän potenttiaalia älylliseen kanssakäymiseen, kuin sinulla" Nimue totesi tylsyti ja tympääntyneesti.
Velhotar oli avaamassa suutansa uudemman kerran, mutta lause ei päässyt koskaan karkaamaan ilmoille naisen jouduttua vaihtamaan aineellisen olomuotonsa usvaksi, välttääkseen sivulta tulleen, tulisen hyökkäyksen.
Black oli havahtunut Kalman vinkaisuun. Aavekoira ei tunnetusti ollut poropeukalo, joka joutui hankaluuksiin normaalien olentojen kanssa. Joten jos Kalma vinkaisi, oli jotain todella pielessä. Sen enempiä miettimättä oli lähtenyt liikkeelle, kohti Kalman äännähdystä.
Tilanteen vakavuuden oli varmistanut ohikiitävä paineaalto, joka oli saanut myös velhon korvat soimaan korkealla äännähdyksellä. Ei tarvinnut kahdesti arvata, kuka oli kyseessä. Päästäyään tarpeeksi lähelle, oli Black sen enempiä miettimättä heittänyt matkaan tulipallon, joka kuitenkin harmikseen osui maahan, eikä kohteeseensa.
Nimue pujotteli usvamaisena olentona kauemmas, kunnes uskaltautui ottamaan fyysisen muotonsa jälleen esille. Naisen kasvoilla paistoi jälleen se tuttu, hullu virne joka nostatti kylmätväreet selkään.
"Koirasi on tyhmä kuin saapas. Sinä olet taas hidas kuin etana. Luuletko tosiaan, että teistä olisi mitään vastusta minulle?" Nimue totesi ja vastautta odottelematta, lähti uuteen hyökkäykseen.
Tällä kertaa velhotar otti yhden, nopeahkon askeleen eteenpäin ja iski sauvansa maahan, synnyttäen tumman, violetinkirjavan massan maasta. Massa levittyätyi muutamien metrien alueelle ja lähti sitten salaman nopeasti liikkumaan kohti kohteitansa. Black oli kuitenkin tällä kertaa valppaana ja hereillä. Tuo otti muutaman, nopean askeleen Kalman luokse ja iski oman sauvansa maahan, synnyttäen tulisen aallon joka lähti liukumaan kohden lähestyvää, pimeää massaa. Aaltojen kohdatessa, syntyi pieni räjähdys, jota seurasi paineaalto ja kirkas valo. Paineaaltoa seurasi hetken tuulinen tunnelma, aaltojen palaessa yhteen ja lopulta kadoten näkyvistä...