Shann
Haltia tahtoi uskotella itselleen että syy josta hän kieltäytyi haasteesta, ei liittynyt vastustajan pelottavaan kykyyn tehdä jokin olento tatuoinistaan, vaan puhtaasti Kuunterän kehoitukseen olematta sotkeutumasta tähän. Tosin hetken punapään mielessä vilahtaa ajatus siitä että entä jos hän olisi hävinnyt.
Shannilta vaatii jälleen kaikki hänen voimansa jotta hän pystyy hillitsemään itsesä toisen uhotessa. Aihetta täytyi vaihtaa ja äkkiä sillä pakeneminen olisi ollut kunniatonta ja raukkamaista. "Ei, en aijo tapella kanssasi jonkin raadon takia." Shann sanoo ja tämä lause satuttaa taatusti haltiaa enemmän kuin miekan isku käsivarteen. "Ajattelitko myydä tuon elukan lihaa? Siihenkin on saattanut levitä myrkkyä joka oli saanut elukan niin vauhkoksi." Nyt isku tuli jo mahaan. "Mietin että olisit ehkä tarvinnut apua nahan ja muun kantamisessa..." Kuin miekka suoraan sydämeen! Shann ei koskaan tarjonnut apuaan koska oli ikään kuin ylentänyt itsensä. Nyt hänen täytyi yrittää paikkailla välejä ettei tästä kehittyisi vaarallista taistoa tai nöyryyttävää pakojuoksua.
Hetkinen... Niinpä! Shann sai uuden idean. "Minne sinä sarvet ja nahat ajattelit muuten kuljettaa? Vietkö ne kylään vai onko sinulla jokin muu paikka missä säilöt tälläisiä?" Punapää kysyy jotenkin ovelana. "Liikutko ketterästi metsissä? Mietin että olisimme ehkä voineet kisata..." Sekarotuinen tarkoitti tietysti juoksukilpailua, jossa molemmat saisivat jotakin osia kuolleesta hirvestä kannettavakseen ja omat osat täytyisi kantaa mahdollisimman nopeasti niiden määränpäähän. Jos ei jaksanut kantaa kaikkea kerralla joka olisi hidastavaakin, pystyisi myös juoksemaan matkan monta kertaa mutta sekin olisi aikamoinen hidaste. Shann oli kisannut nuorempana paljonkin, mutta nyt se oli uuden elämän elettyä vähän jäänyt.