Näytä mitä osaat || Crimson

Kokoustalosta on muodostunut uusi linnan korvike piilopaikkaan, linnan siirryttyä aroille. Kokoustaloa on laajennettu ja sieltä löytyy nyt myös yksi koreileva Sali, jota käytetään kuninkaan valtaistuinsalina kun ylimystö kylässä vierailee. Kokoustalosta löytyy yhä huonetta jos toistakin, missä pitää neuvotteluja, sekä saleja, joissa viettää juhlia ja tanssiaisia.


Kokoustalo toimii Kreivi Arethdriel linnana. Kokoustalon lähettyvillä sijaitsee kuitenkin herran pieni, muttei todellakaan vaatimaton kartano. Kartanossa on kaksi kerrosta ja huoneita liiakseenkin. Kaunis ja moderni kartano on ilo silmälle, siinä missä haltioiden linnakin. Kartanon yhteydestä löytyy myös pieni, henkilökohtainen sotilastupa, sekä tallit. Kartanon pihamaa on kaunis ja hyvin hoidettu.

Valvoja: Crimson

Näytä mitä osaat || Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Syys 2011, 19:43

Darius

Aamu valkeni Cryptiin. Haltioiden piilopaikka, mikä oli ollut melko hiljainen viimepäivinä, sai tänään jotain toimintaa. Sinisen kuiskauksen rivit olivat harventuneet taistelujen myötä, joten oli aika etsiä uusia, taidokkaita nuorukaisia riveihin. Eliittikenraali itse oli raahannut ylevän ahterinsa paikalle, sillä hän halusi olla vastuussa tulokkaiden valitsemisesta.
Värväys tapahtuma oltiin päätetty pitää kokous talolla, siltä varalta, jos sade pääsisi yllättämään. Päivä näytti kuitenkin olevan puolipilvinen ja tyyni, joten pihamaakin otettiin käyttöön.

Osallistujia oli sankoin joukoin. Väentungosta lisäsivät utelijaat kansalaiset, jotka olivat tulleet katsomaan tapahtumaa. Pihalla tapahtuvat testimieliset yhteenotot keräsivät paljon väkeä hurraamaan ja buuaamaan kokelaille. Kokelaitakin oli sankoin joukoin. Vaikka suurin osa vaikuttikin turhan nuorilta ja kokemattomilta, annettiin noille mahdollisuus yrittää.. Nimenomaan yrittää, suurin osa ei pärjännyt kaksintaisteluissa Sinisen kuiskauksen jäsenille edes viittä minuuttia.
Sinisen kuiskauksen joukot saivat suurta suosiota. Sinipukuiset eliitit saivat naisten huomion, minne ikinä menivätkään. Noiden taistelutyyli oli omaa luokkaansa, jonka takia heitä ihailtiinkin suuresti. Sininen kuiskaus oli yksi kuninkaan suosikki joukoista.

Darius lampsi sivu huoneesta suurehkoon saliin, missä pyrkijöitä kuulusteltiin. Kenraali keräsi itseensä katseita, miehen kävellessä huoneen poikki oman pöytänsä ääreen. Naiset jotka sisätiloihin olivat uskaltautuneet, soivat tummahiuksiselle Kenraalille flirttailevia katseita, joihin eivät saaneet minkäänlaista vastausta.. Mies oli työnarkomaani, ei tuo naisia ehtinyt katsella.
Sinipukuinen Kenraali istui alas tuolillensa ja laski katseensa paperikasaan, joka edessä odotti. Tyhjiä papereita, mihin voisi kirjoittaa ylös kokelaan tiedot.
"Seuraava kokelas tulkoot tänne" Darius totesi kuuluvalla äänellä.
Kenraali ei ollut ainoa joka tietoja otti ylös, vaan osallistui siihen työhön muutaman ylempiarvoisen Sinisen kuiskauksen jäsenen kanssa. Kokelaat oltiin järjestetty siistiin jonoon, josta nuo saivat yksi kerrallaan kävellä kuulusteltaviksi pöydän ääreen, joka sattui olemaan vapaana heidän kohdallaan.. Jokainen tietysti halusi itse Eliitti Kenraalille päästä vakuuttelemaan taitojansa ja mainostamaan itseään, mutta vain murto-osa sai sen tilaisuuden.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Syys 2011, 21:52

Iriador

Auringon nousu oli mitä tavanomaisin tänäkin aamuna aamuna joka poikkesi noista tavanomaisen tylsistä päivistä joita maa päällään jo liian monta kantoi. Tämä päivä olisi erikoinen ja monta erikoista asiaa mukanaan tuova. Ja sen kyllä huomasi. Joukoittain väkeä oli saapunut kokoustalolle haltioiden piilopaikkaan taistelemaan niistä harvoista paikoista, joita Iriadorinkin tuntema legendaarinen eliittijoukkio Sininen kuiskaus tänään tarjosi niille harvoille valituille. Huolimattomaan kääreeseen käärittyä aamiaistaan nauttiva punapäinen korkeahaltia asteli rivakasti majapaikastaan kohti tuota kyseistä kokoontumispaikkaa. Eikä mies missään nimessä tahtonut olla myöhässä paikalta, sillä tiesi jo entuudestaan että tälläiset tapahtumat keräsivät tavallisesti liikaakin osanottajia. Joista mainittaen puolellakaan ei ollut harmainta aavistustakaan siitä mihin olivat mukaan lähdössä, ja se tavallisesti kävi ilmi liiankin nopeasti.

Väentungoksen läpi oli pakko taistella tiensä, jos kokoustalolle aikoi. Niin myös korkeahaltia joutui tahollaan tekemään. Kyynärpää tekniikalla ja oikealla määrällä tietynlaista röyhkeyttä ei korkeahaltialla mennyt kauaakaan polkunsa raivaamiseksi suoranaisen kaaoksen seasta. Onnekseen mies oli jopa yksi niistä ensimmäisistä osanottajista, jotka paikalle olivat ahterinsa saaneet raahattua. Iriador virnisti. Kerrankin hän oli ollut jossain ajoissa tavallisesti kun ei ollut. Sinitakkiset miehet ohjasivat nuoria kokelaita järjestelmällisiin riveihin, jotka kasvoivat kasvamistaan mitä enemmän aikaa vain kului. Jonkin ajan kuluttua jonot alkoivat liikkua jo eteenpäin. Edessä oli jotain mihin korkeahaltia tiesi jo olevansa niin epävalmistautunut kuin vain mies voisi olla. Tuli vastaan mitä tahansa, punapää oli silti valmis yrittämään ja antamaan kaikkensa.

Mustatukkainen mies komensi seuraavaa kokelasta luokseen. Kädet sylissään puuskassa Iriador seisoi jonossa onnekseen ensimmäisenä. Piinallisen pitkän mutta mitä palkitsevimman odotuksen jälkeen hän pääsisi vielä itse eliittikenraalin puheille, voisiko mikään alkaa paremmin. Ehkä. Mutta korkeahaltia piti tätä erityisenä tilaisuutena näyttää kyntensä itse joukon pomolle. Astellessaan kohti kenraalin pöytää, Iriador saattoi tuntea kateudesta vihreitten yhä jonottamaan joutuvien nuorten miesten mitä murhaavimmat kateuden myrkyttämät katseet selässään. Heikkohermoisin olisi saattanut jopa kuolla niille sijoilleen, mutta Iriadoriin mokoma puski vain lisää itseluottamusta ja rohkeutta. Ehkä liiaksikin. Kuka ties.

Saavutettuaan viimeinkin paperinippunsa takana istuvan kenraalin ja tämän pöydän, korkeahaltia laski luottavaisin mielin kätensä pöydälle nojatakseen niihin. Mies tutkaili edessään istuvaa vaaralliseksikin luonnehdittavaa mustatukkaista ja virka-asuista miestä puhua pukahtamatta sanaakaan. Oli joko hyvä tai huono pysyä hiljaa tällaisissa tilanteissa. Kun korkeampiarvoinen tahtoi jotain tietää, tämä kysyi, mutta jotkut pitivät oma-aloitteisuutta parempana. Korkeahaltia kuitenkin valitsi hiljaa olemisen, ja jos tilanne kovin kiusalliseksi eksyisi niin kyllä hän suunsakin osaisi aikanaan avata. Vaikka saisikin mokomasta ajan tuhlailusta mitä oletettavimmin vain pelkkää miinusta.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Syys 2011, 12:18

Darius

Paikalle astelikin ryhdikkään näköinen nuori mies, joka nojautui vasten pöytää käsillänsä. Moista "sisääntuloa" ei vielä oltu nähty, mutta Darius pitikin siitä. Tämä nuorempi erottui joukosta edukseen. Lisäksi tuo osasi pitää suunsa kiinni, kunnes jotain kysyttiin. Hienoa! Sellaisia käskyläisiä Darius juuri tarvitsikin. Mikään ei ollut ärsyttävämpää kuin kapinoiva, käskyistä kieltäytyvä nuorukainen, joka ei suostunut tappamaan ihmistä vain koska tunsi sääliä tuota kohtaan. Sääli oli heikoille!
Kenraali nosti katseensa paperi pinkasta nuorukaiseen, selaillen tuota katseellaan tarkasti. Fyysiesti tuo näytti olevan hyväkuntoinen - mikä oli ehdoton vaatimus tähän ryhmään pyrkiville - ja tuo näytti siltä, kuin omaisi sotilaallisen koulutuksen jo muutenkin.
"Ja mikä lienee sinun nimesi?" Darius aloitti. Keskustelu käytiin totta kai haltiakielellä "Vastaappa samalla kysymykseen, mikä on ammattisi? Kerro itsestäsi lyhyesti ne asiat, mitkä uskot minua kiinnostavan".

Annettuaan miehelle Kysymykset joihin vastata, Darius otti sulkakynänsä mustepullosta ja nosti puhtaan paperin eteensä. Ollen näin valmis kirjoittamaan tietoja ylös, kenraali nosti keltaisten silmiensä katseen tähän nuorukaiseen, odottaen tuon aloittavan turinansa.

// Olisko ees koomista jos Iriador olis kävelly ylvään näkösenä kohti pöytää mut sitten kompastunu ja tuuskahtanu turvallensa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Syys 2011, 18:59

Iriador

Kenraali vaikutti mitä tyytyväisimmältä korkeahaltian käytökseen. Parempi vain. Kerrankin hiljaa olemisella oli saavutettu jotain suurta. Pieni virneenpoikanen kiiri onnistumisen merkiksi miehen kasvoille, mutta se katosi myös yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin mustatukan nostaessa katseensa korkeahaltiaan.

Iriador Forenya Mir Valdoren Punapää tuumasi nimensä koko pituudessaan niin kuin se kaikkia varmasti kiinnostaisi sillä hetkellä - pohtiessaan samalla mitä itsestään kenraalille saattoi kertoa. Korkeahaltian olisi tehnyt mieli parahtaa. Hän oli pelkkä tavallinen rivisotilas, ei sen enempää eikä vähempää. Mies joka hoiti vakoojan tehtäviä kun harvoin pyydettiin ja viihdytti ohikulkijoita silmänkääntötempuillaan ja musisoinnillaan. Kirjava tausta toden totta, mutta tuskinpa sillä eliittikenraalia saatiin vakuutettua puolelleen. Iriador ei antanut hermostuneisuutensa näkyä päällepäin, eikä myöskään antanut kuulua.
Entinen lääkäri ja seppä. Nykyään olen pelkkä käytettävissä oleva rivisotilas ja vakooja. Osaan käsitellä aseita jousista kääpiöiden tappaviin kirveisiin, mutta magiaa en niinkään hallitse korkeahaltian taustastani huolimatta. Olen hyvä moraalinen, vahva ja väsymätön taistelija, enkä pelkää suolestaa ihmisiä jos siihen on tarve Siinä oli kaikki mitä korkeahaltia uskoi kenraalin tahtovan tietää. Riitti se sitten tai ei, oli tuo silti tyytyväinen suureen saavutukseensa.

Korkeahaltia lakkasi nojailemasta pöytään, suoristi selkänsä ja jäi kädet puuskaan nostaen odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.

//Mää itseasiassa harkitsin jopa tuota kompuroimista, mutta luovuin siitä sitten viime minuuteilla~ >8D .. Ehkä mää vielä senki toteutan jossain välissä.//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Syys 2011, 20:04

Darius

No, nuorukainen esitteli itsensä koko nimellään, kuten kuuluikin. Mikäli tuo olisi vain etunimensä pössäyttänyt ilmoille, olisi Darius passittanut punapään samantien pois pöytänsä äärestä. Hän ei alkanut katselemaan nuorempiaan, jotka eivät osanneet esittäytyä kunnollisesti. Iriador kertoi myös olleensa entinen lääkäri, sekä seppä. Harvoin tapasi henkilöä, joka taitoi niin sepän kuin lääkärinkin ammattia. Iriador kertoi kuitenkin olevansa nykyään rivisotilas, sekä vakooja. Nuorukainen kertoi osaavansa käsitellä aseita ja kertoikin muutaman esimerkin aseista, joiden käytön taitoi. Kenraali kirjasi ylös tietoja sitämukaan, mitä sai niitä irti nuorukaisesta. Kertaakaan ei noussut keltaisten silmien katse punapäähän, kunnes kaikki tarvittava oltiin kirjoitettu ylös.

Lopulta sinipukuinen kenraali nosti mietteliään, mutta utelijaan katseensa nuorukaiseen.
"Moiselta monitaitajalta voi siis odottaa perusasioiden osaamisen? Tulen tekemisen, ensiapu taitoja. Tottelevaisuutta ja kärsivällisyyttä, sekä ohjeiden noudattamista, eikä sooloilua. Emme kaipaa joukkoihimme nuorukaisia, jotka haluavat leikkiä sankaria ja vaarantavat sekä omansa että joukkuetovereidensa hengen. " Vanhempi luetteli nuoremmalleen, tarkkaillen tuon jokaista reaktiota puheensa aikana.
"Lisäksi odotamme kaltaisiltasi nuorilta erityistä taitoa, jotain mikä tekee sinusta erikoisen. Mikä asia sinusta tekee erikoisen? Mikä on mielestäsi se taito, missä sinut on hankala voittaa?" Darius heitti ilmoille seuraavan kysymyksensä.

// Ois voinu olla niin koomista, että olisin ittekkin revenny ruuduntakan nauramaan. Etkä sä voi toteuttaa sitä! Mun arvostus herraasi kohtaan laskee muuten rajusti X_X //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Syys 2011, 19:02

Iriador

Vanhemman sanat vetivät hiljaisiksi. Korkeahaltia ei voinut kuin seistä törröttää paikoillaan ja pitää hermostuneisuutensa kurissa. Moinen luettelointi sai Iriadorin sydämmen pamppaamaan vain nopeammin tuon rinnassa, mutta siitä huolimatta punapää näytti ulkoisesti hyvin rauhalliselta. Ainakin niin Iriador itse luuli. Ties kuka hänen mieltään tälläkin pahaisella hetkellä lueskeli. Ehkä jopa itse kenraali hänen edessään. Korkeahaltia jäi hetkeksi tuijottamaan hieman kauhun sekaisena sinipukuista mustatukkaa edessään kunnes tyhjensi pian vainoharhaisena mielensä kaikesta mahdollisesta ja yritti nopeasti jälleen keskittyä olennaiseen.

Punapää yritti kovasti vältellä turhautuneisuutta Dariuksen edessä, mutta lopulta tuo kuitenkin sortui raapimaan niskaansa hetkiseksi pohdiskellessaan mikä herra korkea-arvoista saattaisi vielä kiinnostaa. Tuskinpa ainakaan se että hän olisi vesikammoinen. Koko salihan repeäisi hänelle nauramaan jos hän ilmoittaisi pelkäävänsä vettä kuollakseen. Mies naurahti itsekseen hiljaa kuvitellessa miltä mokoma näyttäisi ja hän itse poistuisi paikalta vähin äänin kaikkien syyllistävät katseet niskassaan. Johan siinä olisi soppaa kerrakseen.
No tuota..., korkeahaltia aloitti mutta hiljeni jälleen niskaansa raapien.

Nyt pitäisi keksiä jotain ennenkuin kenraali päättäisi passittaa punapään matkoihinsa. Mikä hänestä teki erikoisen? Vaikea kysymys. Sellaista Iriadorilta ei oltukaan aikaisemmin kysytty mikä tekikin kysymyksestä vielä entistäkin vaikeamman hänelle.
Taitaa olla nuoleskelua sanoa olevansa päihittämätön lähitaistelussa ilman aseitaankin, mutta menköön. Voin muuttua näkymättömäksi jos tahdot. Tai käyttää teleportaatiota ja siirtää itseni tästä pöytäsi taakse, korkeahaltia selitti ja muodosti päähänsä kuvan, jossa sinitakkinen eliittikenraali heitti hänet omakätisesti ulos kokoustalolta. Iriador lähestulkoon itki mielessään. Ei hän ollut millään tavalla erikoinen. Tuskin ainakaan sillä tapaa mitä Darius olisi punapäältä tahtonut.

//No voi pylly ;____; Mutta se voisi olla sellainen luova lennähdys, tiedäthän *____* .. voi hertsileeri kui mahtavan idean sain puolessa välissä tekstiä herrani tulevasta univormusta *3* PIIRTÄMÄÄN!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Syys 2011, 18:11

Darius

Maltillisen näköisenä Darius jäi odottamaan korkeahaltian vastausta. Maltillisen ulkokuoren alla mies oli kuitenkin kärsimätön, kuin lapsi jouluaattoa edeltävänä yönä. Mitään ei kuitenkaan pinnalle asti päässyt tästä malttamattomasta tunteesta, vaan haukansilmä onnistui kätkemään moisen reaktion täydellisesti. Lopulta Iriador sai suunsa auki, luetellen asioita, mitkä hänestä tekivät erikoisen. Pieni, viekas hymy käväisi kenraalin kasvoilla, mutta se katosi jo ennen kuin kukaan sitä kunnolla edes huomasi. Nuorempi kertoi olevansa päihittämätön lähitaistelussa, jopa ilman aseitaankin. Tuo mainitsi myös pystyvänsä muuttumaan näkymättömäksi ja teleporttaamaan itsensä, mikäli kenraali sitä toivoi.

"Ei kiitos" Darius vastasi, kirjaten tiedot ylös ja nousi sitten ylös tuolitlaan "Sen sijaan saat todistaa esimmäisen väitteesi pihamaalla" Sinipukuinen lisäsi, lähtiessään kävelemään pöydältään kohti sivu-ovea, työntäen kevyehkösti Iriadoria mukaansa.
Vanhempi ohjasi punapään sivuovesta pihamaalle. Pihalla oli jo kamppailu jos toinenkin meneillä, jossa nuorukaiset ottivat toisistaan mittaa ja osoittivat taitojaan. Mikäli omanikäinen vastus oli liian helppo, siirtyivät nuorukaiset kokeilemaan onneaan vanhempien, sinisen kuiskauksen miehiä vastaan. Siihen noiden liittymisunelma yleensä päättyikin...
"Ole hyvä ja näytä taitosi taistelussa toista nuorukaista vastaan.. tuolla on vastustajasi, valitse mieleisesi ase telineestä ja aloittakaa sitten" Darius ohjasi nuorempaansa, nyökäten kentän reunalla odottavaan toiseen nuorukaiseen, jolta puuttui taistelupari siinä missä Iriadorilta.
Telineessä oli valikoima puisia aseita. Nuorille ei annettu terä-aseita taisteluun, sillä toisinaan nuo tuppasivat menemään turhankin pitkälle esitellessään taitojaan. Joten puiset, tarkat jäljitelmät oikeista aseista saivat kelvata. Kyllä niilläkin jonkinlaista vahinkoa sai aikaan. Puukeihäät olivat kuitenkin tavalla tai toisella teräviä, ja miekoilla sai aikaan pieniä haavoja. Mustelmat olivat varmoja vammoja näissä otteluissa.

Darius puolestaan jäi kentän reunalle katselemaan. Hän halusi nähdä tämän nuoren pyrkyrin taidot...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Syys 2011, 14:12

Iriador

Pöllämystyneenä kenraalin sanoista Iriador lähti vastaanpanematta toisen kevyeen työntämiseen astelemaan kohti sivuovia. Ulos päästyään korkeahaltia oli vähällä sokaistua valoisuuden takia, sillä kokoushuoneessa oli ollut kohtuullisen hämärää, mutta saatuaan näkönsä takaisin tuo pisti merkille useat ottelut missä nuoret kokelaat toisiaan pieksivät minkä käsistään kerkesivät. Tiedossa olisi naarmuja ja mustelmia, tuskin mitään pahempaa, sillä tuskin haltiat toisiaan tahtoivat teurastaa. Pieni luottamuksen kipinä heräsi Iriadorin sisimmässä, sillä viimein hän pääsisi näyttämään kyntensä jossain missä oli oikeasti hyvä.

Pian kenraali komensi punatukkaa näyttämään taistelutaitonsa ja valitsemaan aseensa. Mies nyökkäsi vanhemmalleen ja asteli sitten aseita pystyssä pitävän telineen luokse. Aseet olivat puisia ja poikkesivat täten hyvin paljon oikeista aseista painoltaan ja tehokkuudeltaan. Mutta tänne ei oltu tultu tappamaan ketään tai mitään, joten asia oli hyvin ymmärrettävää. Ajatus silti häiritsi Iriadoria. Lopulta punnittuaan muutamia vaihtoehtoja mielessään, korkeahaltia tarrasi spontaanisti kiinni ensimmäiseen aseeseen joka hänen silmäänsä viehätti, pitkään puiseen keihääseen. Vastaavanlaisella kepukalla hän ei ollutkaan taistellut pitkiin aikoihin, joten ase toi omalta kannaltaan hieman vaihtelua ja haastettakin tulevaan kamppailuun. Iriador pyöräytti keihästä muutaman kerran käsissään kuin kokenutkin tekijä ja marssi sitten toisen nuorukaisen tavoin kehään. Vastus oli korkeahaltiaa lähes päätä lyhyempi, mutta ruumiinrakenteeltaan selvästi rotevampi ja lihaksikkaampi kuin tämä. Haltian kasvoilla lepäsi hyvin itsevarma hymy ja tuo katsoi Iriadoria nenänvarttaan pitkin. Näky sai punapään naurahtamaan hiljaa.

Kentän laidalla seisova vanhempi mies viittoi kädellään pian ottelun alkaneeksi. Korkeahaltia siirsi keihäänsä kärjen osoittamaan kohti vastustaan. Samoin teki toinenkin nuorukainen, mutta tässä tapauksessa kyseessä vain oli toisen asetta selvästi lyhyempi miekka. Kaksi nuorukaista seisoi nyt kehässä toisiaan silmiäänkään räpäyttämättä tuijottaen ja odottaen, että toinen tekisi aloitteen. Kului tovi. Kului toinen. Jottei ottelu kävisi liian pitkäveteiseksi, Iriador nosti keihäänsä pystyyn ja ovelan virneen kera haihtui jäljettömiin kehästä. Vastustaja vaikutti selvästi hämmentyneeltä tapauksesta ja pälyili hetken ympärilleen, huitoen samalla aseellaan tyhjää ilmaa. Pian nuorukainen saavutti paikan josta punatukka oli vain hetki sitten kadonnut ja huitoi armottomasti miekallaan kyseistä kohtaa. Sitten huitominen lakkasi ja mies päätyi palaamaan takaisin paikalleen. Ei kuitenkaan ongelmitta. Iriador ilmestyi jälleen näkyviin tyhjästä ja iski keihäänsä vastustajansa jalkoihin, saaden itseään lyhyemmän kaatumaan raskaasti tömähtäen maahan. Vastus ei kuitenkaan pitkäksi asti jäänyt sijoilleen makailemaan vaan kieräytti itsensä pystyyn alta aikayksikön ja ryhtyi käyttämään miekkaa kädessään hyvin määrätietoisesti. Aseet kalahtelivat toisiinsa ja hiekka pöllysi ympäriinsä kaksikon käydessä kiivasta taistoa paremmuudestaan. Lyhyempi sen kuin otti osumia keihäästä vastaan. Isku kylkeen, isku toiseen kylkeen ja yksi niskaan. Vaikka rotevampi kaveri vaikuttikin olevan pelkkä iskuja vastaan ottava säkkityyny, eivät iskut tuntuneet saavan miestä maahan. Lyönkö liian kevyesti? Korkeahaltia herpaantui hetkeksi ajattelemaan, kunnes armoton vastarinta ryhtyi moukaroimaan hänen kehoaan. Puisen miekan leveä lape iskeytyi lujasti keihästä pitelevän käden sormille, joka sai Iriadorin irrottamaan otteensa keihäästä.

Siinä punapää seisoi nyt sormiaan pidellen, ja vieläpä aseettomana. Vastassa oleva nuorukainen virnisti pirullisesti silmissään jonkin sortin hullunkiiltoa ja jälleen puinen miekka kävi murjomaan nyt aseetonta vastustajaansa. Korkeahaltian ilmeestä näki kuinka iskut tekivät kipeää osuessaan milloin jalkoihin, milloin suojaamaan pyrkiviin käsiin. Sitten punapää sai tarpeekseen ja välittämättä juuri olkapäähänsä kivuliaasti iskeytyvästi tylsästä terästä tuo tarrasi lujasti vastustajaansa käsistä estäen näin niiden käyttämisen. Ilman vastarintaa ei tietenkään selvitty sillä roteva yritti potkimalla saada korkeahaltiaa itsestään kauemmas. Kuitenkaan onnistumatta tässä. Toisen yrittäessä potkaista häntä, korkeahaltia iski vuorostaan jalkansa vastustajansa ainoan tasapainoa pitävän jalan taakse, aiheuttaen täten hyvin voimakasta horjumista. Puinen miekka tippui ihmetyksestä sekaisin olevan rotevan haltian kädestä maahan ja lopulta kaksikko kaatui maahan hyvin sankan pölypilven keskelle.

Pöly laskeutui nopeasti ja korkeahaltia kapusi itseään vaivalloisesti pystyyn ensimmäisenä maasta, katseen samalla tarkkaillessa vieressään makaavaa toista nuorukaista, joka silmät kiinni hyvin leveässä asennossa tasasi hengitystään. Iriador suoristi selkänsä ja liikautti muutaman kerran kihelmöiviä sormiaan, joihin miekka oli aikaisemmin iskeytynyt. Lopulta punatukka tarjosi rehdisti kättään maassa makaavalle haltialle joka nyökkäyksen kera tarttui toisen käteen - ja auttoi haltian nousemaan ylös maasta. Molemmat ottivat hieman etäisyyttä toisiinsa ja päätyivät nojaamaan kädet polvista tukea pitäen, katse maassa, odottaen komentoa vieläkö taistoa tulisi jatkaa.

//Toivottavasti ei haittaa että otin vapauden tosiaan vetää tätä osuutta näin paljon itsekseni eteenpäin ;_____;//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Syys 2011, 14:36

Darius

Vanhempi jäi kentän reunalle seurailemaan tämän kokelaan koetusta. Vastukseen tuo sai hieman rotevamman kaverin, joka näytti jo alusta asti olevan varma voitostaan. Ylimielisyys oli yksi fataaleimmista virheistä, mitä sotilas voisi tehdä taisteluissa. Moni oli sen takia kaatunut sodissa, kun eivät osanneet arvostaa vastustajansa taitoja ja kokemusta.
Kamppailu alkoi. Darius seurasi silmä tarkkana kaksikon telmimistä kehässä, vaihtaen telepaattisesti mielipiteitään ja arvioita kummastakin nuorukaisesta. Eliittikenraali oli heti alkujaan pitänyt enemmän Iriadorista, kuin tästä rotevammasta kaverista. Taistelu näytti olevan punapään eduksi, kunnes tuokin otti osumaa kamppailussa, pudottaen oman aseensa kokonaan. Kenraalin suupieli nykäisi, mutta kertaakaan tuo ei siirtänyt katsettaan pois tästä kamppailusta.
Sankan pölypilven noustessa maasta, jokainen seuraajista jäi jännityksellä katsomaan, kumpi nuorukaisista nousisi ylös ensimmäisenä ja kumpi vihittäisiin voittajaksi. Tummatukalle ei ollut epäselvää, että Iriador oli se, joka nousi ylös pölypilven laskeuduttua. Iriador osoitti myös sosiaalisia taitojansa, tarjoamalla kättään kamppailun hävinneelle osapuolelle, auttaen tuon ylös maasta. Reilua ja ystävällistä. Eihän tämän taistelun tarkoitus ollutkaan tulla toisia pieksemään henkihieveriin ja hankkimaan itselleen vihamiehiä. Rotevampi osoittautui reiluksi häviäjäksi, eikä lähtenyt kiukuttelemaan tuloksesta, vaan tarttui Iriadorin käteen ja nousi ylös.

Kaksintaistelu julistettiin päättyneeksi ja Iriador voittajaksi. Hävinnyt osapuoli siirtyi sivummalle, takaisin kuulusteluihin ja arviointeihin. Darius käveli Iriadorin luokse ja laski kätensä nuorempansa olalle.
Se meni yhtä hyvin mitä voisi olettaa puheittesi perusteella Mutta nyt seuraa seuraava koitos Kenraali totesi, huikaten paikalle yhden omista miehistään.
Tässä on seuraava vastuksesi. Korkeahaltia, kuten sinäkin Darius tokaisi, esitellen sinipukuisen miehen, joka saapui paikalle katsotaan, kuinka kauan sinä häntä vastaan jaksat taistella...
Noiden sanojen jälkeen Darius perääntyi kehästä, antaen kamppailijoiden valmistautua koetukseen rauhassa.

// Ei se mitään, hyvä vain että veit eteenpäin! Seuraavankin taistelun saat vetää samalla tavalla putkeen ja saat myös itse miettiä, onko Iriador niin OP että pieksee kokeneemman, vai onko tuo kohtuu vastus vanhemmalleen ja saa siitä sitten kiitosta. Miten itte haluat~ byyh, tuleepa itteltäni taas lyhyttä//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Loka 2011, 19:45

Iriador

Iriador havahtui ja suoristi selkänsä pystyyn kenraalin laskiessa kätensä tuon olkapäälle. Punatukka ei kuitenkaan vastannut vanhemmalleen vaan tasaili mielummin hengitytään koska ilmeisesti koitos ei ollut vielä ohitse. Kentän laidalta kehään marssi nyt mies kenraalin omista joukoista. Pituudeltaa Iriadorin luokkaa, mustahiuksinen ja siniseen asuun sonnustautunut ja lisäksi vieläpä korkeahaltia itsekin. Nuorempi kumarsi varovasti tulevalle vastukselleen, joka kumarsi vuorostaan taholtaan takaisin kohteliaasti. Rehti ottelupari oli aina parempi kuin ylimielinen roikale. Iriador marssi maassa makaavan keihäänsä luokse ja nosti sen käteensä, asettuen sitten toiselle puolelle kehää pyörittelemään asetta käsissään. Vastustajalla oli myös aseenaan puinen keihäs, jota tuo piteli vieressään pystyssä tiukassa otteessa.

Hetken kuluttua molempien ilmoittaessa olevansa lopulta valmis tulevaan, ottelu viittoiltiin alkaneeksi. Hetkeäkään epäröimättä vastustaja lähti keihästä pyöritellen kohti Iriadoria, joka uhmakkaasti iski oman aseensa pysäyttääkseen tuon taitojen näyttelyn. Pyörityksestä tuleva voima oli kuitenkin niin voimakas, että se oli vähällä heittää aseen nuoremman kädestä matkoihinsa. Hyvä ettei sentään säpälöinyt tuhansiksi kappaleiksi mokomaa keppiä joka oli isketty tuon voimanpyörteen keskelle. Punatukan kasvot valahtivat hitusen valkeimmiksi vastustajan lähestyessä yhä keihäänsä kanssa. Iriador korjasi otteensa aseestaan ja yllättääkseen aivan nenänsä edessä olevan vastustajansa, teleporttasi tämän taakse ja iski keihäällä toista selkään. Isku meni perille, ja vastus horjahti hieman eteenpäin, näyttämättä silti minkään näköisiä merkkejä luovuttamisesta. Mustatukkainen mies kääntyi ympäri ja yritti aluksi iskeä keihään vasten Iriadorin vatsaa. Osuma. Korkeahaltia tunsi kuinka ilman lennähtivät sillä sekunnilla pihalle ja sen jälkeen mies ei kyennyt hetkeen kuin yskiä. Sillä välin mustatukka pyyhkäisi korkeahaltialta vielä jalatkin alta. Iriador pamahti vasten maata ja hetken jo toivoi luovuttavansa, mutta kampesi itsensä hapen huonosta saannista huolimatta takaisin pystyyn ja kävi iskemään määrätietoisesti keihäällään kohti vastustajaa. Ensimmäisen ylhäältä tulevan iskun mustatukka onnistui torjumaan, muttei aavistanut Iriadorin potkaisevan tuota samalla vasempaan kylkeen ja sitten taas keihäs löysi tiensä iskeytyen voimalla vasten mustatukan reittä.

Vastus perääntyi irvistäen kivusta. Iriador nojasi hapen saannin palautuessa keihääseensä ja ennenkuin mustatukka ehti kääntyä jälleen punatukan puoleen, olikin tuo jo tiessään. Iriador seisoi näkymättömissä juuri niillä sijoillaan kuin oli hetki sittenkin ollut, vastustajansa sillä välin huitoessa tyhjää ilmaa ympärillään, pitääkseen näin yllättävät hyökkäykset kaukana itsestään. Mustatukka ei ollut mikään tyhmä, vaan pysyi paikoillaan jatkaen keihäällä huitomista. Aikaisempi vastus oli tehnyt virheen liikkuessaan, eliittijoukkoihin kuuluva jäsen ei tehnyt samaa virhettä, mikä olikin ollut odotettavissa. Vastustajan keihään heilutus jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Iriadorin onnistui jälleen näkyväksi ilmestyessään singauttaa mokoma ase voimakkaalla lyönnillä pois mustatukan kädestä. Punapää hymähti ja yritti vuorostaa vetäistä toiselta jalat alta tuon vielä kelatessa mielessään mitä juuri oli tapahtunut. Mustatukka kaatui maahan kun Iriadorin keihäs pyyhkäisi tuon jalkojen takaa.

Kauaa maassa mies ei kuitenkaan ehtinyt makoilla, kun tuo oli jo pystyyn ennättänyt ja hapuillut keihään takaisin käteensä, vaikka Iriador oli sitä yrittänyt kaikin tavoin estää antamalla voimakkaita iskuja miestä kohti. Mustatukan ilme alkoi näyttää siltä, että hänelle tämä mätkintä alkoi riittää tältä erää. Armoton vastarinta kävi päälle kaikin voiminsa ja keihäät alkoivat kalahdella yhteen minkä kerkesivät. Molemmat niin ottivat iskuja vastaan milloin onnistuivat torjumaan, kunnes lopulta kalahtelu katkesi ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen. Mustatukka oli iskenyt Iriadorin keihään kahtia nopealla iskulla mitä edes punatukka itse ei ollut nähnyt. Nuorempi korkeahaltia katsoi nyt ihmeissään keihään palasia molemmissa käsissään, kunnes niistä toinen huitaistiin lujalla iskulla pois hänen kädestään. Mies tiukensi otettaan ainokaisesta aseestaan mikä hänellä oli enää jäljellä. Vastustaja kävi jälleen päälle, tällä kertaa varman suunnitelmansa kanssa. Mies otti Iriadoria, joka valmistautui iskemään keihään kappaleellaan vastaan, kohti muutaman askeleen, väisti hieman alakantista tulevan iskun ja tarttui punatukan ainokaiseen aseeseen kiinni vetäisten sen pois Iriadorin kädestä ja potkaisi sitten toista kauemmas.

Nuorempi kääntyi ympäri vain nähdäkseen mustatukan osoittavan häntä aseillaan. Iriador naurahti ja nosti kätensä pystyyn antautumisen merkiksi. Hän ei olisi pystynyt enää ilman aseita jatkamaan taistelua, varsinkaan kun merkit siitä että kokeneempi antaisi hänelle pahasti selkäänsä, jos tuo mieli jatkaa ottelua vielä pidemmälle. Eiköhän tähän ollut hyvä lopettaa. Vanhempi taistelija tipautti kärsineet puunpalaset maahan ja ojensi kättään Iriadorille. Punatukka tarttui siihen oitis ja nyökkäsi hymyillen toiselle tuon vakuuttaessa nuorempansa olleen paha vastus. Mustatukka kiitti ottelusta ja poistui kehästä, jättäen Iriadorin vetämään rauhassa henkeä.

//Pitkästä aikaa oli nopat ahkerassa rollaamisessa mukana kirjottaessa *___*//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Loka 2011, 12:53

Darius

Kenraali perääntyi kentän reunalle. Pieni virnistys kävi vanhemman kasvoilla, kaksikon vihdoin aloittaessa taistelun. Taistelun, joka oli yllättävän tasaväkinen, näin alkuunsa. Moni nuori oli jo lopettanut kamppailun sinisen kuiskauksen miehiä vastaan, ensimmäisten iskujen aikana. Nuo olivat suoraan sanottuna pelästyneet sitä, että joku saattoi olla heitä parempi. Ylpeys kävi lankeemuksen edellä ja vain ne, jotka olivat henkisesti varautuneet selkäsaunaan, pärjäsivät vanhemmille sotilaille paremmin. Kuten Iriador nyt näyttikin. Darius seurasi kamppailua tarkkana, arvioiden jälleen jokaisen liikkeen ja tempun, mitä nuorempi päätti tehdä. Tuo pärjäsi aloittelijaksi yllättävän hyvin, paremmin kuin kukaan muu tänä päivänä vielä. Se, että Iriador nousi pystyyn vaikka oli ottanut astetta voimakkaamman osuman ennen maahan mätkähtämistä, sai myöntäviä nyökkäyksiä suunnasta jos toisestakin. Sisua tällä miehellä ainakin oli. Ei aikaakaan kun Iriadorkin pääsi saattamaan iskun jos toisenkin perille vastukseensa, osoittaen näin että pysyi tuon vauhdissa ja pystyi tekemään nopeita päätöksiä. Toivottavasti myös tosipaikan tullen. Nopeat päätökset olivat kriittisiä itse tositilanteessa, mutta Iriador taisikin tietää sen jo. Hyvä niin, täysin kokemattomia nuorukaisia oli turha ottaa riveihin. Jos nuo eivät pärjänneet normaalissa rykmentissä, eivät nuo tulisi säilymään varttia pidempään hengissä Sinisen kuiskauksen vauhdissa.

Taistelu oli ohi, kun Iriador menetti aseensa. Nuorukainen tajusi milloin lopettaa, mikä oli myös hyvä ominaisuus. Joskin, antautumisella ei taattu hengissä selviämistä, jos vastustajana oli ihminen. Kaksikon kätellessä katsoja jos toinenkin taputti hienon ottelun päätökselle. Niin myös Darius.
Kenraali käveli takaisin Iriadorin luokse, kasvoillaan epätavallisen tyytyväinen virne.
sehän meni hienosti Vanhempi totesi ojentaessaan kätensä kohti Iriadoria, kätelläkseen Tervetuloa Siniseen kuiskaukseen.
Nyt sinulle pitää vain kertoa käytäntömme Ja katsoa, kuinka hyvä tiimipelaaja sinä olet


// Pitkästä aikaa piti lukea muutamaan kertaan joka toinen rivi ku silmät hyppeli minne sattuu X_X Ja sitten vastaan vitun lyhyellä ja kakkasella tekstillä. Hyvä minä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Loka 2011, 13:54

Iriador

Taputuksien laannuttua taustalle, nuorukainen suoristi lopulta selkänsä ja paineli kädellään muutamia kipeitä kohtiaan, mitä otteluiden lomassa hänelle oli tullut. Herkulliset mustelmat varmasti koristaisivat hänen kehoaan tulevat päivät ja ajatus niiden kanssa elämisestä ei Iriadoria erityisemmin miellyttänyt. Nukkumisestakin tulisi pelkkää tuskaa, kun kääntäisit kylkeäsi mustelmavyöhykkeelle. Pelkkä ajatus sai korkeahaltian värähtämään paikoillaan. Nämä pienet verenpurkaumat olivat kuitenkin pienin huoli kaikista, kaiken muun punatukan ajatusmaailman joukossa.

Samassa käsi ojentui Iriadoria kohti, ja vasta nyt tuo tajusi Dariuksen seisovan edessään. Kenraali kertoi yllättävän tyytyväisen oloisena uutisensa, mikä sai puolestaan Iriadorin näyttämään epätavallisen hämmentyneeltä. Hänenkö unelmansa toteutuisi tänään? Ei voinut olla totta. Hetken korkeahaltia ehti epäillä, että kenraali sen kuin kiusaisi ja pilailisi tämän kustannuksella. Mies tuli kuitenkin lopulta aatokseen, ettei tällaisessa tilanteessa tuskin leikkiä laskettu vaan sanottiin suoraan kuinka asian laidat olivat. Varsinkin kun oli kyse itse kenraalista, joka ei aiemminkaan miltään vitsiniekalta ollut vaikuttanut.
Punatukka tarttui lopulta vanhempansa käteen ja kätteli tätä reippaasti niin kuin kuuluikin.
Empä olisi uskonut tai peräti arvannut edes että valitsette minut kaikkien näiden muiden ehdokkaiden joukosta, Iriador rohkeni naurahtaa ja katsahti pikaisesti ympärilleen, kunnes katse tavoitti jälleen kenraalin, Mutta olen kaikesta huolimatta enemmän kuin kiitollinen tästä mahdollisuudesta, jonka minulle annat. Korkeahaltia laski otteensa irti toisen kädestä, kumartaen samalla lähes huomaamattomasti tummatukkaiselle miehelle.
Ette tule pettymään valintaanne, korkeahaltia jatkoi pienen hiljaisuuden jälkeen virnistäen ovelasti sanojensa päätteeksi.

Korkeahaltia pudisteli vaatteitaan hiekasta ja pyöräytti kivuliaita olkapäitään saadakseen niskan seutunsa hieman vähemmän jumiutuneeksi. Iriador tiirasi ympärilleen. Yhä jotkut koettivat onneaan otteluissa, mutta vain harvat saivat vastaansa kokeneemman Sinisen kuiskauksen jäsenen. Ilkikurinen virne levisi näkymättömäksi hetkeksi korkeahaltian kasvoille. Se kuinka suuri onnenkantamoinen tarvittiin, että pääsi tämän legendaarisen ryhmän jäseneksi, täytyi olla hyvin hyvin hyvin olematon. Punatukan silti sieti olla tyytyväinen tähän astisiin ponnistuksiinsa, kun näinkin pitkälle oli päässyt. Mies kääntyi jälleen katsomaan kenraalia ja oli nyt valmis seuraaman tätä minne tahansa kammioon, minne Darius hänet ikinä seuraavaksi johdattaisikaan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Loka 2011, 22:25

Nuorempi näytti olevan tyytyväinen, suorastaan iloinen saavutukseensa. Sietäisikin olla. Tämän nuoren potentiaalisille taidoille olisi vielä käyttöä. Darius otti enemmän kuin mielellään moisen nuorukaisen riveihinsä koulutettavaksi. Piti vain toivoa, että nuorempi pystyi samanlaisiin saavutuksiin tosipaikan tullen. Jos ei, pitäisi Darius huolen että tämä mies koulittaisiin taistelukuntoon. Hän oli jopa valmis vastaamaan siitä henkilökohtaisesti.
Niin todellakin toivon Darius totesi Iriadorin huomauttaessa, ettei hän tulisi pettymään valintaansa. Se tässä olikin toiveena.

Vaikutat varsin lupaavalta nuorelta. Harvoin olen törmännyt yhtä lahjakkaisiin tapauksiin. Voisin jopa veikata, että olet tämän päivän positiivisin yllätys. Ja olen ylpeä siitä, että juuri minä sain sinun taitosi todistaa ja punnita Kenraali jatkoi, samalla kun lähti kävelemään poispäin pihamaalta, viittoen Iriadoria seuraamaan itseään.
Toivon että pystyt samanlaisiin suorituksiin myös itse oikean tilanteen tullessa... Sinipukuinen selitti, luoden merkittävän katseen nuorempaansa Soisitko minulle kunnian lähteä sinun kanssasi metsään, jossa saisit todistaa taitosi oikeassa ympäristössä? Ei tietenkään tänään, mutta sanotaanko vaikka kahden päivän sisään?.
Harva sinisen kuiskauksen miehistä oli koskaan saanut kutsua itse eliittikenraalilta treenaamaan tuon vierellä. Nyt Iriadorille, nuorelle tulokkaalle tarjottiin ainutlaatuista tilaisuutta, josta kieltäytyminen olisi ollut silkkaa tyhmyyttä.


// Mies kääntyi jälleen katsomaan kenraalia ja oli nyt valmis seuraaman tätä minne tahansa kammioon Ehkä luin tämän harvinaisen kaksimielisesti ajatellen ja repeilin aina tekstiä kerratessa. Hei Iriador, lähtisitkö kanssani metsään? Minulla on ehdotus, josta et voi kieltäytyä. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Loka 2011, 10:08

//Naureskelin sille itsekin, samoin hajoilin viime yönä tälle offi kommentillesi aivan käsittämättömän paljon ja se esti minua pääsemästä nukkumaan. But mission accomplished! \o/ nyt voin kuolla onnellisena.//


Iriador

Punatukka lähti jälleen seuraamaan vanhempaansa tuon viittoiltua hänet mukaansa. Tarkkaavaisena tuo kuunteli mitä kenraalilla oli sanottavana. Darius mainitsi Iriadorin olleen päivän positiivisin yllätys, mikä sai nuoremman lähes haukkomaan henkeään yllätyksestä. Varmasti kokelaiden joukko oli pitänyt paljon hänenkaltaisiaan ja paljon parempiakin sisällään - korkeahaltia ei tahtonut kuitenkaan erikseen mainita asiasta ja pilata tätä niin verratonta tilannetta. Punatukka tyytyi vain hymyilemään viekkaasti tahollaan ja kuuntelemaan mielissään Dariuksen puheita.
Toivon sitä itsekin.., Iriador tuumasi vastaukseksi sinipukuiselle tuon mainitessa toivovansa herran pystyvän samanlaisiin suorituksiin oikeissa tilanteissa. Eihän korkeahaltialla ollut vielä minkäänlaista realistista käsitystä siitä, millaista vauhtia Dariuksen eliittiryhmän jäsenet taistelutantereella pitivät. Kerta näin pitkälle oli jo päästy, niin nyt olisi turha luovuttaa ja alkaa narista moisesta. Punatukka vaikka itse koulisi itsensä siihen kuntoon, että ryhmän mukana jatkossa pysyisi, jos oli pakko.

Sitten kenraalin merkittävä katse pysäytti Iriadorin ajankulun ja sydämensykkeet hetkeksi. Korkeahaltia pidätteli hengitystään ja oli nyt aivan äimänä Dariuksen pyytäessä häntä ja nimenomaan häntä metsään kanssaan harjoittelemaan. Ensimmäinen ajatus, kuinka monelle mies moista oli aikaisemmin ehdottanut, seuraava, tästä kutsusta ei voisi kieltäytyä vaikka maksettaisiin.
Olen enemmän kuin otettu tästä kutsusta, herra kenraali, vai saanko kenties kunnian puhutella teitä oikealla nimellänne?, punatukka tiedusteli ja hengitti kerran jos toisenkin syvään, Kokemuksena se olisi varmasti kiintoisa ja otan tarjouksesi enemmän kuin mielelläni vastaan. En pysty luultavasti ikinä kiittämään kylliksi tästäkään tilaisuudesta, korkeahaltia vielä jatkoi ja kumarsi hieman vanhemmalleen merkitäkseen kiitollisuuttaan.
Kahden päivän päästä kuulostaa hyvältä, mutta voin tahtoessanne olla valmis lähtemään jo pikemminkin, Iriador sai vielä sanottua, kunnes tuon oli pakko vetäistä taas henkeä ja nielaista turha jännityksensä takaisin vatsaansa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Loka 2011, 15:20

Darius virnisti pienesti Iriadorin kysyessä, saisiko hän puhutella eliittikenraalia oikealla nimellä.
Vain kun kukaan muu ei kuule Vastasi tummempipäinen, antaen näin nuoremmalle luvan kutsua häntä nimellään. Yleensä Darius ei moisia oikeuksia suonut kenellekään, mutta Iriadorista oli muodostumassa poikkeus kaiken tämän massan keskellä. Ehkä se oli hyvä asia. Ehkä ei. Aika näyttäisi.
Nuorempi vaikutti olevan kiitollinen tarjouksesta, jonka juuri oli saanut. Kukapa ei olisi. Joku itseään täynnä oleva idiootti. Nuorukainen vielä lisäsi, että voisi Dariuksen tahtoessa lähteä aikaisemminkin metsälle. Ihailtavaa innokkuutta. Darius mietti asiaa hetken, kunnes käänsi katseensa takaisin nuorempaansa.
Huomenna sitten. Heti aamusta. Oletan tapaavani sinut metsän reunalla, kylän eteläpuolella tule ratsain tai jalan, miten itse haluat Kenraali totesi, pysähtyi ja pienesti nyökkäsi Iriadorille hyvästiksi, ennen kuin poistui takaisin tehtäviinsä. Enempää hänellä ei ollut aikaa viettää tämän nuorukaisen kanssa, vaikka olisi halunnut. Mutta huomenna oli sitten jo toinen tilanne..


// Oon ilkee ja teen aikahypyn tähän väliin kysymättä sulta haluatko pelata samaan syssyyn metsäpelin. HOHOHOHOOOO //


Seuraavan aamun valjetessa, oli Darius jo valmiina lähtöön. Aamu oli valjennut aurinkoisena syksyisen sateisen yön jäljiltä. Sumu leijaili metsän reunalla kauniisti, samalla kun aurinko alkoi pilkottaa puiden lomasta.
Darius ratsasti hitaan varmasti kohti kylän reunaa. Blue oli enemmän kuin innoissaan päästessään isäntänsä kanssa vihdoinkin liikkeelle. Yksisarvinen oli viettänyt turhankin pitkän ajan yksin tallissa tai laitumilla. Oli hyvä suoda sillekin pientä liikuntaa. Massiivinen ori ei ollutkaan mikään tavallinen näky kaduilla ja se herätti kysymyksiä ja kunnioitusta. Kuten myös ratsastajansakin. Kenraali oli lähtenyt tarkoituksella liikkeelle aikaisemmin, mitä oletti Iriadorin saapuvan. Darius halusi suoda ratsulleen hetken nautiskelun ennen metsään pujahtamista, joten siitä johtui aikainen lähtö. Piti vain toivoa, ettei Iriador tuntisi oloaan turhan vaivautuneeksi, luullessaan kenraalin odottaneen häntä kauankin. Darius ei pahastunut odottelusta.. paitsi jos aika olisi sovittu paljon tarkemmin.
Niinpä komea ori ja tuon ratsastaja suuntasivat nauttimaan nousevasta auringosta metsän reunalle, odottelemaan seuralaisen saapumista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kokoustalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron