Hei hauva, tahdotko leikkiä? || Aksu!

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Syys 2011, 23:19

Black, Nimue

Darko ei tehnyt minkäänlaista elettä aavekoiraa kohtaan, vaikka tuo oli hätä tullut kiittelemään. Olennolla ei ollut vapaata tahtoa, joten ei se pahemmin muiden puheisiin tai tekoihin reagoinut, ellei isäntänsä sitä alitajuntaisesti käskenyt. Koni tosin olisi varmasti ollut kiitollinen Kalman sanoille, mikäli olisi niiden tarkoituksen ymmärtänyt syvällisemmin. Nyt se oli vain tyytyväinen, saatuaan energiaa syömästään kirouksesta. Nimue puolestaan naurahti Kalman molemmille kysymyksille, ennen kuin velho edes ehti ystävälleen vastata.
Ei hän voi tappaa minua Nimue vastasi virnuillen Kansamme laki kieltää sen. Myöskään hän ei voi antaa sinulle lupaa tappaa minua. Verisukulaisensa saa tietoisesti tappaa vain kaksintaistelussa velhotar luennoi aavekoiralle, vaikka tuota tuskin paskan vertaa kiinnosti kuulla sitä häneltä. Saman saarnan olisi Black kuitenkin kertonut.

Lisäksi, meillä epänormaalisti vanhenevilla velhoilla on tapana kuollessa muuttua tuhkaksi, kun aika vihdoin sykkeen kadottua ottaa vallan kehosta, jota nuorena on pidetty vastoin luonnollista vanhenemista.. Joten et ehtisi edes näkemään aivojani, kun ne olisivat jo kadonneet tuhkana tuuleen Nimue lopetti luentonsa, nostaen katseensa veljeensä.
Mikä estää minua rikkomasta kansamme lakeja? Sitä ei enää ole. Kuka minua muka rankaisi? Black kysyi siskoltansa yllättävän rauhallisesti, saaden vanhempansa jälleen virnuilemaan.
Tiedän että Tomoderuwix on elossa. Ja täällä. Tiedän että arvostat sitä vanhaa muinaismuistoa ja hän arvostaa ja vaalii kulttuuriamme. Et tekisi mitään, mikä tuottaisi sille vanhukselle pettymyksen Velhotar osoitti hyvän pointin. Black ei voinut muuta kuin hiljaa mielessään myöntää siskonsa olevan oikeassa.
Joten, mitä nyt? Mikä oli mahtava suunnitelmasi tästä eteenpäin, Neuvonantaja Velhotar kyseli virnuillen, alkaen sitten hymisemään itsekseen huomatessaan, ettei veljellään ollut mitään tämän tilanteen varalle suunniteltuna..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Syys 2011, 14:38

Kalmankoira

Kalma ei ollut iloinen, ei sitten yhtään, saamastaan vastauksesta jonka Nimue kertoi hänelle. Velhottaren mukaan tuon voisisi tappaa vain ja ainostaan kaksintaistelussa kun kerta kyse olisi verisukulaisesta, eikä Black voinnut tämän seikan takia lupaakaan antaa hänelle tuon tappamiseksi tähän paikkaan. Että otti kaaliin!
"HAH, siinä sinulle sopiva kuolema!" Kalma naurahti melko tukahdetun kuuloisesti Nimuen vastaukselle aivojen syöntiin. Hän vain oli tällä hetkellä liian raivoissaan ja vihainen pystyäkseen nauramaan edes tuollaiselle lausahdukselle kunnolla. Tosin pieni toivon pilkahdus ehti jo näkymään aavekoiran kasvoilla kun Black tuumasi siskollensa ettei heidän kansaansa enää olisi, joten ei myös heidän lakejansa. Tässä vaiheessa Kalma oli jo melkein tuputtamassa Blackiä tappamaan siskonsa, mutta tuo oli suustaan nopeampi ja tuumasi- ilmeisesti- jotakin harvianisen totuuden mukaista velholle sillä tuo jäi yllättävän hiljaiseksi sanojen jälkeen.

Kalma jäi itse hiljaisena ja melko neutraalin näköisenä tuijottamaan Nimueta paikaltansa pohtien hetken aikaa mielessään olisiko tarpeeksi nopea tappaakseen tuota yhdellä kunnollisella iskulla, mutta toisaalta taas.. Kalma liikahti aivan yht`äkkisesti ja syöksähti Blackiä kohden, ja ennen kuin tuo mitään älysi tehdä asian hyväksi, löysi tuo itsensä puuta vasten iskettynä selkä edellä ja veitsi kurkulla samalla kun Kalma painoi tuon päätä kovaa puuta vasten vähemmän hellin ottein. Viha paloi aavekoiran silmistä.
"Sinähän saatana tapat tuon naisen NYT!" Kalma ärähti Blackille oikein kunnolla ja jatkoi antamatta tuolle aikaa puolustaa tai vastata yhtään mitään. "Uskallat tappaa pienen lapsenkin, mutta et omaa sukulaistasi joka on vaarantanut koko ystävä piirisi, sekä vaimosi!? Mitä säästettävää sinä muka tuossa näet, HÄH!?"
"Ja kansanne laki? Paskat siintä, unohda se! Ajattelisit hieman meidän muidenkin turvallisuutta vai haluatko näin kuumeisesti vain suojella jo kuolleen kansasi rippeitä, ettet välitä yhtään läheisistäsi!?" Kalma jatkoi saarnaansa ja painoi Blackin päätä tiukemmin puuta vasten niin että päässä tuntui varmasti jo mukava paine.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Syys 2011, 15:04

Black, Nimue

Velhotar ei edes vaivautunut sanomaan mitään aavekoiran naurahduksiin. Tuo ei edes tajunnut miksi aavekoira piti sitä huvittavana. Kuka tahansa velho halusi kadota saman tien, hengen jättäessä ruumiin. Mitään haisevia raatoja jälkeen saanut jättää.
Kalman seuraava tempaus yllätti sekä Blackin että Nimuen. Aavekoira kävi melko kovakouraisesti velhon kimppuun, alkaen latelemaan omia mielipiteitään tästä tapauksesta. Uhaten jopa veitsellä isäntäänsä. Darko oli aavekoiran hyökkäyksen myötä havahtunut ja ottanut pari laukka askelta lähemmäs aavekoiraa, ollen valmiina iskemään kitansa tuon niskaan, mikäli Kalma alkaisi yhtään enempää fyysistä väkivaltaa käyttämään isäntää kohtaan. Black puolestaan katsoi mitäänsanomaton ilme kasvoillaan Aavekoiraa, tuon tuodessa sekä järkeviä, mutta myös loukkaavia seikkoja esille.
Kalman viimeiset sanat ja liike saivat velhon silmät rävähtämään auki vihaisena, samalla kun luiseva kämmen nousi vasten Kalman ohimoa, aiheuttamaan vihlovaa tunnetta tuon pääkopassa, ehkä myös takaumia siitä, mitä aavekoira oli saattanut tuonelassa nähdä.
Älä unohda kenelle sinä olet velkaa säälittävän sielusi. Älä unohda kuka sinut voi passittaa sormien napautuksella takaisin tuonelan synkille maille Velho totesi jäätävän rauhallisesti, sivuuttaen itse oman kipunsa.
Sinä et tiedä kansastani mitään, joten älä enää ikinä ehdotakaan mitään tuollaista! Tämän kansan veri on minulle paljon tärkeämpää, mitä vaivaisten kuolevaisten. Tähän minä synnyin, tätä minä myös varjelen, tarkoitti se sitten murhanhimoisen ämmän säästämistä tai ei Black jatkoi, pitäen kämmentään Kalman ohimolla, eikä aikonut irroittaa ennen kuin Kalma itse päästäisi irti Ilman kansani lakeja olisin jo orjuuttanut sinutkin tahtooni, kuten Darkon, joten älä edes ehdottele niiden sivuuttamista. Ne ovat ainoat lait, jotka estävät minua tekemästä asioita, joita edes sinä et voisi käsittää tai hyväksyä. Ihmislapsen tappaminen on minulle täysin eri asia, kuin oman siskoni surmaaminen.

Ah, olet siis manannut tuon sielun takaisin maanpäälle. Ihmettelinkin miksi noin potenttiaalinen joskin tyhmä olento oli sinun kanssasi vapaa-ehtoisesti. Nyt selvisi sekin myst--- Velhotar aloitti jälleen piikittelyn, mutta tuon lause loppui kesken Blackin ojentaessa vapaan kätensä kohti velhotarta, saaden tuon huutamaan kivusta. Velho ei aikonut nyt kuunnella siskonsa piikikkäitä sanoja.
Ja voitko muka syyttää tuota äpärää vihastaan, jota hän ei ole itse keihttänyt? Se on kuin kirous, joka ei koskaan kuole pois. Luulisi sinun katkerana sieluna tietävän, ettei viha katoa sanoilla Black lisäsi, jääden tuijottamaan merkittävästi aavekoiraa.
Darko kuopi takana maata. Tulisilmä alkoi antamaan jo selviä merkkejä siitä, ettei ollut yhtään tyytyväinen isäntänsä tilanteeseen ja tekisi kohta itse jotain, vasten mestarinsa tahtoa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Syys 2011, 18:56

Kalmankoira

Black ei selvästikkään pitänyt aavekoiran saarnasta, etenkään siintä viimisestä oasta, reväyttäen vihaisena silmänsä auki ja nosti toisen kätensä Kalman toiselle ohimolle jolloin tuo irvisti kivusta tuntiessaan vihlovaa kipua päässään jälleen kerran.. ja jopa sai hyvin nopeita muistikuvia siintä millaista oli helvetissä olla ja mitä oli siellä kohdannut, niin kivat kuin kamalatkin asiat. Kalma kuitenkin sivuutti tuon asian jääden katsomaan Blackiä hiljaa kulmiensa alta kun tuo aloitti oman puolustus saarnansa muistuttaen häntä kuka oli se joka hänet oli kerran herättänyt henkiin ja pystyisi näin myös palauttamaan sinne minne hän kuuluisikin. Nuo sanat kuitenkin loppu peleissä huvittivat Kalmaa syystä taikka toisesta pienen kivun sekaisen virneen levitessä aavekoiran huulille. Blackin jatkatessa kuitenkin saarnaansa aavekoira vakavoitui, muttei sanonut tuolle yhtään mitään ainakaan ääneen. Tuolle kansansa tavat taisivat todellakin olla hyvin, hyvin tärkeät jopa niinkin että tuo olisi valmis uhraamaan ilmeisesti muutaman nykyisen lähimmäisen sen puolesta. Siintäkös Kalma loukkaantui, mutta piti mölyt mahassaan tällä kertaa yllättävän hyvin. Kalma olisi voinnut tehdä aivan saman kostonsa puolesta. Blackin viimeinen lausahdus kuitenkin oli sellainen josta olisi ehkä kannattanut vain olla hiljaa ja vaiti.. Kalman katse muuttui loukkaantuneeksi, petetyksi ja murhaavaksi velhoa kohtaan ja tuo näyttikin siltä että aikoisi tällä sekunnilla leikata velhon kurkun auki. Päässä huutava kipu unohtui sen siljän tien.
"Kiva kun kerroit.. Et siis näe minussa yhtään mitään muuta kuin kivan orjan?" Kalma murahti harvinaisen loukkaantuneella äänensävyllä ja olisi jatkanutkin jos Nimue ei olisi avannut suutaan. Kalma mulkkasi tuon päälle ja olisi varmasti itse hiljentänyt tuon, mutta Black teki sen hänen puolestaan.

"Ketä muutakaan minä sitten syyttäisin..? Sinua, itseäni, vaimoasi vai papitarta? ..eiköhän vika ole vain tuon omassa nupissa, hm?" Kalma tuumasi naurahtaen joutuen kuitenkin irvistämään kivusta joka huusi pää nupissa ja kun oli saannut itsensä taas kasaan avasi uudestaan suunsa.
"Ja nyt tajua miksi halusit herättää minut henkiin silloin... se ei ollutkaan mikään ystävällinen ele, vaan halusit minusta itsellesi tottelevaisen orjan ja ehkä jonain päivänä ottaa totaallisen kontrollin?" Kalma kysyi Blackiltä murhaavalla äänensävyllä ja vilkasi takanaan olevaan koniin, joka ilmeisesti olisi valmis käymään hänen päällensä. Kalma tuhahti ja päästi Blackin irti otteestaan ja laittoi aseensa vyöllensä roikkumaan. Jyskytys päässä lakkasi.. ellei päänsärkyä laskettu.
"Ihan tiedoksesi.. en halua enää nähdä sinua tai olla tekemisissäsi kanssasi. Ja turha uhkailla portilla, en pelkää helvettiä.. pääsen kuitenkin pois jollakin keinolla ilman sinuakin kuten ensinmäiselläkin kerralla." Kalma sanoi jäätävällä äänensävyllä jääden vielä odottamaan jos Blackillä olisi jotakin sanottavaa tähän.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Loka 2011, 12:00

Black, Nimue

Velho katsoi harvinaisen tympääntyneenä aavekoiraa, tuon ensimmäisten sanojen jälkeen, jotka seurasivat velhon saarnaa.
Jos olisin sinusta orjan halunnut, olisin tehnyt sen jo heti ensi tapaamisella
Sanoinhan että hän on tyhmä kuin saapas Nimue huomautti veljellensä, jonka puheet jäivät kesken kiitos luisevan ämmän Nyt rakkisi luulee, että on sinulle vain pelkkä työkalu. Hienoa, eikö se sanoja osaa kuunnella? HAH! Ihanaa, Aiheutinko minä teidän pikku hintahtavaan suhteeseenne välirikon? Jotain olen siis jo saanut aikaan..
Velho sivuutti siskonsa sanat, vaikka niissä oli perää enemmän kuin kauppalaivassa. Velho tuhahti Kalman sanoille.
Jos sen niin haluat tulkita, niin tulkitse. Niinhän ne aina tekevät. Emmehän me velhot muuhun kykenekään, kuin pahuuteen. Tietenkin halusin vain orjuuttaa sinut, enhän minä edes koskaan pitänytkään sinusta saatikka kaivannut sinua takaisin millään tasolla. Enhän minä koskaan ollutkaan kiitollinen sinulle toimistasi, pelastinkin sinut vain jotta voisin esittää ystävää ja suoda sinulle paremmat mahdollisuudet selvitä tässä kylmässä maailmassa. Olenkin ollut koko tämän ajan vain yksi ilkeä mies Velho totesi, sarkasmin ja vihan paistaen läpi tuon puheesta kuin aurinko pilviharson takaa. Jos Kalma tosiaan halusi ajatella hänet vain kontrollifriikkinä kusipäänä, niin siinähän ajatteli. Olisipahan yksi ystävä vähemmän huolehdittavana.

Sinä et voi välttää minun sanaani, niin kauan kuin olet tässä valtakunnassa Velho totesi lopulta. Katsekontaktia luomatta, velho käveli Darkon luokse ja nappasi tuon ohjista.
Kävele olivat seuraavat sanat velhon suusta, joiden johdosta Nimue nousi ylös ja vastoin tahtoaan lähti kävelemään velhon ja tuon ratsun perässä hitaasti mutta varmasti kohti ihmiskylää.
Kalma saisi tehdä mitä ikinä halusikaan. Jos tuo luuli olevansa loukkaantunut, niin sitten Black oli kuollut. Tämänkö siitä saikin, kun kerrankin yritti omalla omituisella tavallaan olla ystävällinen jollekulle? Näemmä. Jälleen kerran Kalma oli muiden mukana todistanut, ettei sitä toista puolta itsestään kannattanut jakaa kenenkään kanssa.
Ei edes olentojen, joita luuli ystäväksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Loka 2011, 13:32

suskari
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron