Syysillassa || varattu

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ylva » 07 Loka 2011, 11:09

Nainen irvisti miehen ruokavalion kuvaukselle. Ajatus ötököiden syömisestä ei ollut kovinkaan hurmaava. Kohautti kuitenkin olkiaan. "Meitä on moneen lähtöön", totesi, ei naiselle ollut selvästikään väliä miehen rotu. Kuten oli sanonut, rotuja oli moneen lähtöön ei se tehnyt miehestä sen kummallisempaa naisen silmissä. Tarkasteli miehen suhtautumisen muuttumista ja oli varsin tyytyväinen siihen. Huokasi melkein turhautuneesit miehen ottaessaan taas naisen rodun käsittelyyn. Katsoi tuota jotenkin paljon puhuvasti. "Sinulle tämä rotukysymys taitaa olla oikeasit tärkeä? Niin, eiköhän tuo ollut aika hyvä analyysi. Jos haluat sekoittaa vielä päätäsi enemmän olen kasvanut haltioiden parissa", totesi koska ei nähnyt siitä olevan tässä seurassa mitään haittaa.
Katseli miehen keikkumista puunoksalla istuen itse lähinnä paikoillaan. Oli ketterä, muttei ollut viettänyt puissa aikaa kuitenkaan niin paljoa. Enemmän nuorempana ja siitä oli jo monia kymmeniä vuosia aikaa. Vaihtoi asentoaan heittäen toisen jalkansa puunoksan yli istuen nyt niin, että jalat olivat samalla puolella oksaa. Piti yhä käsillään kiinni puunoksasta pitäen paremmin tasapainonsa yllä. Uppoutui hetkeksi mietteisiinsä. Olisi tarkemmin ajateltuaan asiaa saattanut alkamaan sättiä itseään siitä miten rennosti oli miehen seurassa. Siitä ei ikinä ollut seurannut mitään hyvää. Ei jaksanut kuitenkaan miettiä asiaa sen enempää vaan yritti nauttia pienestä rupatteluhetkestä, jonka oli saanut. Mies vaikutti tarpeeksi rehelliseltä, jotta selkäänpuukotuksen vaara olisi minimaalinen. Oli unohtunt miettimään rotuaan ja sen tuoma tuska heijaistui naisen silmistä itse sitä huomaamatta. Yksinkertaisesti ei tuntenut kuuluvansa minnekään. Haltioille oli liiaksi ihminen, ihmisille ei ollut tarpeeksi ihminen, eikä ollut löytänyt samankaltaisia rotuja vielä, vaikka ei niitä ollut etsimällä etsinytkään. Pieni huokaus pääsi naisen huulien välistä, jonka jälkeen kokosi itsensä ja nosti katseensa mieheen hymyillen tuolle hieman lämpimämmin kuin aikaisemmin. Hymy ei ollut pelkästään ilkikurinen.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 07 Loka 2011, 21:16

Randy

"Minulle rotukysymys on kuin kuoleman suuri arvoitus", Randy vastasi kuin olisi lainannut jostain uskonnonkirjasta. Hän nousi seisomaan oksalla ja otti pari askelta oksalla sivullepäin. Femur kapusi ylemmälle oksalle ja juoksi sen vartta pitkin aina päähän asti. Lennokkaan hypyn kautta Randy vaihtoi puuta ja katsoi jälleen Ylvaa.
"Tule tänne!" hän huikkasi. Randy halusi testata toisen ketteryyttä jos yllättäen tapahtuisi vielä käänteitä. Hän istahti oksalle ja jäi katsomaan susinaitsa toisessa puussa. Hiljaa paikallaan keikkuen Randyä ek´hkä jopa vähän nauratti. Hän voisi olla hieman ilkeä ja loikkia puista toiseen jos ja kun toinen yrittäisi seurata häntä.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 07 Loka 2011, 22:24

Ylva tuijotti hyvän tovin miehen perään ja huokasi sitten varsin teatraalisesti. "Kuule, jos kehtaat liikkua siitä missä olet raahaan sinut lähimpään jorpakkoon ja heitän sinne", uhkasi mutta varsin hyvätahtoisesti. Kampesi itsensä ylös puunoksalta mittaillen katseellaan hetken reittiä ja sitä mahdollisuutta onnistuisiko edes seuraamaan miestä. Tämä alkoi mennä haastavaksi. Mutta toisaalta ei avoimesti halunnut myöntää olevansa jossain asiassa ketään huonompi, joten jääräpäisyyttään kiipesi ylemmäs, hivuttautui oksaa pitkin ja seisoi hetken sen päässä. Luultavasti osuisi ohi ja mätkähtäisi maahan taittaen niskansa, ajatteli synkästi ennen kuin otti vauhtia ja hyppäsi. Onnistui hyppäämään toiselle oksalle ja osumaan siihen moitteettomasti, mutta naisen tasapaino ei ollut niin hyvä kuin "puuhipeillä" yleensä, joten onnistui luiskahtamaan oksalta alas. Kiroten varsin railakkaasti tarrautui kuitenkin kiinni oksaan varsin refleksinomaisesti ja keikkui nyt käsivoimiensa varassa oksalta aivan liian korkealla maasta. Mulkoili miestä kultaisilla silmillään. "Tyytyväinen? Ei, minä en ole mikään orava, senkin sarvipää." puhisi ja koetti heittää toista jalkaansa oksalle päästäkseen takaisin ylös. Ei voisi loputtomiin killua oksalla.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 07 Loka 2011, 22:51

Randy

Femuri seurasi nauaen toisen näytöstä, joka todisti ettei naisesta femuriksi ollut. Randy käveli yksinkertaisen helpon näköisesti oksaa pitkin lähemmäs naista ja kyykistyi tämän puoleen. Randy ojensi kätensä auttavasti eteenpäin tarjoutuen vetämään tuon ylös.
"Olen pahoillani jos vaikutan sinusta oravalta, mutta tällätavalla minä liikun", hän narahti ja kääntyi ympäri oksalla. Hän asteli siinä edestakaisin vanhana tekijänä eikä pelännyt putoamista lainkaan. Se tuntui mahdottomalta ajatukselta.
"Toisaalta en ole mikään maan ysätävä. Kuten jo mainitsinkin juokseminen ei minulta luonnistu", Randy toisti ja heilutteli ilmassa sormeaan. Hän teki sillä erilaisia kuvioita ilmaan ja naurahti.
"Sinä sen sijaan taidat viihtyä paremmin maan kamaralla?" femur veikkasi ja kääntyi takaisin Ylvan puoleen.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 08 Loka 2011, 10:30

Ylva tarrautui kiinni ojennettuun käteen ja kiskoi itsensä miehen avustuksella takaisin oksalle jääden suosiolla istumaan siihen. Hymähti miehen sanoille ja huitoi kasvoilleen tulleita hiuksia pois näkökentän edestä. "Sanomattakin selvää", totesi miehen kysymykseen katsellen tuon koikkalointia. Naisella alkoi taas olla tylsää. Taivaalle oli kerääntynyt tummia pilviä, jotka lipuivat hiljakseltaan lähemmäs. Yöllä sataisi vettä, sen saattoi haistaa ilmassa.
Ylva nousi seisomaan oksalle hakien hetken tasapainoaan astellen sitten miehen perään tullen jopa häiritsevän lähelle tuota. Katseli miestä jotenkin tutkivasti kultaisilla silmillään ja hymyili tuolle ilkikurisesti. "Ajattelitko nököttää puunoksalla koko yön?" kysyi kohottaen kysyvästi kulmiaan katsellen miestä suoraan silmiin. "Yöstä on tulossa kylmä", lisäsi vihjailevaan äänensävyyn.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 08 Loka 2011, 15:53

Randy

Femur naurahti ja pyörähti oksalla ympäri. Hän kapusi ylemmälle oksalle ja katsoi jälleen Ylvaa.
"Hah, eivät kylmät yöt minua pelota! On niitä metsikön reunoillakin vietetty", hän totesi ja tunsi hieman ylpeyttä rohkeuttaan kohtaan. Demonien kanssa kun tekemisissä oltiin niin sinne pimeille renamille piti mennä. Omalla tavallaan inhottavaa ja pelottavaa, mutta toisaalta sen arvoista. Elämäntehtävähän Randyllä oli tappaa kaikki demonit sukupuuttoon. Randy havahtui ajatuksistaan ja istahti oksalle jolle oli noussut hän keikutteli jalkojaan ilmassa ja tutki susinaista katseellaan.
"Onko sinulla ammattia, tai mitään vastaavaa työtä?" hän kysyi silkasta milenkiinnosta ja jatkoi jalkojen keinutteluaan nopeentaen aste asteelta vauhtia. Kohta jalat pyörivät kuin tuulimyllyt ja olivat mennä sijoiltaan. Randyn hullunhymy olisi ollut kuvaamisen arvoinen.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 08 Loka 2011, 19:19

Ylva muljautti silmiään miehen reaktiolle ja vilkaisi vain tuon perään miehen loikkiessa ylemmälle oksalle. Tuon energisyys pakostakin huvitti naista. Asteli puunrungon luokse ja kääntyi selkä sitä vasten nojaamaa. "Se ei ollut pointtini, herraseni", huomautti miehen lievälle rehvastelulle. Mies oli selvästi ylpeä omasta rodustaan, joka myös huvitti naista. Harvempi näinä aikoina oli jos ei puhuttu ihmisistä ja haltioista. Miehen viimeinen kysymys ei miellyttänyt naista. Ei todellakaan halunnut paneutua ammattiinsa ja hetken mietittyään päätti sivuuttaa koko kysymyksen. Katseli miestä oksien välistä tuulen leikkiessä kaikella minkä käsiinsä sai.
"Harvempi mies kieltäytyy, jos nainen tarjoutuu lämmittämään tuota kylminä öinä", huomautti vino hymy huulillaan. Nainen ei kaivannut mitään pidempiaikaista tuttavuutta. Yksi yö mukavassa seurassa oli mukavaa silloin tällöin. Aamun tullen lähtisi joka tapauksessa jatkamaan matkaansa ellei aikaisemmin. Harkitsi sitä jo oikeastaan nyt, tämän keskustelun käymättä yhtään mielenkiintoisemmaksi. Pohjimmiltaan kaipasi seuraa vaikka ei sitä edes itselleen myöntänyt.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 09 Loka 2011, 20:54

Randy

Vai ettei se ollut ollut pontti? Miten vain. Randy nyrpisti nenäänsä naisen yöpuheille ja pärskäisi.
"Minua ei naisten seura kiinnosta pahemmin", hän totesi ja lopetti jalkojensa keikuttelun. Sen sijaan tämä nousi takaisin seisomaan oksalla ja ponnisti pari kertaa paikallaan. Kun hän loikkasi oksalla ponnistuksen myörä ylös, koko oksa napsahti poikki ja putosi rymisten maahan. Randy roikkui ylemmässä oksassa kiinni ja keinautti itsensän viereiselle oksalle.
"Normaalisti olen öisin aina liikkeessä, mutta nyt en jaksa", Randy totesi ja kävi makuulteen oksalle. Jalat ja kädet roikkuivat velttoina kohti maata kun tämä tuijotti väsyneillä silmillään susinaista. Mitenköhän tuo reagoisi jos hän nyt alkaisi ulvomaan kuuta? Pitempään miettimättä Randy nousi istumaan ja alkoi ulvoa kuin susi kohti kuuta. Silkasta mielenkiinnosta hän moista järjettömyyttä kokeili, muttei se kuitenkaan olisi ensimmäinen kerta jos joku luulisi häntä ihmissudeksi. Vaikka olihan hän toki jo rotunsa kertonut.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 10 Loka 2011, 14:09

Ylva seuraili paikaltaan miehen puuhia ja hymähti tuolle alkaen kaivelemaan jotain viitan kätköistä. "Olet kyllä hyvin poikkeuksellinen mies..." huomautti samalla kun kaivoi rasian esille, joka sisälsi valmiiksi käärittyjä sätkiä. Otti yhden niistä, laittoi rasian pois ja alkoi kaivaa tuluksia. "yöt ovat hyvää aikaa", mumisi miehen kommenttiin sätkä suussa. Naisen sytytys operaatio keskeytyi miehen yhtäkkiä alkaessa ulvomaan kuuta kuin mikäkin susi. Tuijotti tuota hetken kädet koholla sytyttämään sätkää. Pudisti päätään ja sytytti lopulta sätkänsä. Laittoi tulukset pois ja otti sätkän sormiensä väliin puhaltaen savua suustaan. Miten aina ajautui kaikkien sekopäiden seuraan? No ehkä vain tunnisti kaltaisensa. Hymähti ajatuksilleen.
"Mitä muuten puuhaat kun et syö ötököitä, keiku puissa tai ulise kuulle?" kysyi hieman huvittuneen oloisena. Nainen oli nähnyt oudompaakin. Mikään ei tainnut yllättää naista kovinkaan paljon. Maailma oli täynnä kaikkea hullua, ei siitä päässyt mihinkään. Miksi niitä sen enempää kauhistelemaan? Poltti sätkäänsä ja mietti pitäisikö naisen vain jatkaa matkaansa. Voisi matkata yön ja etsiä aamuksi jonkun sopivan paikan nukkua. Kuulosti ihan mukavalta suunnitelmalta.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 10 Loka 2011, 16:05

Randy

Mies lopetti epämääräisen ulvonnan ja kääntyi katsomaan naista jolla oli sätkä suussa. Yököttävää. Randyn olisi tehnyt mielei nippaista koko savuntuottaja hevonkuuseen, mutta jätti asian toistaiseksi tekemättä.
"Minäkö? Se ei kuullu sinulle, sen enempää mikä kuuluu minun tietää sinusta", Randy totesi ja hieroi vähän nenäänsä. Hän pärskäisi savulle ja pahalle jahulle jotka nainen aiheutti. Kuinka kukaan pystyi pistämään edes lähellekkään suutaan mitään tuollaista. Ahdistuneena savuista Randy nousi jälleen oksaa ylemmäs ja jäi sille seisomaan. Savu ei sopinut hänelle alkuunkaan. Nyrpistäen nenäänsä ajatukselle Randy harkitsi jopa paikalta poistumista. Ei tässä ollut mitään tehtävääkään, voisi vain marssia jonnekkin joelle ja vaihteeksi opetella uimaan. Sekin kuulosti paremmalta vaihtoehdolta kuin jäädä tämän sätkäsuun kanssa oleilemaan. Ajatustensa vallassa Randy kysyi yllättäen:
"Viitsisitkö laittaa tuon pahuksen sätkän sivuun ennenkuin minä tukehdun?" Randyn ei ollut tarkoitus sanoa sitä niin tympeästi, mutta sanottu mikä sanottu. Turha tässä oli kieltään niellä.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 12 Loka 2011, 18:05

Ylva muljautti taas kerran kultaisia silmiään. Tämä ei edennyt mihinkään ja naisella alkoi taas olla tylsää. Alkoi pohtimaan matkansa jatkamista ja koetti muistella oliko lähistöllä jotain hyvää paikkaa jossa voisi viettää päivän. Miehen kommentti naisen sätkästä herätti tuon ajatuksistaan ja sai tuon hymyilemään vinosti. "Et sinä pieneen savuun kuole, neitiseni", huomautti kuivasti tekemättä sätkälleen mitään sen enempää kuin poltti sen rauhassa loppuun, tumppasi jämät puunkylkeen ei kuitenkaan halunnut saada metsäpaloa aikaiseksi. Venytteli ja haukotteli ehkä hieman teatraalisen tylsistyneenä ja alkoi katsella parasta reittiä takaisin turvalliseen maankamaraan. "Koska antoisa juttutuokiomme näyttää olevan ohi jatkan matkaani." sanoi ja vilkaisi miestä vinosti hymyillen. "Sinulla ei taida olla mitään vastaansanomista sen kanssa. Hyvä." totesi ja alkoi suorittaa laskeutumistaan. Hetken päästä olikin jo maankamaralla ja näytti varsin tyytyväisen oloiselta. Samperin puut ja niissä keikkumiset. Ei näyttänyt enää kiinnittävän mieheen sen enempää huomiota. Juttutuokio oli ollut loppujenlopuksi varsin pettymys naiselle. Noh, olihan oppinut jotain miehen rodusta, muttei tuon rotukaan vaikuttanut naisen mieleen kovinkaan mielenkiintoiselta. Sen enempää hyvästejä jättämättä nainen otti ja muuttui mustaksi sudeksi. Vilkaisi kuitenkin vielä mieheen ovelasti, heilautti häntäänsä ja ulvahti. Sen jälkeen lähti jolkottelemaan tiehensä.

//Ajattelin kun tämä ei oikein etene niin ehkä parempi lopettaa näin ja ottaa joskus uusi peli jos keksii jotain. Voit kirjoittaa vielä lopetusvuoron jos haluat. :)
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 12 Loka 2011, 19:53

//Sí, olet oikeassa.

Randy

"Olen uros", Randy huomautti närkästyneenä, muttei ruvennut kuitenkaan väittelemään asiasta. Randy katsoi kuinka nainen ilmoitti poistuvansa paikalta. Hetkessä tuo oli kadonnut kauemmas, ja Randy unohti tyystin hyvästellä toisen. Kukakohan nainen oli edes ollut, kun sekinoli jäänyt epäselväksi. Randystä tuntui kuitenkin siltä, että hän tulisi törmäämään tuohon susinaiseen uudemman kerran. Randy kallisti päätään ja kapusi ylemmäs kohti puun latvaa. Korkeimilla oksilla hän jäi katselemaan taivaalla mollottavaa kuuta. Randy keinui oksalla ja heilutteli jalkojaan. Pitempää miettimättä hän alkoi jälleen päästelemään ulvontaansa kohti kuuta, silkan huvin vuoksi. Randy kuitenkin istui siellä latvassa ja ulvoi kuuta herättäen koko naapuruston metelöinnillään. Hetken päästä hän hiljeni ja loikki alas puusta. Pisti kädet housujensa taskuihin ja lähti kävelemään kohti kotia. Hänellä oli väsy, ja ilta oli kylmä. Ajatus lämpimästä sängystä oli niin houkutteleva että se kannusti Randyn kömpelöön juoksuun. Kohtapuolin sarvipää oli kadonnut metsikköön.
Lotdow
 

Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron