Kirjoittaja Crimson » 15 Loka 2011, 20:10
Delathos
Siinä aikansa kierreltyään kenraalin kartanoksikin mainitun talon ympärillä, oli Delathosille muodostunut jo jonkinmoinen kuva päähänsä siitä, miten tuon mökin pihalla tulisi liikuskella. Sisälle ei olisi välttämättä helppo päästä, sillä pihaa suojasi muuri, jota pitkin taas ei ollut mikään helppo kiivetä ylös huomaamatta. Ainakaan näin valoisalla. Mutta valkojouhi odotti innoissaan pääsevänsä pistämään vartijoita kasaan ja näyttämään kyntensä ja todistamaan jälleen kerran sen, mihin hän pystyisi. Pakkasherraa ei tuossa mielentilassa niin vain saatukaan pysähtymään ja luopumaan aikeistaan. Päin vastoin. Mokoma vain yllyttäisi valkojouhea jatkamaan pidemmälle ja yhä tarmokkaammin.
***
Pian kuitenkin hämärä laski ja väki kaikkosi kaduilta. Ja mikä sen parempaa voisikaan olla, kuin aloittaa tehtävä heti siltä seisomalta. Mimi lähti matkaamaan talolle omia reittejään ja hetken vanhempi seurasi perässä, kun tuo livahti katoille. Sen jälkeen olikin aivan turha yrittää erottaa pimeässä katoilla luikkivaa tyttöä. Delathos lähti viimein jatkamaan matkaansa kohti kohteen talon portteja.
Porteilla maleksi kaksi hyvin väsyneen oloista vartijaa, jotka eivät valkohiuksiseen mieheen kiinnittäneet mitään huomiota tuon astellessa rauhallisesti heidän ohitseen. Kenenkään huomaamatta pakkasherra livahti erään talon kulmalle, kiersi tönön ympäri ja pääsi näin muurin vierelle, aivan vartijakaksikon viereen. Nopea isku tikarilla rintaan sai ensimmäisen luuhistumaan alas, ja pian myös toinenkin vartijoista kaatui maahan, kuolleena kuin kivi. Delathos tarttui molempia haarniskan nurkista ja raahasi syrjemmälle talon taakse. Sieltä kukaan ei osaisi aivan heti kaksikkoa etsiä, ellei sitten olisi sattumalta nähnyt Delin näitä pois päiviltä pistävän.
Kuuraparta kiipesi muurin vieressä olevan talon katolle ja pomppasi siitä seuraavaksi kenraalin taloa kehystävälle muurille. Muuri oli kapea, ja ison miehen oli aluksi vaikeuksia pitää tasapainonsa sillä seistessään, mutta aikansa siinä horjuessaan Del sai lopulta tasapainonsa korjattua. Sisäpihalla risteili kolme vartijaa. Yksi vartioi keihäänsä kanssa talon ovia ja kaksi muuta ylitti säännöllisin väliajoin pihan. Tämä oli jopa Delathosille vaikea pala purtavaksi, sillä jos pihan toiselta puolelta tuleva vartija ei koskaan pimeydestä takaisin pihaa ylittämään saapuisi, se aiheuttaisi varmasti hämmästelyä ja nuo pahuksen haarniskapellet voisivat kutsua apuvoimia säikähtäessään. Seuraavaksi piti miettiä sitäkin, oliko kenraali varannut vartijoita vielä talonsa sisätiloihin palveluskunnan lisäksi.
Delathos hyppäsi alas muurilta sisäpihan puolelle. Nyt olisi oltava niinkin huomaamaton kuin suinkin vain saattoi. Ovilla vartioiva mies tuntui olevan lähes unessa nojaillessaan keihästään vasten. Tuosta laiskamadosta ei siis tarvitsisi ainakaan hetkeen välittää. Valkohiuksinen asteli varovasti muurinviertä pitkin ja päästyään pihaa risteilevien vartijoidenkin ohitse, tuo tahallaan päästi kovaäänisen rasahduksen tallomalla oksan päälle. Mies puikkelehti pikaisesti läheiseen puskaan ja seurasi sieltä käsin kun vartijakaksikko yhdessä astelivat rivakasti tarkistamaan mikä rusauksen oli päästänyt. Yksi kerrallaan ilman mitään epäilyksiä herättämättä pakkasherra vetäisi miehet puskaan seurakseen ja viilsi näiltä kaulavaltimot auki. Ainoa joka tiheän puskan seasta poistui tovin kuluttua, oli Delathos, joka puolestaan siirtyi hakemaan Mimiä katseellaan katoilta. Tyttö saisi luvan tulla auttamaan häntä maankamaralle, jos oli jo oman osansa katoilla hoitanut.