Silence speaks

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Silence speaks

ViestiKirjoittaja Tiuku » 24 Loka 2011, 21:00

Metsä oli yhtä kuollut ja synkkä kuin Efian sydän tuntui sinä yönä olevan. Hänen oli tarkoitus leiriytyä metsän laitaan. Niin hän oli tehnytkin mutta jännitys ja painajaismaiset valveunet eivät antaneet haltian levätä. Se helvetillinen ei-minkään pelko oli ajanut Efian tänä yönä syvälle metsään, jonka läpi hänen piti kulkea vasta päiväsaikaan.
Nyt sirot askeleet kuitenkin hiipivät varjoissa niin äänettömästi kuin mahdollista. Suipot korvat liikahtivat ja sydän tuntui jättävän lyönnin välistä joka kerta kun ympäröivästä metsästä kuului pienikin ääni. Joka kerta se kuitenkin osoittautui vain hennon tuulen ravistelemaksi oksaksi tai varjojen liikettä säikähtäneeksi linnuksi. Kirkkaat silmät katselivat vilkkaasti ympärilleen hupun varjoista ja Efia vei vaalean kätensä vyölleen. Lanteilla lepäävän tikarin kahva toi edes hieman turvallisuuden tunnetta yössä vaeltavalle haltianeidolle.
Kerran Efia löi varpaansa kipeästi tielleen osuneeseen kiveen, mutta piti tasapainonsa. Punaisilta huulilta karkasi pari hiljaista kirosanaa haltiakielellä ja samassa tyttö pysähtyi tarkkailemaan ympäristöään kuolemanhiljaisena. Hän uskoi olevansa yksin, mutta siitä oli tullut jo tottumus. Viimeisenä Efia halusi kenenkään tunnistavan rotuaan jo ennen mahdollista kohtaamista.

(( Ventus ja Felix :3 ))
Tiuku
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 24 Loka 2011, 21:25

~ Felix ~

Melkein kokonaan äänettömän metsän pienestä osasta kuului hiljaista rapinaa ja muita ääniä. Maahan pudonneeet oksat ja lehdet menivät helposti rikki kun niitten päälle astui. Felix -niminen herra rikkoi hiljaisuuden joka kerta kun hänen jalkansa kosketti maata. Mies katseli hiljaa kaapunsa hupun takaa kuollutta metsää. Hän pysähtyi yhden ison kiven kohdalla ja kosketti sitä etu- ja keskisormellaan. Felix hymyili pienesti kaavun hupun alta. Hän nousi kiven päälle seisomaan ja laski huppunsa. Mies tuijotti hetken eteensä, ennen kuin näki hieman kauempana liikuskelevan varjon. Hän virnisti pienesti ja sipaisi vyötäröllään olevia miekkoja. Mies laittoi hupun takaisin päähänsä ja laskeutui alas kiveltä. Hän lähti hitaasti kävelemään tuota kohti. Felix pysähtyi kuitenkin kuin seinään. Hän oli astunut ison kepin päälle ja se oli mennyt poikki. Felix katosi nopeasti läheisemmän puun taakse. Hän hymyili taas kerran. Suloiset hymykuopat ilmestyivät tuon poskille. Hän vilkaisi puun takaa tuota naisen näköistä olentoa. Varmaankin haltia. Ihmiset eivät tänne ainakaan tulisi. Tosin tuo saattoi olla myös demoni tai jokin muu ihmiseltä näyttävä olento.

//Here we are :3
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Tiuku » 24 Loka 2011, 21:43

Hetken hiljaisena kuunneltuaan Efia uskaltautui hengähtämään. Mutta juuri sillä hetkellä jostain kuului raksahdus, joka sai haltian hypähtämään melkein kaksi metriä taakse päin. Silmänräpäyksessä oli tikari vetäisty vyöltä. Ne olivat soturin refleksit tai ehkä varkaan, mutta eivät missään nimessä ihmisen tai tavallisen työläisen.
Sydän löi nopeasti. Efia tuijotti varjoihin huppunsa alta ja vei pitkät, sirot sormet pohjettaan pitkin nahkasaappaan varrelle, jonka sisäpuolelle oli kiinnitetty useita pieniä heittotikareita. Tässäkin tapauksessa sellaisen heittäminen saattaisi pelastaa haltian hengen. Toisaalta hän ei kuitenkaan tiennyt mitä voisi löytää varjoista kuolleena. Viattoman olennon tappaminen vain pahentaisi Efian painajaisia. Oikealla soturilla oli kivenkova sydän ja teräksiset hermot. Efia huokaisi hiljaa. Hänellä ei ollut kumpaakaan.
"Kuka olet? Näyttäydy", haltia vaati hiljaisella, sointuvalla äänellä. "Näyttäydy tai kuole näkymättömänä."
Efia ei voisi tappaa toista tietämättä ensin oliko tuo vihamielinen. Se oli suuri heikkouden merkki ja hän tiesi sen. Vaan minkä haltiatyttö luonnolleen mahtoi, nyt hän ei voinut muuta kuin odottaa tuntemattoman vastausta, sydän takoen ja vartalon jokainen lihas jännittyneenä, valmiina reagoimaan.
Tiuku
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 24 Loka 2011, 21:57

~ Felix ~

Mies katsoi pienesti hymyillen tuon touhuja. Taisi olla hieman peloissaan. Felix hymähti pienesti ja siirsi ketensä miekkojensa kahvoille. Hän vetäisi ne varovasti ulos ja asteli huolettomasti pois "piilostaan" vähän ajan päästä, sen jälkeen kun tuo oltiin ilkeästi sieltä pois käsketty. Herra piteli miekkojaan vierellään, terät hieman eteenpäin käännettyinä. Hän katseli tuota naista hiljaa mustan huppunsa alta.
"Vai ajattelit sinä minut tappaa noilla pienillä aseillasi?", tuo kysyi naurahtaen ja kallisti päätään hieman taaemmas, niin että huppu putosi tuon päästä.
Mustat hiukset tulivat esiin mustan hupun päältä. Harmahtavasta ja pimeästä metsästä ei tuon tummia hiuksia hirveästi erottanut, mutta kaunis, kiiltävä tiara sai ne näkymään paremmin. Felix katsoi tuota naista päästä varpaisiin, aivan kuin arvostelisi tuota katseensa avulla.
"Mikäs sinä olet?", tuo kysyi ja siristi hieman silmiään.
Miehen onneksi hän oli yöllä liikkuva olento, joten hänen näkönsäkin oli mainio.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Tiuku » 24 Loka 2011, 22:36

Toinen astui pois varjoista rauhallisen oloisena, mutta Efia ei rentoutunut vähääkään. Mies oli aseistettu. Tuon pilkallinen kysymys sai pelon hetkeksi väistymään ärtymyksen tieltä. Efia ei kuitenkaan vastannut heti, tiukensi vain otetta tikaristaan.
Miehen huppu putosi. Haltia näki myös melko hyvin pimeässä, muttei kuitenkaan täydellisesti. Toinen ei piirteiltään eronnut niinkään ihmisestä tai haltiasta, mutta jokin kertoi Efialle ettei mies silti ollut kumpikaan. Vieras puhui taas, kysyi mikä Efia oikein oli.
"Miksi kysyt?" haltia henkäisi tuskin kuuluvasti. "Onko sillä väliä?"
Sitten neito vielä hymähti, saatuaan nyt hermonsa paremmin kuriin ja äänensä vakaaksi. "Kyse ei ole aseen koosta vaan sen käyttäjästä." Pieni virneenkare käväisi suupielessä ja silmät pilkahtivat ilkikurisesti hupun varjoista. Efia vakavoitui kuitenkin nopeasti. Toisessa oli nyt jotain kummallista. Haltia joutui käyttämään lähes kaiken keskittymiskykynsä pysyäkseen rauhassa, liikahtamattakaan paikaltaan. Jännitys tuntui ilmassa. Mies aistisi hänen pelkonsa nopeasti jos hän erehtyisi hengittämään liian pinnallisesti tai antaisi äänensä väristä vähääkään, Efia tiesi sen hyvin.
Tiuku
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 25 Loka 2011, 16:44

~ Felix ~

Mies kohautti pienesti olkiaan ja hymähti hieman. Hän kallisti hieman päätään. Kaunis, varastettu tiara loisti hienosti tuon pään päällä, vaikka pimeää olikin.
"Kai nyt saa sentään kysyä?", tuo hymähti vastaukseksi ja piteli miekkojaan edelleen samassa asennossa kuin äsken.
Mies ei tuntunut kuitenkaan kuuntelevat tuon toista vastausta. Hän oli vain kiinnostunut enemmän siitä, oliko tuo nainen jotenkin pelokas tai tappeluhaluinen. Hän katsoi tuon pienoista, virnettä ja vastasi siihen samalla tavalla. Tosin vamppyyrin virnistys oli hieman pelottavampi. Eikä se ollut mikään ihmekkään. Terävät kulmahampaat nimittäin pilkistivät tuon suusta, miehen vastatessa edessään olevan neidin virneeseen. Felixin suipot korvat heilahtivat pienesti mustien hiuksien alla, mutta sitä ei oikein nähnyt. Mies katsoi tuon jokaista liikettä, valmiina. Valmiina siihen, jos tuo hyökkäisi. Tai jos jostain puskan takaa ilmestyisi tuon kumppani.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Tiuku » 25 Loka 2011, 18:56

Toisen vastattua Efian kysymykseen kysymyksellä nainen veti syvään henkeä. "Vain jos vastauksellani ei ole merkitystä", haltia sanoi hieman arvoituksellisesti. Tämä tarkoitti tietenkin sitä kuinka paljon mies välitti siitä millä puolella Efia sodassa oli. Tyttö nimittäin tiesi olevansa ristitulessa, vaarassa kumman tahansa rodun edustajan kohdatessaan. Ihmisille hän oli haltia muiden joukossa, omalle kansalleen hän oli petturi. Pieneksi hetkeksi Efia erehtyi laskemaan katseensa toisesta, mutta nosti sen sitten hyvin nopeasti takaisin.
Miehen virnistäessä tuon kulmahampaat näkyivät ja haltian vihreät silmät laajenivat hupun alla. Toinen oli vampyyri. Hetkeksi Efia menetti kontrollin ruumiistaan ja sydän alkoi taas lyödä nopeammin. Haltia ei ollut ennen nähnyt vampyyria, ei näin läheltä ainakaan. "Mitä haluat?" äänessä oli havaittavissa häivähdys jonkinlaista pelon ja uteliaisuuden sekoitusta.
Nopeasti Efia kuitenkin palautti sotilaallisen kurin mieleensä ja kokosi ajatuksensa uudelleen. Toinen ei ainakaan ollut ihminen sen enempää kuin haltiakaan. Hetken mielijohteesta tyttö rohkaistui paljastamaan kasvonsa. Tuskin sillä olisi nyt väliä. Jos toinen olisi vihamielinen hän saattaisi kuolla kuitenkin tänään. Siro käsi kohottautui ja veti hupun pois päästä. Kiiltävät tulenpunaiset hiukset valahtivat putouksina harteille ja Efian lähes valkea iho hehkui kontrastina pimeälle metsälle. Silmät olivat niin vihreät että niiden värin saattoi erottaa pimeässäkin.
Haltia katseli vampyyrimiestä tutkivasti, pitäen kasvonsa päättäväisen ilmeettöminä. Toinen käsi piteli edelleen tikaria. Katse liukui hetkeksi miehen aseisiin ja sitten taas tuon kasvoihin. Metsä kuulosti vielä hiljaisemmalta kuin aikaisemmin.
Tiuku
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 25 Loka 2011, 21:00

~ Felix ~

Mies aisti selvästi tuon toisen sydämmenlyöntien nopeuttavan hieman vauhtiaan. Hän virnisti uudestaan ja heilautti etuhiuksensa hieman sivummalle, pois silmiensä edestä. Hän kohautti taas kerran olkiaan ja hymähti pienesti.
"Enhän minä mitään..", tuo sanoi ja hymyili normaalisti, ilman mitään taka-ajatuksia.
Felix katsoi tuota pää hieman kallellaan ja siristi hieman silmiään, tuon liikauttaessa kättään. Hän nosti miekkojaan hieman ylemmäs, mutta laski ne sitten takaisin samalle paikalle, missä ne äskenkin olivat, huomatessaan tuon neidin ottavan hupun pois päästään. Punaiset hiukset laskeutuivat kauniisti tuon olkapäille. Felix virnisti pienesti ja katsoi tuon kasvoja tarkemmin. Mies astui hieman lähemmäs ja kallisti pari senttiä päätään.
"Mikäs neidin nimi on, jos saan kysyä?", tuo kysyi hieman ystävällisemmin kuin hänen luonteeseensa kuului.
Felix piteli miekkojaan edelleen hieman edessään, siltä varalta, että tuo kaunis neiti sittenkin kertoisi itsestään enemmän, tekemällä ilkeän hyökkäyksen vamppyyria päin.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Tiuku » 25 Loka 2011, 21:30

Toisen vastaus sai Efian tuntemaan olonsa hieman epävarmaksi. Vampyyri astui eteenpäin. Haltia liikahti nyt ensimmäisen kerran kunnolla paikaltaan, otti hyvin pienen askeleen taaksepäin, empi hetken ja astui sitten kuitenkin vampyyria kohti, tikari yhä kädessään kuin liimattuna ja vihreät silmät toista varovasti tarkkaillen. Ei haltia voinut antaa miehen luulla että hän perääntyisi. Osa tytöstä olisi kyllä tahtonut perääntyä, sen verran Efia tiesi vampyyreista eivätkä miehen miekkojen terät juuri houkutelleet. Ylpeys sai tämän kuitenkin jäämään paikoilleen. Lisäksi Efia oli niin kovin, kovin utelias miehen suhteen. Ystävällinen äänensävy saattoi toki olla petollinen, mutta ainakaan toinen ei vielä ollut hyökännyt. Sen sijaan tuo tiedusteli nimeä, jopa kohteliaasti.
Efia puraisi mietteliäänä alahuultaan pohtiessaan uskaltaisiko käyttää oikeaa nimeään. Toinen ei ollut haltia eikä luultavasti tiennyt hänestä mitään. Kuin varmistaakseen ettei kukaan muu kuulisi tyttö vilkaisi kerran ympärilleen. "Efia", kuului sointuva vastaus ja myös haltianeito kallisti lähes huomaamattomasti päätään toista tutkivasti katsellessaan. Hän oli aina ajatellut vampyyrien olevan.. pelottavampia. Ja vastenmielisempiä.
"Entä sinä?" karkasi viattoman uteliaaseen sävyyn lausuttu kysymys huulilta ennen kuin Efia ehti edes ajattelemaan mikälaisen kuvan itsestään antaisi. "Miksi hiivit varjoissa? En ole saaliisi", tämä kiirehti lisäämään hieman terävämpään sävyyn. "Enhän?"
Tiuku
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 26 Loka 2011, 08:11

~ Felix ~

Mies katsoi tuota toista hieman tutkivan näköisesti, kun tuo kertoi oman nimensä. Tämä herra ei ollutkaan ennen kuullut tuollaista nimeä. Se oli erikoisen kuuloinen. Mutta silti omalla tavallaan hieno. Ja se sopi omistajalleen. Felix hymähti pienesti ja laittoi toisen miekkansa takaisin paikoilleen, vyölleen. Hän laittoi tiaraansa hieman paremmin päähänsä ja katsoi tuota neitiä.
"Olen Felix", tuo sanoi pienesti hymähtäen.
Hän piteli vapaata kättään edelleen miekan kahvalla, ollakseen valmiina vetämään se pois. Sitähän voisi tarvita, kuka ties minä hetkenä hyvänsä. Kuullessaan tuon neidin seuraavan kysymyksen, Felix virnisti vain pienesti. Hän käänsi päätään sivummalle ja vilkaisi sitä Efia -nimistä neitiä sivusilmällään.
"Ehkä.. Kuka tietää.. Voi olla että imen sinut kuiviin sitten jossain vaiheessa", tuo sanoi virnuillen leveästi.
Hän käänsi päänsä kuitenkin takaisin tuohon Efia -nimiseen neitiin päin ja naurahti pienesti. Felix katsoi tuota hetken aikaa hiljaa, ja katseli miten tuo reagoisi tämän vastaukseen. Mies astui hieman taaemmas ja hymähti tuolle.
"Kunhan vain vitsailin. Olen syönyt jo", hän sanoi hetken päästä.
Oikeastaan Felix ei ollut syönyt yli kolmeen tuntiin mitään ja tarvitsisi kohta jotain syötävää, mutta tuo neiti oli mielenkiintoinen, eikä hänen vertaan voisi juoda. Se olisi liian epäkohteliasta ja ilkeää. Felix virnisti pienesti ja katsoi tuota naista.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Tiuku » 26 Loka 2011, 16:31

Vampyyri laittoi toisen miekkansa pois ja Efia tarkkaili tuon liikkeitä yrittäen saada selvää miehen aikeista. Haltia ei oikein vieläkään osannut sanoa kuinka paljon toista kannattaisi varoa.
Mies esitteli itsensä ja Efia nyökkäsi pienesti. Nimi ei kertonut hänelle juuri mitään jos se nyt edes oli vampyyrin oikea nimi. Vaikka mitä syytä tuolla olisi pitää henkilöllisyytensä salassa, tyttö muistutti itseään. Ei kaikilla ollut syytä pakoiluun, varsinkaan täysikasvuisella vampyyrimiehellä. Efia oli edelleen melko varma, etteivät hänen voimansa tai taitonsa riittäisi kovinkaan pitkälle jos toinen päättäisi hyökätä. Silti paikalta karkaaminen ei tullut kysymykseenkään.
Felixiksi itseään kutsunut vastasi kysymykseen virnuillen. Tyttö värähti hieman, tuskin huomattavasti, ja ote tikarista puristui tiukemmaksi. Haltia astui myös hyvin pienen askeleen vasemmalle, tarkka katse koko ajan toisen kasvoissa ja mahdollisissa vartalon liikkeissä.
"Tahtoisin nähdä kun yrität", Efia valehteli terävästi. Ei, hän ei todellakaan halunnut sitä. Mutta vielä vähemmän haltia halusi toisen näkevän hänen pelkonsa.
Felix astui kuitenkin taaemmas ja puhui uudelleen. Tikaria pitelevä käsi laskeutui hieman alemmas ja haltian vartalo rentoutui hetkeksi, ihan silkasta ihmetyksestä. Hetken Efia vain katsoi vampyyria kummissaan, mutta kasasi sitten taas ajatuksensa, astuen itsekin lyhyen askeleen taakse päin. "Toivon, ettet nyt vain päättänyt leikkiä ruoallasi", haltia sanoi merkitsevästi, hieman varoittava sävy äänessään, mutta siinä oli myös häivä ilkikurisuutta. Kasvojen ilme pehmeni lopulta hieman. "Mitä sitten teet täällä ellet metsästä?"
Tiuku
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 26 Loka 2011, 19:11

~ Felix ~

Mies naurahti pienesti ja katsoi tuota pienesti virnistäen. Hän kallisti hieman päätään ja siirsi vapaan kätensä leualleen.
"Entä jos leikinkin?", tuo kysyi vääntäen huulensa leveämpään virneeseen.
Hän väänsi kasvonsa kuitenkin peruslukemille ja hymähti pienesti. Vamppyyri käänsi päänsä sivulleen ja kosketti yhtä puuta. Se oli kuollut, mutta silti pystyssä, aivan kuten muutkin tämän metsän puut, pensaat ja muut kasvit. Hän irroitti siitä hieman kaarnaa ja murskasi kaarnan palasen sitten nyrkkiinsä. Hän ripotteli muruset maahan. Felix käänsi katseensa takaisin edessään seisovaan neitiin. Hän kohautti viimeinkin hieman olkiaan ja hymähti pienesti.
"Olen kävelyllä", hän sanoi ja virnisti pienesti.
Kulmahampaat näkyivät taas. Vamppyyri kosketti toista niistä kielellään ja hymähti pienesti. Mies kallisti hieman päätään ja katsoi tuon hiuksia hetken aikaa. Hän kohotti kättään tuota päin ja siirsi tytön punaisia hiuksia hieman sivummalle. Tuon suippopäiset korvat tulivat esiin ja mies virnisti pienesti.
"Olet haltia. En ainakaan usko että kenelläkään muulla olennolla olisi samanlaisia korvia. En ole ainakaan nähnyt ketään sellaista joka ei olisi haltia, mutta jolla olisi suipot korvat", hän sanoi ja siirsi kätensä pois tuon hiuksilta.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Tiuku » 26 Loka 2011, 20:11

Felixin virne sai Efian hieman hämmentyneeksi. Tuosta oli edelleen vaikea saada selvää. Vihreät silmät seurasivat tarkkaan vampyyrin käden liikettä kun tuo ripotteli kaarnan murusia maahan. Väkisinkin miehen viattoman oloinen vastaus sai aikaiseksi pienen huvittuneen hymynkareen Efian suupieleen.
Haltian katse kulki miehen silmistä tuon hampaisiin ja takaisin. Samassa Efia tajusi toisen käden hiuksillaan ja säpsähti näkyvästi. Käsi puristui taas tikarin kahvaan. Haltia tajusi toisen siirtäneen hiuksia sivuun korvan edestä. Jokin ärtymyksen, jännityksen ja sietämättömän uteliaisuuden tunne oli nyt vallannut Efian mielen. Kiukku tuli lähinnä siitä, että toinen uskalsi olla niin tuttavallinen ja tulla kosketusetäisyydelle ilman lupaa. Silti Efia ei ollut tehnyt asialle mitään eikä oikein itsekään tiennyt miksi.
"Olen haltia", tyttö nyökkäsi hieman varautuneesti, mutta ylpeänä saadessaan sanoa sen pitkästä aikaa ääneen. Hän kunnioitti ja rakasti rotuaan joka tapauksessa.
Efia ei harkinnut kovin kauaa, niin kuin ei yleensäkään. Muuten hän olisi saattanut tulla toisiin ajatuksiin tämän teon suhteen. Sen sijaan haltia astui askeleen eteenpäin ja nosti tikarinsa vampyyrin kaulalle, tekemättä kuitenkaan mitään äkkinäisiä liikkeitä tai painamatta terää kipeästi toisen iholle. Se oli enemmänkin symbolinen ele. "Ja se leikki olisi viimeisesi", kuuluivat hiljaiset sanat punaisilta huulilta, joilla saattoi käväistä taas aivan pienen hetken ajan hymy. Haltia katsoi vampyyria tiiviisti silmiin.
Tiuku
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 26 Loka 2011, 20:33

~ Felix ~

Mies nosti leukaansa hieman ylemmäs ja katsoi tuota naista, pienesti hymähtäen. Hän sen siirsi kätensä, jolla piti toista miekkaa tytön selälle. Hänen kaulaansa ilmestyi pieni haava, joka oli tikarin tekemä, mutta vamppyyri ei siitä oikein välittänyt. Felix piteli miekkaansa naisen selällä ja katsoi tuota kasvot vakavan näköisinä. Hän astui kuitenkin hieman taaemmas, niin että sai viikatteen pois kaulansa läheltä. Miekkaansa hän kuitenkin piti vielä tuon neidin selällä.
"Tappaluako neitiseni haluaa?", hän kysyi ja katsoi tuota pienesti virnuillen.
Felix siirsi toisen kätensä takaisin tuon hiuksille ja siveli niitä rauhallisesti ja hieman liian tuttavallisesti. Hän virnisti pienesti. Tuo pyöritteli paria punaista hiusta etusormensa ympärillä ja katseli tuon naisen silmiä ja kasvoja, silmät hieman sirillä.
"Sinulla on muuten kauniit hiukset", tuo virnisti ja lähestyi taas hieman naista.
Hän oli tällä hetkellä aika pervomainen, mutta se taisi vain olla sen takia, koska kiusaaminen oli tuosta herrasta hauskaa. Hän myös halusi tietää millä tavalla tuo Efia -niminen neiti reagoisi näihin hänen liikkeisiinsä ja lähestymistapoihinsa.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Tiuku » 26 Loka 2011, 21:03

Efia tunsi miekan selällään. Toinen olisi voinut tappaa hänet nyt heti, muttei tehnyt sitä. Haltia katsoi miestä epäilevänä. Tuon virnuilu oli ärsyttävää. Vielä ärsyttävämpää oli se, että mies kuljetti kätensä takaisin Efian hiuksille ja sai tytön värähtämään. Vampyyri leikki haltian hiuksilla, eikä vaikuttanut edes ottavan tilannetta vakavasti. Efia puraisi kiukkuisena alahuultaan. Nyt riitti.
Haltia astui aivan pienen askeleen sivulle, kohotti toisen siron kätensä miehen rinnalle ja päättäväisesti painoi tuon vasten takana olevaa kuollutta puuta. Tyttö seurasi parilla askeleella perässä kun ei juuri muuta voinut Felixin miekka selkänsä takana. Tikari kohotettiin jälleen toisen kaulalle.
"Jos annat siihen aihetta", kuului vastaus toisen kysymykseen. Efia ei vieläkään oikein osannut päättää olisiko peloissaan, vihainen, huvittunut vai jotain muuta. Vampyyrin sanat eivät kuitenkaan jättäneet haltiaa täysin kylmäksi. Siitä oli merkkinä hento puna tämän kasvoilla.
Efian oli vaikea suhtautua tähän mieheen oikein mitenkään. Tuon aikomuksista oli vaikea saada selvää. Vampyyri leikitteli hänellä, Efia tiesi. Haltiaa ärsytti ehkä kuitenkin kaikkein eniten se, ettei hän osannut sanoa halusiko edes pois tilanteesta.
"Olet jo syönyt", Efia huomautti sitten, aivan kuin varmuuden vuoksi. Rohkeasti tämä pakotti katseensa pysymään miehen silmissä. Vapaa käsi oli ikään kuin unohtunut lepäämään toisen rintaa vasten.
Tiuku
 

Seuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron