Run away || Ylva

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Run away || Ylva

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Loka 2011, 23:20

Jasmine

Normaali, pilvinen syksypäivä oli lähtenyt käyntiin Cryptissä. Jokainen toimitti omia asioitaan, kuten normaalistikin. Haltiakylässä oli tosin hieman hiljaisempaa, mitä yleensä, johtuen sotaan lähteneistä uroista. Kylään oli jäänyt enimmäkseen naisia ja niitä, jotka eivät joko olleet vielä tantereelle kutsua saaneet tai päättivät luistaa velvollisuudestaan puolustaa omaa kansaansa. Osa tosin oli aatelisia, jotka eivät nähneet heidän velvollisuudekseen taistella. Se oli alempi arvoisten hommaa. Tähän lahkoon kuului myös Jasminen isäntäperhe.

Jasmine oli tänään lähtenyt varhain aamulla liikkeelle, kohti Toria joka järjestettiin taas pitkästä aikaa, kun myyjät ja kaupustelijat olivat saaneet uusia raaka-aineita ja esineitä myytäväksi. Isäntäperhe oli passittanut ihmisorjansa tekemään ostokset puolestaan. Alistuvana osapuolena Jasmine oli totta kai myöntynyt tähän käskyyn ja heittänyt ylleen paksun, pitkän kangastakkinsa ja kaulaliinansa, suunnaten sitten Torille. Ilma ei ollut vielä kovinkaan kylmää, syksystä huolimatta. Jasmine kuitenkin paleli yllättävän helposti, joten tyttö näytti helpostikin ylipukeutuvan säähän nähden.

Torille päästyään Jasmine lähti toimittamaan asioitaan. Asiointi kävi mutkattomasti haltiakieltä puhuen, mutta tyttö sai osakseen halveksuvia katseita. Ihminen haltioiden kylässä Mitä muutakaan saattoi odottaa. Kun suurin osa ostoksista oli tehty, päätti Jasmine hiljentää tahtiaan ja mielenkiinnosta katsella kaikkea krääsää, mitä tori tarjosi. Kojuja katsellessaan Jasmine ei huomannut kolmen nuoren miehen muodostamaa ryhmää, joka oli päättänyt lähteä varjostamaan tyttöä. Nuoret olivat selvästikin haltioita ja aatelisia. Noiden vaatteet olivat huomattavasti koreampia mitä alaluokalla ja heidän asenteensakin oli.. no, melko snobimainen.
Punatukka huomasi kolmikon olemassaolon vasta sitten, kun nuo alkoivat heittelemään solvauksia ilmoille päästyään kuuloetäisyydelle tytön kanssa. Jasmine koitti olla huomioimatta niitä. Noita, Saasta, Alempi-arvoinen, portto Kaikkea nuo keksivät heittää, mutta Jasmine parhaansa mukaan sulki korvansa noilta sanoilta. Oli hän niitä ennenkin kuullut, eikä silloinkaan niihin reagoinut. Orjilla ei ollut varaa kapinoida, ei edes silloin, kun heitä pilkkasi joku muu, kuin isäntäperheen jäsen.

Lopulta kun kaikki ostokset olivat tehty, suuntasi tyttö kulkunsa pois torilta, syrjäisemmille kujille. Nuoret miehet seurasivat häntä kuin hai laivaa, mikä alkoi huolestuttamaan Jasminea.
Yllättäen yksi miehistä juoksi hänet kiinni, heittäen korin, jota Jasmine oli kantanut, maahan. Tyttö huudahti ja kyseli miksi ihmeessä nuori herra oli tuon tehnyt, mutta mitään vastausta ei Jasmine ehtinyt saamaan, kun Nuori mies soi hänelle tuntuvan läimäyksen poskeen. Pään kääntyessä iskun voimasta, ei Jasmine ehtinyt reagoimaan toisen miehen liikkeeseen. Tuo tarrasi Jasminen kaulaliinan molemmista päistä ja lähti kiristämään kangaskappaletta tytön kaulalla. Tyttö kiljahti toistamiseen, tuntiessaan kuristavan otteen kaulallansa. Hätääntyneenä Jasmine yritti repiä kaulaliinaa pois kaulaltansa, mutta tuo oli jo liian myöhäistä, kankaan kiristyttyä tiukimmilleen.


// Ylva jos olemuksesi ja herrasi tänne toisit~ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 05 Loka 2011, 11:04

Nuori haltiamies haahuili keskellä torin kiireisiä ihmisiä. Ei ollut etsimässä mitään sen täsmällisempää, kunhan kulutti vapaa-aikaansa, jota miehellä oli vielä runsaasti sinä aamuna. Druaiglin oli tapansa mukaan pukeutunut ruskeisiin housuihin, joiden lahkeet oli tungettu nahkasaappaisiin ja yllään tuolla oli vaalea pitkähihainen paita, jonka päällä oli ruskea nahkaliivi. Miehellä ei ollut ollut mitään halua lähteä sotatantereelle ja oli keplotellut itsensä jäämään kaupunkiin. Ei sillä, jos joku tuon suoraan kutsuisi sotaan luultavasti lähtisi velvollisuuden tunnosta ja haluamatta saattaa äitiään häpeään. Sillä aikaa keskittyi työhönsä verstaalla ja yritti elää päivä kerrallaan.

Haltian hiukset olivat auki ja ylettyivät olkapäille asti. Hiukset olivat hyvin vaaleat, mikä oli yksi seikka, joka kertoi tuon puoliverisyydestä. Asiasta ei pahemmin puhuttu ääneen ainakaan miehen perheen kuullen, mutta oli yleisessä tiedossa tuon olevan osaksi musta haltia.

Mies pysähtyi yhden kojun luokse, josta osti punaisen omenan suunnaten sen jälkeen askeleensa pois päin torista. Hälinä ja erinäiset kauppatavarat eivät jaksaneet tänään sen enempää innostaa miestä. Käveli kepein askelin kadulla heitellen omenaa kädessään harkiten jopa sen syömistä kun kuuli naisen kirkaisun ei kovin kaukana miehen paikasta. Kurtisti kulmiaan ja nopeutti askeleitaan äänen suuntaan. Toisen kirkaisun aikana oli saanut aateliskolmikon ja ihmisnaisen näkökenttäänsä. Se seikka että nainen oli ihminen ja orja ei käynyt miehen mielessäkään. Viha välähti miehen silmissä avautuvan näkymän johdosta ja asiaa sen enempää miettimättä viskasi ensitöikseen kädessään olleen omenan tarkasti naista kuristavan miehen päähän. "Hei, jättäkää hänet rauhaan" ärähti hidastamatta vauhtiaan astellessaan haltioita kohti. Huomasi kyllä nuorukaisten olevan aatelisia, mutta silläkään ei tässä tilanteessa ollut paljoa väliä Druaiglinille.

Koska miesten reaktio ei ollut aivan toivottu Druaiglin asteli noiden luokse ja riuhtaisi naista kuristavan miehen pois tuon kimpusta mulkoillen tuota varsin pahasti. "Kuulitko? Käskin sinua lopettamaan" totesi tiukasti ajattelematta sen enempää olevansa ensinnäkin alakynnessä, jos kolmikko päätti alkaa enemmänkin vihamielisiksi. Druaiglin oli kyllä kykenevä puollustamaan itseään ja tässä tilanteessa naista, varsinkin nyt kun vaikutti hyvin ärtyneeltä nuorukaisten käytöksen johdosta. Kaiken lisäksi piti nuorta naista kauniina sivuuttaen sen seikan että tuo oli ihmisorja mitä nuorukaiset lähinnä ajattelivat.

//Haluatko ohjailla noita haltioita vai olisiko pitänyt mun häätää ne pois? No se voit viedä tän loppuun, jos näin tahdot tän pelastusoperaation siis. Taidan kuulostaa sekavalta...
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Loka 2011, 22:21

Nuorikkojen alkaessa syyttämään Jasminea siitä, että heidän isänsä ja vanhemmat veljet olivat nyt tantereella, ymmärsi Jasmine mistä kenkä puristi. Turhautuneet nuoret herrat halusivat purkaa ihmisvihaansa johonkuhun ja se joku oli tällä kertaa Jasmine. Tyttöä oli peloteltu isäntäperheen kautta huhuilla, että vihaiset haltiat saattoivat käydä orjien kimppuun ja päästää nuo päiviltä, olivatpa orjat sitten kenen tahansa omaisuutta. Nyt Jasmine pelkäsi joutuneensa kyseiseen tilanteeseen.

Punapää haukkoi henkeä kuin kala kuivalla maalla, kaulaliinan kuristuessa yhä tiukemmin kaulan ympärille. Muutama pelon kyynel ehti tulvia silmäkulmaan, kun kuuli tyttö äänen, joka aikoi puuttua peliin. Kolme haltiaa, kuin myös Jasminekin vilkaisivat paikalle tullutta herraa. Kolmikko ei ottanut välittääkseen tuosta, joten kävi paikalle tupsahtanut pelastaja väkivaltaisemmaksi heitä kohtaan. Haltian irrottaessa otteensa kaulaliinasta, perääntyi Jasmine pari askelta niin nopeasti, että kaatui maahan perseellensä. Yksi kolmesta ahdistelijasta naurahti, mutta pian noiden kaikkien huomiot siirtyivät tähän astetta tummempaan ilmestykseen.

Ja kuka sinä luulet olevasi, puoliverinen? Yksi haltioista tuhahti snobimaisen ärsyttävällä äänen sävyllä, samalla kun toinen tuon takana seisovista ystävistä alkoi naksuttelemaan rystysiään, valmistautuen antamaan turpaan tälle tulokkaalle.
Jasmine puolestaan veti henkeä syvään ja nopeasti, aivan kuin olisi juuri ollut lähellä hukkumiskuolemaa. Sydämen hakatessa tuhatta ja sataa, nosti tyttö pelokkaan katseensa kolmikkoon, josta vilkaisi pelastajaansa.. Ei hän halunnut että tuolle kävisi huonosti, vain koska tuo oli tilanteeseen puuttunut! Kuitenkin, alistuvana ja arkana luonteena, ei Jasmine osannut sanoa saatikka tehdä mitään, sillä pelko oli lamaannuttanut tytön kehon

// Kerta he ovat NPCitä, joille ei ole annettu mitään kummempaa tarkoitusta, niin saat sinäkin niitä liikutella~ Joten ole hyvä, ja pistä pojat itkemään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 06 Loka 2011, 09:56

"Joku, joka ei suvaitse tuollaista käytöstä" mies vastasi aatelisen sanoihin valmistautuen ottamaan vastaan mikä tuleman piti. Kaikenlaiset solvaukset miehen verenperimään olivat tuttua tuolle ja pienestä pitäen. Asiaa ei helpottanut se, että tuon ottosisar oli ollut käytännössä lähes ihminen, vaikka tuo olikin häipynyt maisemista jo kauan aikaa sitten. Druaiglin nieli solvaukset, mutta ne raastoivat tuota aina sisältäpäin kaikessa hiljaisuudessa. Ei halunnut varsinaisesti vuodattaa verta, varsinkaan aatelisten, mutta mitä enemmän asiaa mietti, sitä enemmän tuli siihen tulokseen, että nämä nuoret herrat ansaitsivat pienen selkäsaunan. "Jättäkää nainen rauhaan ja menkää matkoihinne" totesi tiukasti, mutta osaksi tiesi, ettei puhe auttaisi tähän kolmikkoon pätkän vertaa. Ei kuitenkaan halunnut aloittaa tappelua, mutta puoliverisen ei sitä tarvinnut kauaa odotella.
Puhujan kaveri teki ensimmäisen liikkeen, jonka iskun valmistautunut mies onnistui helposti väistämään. Samalla liikkeellä potkaisi puhujalta jalat alta, mikä sai koko kahakan alkamaan toden teolla. Vaikka olikin alakynnessä, miehellä oli etuna se, että oli koko elämänsä harjoitellut taistelemista, vaikka sotaan ei ollut lähtenytkään. Aatelispojat harvemmin keskittyivät tuohon alueeseen niin perusteellisesti, vaikka tuppasivatkin heikompiaan mielellään teloa ja tietysti siis ihmisiä. Druaiglin ei itse säästynyt iskuilta kokonaan, mutta jakeli niitä huomattavasti paljon enemmän kuin otti itseensä. Käytti lähinnä hyväkseen ketteryyttään ja tiesi mitkä olivat heikoimmat kohdat iskeä.
Kahakka ei kestänyt kovin kauaa, hyvin pian aatelisnuoret tajusivat haukanneensa hieman liian ison palan ja saavansa pahemmin selkäänsä. Druaiglinin murtaessa suulaimman nuorukaisen nenän tuo päätti saaneensa tarpeeksi ja otti jalat alleen. Kaksi muuta seurasivat kuuliaisesti perässä heitellen yhä solvauksia mennessään. Druaiglin oli saanut palkinnoksi auenneen kulman, joka varmasti tummuisi mustelmaksi ajan myötä ja kipeän kyljen. Irvisti itsekseen ja hieraisi kylkeään katsellen poistuvaa haltiakolmikkoa. Huokaisi hiljaa itsekseen jo ihan sen takia, että saisi itsensä rauhoittumaan ja vereen kiehahtaneen adrenaliinin laskemaan.
Kääntyi kuitenkin pian kadulle tupsahtaneen naisen puoleen katsoen tuota hetken ja asteli sitten tuon luokse ojentaen tälle kätensä auttaakseen naisen tai no tytön ylös kadulta. "Oletko kunnossa?" kysyi hymyillen naiselle lämpimästi. Miehen silmät olivat ystävälliset ja varsin lempeät, eikä tuo näyttänyt inhoavan naisen rotua sen enempää kuin inhosi haltioitakaan. Kohotti hivenen toista kulmaansa naiselle ja tarkkaili tuota pikaisesti päästä jalkoihin. "Sattuiko sinuun?"
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Loka 2011, 20:06

Jasmine seurasi tuppisuuna vierestä, kun nämä kolme aatelista aikoivat höyhentää tämän tummemman ilmestyksen. Toisin kuitenkin kävi. Tyttö peitti silmänsä silkasta säikähdyksestä tappelun alkaessa. Hän ei pahemmin ollut nähnyt verenvuodatusta, eikä halunnut nytkään nähdä. Varovasti tyttö vilkaisi sormiensa välistä silloin tällöin tilannetta, todeten aina että vielä oli pelastaja tolpillaan.. mutta kuinka kauan? Jasmine ei tietenkään tiennyt saatikka osannut olettaa, että yksi hyvin kouluttautunut mies voisi pärjätä helpostikin kolmea räkänokkaa vastaan.
Pian kolmikko otti kuitenkin jalat alleen. Jasmine laski kädet silmiltään vilkaisten pakenevaa kolmikkoa, kunnes vilkaisi tummempaan, joka ojensi hänelle kättään. Empien tyttö tarttui miehen käteen, antaen tuon nostaa itsensä ylös. Jaloilleen päästyä Jasmine lähti heti korjailemaan huiviaan ja putsaamaan takkinsa takamusta lehdistä ja muusta liasta. Isäntäperhe ei pitäisi, jos vaatteet olisivat likaisia kotiin palatessa!

Mies kysyi, oliko Jasmine kunnossa. Tyttö nosti hämmästyneen hätäisen katseensa mieheen, vastaamatta mitään. Vasta toisen kysymyksen kuuluessa, punapää havahtui pienestä shokki tilastaan.
O-olen kunnossa, ei käynyt kuinkaan! Jasmine sai änkytettyä, tajuten sitten niiata syvään tälle nuorukaiselle Kiitos paljon avustanne, herra?
Totta kai Jasmine muisti käytöstapansa ja teitittelynsä. Haltia tämäkin herra oli, joten automaattisesti mies oli häntä suuremmassa arvossa. Kerran orja, aina orja.
"En voi kylliksi kiittää teitä äskeisestä..."
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 08 Loka 2011, 21:48

Druaiglin hymyili naiselle tuon käytöksen johdosta, hymy oli jotenkin väsyneen oloinen. Pudisti pienesti päätään ja teki kädellään torjuvan eleen. "Ei sinun tarvitse herroitella minua... olen Druaiglin. Mikä neidin nimi on jos saan udella?" Kysyi kohottaen hieman toista kulmaansa. Tarkasteli naista yhä jotenkin tutkivasti kunnes totesi ettei tuolle tainnut olla käynyt pahemmin. Ymmärsi kyllä naisen käytöksen ja suhtautumisen mieheen, oli sanomattakin selvää, että nainen oli orja ja orjien täytyi käyttäytyä tietyllä tavalla. Koko tämä näytelmä ällötti miestä henkilökohtaisesti.
"Mitäpä tuosta, heidän käytöksensä ei ollut sopivaa", lisäsi naisen kiitellessä miestä uudemman kerran. Vilkaisi kadulle tippuneita ostoksia ja alkoi noukkia niitä takaisin koriin. "Anna kun autan näiden kanssa..." sanoi samalla kun jo oli käynyt toimeen. Sipaisi ohimolleen valunutta verta tajuten vasta vuotavansa. Vilkaisi kättään johon oli tuhriutunut hieman verta . No ei haava ollut paha kun ei sitä aluksi edes ollut huomannut, mutta varoi tahraamasta naisen ostoksia sillä, joten pyyhki kätensä viittaansa jatkaen sitten ostosten keräilyä takaisin koriin. Silmäili naista aina välillä. Tuo oli kieltämättä kaunis, mutta myös nuori ihmisnainen. Druaiglinia kävi sääliksi se, että nuori nainen joutui olemaan orjana jollain aatelishörhöllä, joka todennäköisesti uskoi itsestään liikoja.
Ei osannut sanoa oikein miksi, mutta nainen tuntui mielenkiintoiselta. Johtuiko se sitten osaksi säälistä vai jostain muusta oli mysteeri. Eikä haltia uhrannut sille sen enempiä ajatuksia ainakaan tällä hetkellä. "Haluaisitko, että saatan sinu..hmm..talollesi? Eh..ajattelin vain, että nuo nuoret herrat voivat olla sitkeämpää tapausta", selitti tajutessaan kuulostavansa äärimmäisen oudolta.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Loka 2011, 22:46

Mies totesi, ettei häntä sentään herroitella täytynyt. Jasmine nyökkäsi myöntävästi, toivoen että voisi jättää näin miehen pyynnöstä moisen tapansa vähemmälle. Hän oli tottunut teitittelemään haltioita, joten moinen tapa ei helpolla lähtisi tytöstä. Miehen kysellessä hänen nimeään, meni Jasmine hetkeksi lukkoon, kunnes tajusi, että olisi kohteliasta vastata.
Jasmine.. Jasmine Harriet Tyttö esitteli itsensä Druaiglin nimiselle miehelle.
Druaiglin totesi, ettei aatelisten käytös ollut kovinkaan soveliasta. Tyttö nyökkäsi pienesti, mutta ei kehdannut ääneen lähteä mielipiteitään kertomaan tästä kolmikosta. Sen sijaan tyttö tarkasteli nyt tarkemmin läpi tätä komeaksi osoittautunutta ilmestystä. Jasmine havahtui tutkimusretkeltään Druaiglinin kyykistyessä ostosten puoleen. Ähkäisten tyttö tiputtautui kyykkyyn poimimaan ostoksia koriinsa, huomaten kuinka tummempi sipaisi ohimoaan, jossa näytti verta virtaavan.
Satutitko itsesi?! Jasmine parkaisi huomatessaan veren, syvän syyllisyyden tunteen vallatessa hänen sisimpänsä. Tuo oli satuttanut itsensä pahemmin, vain hänen takiaan.

Druaiglin tarjoutui saattamaan Jasminen tämän talolle. Tyttö mietti hetken, kunnes nyökkäsi pienesti.
Se Olisi mukavaa.. Ja kilttiä teiltä. Mutta ensin teidän haavanne pitää hoitaa Jasmine totesi, samalla kun otti askeleen, toisenkin lähemmäksi Druaiglinia. Lupia kyselemättä, Jasmine vilkaisi miehen haavaa, siirrellen tuon hiuksia hieman sivummalle.
Tässä.. voitte painaa tätä haavaanne vasten, niin veri ei leviä.. Emmehän halua vaatteidenne sotkeutuvan Tyttö huomautti, kaivaessaan takkinsa taskusta puhtaan, kankaisen nenäliinan ja ojensi sen pienesti, ujosti hymyillen miehelle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 10 Loka 2011, 14:03

Druaiglin hymyili naiselle tuon kertoessa nimensä. "Jasmine," toisti, "hauska tutustua" sanoi suoristaen selkänsä kaikkien ostosten päädyttyä takaisin kojuun. Ei kavahtanut naisen kosketusta, oikeastaan se tuntui varsin mukavalta. Irvisti naisen hössöttäessä haavasta. "Ei tämä mitään, se on vain naarmu" vakuutteli, mutta otti liinan vastaan painaen sillä haavaa saaden pian verenvuodon lakkaamaan. "Näetkös? Olen ihan kunnossa, kiitos" ei halunnut naisen tuntevan syyllisyyttä pienistä kolhuista jota oli saanut. Ei sellaiselta voinut välttyä aina kun kävi kahakkaan varsinkin yksi kolmea vastaan, vaikka räkänokkia aateliset olivatkin olleen. Hymyili naiselle rauhoittavasti pyyhkien veren pois ohimoltaan.

Haltia oli utelias kuulemaan naisesta enemmänkin. Tuo vaikutti mukavalta, vaikka omasi orjille tyypillisen ja oletetun nöyrän olemuksen. Haltia kuitenkin arveli ettei se ollut kaikki mitä tässä tytössä oli. Ei elätellyt mitään suurempia toivoja, mutta voisi saada naisesta ystävän tai edes mukavan tutun. Miehellä ei paljoa kunnon ystäviä ollut, suurinosa oli osottautunut kaksinaamaisiksi, jotka yhtyivät paskan jauhamiseen miehen selän takana. Oli hieman katkera verenperimästään tai lähinnä muiden suhtautumisesta siihen. Noukki korin maasta ja kääntyi naisen puoleen. "No, meidän on parasta jatkaa matkaa ettet joudu vaikeuksiin", huomautti lähtien sitten kävelemään naisen kanssa hiljakseen katua pitkin.

"En halua, öh, kuulostaa tunkeilevalta, mutta kertoisitko jotain itsestäsi?", kysyi astellessaan tytön vierellä. Hymyili hieman pahoillaan olevan oloisena. "Tiedän ettei sinulla varmaan ole paljoa vapaa-aikaa, mutta noh niin..." ei oikein tiennyt mitä pitäisi sanoa. Orjilla ei pahemmin omaa elämää ollut, joka oli miehen mielestä kaikkein inhottavin seikka. Ihmisillä oli tunteet siinä missä haltioillakin, samanlaiset halut ja toiveet elämältä. Ei ymmärtänyt miksi tämä kaikki painettiin villasella. Oli tietysti sota, muttei jokaista naista, lasta ja miestä voinut syyttää johtajien päätöksistä, eihän? Kieltäytyi uskomasta kaikkien ihmisten olevan pelkkiä raakalaisia.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2011, 15:48

Druaiglin vakuutteli haavansa olevan vain naarmu ja ettei tarvitsisi sen kanssa pahemmin apua. Pienesti huuliaan mutristaen Jasmine nyökkäsi, antaen asian sitten olla. Tyttö ei halunnut hyysätä ja häslätä turhaan, jos kerta mies oli sitä mieltä ettei tarvinnut sen pahemmin mitään apua naarmunsa suhteen. Jotkut kun tuppasivat suuttumaan siitä, kun liikaa alkoi hyysäämään. Ja Jasmine ei halunnut tätä miestä suututtaa.
No, kaksikko lähti kävelemään eteenpäin katua pitkin, hitaasti mutta varmasti, suunnaten kohti Jasminen isäntäperheen taloa. Heidän kävellessään Druaiglin esitti kysymyksen, joka sai Jasminen hetkeksi hämilleen. Jälleen kerran. Harvoin orjia pyydettiin kertomaan paremmin itsestään. Oli kuitenkin mukava huomata, että jotakuta ilmeisesti kiinnosti orjat persoonana, eikä vain työkaluina.

Noh Kuten jo totesit, ei minulla paljoa vapaa-aikaa ole Jasmine aloitti Mutta.. No, olen ollut kyseisen isäntäperheen orjana jo monta vuotta.. Jouduin tänne lapsena, kun olin isäni ja hänen ystäviensä kanssa metsällä ja kimppuumme hyökättiin. Isäni tapettiin, kuten muutkin ja.. minut tuotiin tänne ja myytiin orjaksi. En ole edes varma kuinka kauan täällä olen ollut.. saatikka kuinka vanha itse olen Tyttö selitti hieman katkerahkona, nostaen sitten katseensa takaisin Druaigliniin.

Se minusta. Katkerasta elämästäni. Entäpä te? Ä-älkää ottako tätä itseenne, mutta olette hieman erilainen, mitä muut haltiat.. siis näin.. ulkoisestikin. Kuin myös luonteeltanne Jasmine jatkoi, nostaen pienen hymyn huulillensa.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 10 Loka 2011, 20:37, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 10 Loka 2011, 20:25

//huomautus, dru otti sen korin kantaakseen XD

Druaiglin kuunteli naisen kertomusta ja koki syyllisyyden pistoksen rinnassaan, vaikkei ollutkaan suoranaisesti vastuussa naisen kohtalosta. "Olen pahoillani", sanoi ja kuulosti täysin vilpittömältä niin tehdessään. Huomasi tarkastelevansa nuorta naista sivusilmällä huomaamattaan ja havainto sai miehen hymyilemään vinosti. Jou voisi olla erimieltä miehen naismaun suhteen suurestikkin, mutta jokin Jasminessa kiehtoi miehen mieltä, ehkä juuri se ettei tuo ollut haltia.

Ei voinut olla hymähtämättä naisen otettua puheeksi miehen ulkoiset ominaisuudet. Tämä oli tuttua miehelle, sokeakin näki ettei ollut puhdasverinen ainakaan tämän kylän haltiaksi. Tavallinen tallaaja ihmisten joukosta tai muualta joka ei haltioihin ollut sen enemmän perehtynyt ei välttämättä kuitenkaan päivänvalossa olisi huomannut mitään. Hämärässä ja pimeässä miehen verenperimän paljasti aika räikeästi tuon silmät. "Äidilläni oli jokseenkin villi nuoruus", sanoi hieman huvittuneesti. Rakasti äitiään ja rakasti tarinoita muusta maailmasta, jota tuo oli pojalleen kertonut, mutta nykyisin ajatus isästään vain huvitti haltiaa. "Isäni on musta haltia", tarkensi vilkaisten naista tarkemmin nähdäkseen tuon reaktion. Tiesikö tuo edes mikä oli musta haltia? "No minulla on myös ottosisar, joka on itseasiassa ihminen, tai no lähes. Hänellä on kyky muuttua sudeksi. Hän... lähti kauan sitten", sanoi ja pieni katumuksen sekoittama kaipuu kuvastui miehen äänestä ja silmistä. Haroi hiuksiaan, jotka yrittivät tulla kasoville pienen tuulen tuivertaessa. "En minä kovinkaan mielenkiintoinen persoona ole... olen elänyt koko elämäni enemmän tai vähemmän täällä, vaikka olisi mukava nähdä jotain muutakin. Työskentelen puuseppänä", kertoi kohauttaen pienesti olkiaan. Piti tauon joka kesti hyvän tovin ja yritti huomaamatta kävellä mahdollisimmat hitaasti. Olisi halunnut jutella naisen kanssa pidempäänkin, mutta tiesi hyvin tuon joutuvan vaikeuksiin jos olisi liikaa myöhässä askareistaan. "Mitä sinä haluaisit tehdä? Tarkoitan...mistä sinä pidät?"
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2011, 20:51

// AKDJASKJDJ perhana ku en huomannu.. tai no, huomasin mut en muistanu kirjottaessa >D, no, asia korjattu! //

Jasmine hymähti pienesti Druaiglinin pahoitellessa. Eihän se miehen vika ollut ja tuo vaikutti persoonalta, joka ei edes kannattanut orjuuttamista. Ainakin näin Jasmine oletti. Hän itse ei koskaan ollut pienen elämänsä aikana kannattanut orjuuttamista, mutta eipä hän nuorempana sitä mielipidettään esille ollut tuonut. Ei hän lapsena moisia edes ajatellut.
No, Druaiglin lähti kertomaan itsestään hieman. Mies kertoi äidillään olleen villi nuoruus ja lisäsi hänen isänsä olevan musta haltia. Jasmine hymähti pienesti ja nyökkäsi myöntävästi. Kyllä hän tiesi mitä musta haltiat olivat ja tiesi myös sen, ettei noita kovin suuressa arvossa pidetty tässä kylässä. Hassua, että haltiat vihasivat jopa oman lajinsa toista rotua. Pinnallisen paskiaiset.
Druaiglin Kertoi myös omaavansa ottosisaren, joka kuitenkin oli lähtenyt kauan sitten. Tuo sisar oli kuulemma ollut melko lailla ihminen, paitsi kykeni muuttumaan sudeksi.
Osaisinpa minäkin Jasmine totesi tähän väliin Voisin juosta täältä pois.
Nuo sanat tulivat melko automaattisesti ja ajattelematta. Normaalisti tyttö ei olisi sanonut mitään moista ääneen, peläten jonkun ei-niin-ystävällisen kuulevan ja pistävän tytön takaisin ruotuunsa. Druaiglin seurassa kuitenkin oli yllättävän helppoa lipsautella asioita
Druaiglin lisäsi vielä ettei itse ollut kovin mielenkiintoinen persoona.
Minusta vaikutatte mielenkiintoiselta.. Jasmine lisäsi ohimennen, nostaessaan katseensa kadusta mieheen.

Druaiglin kysymys sai Jasminen hätkähtämään pienesti. Mitä sinä haluaisit tehdä? Onneksi Druaiglin kuitenkin korjasi kysymystään. Tyttö naurahti pienesti.
En oikeastaan tiedä. En ole kokenut paljoa.. näin orjuudessa sitä ei pääsekään kokemaan pahemmin mitään.. Mutta olen aina pitänyt merestä. Asuin ennen orjuuttani Nahor kylässä, meren rannalla.. En ole nähnyt merta sitten lapsuusvuosieni Jasmine kertoi ja jälleen pieni suru ja katkeruus paistoi sanoista läpi.
Oletteko te koskaan nähneet merta? tyttö kysyi, kaksikon kääntyessä kadun kulmalta toiselle.
Jasmine tahallaan johdatti miestä pidemmän reitin kautta kotitalolleen. Olihan se rumaa, mutta tyttö halusi viettää mahdollisimman paljon aikaa tämän uuden tuttavuuden kanssa, kerta juttuun oltiin jo päästy.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 10 Loka 2011, 23:50

Voisin juosta täältä pois, tyttö totesi ja se miehen hymyilemään itsekseen. Ajatus lähtemisestä tuntui miehelle itselleen hyvin ristiriitaiselta. Ymmärsi kyllä miksi orja halusi pois orjuuttajiensa luota, kukapa ei haluaisi. Itse halusi lähteä, nähdä maailmaa ja kokea asioita kylän ulkopuolella. Kuitenkin jonkinlainen velvollisuuden tunto piti miestä täällä. Rakkaus äitiään kohtaan oli myös yksi tekijä. Ei kommentoinut mitään tytön lipsautukseen, hymyili vain. Tytön puhuessa Druaiglin alkoi miettimään merta. Se voisi tosiaan olla kaunis näky tai niin oli ainakin kuullut. Ainakin se olisi jotain erilaista näiden loputtomien puiden maisemalle, jossa oli tottunut elämään. Säpsähti mietteistään tytön kysyessä merestä. "Ei, en ole nähnyt merta. Se voisi olla näkemisen arvoinen." Totesi ja alkoi sitten pohtimaan tytön elämää, pystyikö sitä edes sanomaan elämäksi? Ajatus oman vapauden menettämisestä tuntui pahalta, se kuristi epämiellyttävästi miehen kurkkua ja ei voinut olla säälimättä tyttöä koko sydämestään tai lähinnä kohtaloa johon tuo oli joutunut. Joutui kääntämään katseensa pois tuosta ettei loukkaisi tyttöä säälimällä tuota, monet eivät sitä ottaneet kovinkaan hyväksi.

"Sinun ei tarvitse teititellä minua, tiedän että olet oppinut siihen mutta... se ei ole nyt tarpeen." sanoi hymyillen hieman perään jottei vaikuttaisi yhtäkkiä töykeältä. Ei se johtunut tytöstä, vaan siitä kaikesta synkkyydestä mitä mies ajatteli. Välillä inhosi omaa kansaansa tai tarkemmin sanottuna joitakin ahdasmielisiä tapoja, joista orjuus oli yksi hyvä esimerkki. "En käsitä orjuuttamista. Enkä sitä suunnatonta vihaa mikä leiskuu rotujemme välillä. Se on niin..noh naurettavaa. Emme me niin erilaisia ole. Eikä minua oikeastaan kiinnosta kuka sen aloitti, kunhan se lopetettaisiin", puhkesi yhtäkkiä puhumaan ja irvisti lopulta kuin olisi sanonut jotain mitä ei kuuluisi sanoa ääneen. Ehkä se johtui siitä, että tyttö näytti luottavan mieheen ja tästä johtuen taisi luottaa tuohon liiankin helposti. Mutta mitä tyttö hyötyisi, jos jollekin meni kertomaan Druaiglinin eriävät mielipiteet?
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Loka 2011, 17:51

Mies kertoi, ettei ollut nähnyt ikänään merta. Jasmine ei voinut käsittää sitä, itse kun oli asunut meren lähellä. Tytöstä tuntui, että meren löysi aina lähistöltä.. No, ehkä haltioiden piilopaikka oli sitten niin kaukana merestä, ettei sinne pahemmin kukaan edes eksynyt. Mikä olisi harvinaisen ymmärrettävää. Jasmine ei oikeastaan edes tiennyt, missä päin Cryptiä tämä kylä sijaitsi. Ei Orjille moisia kerrottu. Eivät he sillä tiedolla tehneet mitään.. paitsi pakenivat.
Harmi.. Teidän pitää joskus käydä katsomassa merta Jasmine totesi.
Pian Druaiglin huomauttikin Jamsinen teitittelystä. Tyttö hymähti pienesti ja vaivautuneesti, nostaen sitten pahoittelevan hymyn kasvoilleen.
Anteeksi.. Olen tottunut siihen tapaan, se tulee kuin luonnostaan mutta koitan olla teitittelemättä teitäsinua, mikäli se on toiveesi Punapää totesi ystävällisesti hymyillen.. Tuntui hassulta ajatella, ettei haltiaa tarvinnut teititellä.. Moinen veisi varmasti aikaa totutella, mutta eiköhän se tästä. Tosin, Jasmine oli realistinen ja ajatteli, ettei tätä miestä tulisi enää tämän päivän jälkeen tapaamaan koskaan

Pian Druaiglin alkoi avautumaan orjuudesta ja vihasta, joka rotujen välillä velloi. Tyttö kuunteli hiljaa miehen mielipiteen, eikä voinut olla ihailematta tuon näkökantaa. Varmasti moni oli samaa mieltä, mutta harva sitä sanoi ääneen toisten kuullen.
Yhteen valtakuntaan ei mahdu kahta kuningasta Jasmine totesi yllättäen Isäni tapasi sanoa niin kai se sitten on perimmäinen syy tälle sodalle, ken tietää.. En osaa sanoa, en.. koskaan ole päässyt lukemaan muinaisesta historiasta
Kaksikko kääntyi kadunkulmalta toiselle. Matka jatkui hitaan rauhallisesti, mitään kiirehtimättä. Oikoteitä ei edes harkittu.
Missä päin kylää tesinä asut? Jasmine kysyi, yrittäen kömpelösti pitää yhä keskustelua yllä. Hän halusi tietää enemmän Druaiglinista, piti mies siitä ajatuksesta tai ei.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 26 Loka 2011, 18:44

Druaiglin

Puoliverinen nyökkäsi päätään naisen todetessa, että tuon pitäisi mennä katsomaan merta. Se olisi mukavaa nähdä jotain uutta ja mitä oli kuullut niin kaunista. Druaiglin arvosti luonnonkauneutta siinä missä kaikkea muutakin kauneutta. Mies hymyili lämpimästi tytön pyydellessä anteeksi. "Ei sinut tarvitse anteeksi pyydellä, tiedän että se on...tapa. En ole sinua ylempiarvoinen, en aatelinen enkä todellakaan niin vanha, että minua tarvisi teititellä", mies naurahti viimeisen huomautuksen kohdalla silmät huvittuneina tuikahtaen kun katsoi nuoreen naiseen. Olihan puoliverinen reippaasti vanhempi kuin tyttö, mutta haltialle se ei ollut vielä ikä eikä mikään. Haltia kuunteli naisen puehita kahdesta kuninkaasta ja nyökkäsi taas päätään. Tässä jutellessa mies oli melkein unohtanut pienet vammansa jota oli saanut, jälkeenpäin niitä kyllä kolottaisi ikävästi muttei se tuota pahemmin haitannut. Tekevälle sattui ja niin pois päin, eikä missään nimessä katuisi auttaneensa tätä orjaa.

"Täytyykö sen olla yksi valtakunta?" hän huomautti lopulta naisen kysymykseen. Dru oli itse lukenut jonkun verran historiaa, haltioiden kantilta tietysti, mutta ei ollut koskaan jaksanut keskittyä lukemiseen ja paikalla oloon kovinkaan paljon, joten miehen tietämys asiasta oli rajallinen. Hän kohautti kuitenkin aiheelle olkiaan, tilanne oli mikä oli, vaikka se ei ollutkaan kovin mukava. "Minusta täällä olisi tilaa kaikille", hän huomautti ohimennen noiden kääntyessä kadunkulmalta toiselle. Jasmine kyseli miehen asuinpaikkaa. "Lähellä puusepänpajaa, jossa työskentelen", hän vastasi viitaten samalla kädellään suuntaan, jossa kyseinen paikka oli. "Ei tarvitse matkata kylän läpi, kun menee töihin." Lisäsi kuin selitykseksi, vaikka yrittikin vain vastata naisen keskustelun ylläpitämiseen. Tyttö vaikutti mukavalta ja fiksulta ja mies jutteli tuon kanssa enemmän kuin mieluusti. Samalla oli hyvillään siitä, että tyttö osotti aitoa kiinnostusta miestä kohtaan, koska oli itse utelias tietämään tuosta enemmän. "Onko sinulla minkäänlaista vapaa-aikaa?" haltia kysyi yhtäkkiä. "En ole oikein perehtynyt orjien noh mihinkään, jos totta puhutaan", selitti pahoittelevaan sävyyn.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Loka 2011, 23:15

Druaiglin huomautti, ettei häntä tarvinnut teititellä hänen asemansa tai ikänsä puolesta. Jasmine ei voinut olla naurahtamatta pienesti tuolle kommentille, mutta nyökkäsi sitten pienesti, jättäen asian sikseen. Mikäli herra toivoi, ettei häntä teititeltäisi, toteuttaisi Jasmine kilttinä orjana tuon toiveen. Tyttö olisi voinut olla erimieltä Druaiglin huomauttaessa, ettei ollut häntä ylempiarvoisempi. Totta kai mies oli, hän oli orja, tuo oli vapaa kansalainen! Jasmine ei kuitenkaan alkanut siitä seikasta huomauttelemaan, sillä ei yksinkertaisesti tohtinut haastaa minkäänlaista riitaa tämän miehen kanssa.

Tyttö hymyili Druaiglin kommentille yhdestä valtakunnasta ja siitä, kuinka tänne hänen mielestään mahtuivat kaikki.
Kaikille on tilaa, mutta ei kahdelle kuninkaalle. Ilmeisesti tuon arvonimen kantajilla on niin isot egot Tyttö totesi pienesti virnistäen, toivoen, ettei Druaiglin ottanut tuota kommenttia kuninkaan herjana. Tyttö ei tiennyt kuinka uskollinen kuninkaalleen tämä mies oli.. jos edes oli.
Druaiglin kertoi asuvansa lähellä puusepänpajaa, jossa työskentelikin. Ei siis ollut pitkä matka töihin. Punatukka nyökkäsi ymmärtäväisesti Druaiglin selitykselle, jääden sitten miettimään, millaista työ mahtoi olla puuseppänä. Tyttö ei koskaan ollutkaan käynyt puusepänpajassa. Ehkä joskus hän pääsisi käymään.
Minä noh.. Ei minulla pahemmin vapaa-aikaa ole Jasmine aloitti kuultuaan haltiamiehen kysymyksen Mutta silloin kun on, niin yleensä istun huoneessani lukemassa isäntäperheen kirjoja, mikäli he vain sen sallivat.. Jos en kirjoja saa.. niin sitten tyydyn haaveilemaan Tyttö totesi, pienen surkuhupaisuuden paistaen läpi puheestaan En saa poistua talosta, ellei minulle anneta tehtäviä sen ulkopuolella lisäsi, tuoden esille surullisen tosiasian siitä, että eli suoraan sanottuna häkissä.
Sinulla sentään on vapaampaa elämää.. Olet siis puuseppä? Oletko aina halunnut siihen ammattiin? Jasmine kysyi, samalla kun nosti kasvoilleen taas ystävällisen hymyn.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron