Run forrrrrest, Ruuuuun

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

Run forrrrrest, Ruuuuun

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Loka 2011, 11:39

Ada Wolfe

Kaunis yö oli jälleen laskeutumassa jo valmiiksi pimeään valtakuntaan. Oikeastaan yön tuloa ei huomannut pimeässä paikassa ennen, kuin kuu pilkisti vuorten takaa ja lämpötila laski, näin syksyllä. Päivä oli ollut aurinkoinen ja tuulinen. Kaikki pimeässä elävät olivat hankkiutuneet joko Pimeään paikkaan, tai etsineet itsellensä kolon missä viettää valoisa aika. Kirkas taivas enteili kylmää pakkasyötä, mikä varmasti rajoittaisi ulkonaliikkujia muutenkin. Lisäksi Täysikuu verotti porukkaa
Adalla ei ollut suunnitelmissa lähteä Pimeästä paikasta minnekään, kun kuu nousi. Hän tiesi ettei tullut toimeen ihmissusien kanssa, oli jopa loukannut suurinta osaa verisesti, joten tulisi hän varmasti saamaan turpiinsa nyt, kun hukkaset muuttuivat kuunvalossa astetta pahemmiksi vastuksiksi. Suurin osa ihmissusista poistuikin Pimeästä paikasta aina täysikuun aikaan, kuten oli sovittu. Kukaan täällä ei halunnut rähiseviä ihmispaholaisia tappamaan jo muutenkin vähäistä pimeyden kansaa. Osa hukkasista oli kuitenkin kapinallisia ja jäivät paikalle, kielloista ja varoituksista huolimatta. Nuo olivat loppu peleissä vapaata riistaa. Kuka tahansa saisi pedot kaataa, eivätkä nuo voisi syyttää kuin itseään.

Ada istuskeli majatalon katon harjalla polttelemassa piippuaan. Naisen kasvot olivat hupun peitossa ja kaulalla oleva kaulaliina tulisi peittämään loputkin kasvoista, jahka piippu oltaisiin poltettu. Katolta oli hyvä seurailla kadun hiljaista liikennettä. Täältä näki pitkälle, joten mahdolliset ei toivotut tuttavatkin huomattaisiin ajoissa. Katolta saattoi myös huomata, että melko moni pimeän paikan kuluttajista viihtyi katon harjalla istuskellen. Vain harva katto oli täysin tyhjä sieluista.
Pimeä paikka vaikutti olevan hiljainen.. ehkä turhankin hiljainen.. Pian tapahtuisi varmasti jotain repäisevää, siitä Ada oli varma. Jos ei kenenkään muun toimesta, niin sitten hänen.


// Ventus-setä jos tänne tulisit~ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 16 Loka 2011, 13:13

~ Felix ~

Tuuli puhalsi hiljaa ympäriinsä, saaden ulvovien susien ja muiden olentojen äänet kantautumaan kadulla kävelevän miehen korvaan. Huppu peitti tuon kasvoja ja suuri kaapu peitti lopun tuon vartalosta. Nuorukainen hyppäsi läheisen talon katolle. Siitä kuului pieni tömähdys, joka luultavasti kuului talon asukkaille, mutta ei se ketään tuntunut kiinnostavan. Felix nosti hupun pois päästään ja lähti hitaasti kävelemään talon kattoa pitkin. Hän hyppäsi läheisen talon katolle ja istahti sen reunalle. Tuo katseli hiljaa melkein kokonaan tyhjiä katuja ja pisti hupun takaisin päähänsä, siltä varalta, että joku näkisi hänet. Felix ei mielellään näyttänyt kasvojaan muille. Varsinkaan tuntemattomille hyypiöille.

Felix hyppäsi pian alas katolta ja lähti hitaasti kävelemään eteenpäin. Alapäin katsoessaan tuo kuitenkin törmäsi johonkin heppuun. Hän nosti katseensa ylös ja huomasi jonkun toisen ihmisen näköisen olennon. Hänkin oli varmaan vamppyyri. Se toinen vamppyyri vain pyysi nopeasti anteeksi ja juoksi sitten Felixin ohi, melkein kaataen tuon herran. Mies jäi ihmeissään tuijottamaan pois juokseen vamppyyrin perään. Hän kohautti olkiaan pienesti ja jatkoi sitten hitaasti matkaansa. Hän ei tiennyt minne meni, eikä hänellä perjaatteessa ollut mitään määränpäätäkään. Kunhan vain käveli ja katsoi minne hänen jalkansa hänet kuljettaisivat.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Loka 2011, 21:51

//FINALLY! //

Piipusta nouseva savu teki ilmaan kiekuroita, jotka saivat kylmät väreet nousemaan naisen selkäpiitä pitkin. Hänellä oli huonoja kokemuksia polttamisesta. Seurassa. Ehkä pitäisi lopettaa piipun polttaminen, kun se toi mieleen karuja muistoja. Ja takapuolta alkoi särkemään jo pelkkä ajattelu. Nainen säpsähti omista muistelmistaan, huomattuaan sivusilmällä jonkun hyppäävän alas katolta. Sen enempää ei punatukka kiinnittänyt huomiota tuohon herraan, vaan antoi asian olla. Ei hän tiennyt kuka tuo oli, eikä oikeastaan välittänytkään tietää. Tuo ei näyttänyt mitenkään mielenkiintoiselta.. ainakaan vielä.
Pian katolta hypännyt mies kuitenkin törmäsi kadulla johonkuhun, jolla näytti olevan kiire toiseen suuntaan. Moinen hötkyily muuten niin apaattisen rauhallisessa Pimeässä paikassa sai silmäparin jos toisenkin kiinnostumaan tapahtumista. Mihin tuolla oli kiire? Punaisten silmien katse seurasi hetken pois pinkovaa osapuolta, kunnes palasivat takaisin katolta pudottautuneeseen osapuoleen.

Tuosta katse siirtyi suuntaan, josta hötkyilevä osapuoli oli tullut. Nyt alkoi asiat jo selvitä paremmin. Suunnasta, josta toinen oli tullut ja juossut vastakkaiseen, näkyi saapuvan viiden miehen joukko. Karvaisen, isokokoisen miehen. Ei tarvinnut kahdesti arvata, mitä nuo olennot olivat. Kysymys heräsi, mitä ihmissudet tänne tulivat.
Miehet eivät olleet vielä täysin muuntautuneet kuun voimasta. Nuo olivat vain normaalia karvaisempia ja kykenivät vielä kommunikoimaan humaanisella tasolla. Tästä tulisi jännää. Kunpa katolta hypännyt mies vain osaisi varoa tuota joukkoa, joka ei selvästikään ollut tullut tänne yösijaa etsimään
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 27 Loka 2011, 17:03

~ Felix ~

Mies käveli hiljaa ja hitaasti eteenpäin. Hän tuijotti maata, eikä huomannut häntä päin kävelevää karvaista porukkaa. Niitten tullessa lähemmäs, hän kuitenkin kuuli askelten ääniä ja hiljaista, hieman ivallista puhetta. Mies nosti katsettaan hieman ylemmäs ja huomasi ilkeän näköisiä ihmissuseja kävelevän häntä päin. Ne tuijottivat häntä ilkeitten silmiensä avulla ja mutisivat jotain. Felix puraisi pienesti alahuultaan. Hän hidasti hieman vauhtiaan ja yritti katseellaan etsiä jotakin pientä väliä josta pystyisi livahtamaan noitten ilkeitten ja hieman kookkaampien olentojen ohitse, ilman että aiheuttaisi jonkinlaista aihetta suututtaa nuo. Hän ei nimittäin mielellään tapellut tuommoisten kanssa. Niitä oli kaiken lisäksi enemmän, joten Felix häviäsi varmasti todella helposti ja luultavammin hän jäisi tuskaisena maahan makaamaan. Vamppyyrin tappaminenhan oli melkein mahdotonta, mutta kyllä tuommoiset pystyisivät häntä vahingoittamaan, ehkä jopa todella pahasti. Ihmissudet kävelivät kuitenkin aika tiheästi, joten vamppyyri ei voinut helposti ohittamaan noita. Hän pysähtyi ihmissusien eteen. Ne tuijottivat tuota takaisin. Yksi niistä astui Felixin eteen ja katsoi tätä arvostelevan näköisesti.
"Mitäs sinun kaltaisesi pieni vamppyyri täällä tekee?", se kysyi aivan kuin Pimeä paikka kuuluisi sille.
Felix ei vastannut tuolle mitään. Astui vain askeleen taaemmas ja siristi hieman silmiään. Ihmissusi ei kuitenkaan tainut tykätä siitä, että vamppyyri ei vastannut hänen kysymykseensä. Se murahti ilkeästi ja heilautti käpäläänsä. Felix sai naamaansa osuman ja kaatui mitään sanomatta maahan. Hän irvisti pienesti ja nousi nopeasti ylös. Mies vetäisi miekkansa esiin ja heilautti sitä ihmissutta päin. Sen takana oleva nappasi kuitenkin miekasta kiinni ja heitti sen pois. Felix oli siis selvästi heikompi kuin nuo. Hän puraisi taas huultaan ja juoksi nopeasti ottamaan miekkansa maasta. Tuo laittoi sen takaisin omalle paikalleen, vyötäröllään olevalle vyölleen ja hyppäsi yhden talon katolle. Ihmissudet tietenkin seurasivat, mutta Felix oli omaksi onnekseen hieman nopempi kuin nuo könsikkäät. Hän hyppeli talojen kattoja pitkin.

Felix hyppäsi pian pois yhden talon katolta ja piiloutui sen varjoihin. Hän painautui seinää päin ja katsoi kun ihmissudet hyppivät seuraavaan taloon hänen yltään. Niitä oli kuitenkin vain neljä. Eikö niitä ollut ensin viisi? Tai sitten Felix oli vain laskenut väärin. Hän huokaisi helpostuksesta, mutta tuntiessaan kosketuksen olkapäällään, hän tiesi että laskutoimitus oli mennyt ihan oikein, mutta yksi susiolennoista oli vain jäänyt hieman "jälkeen". Felix kääntyi hieman ympäri ja sai pian mojovan iskun vatsaansa. Hän kaatui pienesti inahtaen maahan ja katsoi virnuilevaa sutta vihaisen näköisenä.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Loka 2011, 02:02

Yksinäinen kulkija ei näyttänyt huomaavan susi viisikkoa, ennen kuin oli liian myöhäistä. Pössytellen vielä piippuaan, Ada jäi seuraamaan tätä tapahtumaa tarkasti. Syvällä sisällään Ada tiesi, ettei halunnut sekaantua tuohon tilanteeseen mitenkään. Kuitenkin, jokin oikeudentaju naisen sisällä vaati punatukkaa puuttumaan tilanteeseen, mikäli se meinaisi äityä liian rankaksi. Ja niin siinä näytti käyvän. Ei aikaakaan kun tuo viisikko lähti hyökkäämään yksinäisen sielun kimppuun. Ada teki selvää piipustansa, pistäen sen takaisin taskuunsa piiloon ja nousi seisomaan katolla. Taistelu ei näyttänyt alkuunsakaan reilulta ja yksinäinen sielu jäi heti alakynteen viiden karskin miehen edessä. Tuo kuitenkin tajusi oman parhaansa ja lähti pakoon, hypäten yhden talon katolle. Viisikko ei kuitenkaan luovuttanut, vaan lähti tuon miehen perään. Miksi? Sitä Ada ei tiennyt. Kai nuo vain olivat valinneet hänet uhrikseen.

Ada kuitenkin lähti seuraamaan tätä tapahtumasarjaa sivummalta, liikkuen toisella puolen katua talon katoilla samaan tahtiin, mitä pakoon pyrkivä mies. Pian tuo kuitenkin hypähti alas katolta, piiloutuen talon varjoihin. Ada pysähtyi vastakkaiselle puolelle, jääden katsomaan kuinka Neljä ihmissutta hyppäsi katolta seuraavalle, jättäen miehen huomioimatta. Yksi kuitenkin oli ovela. Punapää oli lähellä huutaa varoituksen alakynnessä olevalle miehelle, mutta pian tuo ottikin jo osumaa viidenneltä hukkaselta. Ada tuhahti itsekseen ja hypähti alas katolta, kiitäen sitten toiselle puolelle katua ja meni hätiin.
Uhriinsa keskittynyt ihmissusi ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota ympäristöönsä, joten Ada pääsi yllättämän tuon miehen takaapäin. Terävät kynnet iskeytyivät ihmissuden niskaan, samalla kun Ada hyppäsi tuon yli, ottaen paikkansa tämän hakatun osapuolen ja hyökkääjän välillä. Aseet kanteilta löysivät mutkattomasti tiensä neidon käsiin, jossa ne pyörähtivät muutaman kerran taidokkaasti, vampyyrin ottaessa valmiusasennon.

Ihmissusi päästi kivusta karjaisun, joka varmasti kantautui neljän muun lajikumppanin joukkoon. Kun tuo kuitenkin oli päässyt alku säikähdyksestä eroon, oli kookas mies jo käymässä naisen kimppuun.
Sinuna nousisin ylös ja valmistautuisin tappeluun Ada totesi miehelle, jota oli juuri saapunut tietentahtoen puolustamaan.
Ihmissusi hyökkäsi ja Ada teki selväksi, ettei ollut helppo saalis. Miehen kohottaessa kätensä hyökkäykseen, oli Ada jo syöksähtänyt kohti tuota ja tuikannut puukkonsa miehen kylkeen. Kivusta huutaen mies peruutti kauemmas, samalla kun neljä muuta ystäväänsä saapuivat paikalle. Ada kiinnitti kolmen miehen huomion, alkaen hoitelemaan noita pois pelistä. Tarkoitus ei ollut tappaa, vain haavoittaa.. elleivät nuo käyneet aggressiivisemmin kimppuun.
Kaksi muuta ihmissutta kiinnittivät huomionsa Felixsiin, hyökäten miestä kohti. Ada oli kiireinen kolmen muun hoitelemisessa, joten nainen saattoi vain toivoa, että mies oli valmis puolustamaan itseään edes sen aikaa, että punapää ehti hätiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 29 Loka 2011, 16:32

~ Felix ~

Mies katsoi ihmeissään paikalle tullutta naista. Hän irvisti pienesti. Oli noloa joutua naisen suojelemaksi, mutta ei tästä tilanteesta nyt hirveästi voinut pois päästäkkään. Vamppyyri nousi kuitenkin ylös ja veti molemmat miekkansa esiin. Kaksi ihmissutta hyökkäsivät tätä päin. Felix siristi hieman silmiään ja heilautti molempia miekkojaan noita päin. Toinen susista sai ilkeän näköisen haavan vatsaansa. Haavasta alkoi vuotamaan verta ja se tarttui haavan ympärillä oleviin karvoihin. Susi karjaisi ja peruutti horjuen. Toinen ihmissusista murahti ja hyppäsi korkealle. Se potkaisi vahvalla jalallaan vamppyyria naamaan. Felix kaatui pienesti ähkäisten maahan. Hänen miekkansa putosivat hieman kauemmas tuosta. Hän vilkaisi tuota vihaista sutta ja konttasi nopeasti miekkojensa luokse. Mies otti ne käsiinsä ja nousi nopeasti ylös. Hän ei voinut olla heikko, vaikka olikin hieman väsynyt. Aamulla kun ei voitu nukkua hyvin. Hän ei kuitenkaan halunnut olla heikompi kuin joku tyttö, joten vaikka hän halusikin vain lähteä pois, niin hän ei voinut tehdä sitä. Muutenhan hän olisi näyttänyt heikkoutensa sekä ihmissusille, että tuolle tuntemattomalle tytölle joka oli tullut pelastamaan itselleen tuntematonta vamppyyri herraa.

Felix iski miekan taas saman suden vatsaan. Se karjaisi ja tarttui vamppyyria kyljestä. Se puristi kyntensä miehen ihon läpi. Vamppyyri mies inahti pienesti ja repäisi itsensä irti tuon otteensta. Hän irvisti pienesti ja löi miekkansa kahvalla ihmissutta naamaan.
"Kuole saastainen otus!", tuo karjaisi ja peruutti hieman.
Hän vilkaisi kylkeensä ja ähkäisi pienesti. Siihen sattui, mutta hän ei välittänyt asiasta. Mies puraisi pienesti huultaan ja heilautti taas molempia miekkojaan kahta sutta päin. Yksi niistä hyppäsi tuon päälle ja raapaisi kasvoista. Felix irvisti taas kerran ja iski miekkansa suden kyljen läpi. Susi istui hetken ilmeettömänä Felixin vatsan päällä, ennen kuin kaatui kuolleena toiselle kyljelleen. Vamppyyrin ei olisi tarvinnut tappaa tuota, mutta se oli pakko. Muuten hän olisi itse voinut kuolla, vaikka vamppyyri tappaminen onkin vaikeaa. Mies nousi hiljaa läähättäen ylös ja jäi tuijottamaan kuollutta ihmissutta. Toinen tätä päin hyökänneistä susista tuijotti ystäväänsä myös. Tosin vain hieman erillaisella tavalla. Se näytti samaan aikaan vihaiselta, että surulliselta.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Loka 2011, 14:32

No, alakynnessä ollut kanssatoveri oli alkanut tuumasta toimeen ja puolusti itseään, kuten kunnon vampyyrin kuuluikin. Näin läheltä katsottuna tuo oli selvästikin yön kansaa, ei Ada lajitoveristaan erehtyisi. Tuon rotu oli kuitenkin punapäälle se ja sama, tosin nyt pelastava osapuoli näytti omaavan hyvän syyn tulla hätiin, eikä näyttänyt vain hyväntekijältä.
Ada ei ehtinyt pahemmin katsella, miten toinen pärjäsi, pitäessään kolme muuta ihmissutta kiireisenä. Vampyyri liikkui tuttuun tapaansa huomattavasti nopeammin, mitä tavallinen kuolevainen. Ihmissusien oli vaikea pysyä punapään tahdissa, tuon väistellessä kolmikon hyökkäyksiä ja tuikkailessa miehiä puukoilla sinne tänne kehoon, aina kun sopiva tilaisuus tuli. Ada oli kuin ärsyttävä paarma. Vaikea ottaa edes kiinni, mutta varmasti huomasi, kun se iski.
Sulavaliikkeinen tappajatar kuitenkin perääntyi pian, hypellen metrin jos toisenkin kauemmas. Kolmikko ei kuitenkaan lähtenyt tuon perään, vaan he olivat pysähtyneet siinä missä toinenkin taistelu. Yksi ihmissusista oli kaatunut kuolleena maahan. Tuon lajitoverit tuijottivat kuollutta ystäväänsä, joka alkoi pikkuhiljaa ulkonäöltään muuttua ihmiseksi, ylimääräisten karvojen kadotessa tiehensä.

Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestää Ada huomautti sivummalta, saaden neljä jäljellä olevaa sutta katsomaan itseään vihaisen närkästyneenä Jos jatkatte, saatatte päätyä samaan kuntoon mitä ystävänne.. häipykää, ennen kuin saatte lisää yön kansaa niskaanne. Olette joko uusia tai sitten tyhmiä, mutta ihmissusilla ei ole täydenkuun aikaan mitään asiaa tänne!
Uhmakkaasti seisova nainen jäi odottamaan ihmissusien reaktiota. Mitään ei tapahtunut hetkeen, kunnes yksi susista otti ensimmäisen askeleen poispäin vampyyri kaksikosta. Tuon jälkeen kaikki neljä lähtivät kävelemään poispäin, perääntyen suosiolla tilanteesta, joka saattaisi äityä kunnon mellakaksi. Jos nuo neljä olisivat tappaneet vampyyri kaksikon, olisi varmasti muut vampyyrit kylästä käyneet lahtaamassa nelikon sen sileän tien. Tämä ei ollut vain satunnainen taistelu. Kun molemmilla puolilla oli vain yhtä rotua, oli kyseessä rotujen välinen kamppailu. Ja ne, jotka jaksoivat välittää rotunsa puolustamisesta, ottivat mielellään osaa tällaiseen taisteluun.

Nelikko poistui, jättäen vampyyrit kahdestaan. Ada katsoi ihmissusien perään vielä hetken, varmistaen että nuo varmasti poistuivat. Katse kääntyi sitten lajitoveriin. Punapää soi tuolle nopean katsauksen päästä varpaisiin, kunnes käveli lähemmäksi.
Otitko pahastikin nenillesi? Oli ensimmäinen kysymys naiselta, joka pysytteli yhä huivinsa ja huppunsa suojissa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 31 Loka 2011, 15:36

~ Felix ~

Mies katsoi vuoronperään tuota toista vamppyyria ja vuodoin tätä päin hyökänneitä ihmissuseja. Hän katsoi noita kaapunsa hupun alata ja siristi hieman silmiään. Kun nuo lähtivät sitten kävelemään pois päin, Felix käänsi katseensa takaisin tuohon naisvamppyyriin, joka oli tullut pelastamaan hänet noitten ihmissusien kynsistä. Felix siristi nopeasti silmiään, kuullessaan tuon kysymyksen. Hän hymähti pienesti ja laittoi miekkansa takaisin omille paikoilleen, vaikka ne olivatkin aika verisiä, kun olivat tunkeutuneet ihmissusien lävitse.
"En. Olen ihan kunnossa", tuo sanoi hieman nolona ja käänsi katseensa pois päin tuosta naisesta.
Hän ei ollut tottunut olemaan hirveästi alakynnessä, vaikka joskus niin sattuikin tapahtumaan. Mutta kaikkein pahinta oli se, että oli alakynnessä jonkun naisen katsoessa sivulta. Felix käänsi vastahakoisesti katseensa takaisin naiseen ja irvisti pienesti huppunsa alta.
"Kiitos..", tuo mutisi ja irvisti taas pienesti.
Hän ei ollut myöskään hirveän hyvä tämmöisissäkään asioissa. Sanomaan toiselle olennolle kiitos kun tuo pelasti tämän jostain niin sanotusta vaarasta tai muusta vastaavasta tilanteesta. Felix katsoin tuota naista hetken aikaa päästä varpaisiin ja kallisti sitten pari senttiä päätään.
"Olisin kyllä pärjännyt itsekkin..", tuo sanoi vaikka olikin varma, ettei olisi pakolla selvinnyt viidestä karvamuskelista yksinään.
Felix kosketti miekkaansa etusormellaan ja pyyhkäisi siinä olevaa verta siihen. Hän kosketti kielenpäällään sormeaan ja virnisti pienesti. Ei se nyt yhtä hyvää ollut kuin ihmisen veri, mutta kyllä sekin menetteli.

//Karvamuskeli... :DD
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Marras 2011, 16:07

// Karvaiset muskelit kera karvaisine masuineen <3 //

No, mies kertoi olevansa kunnossa. Mikäli tuo niin väitti, ei Ada käynyt vastaan kankeamaan. Ei hän edes tuntenut tätä miestä ja jos tuo ei halunnut mahdollisista fataaleista haavoistaan kertoa, ei Adakaan niistä käynyt välittämään. Kuolisi pois sitten, mutta se ei ollut Adan murhe. Joskin, olihan se astetta ketuttavampaa, kun juuri oli pelastanut jonkun ja sen jälkeen tämä tuntematon menisi ja kuolisi saamiinsa vammoihin.
Välttelevä katse kertoi, ettei mies ollut joko tottunut sosiaalisiin kanssakäymisiin tai sitten moinen välttely johtui jostain muusta. Päällimmäisenä tuli tietenkin mieleen se, että miestä nolotti tulla naisen pelastamaksi. Ada virnuili itsekseen ajatukselle. Toisinaan hän toivoi olevansa mies. Mutta kyllä hän mieluummin pysyi tässä viehkeässä ulkomuodossaan, josta oli ollut enemmän hyötyä kuin haittaa vuosien varrella. Pian kuitenkin mies esitti kiitoksensa, pienesti irvistäen. Ada ei vastannut mitään, mutta kuullessaan miehen huomauttavan, että olisi varmasti pärjännyt itsekin, pääsi naisen suusta räkäinen naurahdus.

Siltä se näyttikin. Olit selvästi pieksemässä jo neljättä hukkasta, kunnes minä tulin ja pelasti poloiset karva masut sinun kynsistäsi Nainen totesi, laittaessaan puukkonsa takaisin tuppeen.
Joten suotta kiittelet, enhän minä sinua pelastanut Punapää lisäsi, samalla kun katsoi puolestaan miestä päästä varpaisiin.
Tuon maistellessa ihmissuden verta, virnisti Ada pienesti huivinsa takaa.
Varo vain, ettet itse kohta muutu yhtä karvaiseksi, mitä ystäväsi olivat Vampyyri totesi toisen toimiin, kääntyen sitten kannoillaan ja lähti hitaasti kävelemään katua pitkin peremmälle pimeään paikkaan. Seurasi mies tai ei. Ei nainen odottanut tuon seuraavan, mutta ei myöskään pistänyt pahakseen, mikäli toinen halusi vielä pelastajansa seurasta nauttia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 08 Marras 2011, 18:21

~ Felix ~

Mies irvisti pienesti toisen vastaukselle ja pyöräytti hieman silmiään. Se ei kuitenkaan tainut näkyä mustan hupun alta, mikä olikin parempi juttu. Vamppyyriherra ei nimittäin halunnut aloittaa mitään outoa juttelutuokiota mistään silmänpyöräytys jutusta tai siitä kun toinen alkoi vähän sarkastisesti sanoa jotain. Kyllä Felix olisi pärjännyt heitä vastaan, jos ei olisi ollut näin väsynyt. Tai jos olisi edes ollut syönyt vähän paremmin. Hänellä olikin vähän nälkä. Mies irvisti taas kun toinen jatkoi puhumisiaan. Kuulosti hieman sarkastiselta, mutta ei se Felixiä hirveästi haitannut. Hän vain katsoi toista hiljaa otti sormenpäähänsä hieman lisää verta. Hän katseli sitä hetken aikaa ja pyyhki sitä sitten kaapuunsa.
"He eivät olleet ystäviäni", hän vastasi tuolle ja siristi hieman silmiään.

Mies katsoi hetken aikaa toisen perään, kun hän kääntyi ympäri. Felix hymyili hieman vinosti. Hän astui hieman lähemmäs ja lähti sitten kävelemään hitaasti tuota päin.
"Mmh.. Mikäs sinun nimesi on?", hän kysyi ja hymähti pienesti.
Mies sipaisi hieman mustia hiuksiaan ja käveli hitaasti tuon vierellä. Tai oikeastaan hieman taaempana kuin tuo. Felix käänsi katseensa takaisin eteensä ja ujutti kätensä huppunsa alle. Hän laittoi tiaraansa hieman paremmin päähänsä ja laski katseensa alas.

//:DD
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Marras 2011, 17:29

Mies huomautti, etteivät äskeiset karvakädet olleet hänen ystäviään. Ada hymyili itsekseen tuolle toteamukselle, mutta jätti sitten sanomatta mitään. Häneltä olisi vain tullut opettavainen saarna siitä, mitä sarkasmi oli.
No, nolon pelastuksen kohteeksi joutunut mies lähti kuin lähtikin vampyyri naikkosen perään, kysellen seuraavaksi tuon nimeä. Huivikasvoinen nainen antoi pistävän punaisen katseensa lipua tuntemattomaan, katsoen tuota hetken aikaa arvioiden. Kannattiko tuolle nyt nimeään sanoa?
Kutsuvat Hukaksi, joten sano sinäkin vain Hukka Ada totesi lopulta, käyttäen jälleen kerran vanhaa tiiminimeään, josta oli tullut erittäin hyvä valenimi punapäälle. Se oli kyllä melko selvästikin valenimi, eikä Ada ihmetellyt vaikka mies olisi tuonut sen esille saman tien. Joko tuolle kelpasi tekaistu nimi, jolla tämä neitokainen tunnettiin tai sitten tuo vaati enemmän. Valitettavasti, punapää ei ollut antamassa miekkoselle enempää tietoja itsestään. Parempi pysyä nimettömänä auttajana, kuin joutua stalkkerin kohteeksi.

Entäpä itse? Ada jatkoi keskustelua, samalla kun kaksikko käveli katua pitkin eteenpäin Kai sinä jotakin nimeä tottelet?.
Ja minne olet matkalla? Vai meinaatko satunnaisesti seurailla minua, kunnes kyllästyt? Vampyyri lisäsi virnistäen, samalla kun käänsi katseensa menosuunnasta seuralaiseensa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 13 Marras 2011, 17:50

~ Felix ~

Mies käveli toisen vierellä ja tuijotteli maata. Nosti aina välillä katseensa ylös, jottei vain törmäisi mihinkään. Hän nyökkäsi pienesti tuon toisen kertoessa nimekseen Hukka. Se tuntui enemmänkin vain valenimeltä, mutta Felix päätti antaa asian olla. Jos tuo ei halunnut nimeään kertoa, niin ei se tätä herraa haitannut. Vaikka kyllä hän olisi mielellään ihan tuon oikeankin nimen kuullut. Herra kuitenkin pysyi hiljaisena, ennen kuin tuo toinen kysyi vuorostaan hänen nimeään. Mies oli hetken aikaa hiljaa ja vilkaisi tuota naista.
"Olen Felix", hän sanoi sitten viimein hiljaa.
Päätti ihan kertoa oikean nimensä. Ei hän jaksanut alkaa mitään valenimeä keksiä. Eikä se kyllä hirveästi haitannut vaikka toinen saikin tietää tämän nimen. Naisen kysyessä seuraavaa kysymystään, mies naurahti pienesti.
"Kunhan vain seuraan sinua. Lähden kyllä kohta pois", hän sanoi ja hymähti pienesti.
Mies käveli tuon naisen tahtia tuon vierellä ja nosti katseensa ylös. Hänellä tosin oli hieman nälkä ja kotia päin meneminen olisi kyllä mainio ajatus. Mutta herra käveli nyt silti tähän suuntaan tuon kanssa. Oikeastaan miehen talokin pienoinen talokin oli täällä päin, joten tuon naisen seuraaminen ei ollut hirveästi haitaksi. Ei ainakaan hänelle. Riippui tietenkin mitä tuo nainen tästä miehestä ajatteli.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Marras 2011, 23:06

No, sen kummemmitta kyselyittä miekkonen hyväksyi seuralaisensa nimen. Kertoi vielä nätisti omansa, esitellen itsensä Felixsiksi. Punatukka jäi hetkeksi miettimään tuon nimeä, lähinnä muistellakseen oliko joskus kuullut juorun jos toisenkin tuolla nimellä. Mutta ei. Felix oli täysin uusi ja outo tuttavuus. Tosin, eipä miekkonen mitenkään mielenkiintoa herättävä ollut. Ainakaan Adan mielestä. Jonkun toisen silmissä ehkä. Ada oli joka tapauksessa utelias, mutta nirso tapaus.
Felix ei kertonut mitään suurempaa syytä miksi naikkosta seuraili, mutta ilmoitti kyllä lähtevänsä pian pois.
Älä suotta kiirettä pidä Punapää totesi samalla kun korjasi huivia kasvojensa edessä Harvoin täältä saa minkäänlaista seuraa.. joten ei se koskaan ole pahitteeksi.

Liikutko useinkin täällä? Oli seuraava kysymys huivin suojista En ole ennemmin nähnyt sinua tai sitten olet vain niin huomaamaton persoona. Joskin, tänään sinua ei voinut olla huomaamatta. Hyvä ettei suurempi joukko ihmissusia tai vampyyreja liittynyt siihen taisteluun.
Pieni naurahdus karkasi naisen suusta. Sitä seurasi huvittunut, joskin kaipaava huokaus. Voi niitä aikoja, kun kahden rodun väliset kiistat alkoivat aina muutaman yksilön jupakasta ja äityivät lähes koko kylän kokoiseksi joukkotappeluksi. Ada kaipasi niitä aikoja. Suuresti. Vampyyri ei tiennyt oliko Felixsillä kokemusta moisista. Jos ei, oli tuo näin Adan mielestä jäänyt paljosta paitsi. Tosin, eivät kaikki vampyyrit saatikka ihmissudet olleet yhtä innoissaan osallistumassa suurempiin kahakkoihin. Joillekin oma henki oli tärkeämpi, kuin rodun kunnia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 14 Marras 2011, 13:29

~ Felix ~

Mies hymähti pienesti toisen vastaukselle, siitä että tämä herra lähtisi kyllä pian. Vamppyyriherra nosti katseensa eteensä ja tassutteli toisen tahtiin tuon vierellä, hidastellen silti välillä, jolloin jäi vähän jälkeen, mutta nopeutti sitten taas vauhtiaan.
"En minä täällä hirveän usei ole. Taloni on kyllä täällä päin, mutta Vanhametsä on kyllä minulle parempi paikka", hän vastasi ja hymähti taas kerran.
Felix huomasikin jo talonsa lähestyvän heitä. Hän hymyili pienesti ja vilkaisi tuohon vamppyyri naiseen.
"Tuossa on minun pikku taloni. Taidan nyt jättää sinut tänne", hän sanoi ja virnisti pienesti.
Hän avasi talonsa oven ja vilkaisi tuota naista, joka oli nimekseen sanonut Haukka. Mies hymyili hieman vinosti ja astui sisälle taloonsa.
"Toivottavasti nähdään taas joskus. Ehkä vähän erillaisissa merkeissä", tuo sanoi ja virnisti taas.
Mies sulki oven ja riisui kaapunsa pienesti huokaisten.

//Noin :P Nyt se sitten loppui. Kiitos pelistä :)
Ventus-setä
 


Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron