Kirjoittaja Agna » 28 Loka 2011, 11:17
Hiroi
Luvassa oli kerrassaan ansaittu vapaapäivä pitkästä aikaa. Hiroi ei ollut paljon harjoittelultaan sekä ryhmänsä valmentamiselta ja ohjeistamiselta ehtinyt tehdä mitään lepsumpia hommia, joten tälläkertaa hän suuntasi kohti kapakkaa mielessään vain kylmän sihisevä, laimennettu olut. Perinteinen olut ei koskaan ollut ollut miehen mieleen, sillä se maistui jokseenkin kuvottavalle. Sitrusmehulla terästettynä ja vedellä laimennettuna tuo mokoma juoma oli kuitenkin ihan siedettävää. Hiroilla oli jo paikka selkeästi mielessä, hän menisi Kallen Kapakkaan. Yli kaksimetrinen Qenacaer oli ehkä pituutensa puolesta erittäin yhteensopimaton kyseisen kapakan kanssa, jonka katto ei juuri komeillut korkeudellaan. Noh, hyvää venyttelyähän se vain oli niskalle taikka sitten polville, kun ei suorassa mahtunut seisomaan.
Mustaihoinen mies astui ovesta sisään puheensorinaan. Hän sulki oven perässään, ja lähipöydissä istuvat kääntyivät katsomaan tulokasta. Osa nyökkäsi ahaa-eleisesti, "tuo on taas tuo", ja jotkut vain katsoivat ihmeissään miehen pöyhkeää, vaaleansinistä hiuspehkoa ja pikimustaa ihoa. Syvemmällä kapakassa olevat asiakkaat eivät tuntuneet miehen saapumista huomioivan, sillä he olivat joko juoneet liikaa paikantaakseen juuri mitään tai olivat liian kiihkeästi kurvikkaiden tarjoilijoiden kimpussa. Hiroi hymyili leppoisasti baarimikolle joka heilautti kättään ja katsoi sitten miestä veikeän kysyvästi. Ilme tuntui ilmoittavan, että Hiroi saisi haluamansa jo ennenkuin ehti sitä tilaamaan. Baarimikko näytti muistavan hyvin, ettei Hiroille mitään normaalia kaljaa tarjoiltu.
Mies käveli niska kenossa baaritiskille ja istahti vähän liian pienelle jakkaralle niskaansa hieroen.
"Kiitoksia", hän tokaisi baarimikolle, ja kulautti sitten hieman. Litkun maku oli ehkä aavistuksen liian vahva, mutta kelpasi. Hiroi keskittyi sitten katselemaan ympärilleen, ja ennenkuin ehti edes huokaista leppoisan päivänsä aloitukseksi, hänen keltaiset silmänsä pääsivätkin jo todistamaan kapakkatappelua. Ainakin ärjymisestä päätellen näin oli, ja kauempana sijaitsevassa nurkkapöydässä joku mies piteli jalkoväliään. Hiroi siristeli silmiään ja katsoi tarkemmin, mistä hälinä aiheutui, kun paikansi sitten pikkuruisen pojan. Ainakin puolet häntä pienemmän, hyvä jos ylettyisi napaan asti. Pojan lilat hiukset pistivät silmään. Ne muistuttivat kovasti Hiroin lajitovereiden hiuksia, mutta sitten taas eivät kuitenkaan. Hiroi kulautti tuoppiaan vielä ja nousi sitten jakkaralta tuoppi kädessään, lähtien kohti tuota nahistelua. Toisella kädellään hän piti tuoppia sen verran korkealla ettei se osuisi kenenkään päähän, ja toisella kädellään hän hilasi katonrajaa hieman kumarassa. Perhanan matala maja.
"Teen sinusta leikkelettä, poika!" potkun kasseilleen saanut mies huudahti, asteli eteenpäin ja oli sitten taas tarrata kirkashiuksiseen poikaan, mutta Hiroi tarttui tätä olkapäästä vapaalla kädellään. Mies hätkähti ja kurkkasi olkansa yli, hyökkäys keskeytyen.
"Enpä usko että tuollaisen miehen on tarve kiusata pienempiään? Ottelisit edes reilusti", Hiroi tokaisi kulmat kurtussa ja tuijotti miestä tuoppi kädessään. Mies katsoi Hiroita hetken silmät suurina ja takaraivo melkein selkään osuen, sillä olihan tuo huomattavasti kattoa hipovaa miestä lyhyempi. Pian ärhentelijä näytti kuitenkin saavan rohkeutensa takaisin, ja veti olkapäänsä pois Hiroin otteesta.
"Minä sinulle reilut näytän!" mies ärähti ja potkaisi Hiroita polveen. Hiroin tuoppi läikähti ikävästi, ja hän laski sen lähimpään tielle tulevaan pöytään. Polvea ei sattunut Hiroin päällä olevan haarniskan takia, mutta jos tarve vaatisi, niin kyllä tässä kamppailussa voitaisiin jollekin kipeääkin tehdä.
//Täällä ollaan! :3