(Tänään meillä on listalla komea haltiamies. Crim tänne)
Zie
Oli satanut koko päivän mutta nyt myöhäisen illan pian laskeva aurinko kurkisteli tummien pilvien välistä. Metsässä oli haistettavissa syksyisen luonnon tuoksu eikä maisemaa voinut missään nimessä rumaksi sanoa. Puut valmistautuivat pukeutumaan ruskan juhlavaan asuunsa vaikka vielä niiden lehdistä suuri osa oli vihreitä kuin kesä viipyisi vielä metsässä, pakoillen odottavaa talvea.
Oli lämmin äskettäisestä sateesta ja päivänajasta huolimatta mutta ilma oli vähitellen viilenemään päin.
Kaikki tämä vihreys ja eloisuus kuitenkin katosi, kun saavuttiin vanhametsän alueelle, jossa puut seisoivat pystyyn kuihtuneina ja aavemaisina, mikä sai useimmat kulkijat vilkuilemaan jatkuvasti olkansa yli.
Maa oli vielä märkää sateen jäljiltä mutta se ei haitannut pienikokoista mustahaltianaista hänen kulkiessaan metsäisessä maastossa huppu nostettuna tummien kasvojensa ja valkeiden hiuksiensa peitoksi. Hän kantoi olkapäällään säkkiä, siinä oli ruokaa hänen lemmikeilleen. Kyseessä ei tällä kertaa ollut onneton peura, joka oli sattunut kirmaamaan liian läheltä saalistajaa vaan huomattavasti suurempi saalis, josta Zie oli saanut kannettua ainoastaan pään mukanaan. Sade oli huuhtonut veren pois sekä saalistajasta että hänen saaliistaan. Näin ollen juuri nyt Zie ei lemunnut verelle mutta siitä huolimatta hän ei ollut suorastaan lähestyttävä tapaus tässä kuiviinimetyssä metsänosassa. Hänen auringon rei'ille polttama huppuviittansa roikkui märkänä pitkin kehoa mutta syvä huppu onnistui siitä huolimatta kadottamaan kasvot suojiinsa.
Zien perässä kirmasi yksi hänen armaista lemmikeistään. Tämä oli yksi hänen suosikeistaan, tosin ei hänen ihanaisen liskohirviönsä Söpön veroinen. Hänen mukanaan kipittävä Fifi muistutti suurimmaksi osaksi koiraa jos lukuun ei otettu kahta päätä, joista toinen oli pelkkää luuta, toinen puoliksi palanut.
Nainen silitteli hajamielisesti lemmikkiään eteenpäin kävellessään.