DelathosKuuraparta katsoi hieman hämmästellen Mimiä.
Tuossa nurkan takanahan on yksi? Miksei hyödynnettäisi sitä? Del tuumaili ja antoi sitten itsensä valahtaa seinää myöten maahan istumaan. Se, että mies sai kumottua juuri painolastin jaloiltaan, tuntui taivaalliselta. Koko keho oli väsynyt tämän iltaisesta pakenemisesta, samoin mieli. Delathos olisi tahtonut vain nukahtaa niille sijoilleen ja jatkaa tätä showta lisää aamulla, mutta tuhahti sitten kun tajusi että olisi tosiaan pakko yrittää paeta paikalta pimeän turvin. Olikohan lähistöllä jokin takaportti jonka kautta he voisivat paeta, vai oliko ainoa pakoreitti todellakin vain tuo korkea kaksiovinen portti, jota etuoveksikin olisi voinut luonnehtia? Jos näin todella oli, olisi turha yrittää päästä hevosen kera siitä ulos ilman huomatuksi tulemista, joka taas tarkoitti sitä, että lisää kiipeilyä olisi luvassa.
Äh, unohda. Ehkä on parempi että kiipeämme nämä muurit vielä ylös. Löydämme varmemman ratsun varmasti kylästä, kuin että riskeeraisimme tähän kaakkiin, pakkasherra tuumasi ähisten kun kapusi itseään kovin vaivalloisesti takaisin pystyyn lyhyeltä lepotauoltaan,
Edellyttäen tietenkin että sinussa on vielä puhtia jäljellä? Voisin tietenkin käydä avaamassa portit ja voisit ratsastaa kylästä ulos, mutta luulen sen olevan liian riskialtista touhua. Kyllä. ME kiipeämme!, pakkasherra painotti oikein kunnolla me sanaa ja alkoi kiivetä pienen vajarakennuksen, jonka nurkalla he tällä hetkellä piilottelivat, seinää pitkin tuon hökkelin katolle. Se sijaitsi riittävän lähellä kartanoa suojaavaa muuria, joten ei olisi varmastikaan liian vaikeaa päästä sen ylitse niin Del ja Mimi ainakin olisivat askeleen lähempänä vapautta.
//Heh, olipa jännää kirjottaa kun
tämä soi jatkuvasti taustalla xD//