The story so epic we couldnt even name it

Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Marras 2011, 19:29

Delathos

Valkohiuksinen jääräpää huokaisi hiljaa kun Mimi ei huomauttanut mitään miehen haavasta. Parempi vain tai he olisivat varmasti jääneet tänne pidemmäksi toviksi virumaan toisen alkaessa huolehtia Delin perään. Kuuraparta seurasi tarkkaavaisena vierestä kun tyttö kapusi itseään lattialta täristen ylös. Meno näytti hyvin huteralta, eikä aikaakaan kun neitokainen romahti takaisin polvilleen. Pakkasherra pudisti päätään hetken ja katsoi sitten toinen kulma koholla tyttöä. Varsinainen tapaus, mutta ymmärsihän tuon. Del hengähti syvään ja asteli sitten tyrmän puolelle ja yritti nostaa Mimiä pystyyn.
Hyppää reppuselkääni. Päästään nopeammin pihalle täältä jos minun ei tarvitse talutella sinua ympäriinsä, Delathos sanoi, vaikka tiesi ettei se hänen itsensä kannalta ollutkaan aivan täydellinen idea. Aiheuttaisi vain lisää vahinkoa neitokaiselle, jos menisi kompuroimaan omien kipujensa tähden itsensä naamalleen. Eihän hänestä myöskään ollut ryntäämään karkuun, jos vaikka jokin väijytys yläkerrassa tai ulkosalla oli kaksikkoa vastassa. Pakkasherra valmistautui nappaamaan toisen selkäänsä, jos neitokainen reppuselkään päättäisi pompata.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 01 Marras 2011, 20:20

Mimi

Delathos saapui tyrmän puolelle ja nosti nuorempansa takaisin tolpilleen. Mimi tarttui toisen olkaan samalla kun nousi pakkashaltian avustuksella ylös, mies komensi nuorempaansa hyppäämään sittemmin reppuselkään. Hetken kesti ennenkuin Mimi ymmärsi toisen oikeasti olevan tosissaan. Kuitenkin enempiä kyselemättä puoliverinen sitten hyppäsi toisen reppuselkään. Olo oli niin typerä kuin voi vain olla, viimeksi hän istui jonkun reppuselässä kaksitoista vuotiaana, ja siitä on jo aikaa. Nuorukainen kiepautti kätensä toisen ympärille koittaen helpottaa toisen kantamis taakkaa, muttei tuosta lienyt paljoakaan hyötyä. Mimin olisi tehnyt niin mieli keventää tunnelmaa puhumalla, mutta nyt olisi kuitenkin viisaampaa pysytellä hiljaa, ties vaikka vartijat kuulisivat. Pikkuhiljaa mielen täyttivät suunnitelmat, mistä kaksikko saisi hevosen `? Kait Delathos oli jättänyt pomolta saadun pollen varmaan paikkaan ? Kuinka kauan menisi että neito saisi voimansa takaisin ja olisi täten täydessä iskussa ? Ja ennenkaikkea miten he pääsisivät helpoiten ja huomaamattomasti ulos tästä pienestä linnakkeesta, sekä kauanko vartioilla kestäisi tajuta että vanki on karannut ?
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Marras 2011, 11:51

Delathos

Kun Mimi kapusi kuuraparran selkään, sai mies purra hampaitaan jälleen yhteen. Eihän neitokainen mikään maailman kevyin höyhen ollut, mutta ei tuo paino pakkasherra haitannutkaan, vaan lähinnä tuo kipu, joka sykki kyljessä ikävänä.
Pidähän kiinni sitten, Delathos sanoi lähes kuiskaten ja lähti aluksi hieman horjuvasti astelemaan eteenpäin, kunnes alkoi tottua kipuun ja menokin alkoi vaikuttaa varmemmalta hiljalleen. Portaiden ylösnousu tuotti hieman vaikeuksia Delille, mutta kunnialla tuo kuitenkin jaksoi kantaa tytön selässään ne ylös. Portaikon eteen ei onneksi osunut yksikään valo ja viimeinen soihtu nuilla kivisillä portailla oli sijainnut viimeisen käännöksen takana. Näin ollen valkohiuksinen sai rauhassa varjoista käsin tutkailla tilannetta. Ei vartijoita. Reitti on selvä. Delathos ajatteli ja heitti Mimiä selässään hieman korkeammalle ja parempaan asentoon.

Kuuraparta asteli talon ulko ovelle, ja juuri kun tuo oli aikeissa sen avata, päätti mies kuitenkin aluksi vilkaista talon ikkunasta pihalle. Sisäpihalla seisoi muutama vartija tarkkailemassa keihäät ojossa ympäristöään ja tuo näky sai tietenkin valkoparran toisiin aatoksiin ja peruuttamaan pois ovelta.
Valmistaudu siihen, että joudut ehkä kohta kiipeilemään. Etuovesta emme ole menossa, joten joudumme pakenemaan täältä yläkerran ikkunoiden kautta, Delathos kuiskasi hieman näreissään. Ei häntä huvittanut kiipeillä nyt, mutta pakko oli tällä kertaa kuitenkin, jos pois täältä mieli. Voimattoman oloisena pakkasherra lähti astelemaan yläkerran suuntaan ja saavuttaessaan tuon kerroksen tasanteen, oli valkoparran pakko laskea Mimi alas selästään. Haltia painoi itsensä hieman kumaraan ja käsi hinasi itsensä automaattisesti pitelemään kivistävää kylkeä. Del tunsi kuinka vielä lämmin veri tuhri hänen kätensä ja mies hymähti hiljaa tuodessaan kätensä näkösälleen soihdun valoon. Nyt Mimikin saattaisi erottaa mistä toisen ähkimisessä oli kyse, jos tuon näkökyky oli vielä tallella.
Pystytkö kävelemään vai kannanko sinua vielä? Delathos tiedusteli virnistellen.
Viimeksi muokannut Crimson päivämäärä 02 Marras 2011, 17:11, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 02 Marras 2011, 16:58

Mimi

Delathos aloitti matkan neito selässään hieman haparoiden, mutta piakkoin alkoi tuon askellus sujua. Mimi koitti miettiä mitä toinen nyt salasi ja oli jättänyt kertomatta, muttei tuo keksinyt vastausta. Mimin ajatukset alkoivat pikkuhiljaa risteillä ja mennä sekaisin, näkö alkoi onneksi palailla kun mustat pisteet haihtuivat näkökentästä. Pian Delathosin puhe tunkeutui kuitenkin pistävästi ajatusten läpi. Mimi vain nyökkäsi toiselle vastaukseksi, kai se oli pakko kiivetä jos ei muita pakoreittejä ollut. Eihän Delahtos voinut nyökkäystä tosin huomata kun tyttö oli reppuselässä muttei Mimi jaksanut tuollaisia ajatella.

Piakkoin saavuttiin portaikon yläpäähän ja Del laski nuorempansa maahan, jalkoihin sattui, mutta kipu ei ollut sietämätöntä. Inhottava syyllisyys ja myötätuskan hiki nousivat kuitenkin pintaan kun Delathos vei kätensä kyljeltään soihdun valoon, käsi oli melko reippaasti veren peitossa. Mimi katsoi huolestuneena toista ja sen enempiä lupaa kyselemättä tuo tarttui Delathosin takkiin katsoen haavaa paremmin. Toisen vaatteet olivat luvattoman paljossa veressä, eikä miehen tekemä side näyttänyt pitävän. Epäröimättä puoliverinen otti äitinsä vanhan huivin pois vyötäröltään pitäen sitä käsissään. "Tuo ei ole enään mikään pikkuhaava ! Hullu vuodat kuiviin, ja tästä eteenpäin minä kävelen." Mimi kuiskasi toiselle vihoissaan, kuinka hän olikaan ollut niin typerä eikä ollut huomannut toisen haavaa kyljessä ? "Anna sidon haavan paremmin." Tyttö sanoi kuitenkin reippaasti perään, luvan kanssa tai ilman, tuo puoliverinen sitoisi äitinsä vanhan huivin Delathosin haavan ympärille sen verran tiukaksi että veren tulo hidastuisi, tai hyvällä tuurilla tyrehtyisi kokonaan. Olihan huivilla paljon arvoa nuorukaisen silmissä, mutta tämän jälkeen voisi sillä olla enemmänkin tunnearvoa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Marras 2011, 18:06

Delathos

Kuuraparta suoristi selkänsä ja katsoi hyvin mitään sanomattomasti Mimiä ja toisen tarmokkuutta säikähtäen otti muutaman askeleen taaksepäin. Hänkö muka vuotaisi kuiviin? Hyvä vitsi. Delathos ei itsekään tiedostanut sitä kuinka voimat valuivat vaatteet tahrivan veren mukana harakoille. Silti mies jaksoi jatkaa eteenpäin niin kauan kuin suinkin vain oli pakko. Kuuraparran mielestä tilanne oli nimittäin hälyyttävä vasta sitten kun näkö alkoi sumentua ja tajunta horjua pahemman kerran. Sitä ennen haltia ei osaisi olla huolissaan itsestään ja vammoistaan.

Anna olla. Leiki lääkäriä sitten kun päästään täältä pois, pakkasherra tuumasi kylmästi toista mulkoillen samalla kun pyyhkäisi vielä puhtaalla kädellään poskessaan olevaa naarmua, joka jo hyvää vauhtia olikin rupeutumassa. Ainakin yksi huoli oli vähemmän. Delathoksen ei mieli tehnyt millään muotoa tarkistaa mikä kämmenessä olevaa aikaisemmassa maantierosvoja vastaan kahakassa syntynyttä haavaa. Epäilys oli kuitenkin kovin suuri, sillä kipu ei ainakaan kertonut että käsi voisi millään tapaa hyvin.
Jatketaan matkaa, Delathos tuumasi pikaisesti ja vilkaisemattakaan Mimiin lähti astelemaan eteenpäin pimeään käytävään.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 02 Marras 2011, 18:20

Mimi

"Et voi olla tosissasi !?" Mimi tiuskaisi toisen vain sivuuttaessa haavansa, tuo ei ollut mikään pikku juttu ja herra tohti vielä sanoa toiselle että leiki lääkäriä kun päästään pois ? Delathos ei edes enään vilkaissut nuorukaiseen vaan totesi suoraan että matkaa jatkettaisiin, ja niin mies tekikin kävellen jälleen pimeää käytävää pitkin. Vaikka puoliverinen ei ollutkaan kovin kummoisessa iskussa, pakotti tuo itsensä seuraamaan miestä, vaikkakin haparoivin ja kipein askelin, mutta perässä oli kuitenkin pysyttävä. "Delathos kiltti, antaisit minun nyt sitoa haavasi, helpottaisi sinun liikkumistasi. ?" Mimi uteli koittaen olla vetoamatta siihen että toinen oli typerä ja lapsellinen sivuuttaessaan haavansa, sillä jos hän nyt niin sanoisi, ei Delathos ainakaan antaisi hänen auttaa.

Käveleminen pimeässä oli inhottavaa kun jokapaikkaa kivisti, mutta hammasta purren neito jaksoi edetä, kohta olisi edessä viimeiset ponnistelut kun pitäisi kiivetä alas täältä, mutta sen jälkeen tarvitsisi vain päästä hevosen selkään ja kaksikko olisi turvassa, tai ainakin Mimi olisi Delathosin tilasta oli vaikea sanoa mitään, tuo kun harppoi menemään niinkuin mitään ei olisi käynyt, vaikka pahimmassa tapauksessa haava voisi viedä hengen, ainakin siltä se näytti veren määrästä päätellen.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Marras 2011, 19:42

Delathos

Mimin sanat menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Delathos oli kuin ei olisi koskaan kuullutkaan noita sanoja, vaan jatkoi harppomistaan eteenpäin yhtä tarmokkaasti kuin oli aikaisemminkin tehnyt. Hieman tuon punaisen tahmean nesteen määrä kuitenkin hermostutti valkohiuksista. Mutta eihän heillä nyt ollut aikaa pysähtyä. Vai oliko? Määritelkööt tyttö sen itse kuinka kauan kaksikolla oli varaa vetää henkeä tässä ja nyt. Kuuraparta pysähtyi niille sijoilleen ja kääntyi sitten kannoillaan ympäri hyvin hitaasti, varoen kääntämästä yläkroppaansa liikaa haavan takia. Tuo silmäili hetken pimeää käytävää ja kuulosteli ympäristöä ylimääräisten kulkijoiden varalta, mitään kuitenkaan havaitsematta.
Antaa olla, anna mennä sitten kun niin kovasti tätä halajat kuuraparta tuhahti turhautuneena ja vetäisi verisen liinan pois ympäriltään, viskaten sen sitten jonnekin pimeyden sekaan piiloon. Viekas virne nousi tuon huulille.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 02 Marras 2011, 20:53

Mimi

Toinen ei vaikuttanut kuuntelevan lainkaan, jatkoi vain tympeänä matkaansa. Mimi taas harppoi perässä minkä pystyi, kipua oli vaikea syrjäyttää, mutta sekin helpottui kokoajan. Jalat tosin yrittivät sinnikkäästi pettää alta vaikka mieli käski liikkumaan, ja muutamaan otteeseen nuorempi kompuroikin, välttäen niukin naukin kaatumisen.
Pian tapahtui kuitenkin ihme ja delathos kääntyi ympäri kannoillaan antaen luvan haavan sidontaan. Mimi huokaisi helpotuksesta ja käveli aivan toisen eteen ottaen huivin kunnolla otteeseensa, liina pitäisi vetää kireälle että siitä olisi jotain hyötyä. Delathosin virne häiritsi hieman, mitä lie tuonkin ukon päässä liikkui ? Mimi kuitenkin pujotti huivia pitelevän kätensä toisen takin alle, ja toinen käsi tuli vastaan hakemaan huivia.
"Sano jos on liian kireä." Mimi huomautti hiljaa alkaessaan vetää huivia kireämmälle toisen ympärille.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Marras 2011, 21:21

Delathos

Varo vaan etteivät vaatteesi sotkeudu taas vereen. Minä en niitä tälläkertaa nimittäin pese, haltia piruili toisen tunkiessa kätensä hänen takkinsa alle. Pian huivi oli kiinnitetty paikoilleen ja Delathos testaili millaiseen liikerataan se yllään kykeni. Huivi ei häirinnyt, paitsi jos täytyi kumartua, mutta tuskinpa vain mies kovin montaa kertaa joutui tämän illan aikana kumartelemaan mihinkään suuntaan.
Tämä on hyvä. Ja nyt emme sitten pysähdy ennenkuin olemme pihalla tästä pahuksen mökistä, Del tuumasi hiljaa ja kääntyi hiukset hulmuten suunnistamaan jälleen pimeää käytävää eteenpäin. Alakerrasta kantautuvat äänet saivat miehen kirimään entisestäänkin tahtia. Hän ei todellakaan tahtonut jäädä kiinni pakenemisesta tai Mimin vapauttamisesta tyrmistä.

Samassa alhaalta kantautui myös huuto.
Vanki on karannut! kajahti kuuluvasti yläkerran käytäville saakka, mikä sai pakkasherran katsomaan äänen tulosuuntaan kohti toinen kulma koholla.
Se siitä huomaamattomasta paosta, kuuraparta tuumasi hyvin huolettomasti ja tarrasi Mimiä kädestä kiinni, tahtoi tuo sitä tai ei. Mies lähti kiskomaan toista perässään ja toivoi, ettei vauhti suinkaan ollut liikaa tytön väsyneille jaloille. Nyt olisi kuitenkin pidettävä kiirettä, ennenkuin vartijat ennättäisivät rynnätä käytäviä tutkimaan. Äkkinäisistä ja vauhdikkaista askeleista ja huudettavista komennoista päätellen nuo eivät kauaa aloillaan varmasti pysytelleetkään. Delin olisi tehnyt mieli lähteä ajatustensa siivittämänä juoksemaan, mutta tuon kävisi sääliksi Mimiä, joka ei oletettavasti hänen vauhdissaan kauaa pysyisi.
Pian kaksikko saavutti oven huoneeseen, jossa Delathos oli aikaisemmin pienen hetken henkeään tasannut. Verhotanko makasi maassa aikaisemman verhojen kiskonnan johdosta ja entisen kokonaisen verhonkin kappaleita lojui maassa useita paloja, niin suuria kuin pieniäkin. Pakkasherra kiskaisi Mimin pitemmälle huoneeseen ja sulki sitten oven jäljessään, teljeten sen vetämällä oven eteen läheisen lipaston. Se varmasti pidätteli karskimpaakin miestä pitemmän tovin, muttei kuitenkaan loputtomiin. Seuraavaksi valkoparta asteli ikkunalle ja katseen kiertäessä pimeä sivupiha ilman mitään havaintoa mahdollisista hyökkääjistä, tuo avasi varovasti ikkunan.
Sinä saat luvan kiivetä ensimmäisenä. Siltä varalta jos joku vaikka sattuisikin tulemaan huoneeseen keskenkaiken, Del sanoi väistyessään ikkunalta.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 02 Marras 2011, 21:38

Mimi

Mies komensi jälleen ja Mimi totteli hangoittelematta. Järkeväähän se olisi liueta paikalta nyt kun toisen haavakin oltiin sidottu. Rauhallista harppomista ei kestänytkään enään kun alhaalta kuului huuto, pako oli siis huomattu. Delathos vaikutti yhä jäätävän tyyneltä kun tuo alkoi raahta nuorempaansa perässä. Jalkoihin sattui entistäkin enemmän kun vauhti kiihtyi, Mimi kulki jo puolijuoksua toisen perässä ja itku meinasi päästä kun jalat meinasivat pettää alta. Mimi koitti kuitenkin pitää mielessään sen kun nyt kärsi niin saisi pitää päänsä vielä muutaman päivän ainakin. Piakkoi kaksikko livahtikin johonkin huoneeseen jossa oltiin verhotikin revitty alas. Delathos sulki oven ja laittoi lipaston sen eteen, Mimi katsoi ikkunaan ja hoksasi jo toisen suunnitelman. Ja naiset ensin oli homman nimi taas vaihteeksi. "Tulet sitten heti perästä." Mimi sanoi mennen samalla ikkunan toiselle puolelle. Nuorukainen hapusi hetken parempaa sijaa jaloilleen seinämältä, ja alkoi sitten varoen kiipeämään alaspäin. Lihakset tuntuivat putoavan maahan, niin kipeät ne olivat ja vielä kun niitä joutui käyttämään.

Rauhallinen alaskiipeäminen kuitenkin tyssäsi siihen kun toinen jalka lipsahti ja matka alaspäin alkoi, onneksi Mimi sai tuurilla napattua eräästä ikkunalaudasta kiinni, ettei pudonnut täältä korkeuksista maahan asti. Hetken puoliverinen roikkui kiinni ikkunalaudasta, kunnes voimat loppuivat ja ote lipesi. Onneksi matka alas ei ollut enään kovinkaan pitkä, ehkä kolmisen metriä, ja alla oli heinäkasa jonka vieressä paistatteli hevonen illallisella. Otuksen iltapala tosin keskeytyi kun taivaalta tipahti puoliverinen suoraan ruokaan, eli heinäläjään. Hevonen säikähti, muttei päässyt pakoon kun oli puomissa kiinni. Mimi makasi aikansa aloillaan tasaamassa hengitystään, nyt vasta sitten sattuikin, ja ilmatkin menivät pihalle. Nyt sitten odoteltiin Delathosia alas. Mimi olisi varmaan muutoin jäänyt heinäläjään makaamaan, mutta puomiin tarttumalla tuo puoliverinen sai itsensä juuri ja juuri kiskottua ylös.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Marras 2011, 10:22

Delathos

Mies tyytyi nyökkäämään kun tyttö käski tulla heti perässä. Kyllähän hän tulisi, jos kukaan vain ei olisi estelemässä. Kun Mimi sitten katosi ikkunan toiselle puolelle, Delathos siirtyi hetkeksi tarkkailemaan että kumppani pääsisi kiipeämiseltään alkuun. Näin korkealta olisi varmasti ikävää tippua, ja tippuminen valkoparralla ensimmäisenä kävikin mielessä kun oli ymmärtänyt kuinka voimaton Mimi oli. Kiipeäminen näytti kuitenkin sujuvan hyvin, jolloin pakkasherra vetäytyi hieman syrjemmälle ikkunasta. Haltia asetteli hetken lipastoa oven eteen paremmin ja painoi sitten korvansa vasten ovea. Toiselta puolelta kuului selviä kolisevia juoksuaskelia ja huutoja siitä kuinka jokainen huone täytyisi tarkistaa. Samassa ovi jymähti uhkaavasti Delathosin edessä, kun joku yritti työntää sitä auki. Valkohiuksinen pakitti pois oven luota samalla kun vartijat kiljuivat jotain oven toiselle puolella, että huoneessa muka oli joku ja tämän pitäisi päästää heidät sisään. Kuuraparta hymähti ja eikä sekuntiakaan ehtinyt kulua, kun mies jo oli itsensä ikkunan toiselle puolelle hivuttanut. Perässään tuo veti myös ikkunan kiinni välttääkseen turhia epäilyjä.

Kiipeäminen oli hankalaa. Jokaista ruumiinosaa särki erityisesti kylkeä ja vasenta kättä. Kivusta huolimatta pakkasherra sai itsensä turvallisesti maankamaralle. Nopea vilkaisu ylös ja toteamus etteivät vartijat olleet vielä nähneet heitä sai kuurapartaan jälleen vauhtia. Tuo tarttui jälleen Mimiä käsivarresta ja veti mukanaan läheisen pienen kopperon nurkan taakse ja sillä hetkellä huoneen, josta he olivat paenneet, ikkunaluukku pamahti auki. Ajoitus ei olisi voinut olla enää parempi.
Nyt pidät suusi kiinni, Delathos kertoi telepaattisesti tytölle samalla kun seurasi yläkerran ikkunassa tähyilevää vartijaa, joka ei onneksi kiinnittänyt huomiota muuhun kuin mässäilevään hevoseen. Pian ikkuna sulkeutui ja kuuraparta huokaisi helpotuksesta. Vielä ei oltu jääty kiinni, mutta vielä siihenkin oli suuri mahdollisuus, ja se mahdollisuus säilyi niin kauan, kuin he Nahorissa olivat.
Menivät. Onneksi. Tarvitsetko lepotauon? Pihalla on helpompi piilotella, joten meillä ei enää ole niin tulenpalava kiire pakoon, valkohiuksinen tiedusteli samalla kun painoi itsensä vajan seinää vasten nojaamaan. Tuntui hyvältä olla pysähdyksissä hetki.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 03 Marras 2011, 15:10

Mimi

Neito huomasi onnekseen Delathosin kapuavan alas, vartijat eivät siis tainneet olla kaksikon jäljillä. Mitään ei kerennyt kuitenkaan sanomaan kun suurempi nappasi puoliverisen kädestä kiinni vetäen tuota mukanaan. Mimi oli hieman kummissaan, olivatko vartijat sittenkin heidän perässään ? Kopin taakse päästyä kuuli Mimi Delathosin äänen päässään, selvä ollaan sitten hiljaa. Pian korviin kantautui ikkunan narahtava ääni kun se avattiin, muttei aikaakaan kun se myös suljettiin. Kummatkin pakoon lähteneistä huokaisivat helpotuksesta, pahin taisi olla ohi, vai oliko ?
Mimi nyökytteli päätänsä vastaukseski taukojen pitämiseen. Kyllä hän tarvitsisi tauon, mutta oliko niihin sittenkään varaa ? "Etsitään hevonen ja häivytään täältä, sitten voidaan levätä, käykö ?" Mimi kuiskasi tukien käsillään täriseviä jalkojaan. Ei nuorukainen pystyisi rauhoittumaan ennenkuin he olisivat poistuneet tästä pannahisen kylästä. Kaikenlisäksi jos hän nyt istuisi taukoilemaan niin hätätilanteessa ylös pääseminen olisi turhankin vaikeaa ja peli olisi tällöin menetetty.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Marras 2011, 10:49

Delathos

Kuuraparta katsoi hieman hämmästellen Mimiä.
Tuossa nurkan takanahan on yksi? Miksei hyödynnettäisi sitä? Del tuumaili ja antoi sitten itsensä valahtaa seinää myöten maahan istumaan. Se, että mies sai kumottua juuri painolastin jaloiltaan, tuntui taivaalliselta. Koko keho oli väsynyt tämän iltaisesta pakenemisesta, samoin mieli. Delathos olisi tahtonut vain nukahtaa niille sijoilleen ja jatkaa tätä showta lisää aamulla, mutta tuhahti sitten kun tajusi että olisi tosiaan pakko yrittää paeta paikalta pimeän turvin. Olikohan lähistöllä jokin takaportti jonka kautta he voisivat paeta, vai oliko ainoa pakoreitti todellakin vain tuo korkea kaksiovinen portti, jota etuoveksikin olisi voinut luonnehtia? Jos näin todella oli, olisi turha yrittää päästä hevosen kera siitä ulos ilman huomatuksi tulemista, joka taas tarkoitti sitä, että lisää kiipeilyä olisi luvassa.
Äh, unohda. Ehkä on parempi että kiipeämme nämä muurit vielä ylös. Löydämme varmemman ratsun varmasti kylästä, kuin että riskeeraisimme tähän kaakkiin, pakkasherra tuumasi ähisten kun kapusi itseään kovin vaivalloisesti takaisin pystyyn lyhyeltä lepotauoltaan, Edellyttäen tietenkin että sinussa on vielä puhtia jäljellä? Voisin tietenkin käydä avaamassa portit ja voisit ratsastaa kylästä ulos, mutta luulen sen olevan liian riskialtista touhua. Kyllä. ME kiipeämme!, pakkasherra painotti oikein kunnolla me sanaa ja alkoi kiivetä pienen vajarakennuksen, jonka nurkalla he tällä hetkellä piilottelivat, seinää pitkin tuon hökkelin katolle. Se sijaitsi riittävän lähellä kartanoa suojaavaa muuria, joten ei olisi varmastikaan liian vaikeaa päästä sen ylitse niin Del ja Mimi ainakin olisivat askeleen lähempänä vapautta.

//Heh, olipa jännää kirjottaa kun tämä soi jatkuvasti taustalla xD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 04 Marras 2011, 11:22

Mimi

Delathos huomautti nurkan takana olevasta hevosesta, joka taas sai Mimin turhautumaan. "Otit työn antajalta hevosen, ja aiot viedä toisen tilalle ?" Neito kysäisi seuraten toisen maahan lässähtämistä, itsekkin olisi tehnyt mieli istahtaa, mutta ei. Mimi suoristautui nyt takaisin ryhtiin vaikka jalat eivät meinanneet lakata tärisemästä, mutta toisen kysellessä oliko neidossa puhtia, ei tuo voinut jäädä vain paikoilleen ! Delathos alkoikin sitten pitkän puheensa jälkeen kiipeämään hökkelin seinämää pitkin, hetken Mimi mietti jaksaisiko hänen kehonsa todella ottaa vielä rasitusta vastaan, ja kun vastausta ei tullut, oli siitä otettava selvää. Pian alkoi puoliverinenkin kiivetä vajan seinämää pitkin ylös, toinen käsi lipesi vähän väliä, mutta onneksi se oli nopeasti korjattavissa eikä nuorukainen pudonnut maahan. Pian neito saavuttikin vajan katon, jääden sen reunalle roikkumaan niin että yläkroppa oli jo katolla, mutta jalat roikkuivat seinän vierellä. Koko keho tuntui olevan taas aivan voimaton ja toiminta kyvytön, ja jälleen alkoi silmissä sumeta, mustat pisteet vilisivät silmissä ja ote kattotiilistä alkoi livetä.
"Delathos auta !" Tyttö sanoi hätäisesti, tässähän valuttiin pian alas päin.


//Hyvä Crim, nyt se soi munki taustal XD//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Marras 2011, 13:44

//Jumalauta xD//

Delathos

Sanaakaan sanomatta valkojouhi kiskoi itseään kohti kattoa, vaikkei tuota yhtään olisi enää tämä itsensä ylös kiskominen kiinnostanut. Jos haltian mieli ei olisi ollut niinkään vahva kuin se sattui olemaan, ei Del olisi saanut itseään liikkeelle enää aikaisemmin tuohon yhteen huoneeseen istuuduttuaan. Mies suoristi selkänsä päästyään katon rajan ylitse ja tähyili ympärilleen, kunnes katse kiiri katon reunalla apua pyytävään tyttöön.
Sama kai se on minkä elukan takaisin vien, jos palaa onnistuneen tehtävän kanssa elossa takaisin, kuuraparta tuumaili, kun tarttui Mimistä kiinni ja veti tytön kunnolla katon puolelle, ettei tuo pääsisi enää vahingossakaan tipahtamaan alas ellei sitten harrastanut vyörymistä. Epäilys oli kuitenkin suuri, ettei nuorukainen jaksaisi edes sitä tehdä.

Yllättävän ketterästi iso mies sai itsensä vedettyä muurin päälle, vaikka oli hetki sitten taitojaan ja voimiaan jaksanut epäillä. Kyljessäkin säteilevän kivun tuo oli pyrkinyt kokonaan unohtamaan, että jaksoi tajuissaan pysyä. Valkohiuksinen istahti muurin reunalle ja katsahti sitten taakseen kuin kysyen Mimiltä, että tarvitsiko tuo apua.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron